Chaplinin Kultakuume tuli katsottua jälleen kerran, tosin edellisestä kerrasta on kulunut aikaa epäilemättä toistakymmentä vuotta mutta monasti leffa on tullut nähtyä ja sen klassikkokohtaukset, kuten kengän syönti, on jäänyt pysyvästi mieleeni.
Aika oli ehkäpä hiukan ajanut Kultakuumeen ohi, tai olen tullut entistäkin kriittisemmäksi mutta silti elokuva piti sisällään lukuisia loistavia kohtauksia ja näyttelijöiden ilmeet, eleet ja toiminta oli monin kohdin hykerryttävää. Kultakuume ei kuitenkaan kuulu ehdottomiin Chaplin suosikkeihini, sen edelle menevät Nykyaika, Chaplinin poika, eikä pidä unohtaa Diktaattoriakaan, jonka tosin olen nähnyt vain kahdesti ja viimeisimmästäkin kerrasta on lukunut aikaa likimain parikymmentä vuotta, joskus 90-luvun alkuvuosina sen näin viimeksi. Kokoelmissa sekin on, joten pitänee joku kerta katsastaa uudelleen. Sitten on paljon Chaplinin elokuvia jotka olennähnyt viimeksi lapsena tai teininä, joten niitä en suin surmin ryhdy millään muotoa arvostelemaan. Pitäisi hiljalleen laajentaa Chaplin-kokoelmaani kun leffoja on myynnissä Anttilassakin alta kympin.
vlad.