Jatkoajan leffakerho

[M@rko77]

Mitäs kaikkea viime aikoina on nähty? Marshall of Finland (Teema), Puhdistus, To Rome with love, Barbara, 3 Simoa, Cafe de Flore, Katmandu - taivaan peili, Matkalla - On the road, Miss Farkku-Suomi, Terraferma, Ranskalainen viikonloppu, MIB III, Anonyymit romantikot, Kilimanjaron lumet ja viimeisimpänä Sinivalkoinen valhe. Kotimaiset tekeleet yltävät kärkijoukkoon - etenkin 3 Simoa oli yllättävän raikas ja tuore elokuva. Puhdistus oli tosi raaka, mutta erinomainen! Hyviä leffoja on monenmonta vielä katsomassa..:P

 

[Musta Nuoli]

Red Dawn elokuvasta tulee tänä vuonna remake. Vihollinen on vaihtunut Neuvostoliitosta/Kuubasta Pohjois-Koreaan. Saa nähdä kuinka surkea tekele sieltä oikein tulee. Alkuperäisessä versiossa on jotain joka saa minut vieläkin katsomaan sen yhä uudestaan ja uudestaan.

Alkuperäisen elokuvan traileri:
Red Dawn Trailer (1984) - YouTube

The Wolverines!

Onhan alkuperäinen Red Dawn kova elokuva, kuten John Miliuksen 1980-luvun alun ohjaukset muutenkin. Conan Barbaari on unohtumaton, ainutkertainen klassikko, jonka jatko-osa jäi vaisuksi ja jonka remake oli ponneton ja onneton.

Miliuksen maailmankuvaahan on haukuttu fasistiseksi Red Dawnin ja Conanin perusteella, mutta tämä ei mielestäni pidä paikkaansa. Pikemminkin Red Dawn kertoo amerikkalaisesta rajaseutujen pioneerihengestä ja vapauden kaipuusta, ja tästä näkökulmasta kommunistisen totalitarismin ajatus muodosti ideologisesti mahdottoman yhtälön Red Dawnin päähenkilöille. Mitenkään äärioikeistolainen ei Red Dawn missään nimessä ole, eikä sitä ole Miliuskaan. Konservatiivinen kenties, ja provosoivakin, mutta ne eivät ole Suomessakaan synonyymeja äärioikeistolaisuudelle.

On elokuvassa synkkää huumoriakin, joka kohdistuu muun muassa NRA-järjestöön. Senhän yksi tunnuslause on "from my cold dead hands", joka viittaa järjestön näkemykseen aseiden hallussapito-oikeuksien vähentämiseen. Tämä lause on erään auton takapuskurissa, johon kamera zoomaa. Sen jälkeen kamera zoomaa taaksepäin, jolloin näkyy autonsa vieressä oleva heppu, joka makaa maassa hengettömänä. Hänen kylmissä, kuolleissa käsissään on ase, jonka ohi kulkeva neukkusotilas tulee ja riistää irti.

Miliuksella oli aikoinaan munaa tehdä elokuva neukkujen ja Yhdysvaltojen sodasta keskellä kylmää sotaa, mikä järkytti sekä Yhdysvalloissa että muuallakin. Mutta mitä onkaan tehty remake-version kohdalla? Viholliseksi oli alun perin kaavailtu Kiinaa, tuota ainoaa kommunistista suurvaltaa jolla voisi jonkinasteisia teoreettisia mahdollisuuksia sotaa käydäkin Yhdysvaltoja vastaan.

Mutta sitten remakeen vaihdettiinkin hyökkääjäksi Pohjois-vitun-Korea, koska elokuvantekijät pelkäsivät sekä Kiinan poliittista reaktiota että ennen kaikkea sitä, että elokuvaa ei saataisi Kiinan markkinoille! Kauas on tultu Miliuksen päivistä ja niistä päivistä, jolloin vitut välitettiin tämmöisistä.

Hieman vastaavan tyyppinen elokuva on muuten tehty viime vuonna, nimeltään Huomenna taistelun alettua. Australialainen nuorten sotaelokuva, jossa epämääräisen nimeämättömät aasialaiset tekevät invaasion Australiaan ja teinijoukko aloittaa sissisodan. Red Dawn tässä on selvästi taustalla ollut, sekä elokuvassa että kirjasarjassa johon se perustuu. Ei kovinkaan kaksinen elokuva, melkoisen epärealistista kerrontaa ja yksiulotteisia hahmoja.

 

[Ramchester]

Itse pidin. Oli selvästi parempi kuin kakkososa, joskaan toki nyt mikään huikea leffa. Ei pärjännyt ykkösosalle, mutta ei myöskään jäänyt ihan hirvittävän kauaksi siitä. Suosittelen leffasarjan nähneitä tämän katsomaan.

Kakkonenhan on noista paras. Pelkästään locker scene on yksinään hauskempi kuin muut elokuvat yhteensä.

 

[sampio]

22 Bullets tuli eilen Kinolta ja oli pitkästä aikaa sellainen leffakokemus, notta hyvillä mielin voi sanoa viihtyneensä. Tai viihtyminen on toki suht raa'an elokuvan parissa vähän huono sanavalinta, mutta kuitenkin. Vähän oli aavisteltavissa toki tuo lopputulema ja joitain kohtia olisi voinut hioa juonikuvioiden suhteen, mutta annettakoon ne anteeksi, kun kuitenkin itse leffa rullaili hyvin eteenpäin.


Elokuvia en ole juurikaan ehtinyt katsoa muuten tässä viime aikoina juuri ollenkaan. Härmä vilkaisin muutamia viikkoja sitten. Ihan jees se oli, mutta ei nyt mikään erikoinen. Vähän turhan puhdasta oli mun makuuni 1800-luvun puolivälin Suomessa.

 

[Vintsukka]

Loppuviikosta posti kantoi kotiin Universal Classic Monsters Collectionin, joka pitää sisällään kahdeksan Universalin kauhuklassikkoa Draculasta Frankensteiniin ja Muumiosta Näkymättömään mieheen Blu-raylla. Ihan komeassa boksissakin leffat tulivat (Limited Edition Coffin), eikä tuo edes maksanut juurikaan enempää kuin tavallinen boksi.

Draculan katselin tänä iltana, ja kyllä täytyy ihailla kuinka nätiksi ovat saaneet restauroitua 81-vuotiaan leffan. Ei tuo elokuva varmaan näin hyvältä ole näyttänyt ikinä ennen. Ja leffa itsessäänhän on klassikkokamaa.

Huomenna täytyy varmaan katsoa Draculan espanjankielinen versio, joka löytyy levyltä ekstrana. Ovat monet kehuneet jopa alkuperäistä paremmaksi. Innolla odotan, tuota kun en ole ennen nähnytkään.

Monta rattoisaa iltaa on luvassa tämän laatikon sisällön ansiosta. Diggaavatko muut leffakerholaiset vanhoja kauhuklassikoita?

 

[Pula-ajan Tretjak]

Diggaavatko muut leffakerholaiset vanhoja kauhuklassikoita?

Joskus tulee ihan vasiten katsottua Cristopher Leen tähdittämiä Draculoita. Niissä on sitä jotain. Tosin niissä vähän joskus harmittaa se, että miehelle ei ole laitettu juuri vuorosanoja vaan "kauhu" tehdään tuijottamalla :) Kuitenkin seasta löytyy melkoisia hirvityksiä (lue loistavia), joten kyllähän noita mielellään katsoo. Harmi vain, että vanhojen vamppyyrileffojen määrä on rajallinen ja todella harvoin tulee jotain uutta vastaan klassikoista. Yllättävän paljon on siis tullut ehdittyä leffoja katsoa.

Vastaus kysymykseen: HEP!

 

[Girardi #5]

Nostetaanpa ketjua. Nyt ihmettelyssä oli vähän samaan aiheeseen liittyvät: The Cabin in the Woods ja The Hunger Games. Molemmat ovat ns. nykypäivän realityä jossa ihmiset ovat vain pelinappuloita.

The Cabin in the Woods toimii paremmin jos ei ole kuullut leffasta mitään ja varsinkin leffan loppu on aika hienoa mässäilyä. :)

Nälkäpeli taas perustuu saman nimiseen Suzanne Collinsin kirjoittamaan kirjaan. Ihan ok leffa mikä ei kyllä tarjonnut mitään uutta tai parempaa kuin Japsien Battle Royale.

Nämä molemmat illan leffat arvosanalta 7 luokkaa.

 

[alwahla]

Neljännellä yrittämällä jaksoin katsoa Pahat pojat-elokuvan loppuun asti. Pari asiaa hämmästyttää:

Miten tuo leffa pystyi keräämään niin paljon katsojia teattereihin?
Mikä ihmeen kyhmy Vesku Loirilla oli oikeassa kyynärpäässään?
Miksi Jasper Pääkkönen tungetaan jokaiseen suomalaiseen 2000-luvulla tehtyyn elokuvaan?

Elokuvaa ei tarvinnut seurata kuin parin sekunnin verran, kun huomasi, että välttämättä kaikki vuorosanat eivät olleet painuneet näyttelijöiden mieliin. Sinänsä tuollainen änkyttäminen teki pätkästä hitusen realistisemman, mutta olisi odottanut, että jos on noinkin yksinkertaiset vuorosanat jaettu, ne osaisi ulkoa kuin vettä vaan.
Tämä oli toinen elokuva, jossa Vesku Loirille on löytynyt oikea rooli. Edellinen oli legendaarinen elokuva "Pojat", jossa Loiri teki ainoan koskettavan roolinsa. Ja sen jälkeen hän vietti vuosikymmenet tehden rooleja, joissa ei ollut mitään järkeä (Uunot). Jotenkin sekopäisen isän rooli tuntui sopivan hänelle kuin neula silmään.

Muita asioita, jotka jäivät mieleen, olivat Pirkko Saision tyttären Elsan tissit sekä naama, joka ei ole yhtään muuttunut sitten elokuvan ilmestymisen sekä Janna Herttuainen, josta en ole pahemmin kuullut. Hannu-Pekka Björkman oli oikein veikeä virkaintoisena poliisina. Eeva Litmanen oli puolestaan rasittava äitinä.
Sivuhuomautuksena mainittakoon, että Elsan rooli Pirunpelto-sarjassa on oma suosikkini.

Elokuvan juonesta annan kolme tähteä, tarinankerronnasta kolme tähteä, näyttelijätyöstä kaksi tähteä, musiikista yhden tähden.
Kokonaisarvosanaksi muodostuu näin ollen kolme tähteä. Ei hyvä, muttei myöskään huono.

 

[Lexaa]

Taken 2 oli kyllä paha pettymys. Ykkösosa oli vielä mielestäni loistava, mutta kakkosesta paistoi se että oli väkisin haluttu jatko-osa tehdä, joka sitten petti pahasti. Tähtiä elokuvalle antaisin ehkä yhden taino hyvät näyttelijät nostaa ehkä 1,5 tähteen.

 

[Musta Nuoli]

Taken 2 oli kyllä paha pettymys. Ykkösosa oli vielä mielestäni loistava, mutta kakkosesta paistoi se että oli väkisin haluttu jatko-osa tehdä, joka sitten petti pahasti. Tähtiä elokuvalle antaisin ehkä yhden taino hyvät näyttelijät nostaa ehkä 1,5 tähteen.

Samaa mieltä pitkälti. Ei elokuva täysin pettänyt, mutta oli selvästi edeltäjäänsä latteampi ja konventionaalisempi. Ilkeä särmä ja sähäkkyys puuttui, ja lisäksi ohjaajaksi nyt valittu mr. Megaton (hieno taiteilijanimi sinänsä) ei yksinkertaisesti oikein osaa ohjata. Aiemmatkin Megatonin leffat ovat olleet toiminnan ja tyylin suhteen B-luokan kamaa ja action epämääräistä nytkytystä. Liam Neeson vetää kyllä roolinsa hienosti, ja muutenkin roolitus aika hyvin kohdallaan.

Kahteen tähteen päätyisin, mutta ensimmäinen Taken oli neljän tähden jämäkkä toimintapätkä, joten onhan tähtien puolittaminen selvä pudotus. Taken 2 kertoo myös siitä, että rahalla ei laatua saa: leffan budjetti kaksin-kolminkertaistui ensimmäisestä osasta, mutta taso tosiaan puolittui.

Kiinnostavasti Taken 2 on kuitenkin repinyt tähän mennessä jo 220 miljoonaa dollaria reilussa viikossa, joten teos on ollut valtaisa menestys panoksiin nähden.

Seuraavaksi jos vielä Taken 3 tulee, niin toivottavasti tähtimäärää ei taas tarvitse puolittaa yhden tähden roskaksi. Kyllä Bryan Millsin hahmosta saisi vielä tehtyä yhden leffan, mutta sitten pitäisi heittää Megatonni helvettiin, palkata oikea ohjaaja (miksei Besson itse, kun mies kerran leffat on käsikirjoittanut ja tuottanut) ja palauttaa ykkösosan estoton, armoton meininki jossa veri roiskuu ja albaaneja telotaan sähköshokeilla.

 

[Saasta]

Diggaavatko muut leffakerholaiset vanhoja kauhuklassikoita?

Todellakin! Tai ainakin täällä päässä digataan. Kaikki nuo kahdeksan leffaahan ovat kyllä sellaisia klassikoita, jotka jokaisen tulisi elämänsä aikana nähdä. Itse olen suuri kauhuleffafriikki ja todella kauas on nämä nykyajan leffat karanneet esimerkiksi noiden legendaaristen taideteosten tasosta. Tälle vuotta ainoa katsomisen arvoinen, suuremman budjetin kauhuleffa tähän asti on Cabin in the Woods ja noistahan ei tarvitse puhua edes samassa lauseessa, vaikka tuo Cabin in the Woods paras kauhuelokuva aikoihin olikin.

Sitten jatketaan parilla arvostelulla näitä viime aikoina tarkastamiani leffoja.

Werewolf: the beast among us 1/5
Kaameaa tuubaa tämäkin. Ihmissusi- ja vampyyrileffat ovat nykyaikana järjestään niin huonoja, että en tiedä miksi itseään pitää aina kiusata näitä katsomalla. Tämäkin leffa alkoi ihan lupaavasti, mutta loppu oli jälleen sellainen antikliimaksi, että oksat pois.

Prometheus 4/5
Se vuoden odotetuin leffa, kun Mad Maxin kanssa kävi miten kävi ja Total Recall ei odotuksia pysty täyttämään. No asiaan. Pitkään olen tätä sulatellut ja en oikein vieläkään tiedä mitä ajatella. Hypetys on ollut valtavaa, mutta ei tämä ihan sellaista ansaitse. Näyttävähän Prometheus toki oli ja muutenkin erittäin hyvin tehty, mutta ei kuitenkaan lähellekään täydellinen. Oikein hyvä leffa kaikesta huolimatta ja tämän vuoden TOP3-leffa tähän asti ja varmaan sellaisena pysyykin. Odotin pettymystä, en pettynyt.

Melancholia 4,5/5
Lars von Trierin maailmanlopun kuvaus, joka löi taas ihan ällikällä. Käsittämättömän kaunis elokuva. Suosittelen ihan jokaiselle leffojen ystävälle riippumatta siitä mistä genrestä pitää. En oikein tiedä miksi tämä tuli vasta nyt katsottua, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

[REC]³ Génesis 2,5/5
Tämäkin leffasarja on sitten edennyt jo kolmanteen osaansa. Parempi kuin kakkososa ja ihan ok kertakäyttöviihdettä.

Tulipa taas lyhyet jargonit noista arvosteluista, mutta ei jaksa kirjoitta eikä varmaan ketään suuremmin edes kiinnosta.

 

[Ramchester]

Prometheus 4/5
Se vuoden odotetuin leffa, kun Mad Maxin kanssa kävi miten kävi ja Total Recall ei odotuksia pysty täyttämään. No asiaan. Pitkään olen tätä sulatellut ja en oikein vieläkään tiedä mitä ajatella. Hypetys on ollut valtavaa, mutta ei tämä ihan sellaista ansaitse. Näyttävähän Prometheus toki oli ja muutenkin erittäin hyvin tehty, mutta ei kuitenkaan lähellekään täydellinen. Oikein hyvä leffa kaikesta huolimatta ja tämän vuoden TOP3-leffa tähän asti ja varmaan sellaisena pysyykin. Odotin pettymystä, en pettynyt.

Surkeaa näyttelyä, latteutta, yllätyksettömyyttä ja naurettavia kohtauksia. Hienot tietokonemaisemat elokuvaan oli saatu, mutta ei se kyllä vielä tuosta elokuvaa tee. Noh, josko "kakkososa" sitten räjäyttäisi pankin, niin kuin Nolanin Batmanissa.

 

[psychodad]

Melancholia 4,5/5
Lars von Trierin maailmanlopun kuvaus, joka löi taas ihan ällikällä. Käsittämättömän kaunis elokuva. Suosittelen ihan jokaiselle leffojen ystävälle riippumatta siitä mistä genrestä pitää. En oikein tiedä miksi tämä tuli vasta nyt katsottua, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

On loistava leffa, ostin juuri blu rayna kun halvalla sai etta voin katsoa loppukohtauksen HD:na. Pari kertaa leffan aiemmin katsonut, aina on ns. takki tyhja sen jalkeen. Helvetin lohduton ja pohjattoman kaunis. Von Trierin leffoja on vaikea katsoa, ja yleensa niiden jalkeen on likainen tai lohduton fiilis, mutta niita on ainakin minun pakko arvostaa suuresti. Voisin kuvitella etta teatterinaytoksissa leffan jalkeinen jono ulospain on ollut myos aika hiljainen.

Katselin viime viikolla The magic of Belle Isle elokuvan jota Morgan Freeman tahditti. Oli yllattavan hyva ja elamanmakuinen. Freemanin hahmo oli loistava, ja dialogi/monologi hersyvaa. Kyynista, lakonista ja kuivakkaa mutta Morganin tyyliin taydellisesti artikuloitua ja toimitettua. Hyvin kirjoitettu leffa ja rooli. Suosittelen.

Muita katsottuja:

Grave Encounters 2 - tyypillista "found footage" paskaa. En tieda kenelle naita tehdaan, kiviakaan ei kiinnosta. Kai ne on halpoja tehda kun nayttelijoiksi riittaa kuka tahansa, kasikirjoitus sapluuna on oikeastaan jo valmiina ja varmaan jonkinlainen yleisokin olemassa. En katsoisi ellei vaimo loytaisi naita herkkuja netin syovereista.

 

[alwahla]

Ennen kuin tsekkasin tuon Pahat pojat-elokuvan, verkkokalvojani rasitti parin tunnin ajan toinen suomalainen elokuva, nimittäin Rööperi.
Kohtalaisen suurin odotuksin aloin leffaa katsomaan, sillä uskoin lapsenomaisessa mielessäni ja trailerin harhauttamana, että kyseinen elokuva olisi yksi parhaimmista suomalaisista leffoista, mitä tällä vuosituhannella on tehty.

Noh, näin ei ihan ollut asian laita.

Onko suomalaisessa elokuvateollisuudessa meneillään sellainen tilanne, että jos halutaan tehdä kunnon elokuva, sen pääosaan tarvitaan joko Edelmann, Franzen, Hietalahti tai Veijonen tai mieluiten nämä kaikki? Eikö tästä maasta muka löydy muita heidän ikäluokkaansa olevia näyttelijöitä, kun näitä samoja naamoja pitää koko ajan mukana pyörittää?

Edelmannin musiikista olen aina pitänyt, ja näyttelijänäkin hän on onnistunut tekemään ainakin yhden hyvän roolin (Häjyt), mutta jotenkin tuntuu siltä leffan katsottuaan, että tämän projektin hän olisi voinut jättää tekemättä. Vain parissa kohdassa hän tuntui olevan innoissaan ja lopun aikaa hän vain toisteli vuorosanoja ja liikkui sinne, minne piti.

Franzenin Peter on ainakin minulle jäänyt parhaiten mieleen elokuvasta Rukajärven tie, joka muutamista heikkouksistaan huolimatta on minusta eräs parhaimmista sota-ajan kuvauksista, mitä nykyaikana on Suomessa filmattu. Valitettavasti suurimmassa osassa niistä leffoista, joissa hän on ollut pääosassa, on keskitytty enimmäkseen ulkoiseen habitukseen ja annettu hänelle tietynlaisia taiteellisia vapauksia esittää roolinsa milloin mitenkin yliampuvasti. Katsoin muutama kuukausi sitten esimerkiksi puolen tunnin ajan Koirankynnenleikkaajaa, kunnes lopetin sen kesken, koska en jaksanut enää kuunnella ja nähdä Peterin ylinäyttelyä.
Tässäkin leffassa hyvän alun jälkeen Franzenin perisynti alkoi ottaa entistä isompaa roolia, kunnes lopulta hänen roolihahmonsa alkoi ärsyttämään todella paljon.

Kari Hietalahti tuntuu jääneen jumiin omaan rooliinsa.
Kun Rööperi pelmahti leffateattereihin, luin jostain hänen haastattelunsa, jossa hän totesi roolihahmonsa olevan ihastuttavan pessimistinen.
Oli miten oli, näistä neljästä isosta nimestä hän onnistui roolissaan parhaiten.

Juha Veijosen parhaimmat elokuvat ovat myös tämän elokuvan jälkeen Esa ja Vesa, Nousukausi sekä Vares. Rööperissä Veijosen ongelma oli sama kuin Edelmannin eli sanat kyllä osattiin sanoa ihan oikein, mutta se jokin eli tunne jäi puuttumaan. Usein hän vain haahuili otoksesta toiseen, muistaen toki aina silloin tällöin väläyttää aavistuksen parhaimmasta osaamisestaan.

Naiskauneutta leffassa edustanut Pihla Viitala suoriutui tehtävästään hyvin. Kunnes hänen roolihahmonsa menetti elämänhalunsa. Siihen asti hän oli oikeastaan Hietalahden kanssa koko pätkän suola. Aikamoinen kissa tuo Pihla...

Jasper Pääkkösen "näyttelemä" rikollispomo oli kyllä täysin naurettava roolihahmo. Valitettavasti en nauranut missään hänen kohtauksistaan. Harvoin tulee todistettua niin epäuskottavaa kohtausta kuin se, että joku niukin naukin yli 70-kiloinen luuviulu hakkaa oikealla suorallaan Edelmannin kokoisen olennon tajuttomaksi. Ei vaan jaksa ymmärtää tuota käsikirjoittajan aivopierua.

**

 

[Pullamössö]

Juha Veijosen parhaimmat elokuvat ovat myös tämän elokuvan jälkeen Esa ja Vesa, Nousukausi sekä Vares. Rööperissä Veijosen ongelma oli sama kuin Edelmannin eli sanat kyllä osattiin sanoa ihan oikein, mutta se jokin eli tunne jäi puuttumaan. Usein hän vain haahuili otoksesta toiseen, muistaen toki aina silloin tällöin väläyttää aavistuksen parhaimmasta osaamisestaan.

Rööperissä Veijosen "ongelma" on täysin turha roolihahmo. Tästä siis kritiikkiä käsikirjoituksen suuntaan. Sellainen "mukava, pikkurikollisia ymmärtävä sympaattinen old school kyttä". Ei tuo oikein mitään uutta tarinaan, ehkä aavistuksen syvyyttä. Poliisin roolin olisi voinut kirjoittaa paremminkin, joko jättää tyystin sivulle tai sitten tuoda enemmän esille. Nyt jää vähänkuin välimaastoon, vaikkakin ruutuaikaa elokuvassa ei mahdottomasti olekaan. Ehkä se Veijosen naama ja nimikin tekee sen, että on elokuvassa ikäänkuin esillä enemmän kuin ei pitäisi. Parhammillaan mies on kuitenkin loistava, tässä meni ehkä casting vähän pieleen.

 

[Ted Raikas]

Suomessa nyt on aika pienet piirit, sille ei voi mitään. Näyttelijöitä toki löytyy teattereista, mutta tiedä sitten, miksi heitä ei niin nähdä valkokankaalla. Toki elokuva ja teatteri on ihan kaksi eri maailmaa. Solar Films ja Mäkelä etunenässä toki luottaa vakionaamoihinsa joiden varmaan arvelee hoitavan homman kuin homman ja työskentely lienee helppoa kun on pitkä historia yhdessä. Varmasti tuossa myös mennään varman päälle, koska tutut nassut myy paremmin. Täällä flopin riski on aika suuri, koska suomalaiset tuntuu olevan varsin kriittisiä kotimaisia elokuvia kohtaan. Solar Films nyt muutenkin on ehkä se kaikkein kaupallisin leffayhtiö Suomessa.

Itse kyllä pidin Rööperistä kovastikin ja näkemistäni suomalaista elokuvista tämän vuosituhannen puolella ihan sitä parasta kastia. Mm. Franzén kyllä tuossa omasta mielestäni esittää erittäin uskottavan narkkariroolin, miehestä joka kaman myötä muuttuu vähitellen sekavaksi säälittäväksi raunioksi. Tuossa elokuvaan varatussa ajassa tuo muutos tuodaan varsin hienosti esille. Ei se toki mikään virheetön elokuva ole ja tietyssä mielessä paras terä alkaa kadota loppua kohden ja itse leffan loppuratkaisukin on jokseenkin lällyn oloinen (vaikkakin perustuu tositapahtumaan, kuten moni muukin melko älyttömän kuuloinen juttu rainassa).

Mutta kuka mistäkin pitää.

Tuossa Broncolla olikin ihan mielenkiintoista listaa kotimaisista viime aikojen tuotoksista. Täytynee mielenkiintoisimmat poimia tuolta katseltavaksi ajan kanssa.

 

[Zous]

Tullut taas vaihteeksi katsottua Fast and furiousit lävitse ja hieno leffa sarjahan se on, mutta ihmetystä herättää edelleen tuo Tokyo Drift, joka on itsessään myös todella hyvä leffa, mutta kun se jää roikkumaan tuolla välissä täysin turhana. Uudet leffat sijoittuu sitä ennen ja sekin on vain sen takia, että Hanin hahmo piti ottaa mukaan noihin uusiinkin leffoihin vaikka hän henkensä menettikin tuossa Tokyo Driftissa. Ei siinä ihan hyvä hahmo ja niin pois päin. Todella perseestä jos tuolle leffalle ei tule suoraa jatkoa joskus. Veikkaan, että ei tule, mutta ainakin sama ohjaaja on edelleen niin ei se välttämättä ole mikään mahdottomuus. Ensi keväänä ilmestyvä kutonen sijoittuu myös ilmeisesti ennen Tokyo Driftin aikaa? Jotenkin vain toivoisi, että sekin saataisin loppuun, kun jäi sellainen tunne, että sekin leffa jää osittain kesken. Kuitenkin 1, 2, 4, 5 ja nyt tuleva kutonen on helppo yhdistää toisiinsa, mutta 3. osa sitten on hieman irrallaan tällähetkellä noista muista. Kuitenkin kun se jatkuu periaatteessa sitten noiden uusien leffojen jälkeen, niin jollain jatkolla se saataisiin ehkä paremmin mukaan tuohon sarjaan.

 

[alwahla]

^ Pidän autoleffoista, jos niissä on hyvä tarina ja vielä paremmat näyttelijät. Myös asialliset ajopelit ovat plussaa.
Fast and Furious-leffasarjan ensimmäinen leffa oli mielestäni siinä ja siinä, jotta sitä voisi sanoa hyväksi autoleffaksi. Toimintaa oli välillä liiankin kanssa, mutta erityisesti tuunaaminen meni joissakin kohdissa yli ymmärrykseni sekä tietenkin ilokaasun käyttö kiihdytyskohtauksissa. Ei Steve McQueenin aikaan ollut tuollaisia käytössä.
En yleensä valita, jos leffoissa näytetään naiskauneutta, mutta varsinkin leffasarjan myöhemmissä osissa mentiin aika metsään itse tarinasta eli naikkosia oli liikaa ängetty kohtauksiin ja heidän roolinsa oli olla pelkästään tisseinä ja perseinä.

 

[Paitselo]

Ei Steve McQueenin aikaan ollut tuollaisia käytössä.

Ei ollut - mutta Steve McQueenin tähdittämä raina nimeltä Le Mans on mielestäni edelleen paras kilpa-autoleffa - se muistuttaa oikeastaan enemmän dokumenttia vuodelta 1971 kuin varsinaista "viihde-elokuvaa".
Hienoa ajankuvaa 70-luvun alusta. Suosittelen.

 

[alwahla]

Tulipa sitten katsottua yksi 1970-luvun monista ns. action-leffoista eli Convoyn.
Jälleen kerran uskoin youtubessa olleita kommentteja ja ryhdyin katselemaan elokuvaa haaveissani päästä kokemaan jotain ainutlaatuisen upeaa. Odotuksiini ei vastattu, sillä leffa muistutti Uunojen ja Vääpeli Körmyn sekasikiötä, jossa kohellettiin oikein kunnolla ja huumori oli tasoltaan samaa kuin Terence Hill & Bud Spencer-"komedioissa".
Kiistatta koko 1970-luvun huonoimpia komedioita ja ylipäänsä elokuvia.

Kris Kristofferson, jota en ole muutenkaan pitänyt kovinkaan erikoisena näyttelijänä, sulautui täydellisesti massaan sekä hyvässä (alku) että pahassa (loput 85 minuuttia). Sivuosien esittäjät olivat taas sellaista sekamelskaa, että oksat pois. Tuli väistämättä mieleen monet 1980- ja 1990-lukujen teinikomediat, joissa sivuosien esittäjien tehtäväksi oli annettu laukoa pari "hassua" lausetta koko leffan aikana.

Voisin arvostella leffaa kattavamminkin, mutta nyt ei vaan jaksa.

*

 

[Mairouh]

The Raven

Tuli katsottua toisen kerran kyseinen leffa, tällä kertaa suomenkielisten tekstien kanssa(sisältää melko haastavaa runoudellista englantia).

James McTeigue loi oman mielikuvituksellisensa version kirjailija ja runoilija Edgar Allan Poesta, joka löytyi henkihieverissä puistosta Baltimoressa, 7. lokakuuta 1849. Hänen viimeiset elinpäivänsä ovat yhä arvoitus. Ohjaaja on siis sama, kuka ohjasi V niin kuin verikosto.

Vähän saman tyyppinen kuin Sherlock Holmesit, ehkä tapahtuma-ajan ja mysteerisyyden takia, mutta pitää mielenkiinnon koko leffan ajan yllä trillerimäisissä kohtauksissa. Itseä miellyttää juuri mysteerisyys tässä leffassa ja miten asiat selviää koko ajan tasaisesti. Loppukin oli juuri niin "runoudellinen" kuin saattoi odottaa.

Roolitus toimi hienosti jokaisella. Ehkä olisi kaivannut enemmän vihjeitä tästä murhaajasta. Joka tapauksessa suosittelen leffaa lämpimästi. Melko synkkä leffa, mutta hyvin kiehtova. 3,5/5.

 

[Tinke-80]

Tuli katsottua The Amazing Spiderman, Werewolf: Beast Among Us, Juan of the Dead ja Safety Not Guaranteed.

Spiderman oli kohtuu surkea remake tekele jota en oikein voi suositella kellekään. Lajityypin ystävät eivät saa oikein mitään uutta irti tästä elokuvasta ja mitään muuta tässä leffassa ei oikein olekaan. Ihmissusi-pätkä oli umpisurkea kauhutekele jossa ei ollut kauhua nimeksikään joten miksi kukaan katsoisi sitä? Juan Of the Dead oli Shaun of the Deadin hengessä tehty zombie-elokuva joka sijoittuu Kuubaan. Suosittelen vahvasti Zombie-kauhukomedioiden ystäville. Sai nauraa ihan kunnolla ja oli ihan mielenkiintoinen näkökulma zombie-elokuvaksi. Safety Not Guaranteed oli vähän erikoisempi tapaus. Reportteri lähtee kahden harjoittelijan kanssa tekemään juttua aikamatkustus-ilmoituksen perusteella. Elokuva on erittäin mielenkiintoinen draama erikoisesta lähtökohdista. Suosittelen vahvasti hyvän draaman ystäville.

-Tinke

 

[obi-wan]

TASM on elokuva josta lajityypin edustajat saavat paljon enemmän irti kuin Raimin sarjasta joka meni melko huonosta eeppiseen paskaan. Nyt oltiin jo paljon lähempänä sarjisten Hämistä

 

[Tinke-80]

TASM on elokuva josta lajityypin edustajat saavat paljon enemmän irti kuin Raimin sarjasta joka meni melko huonosta eeppiseen paskaan. Nyt oltiin jo paljon lähempänä sarjisten Hämistä

Uskon sen mutta itse en genren ystävänä saanut oikein mitään irti tästä uudesta hämä-hämä-häkkimiehestä. Toki joku voi nauttia mutta itse en tykännyt.

-Tinke

 

[Rocco]

Killer Joe

Tässä leffassa oli selkeästi haettu vähän Driven henkeä. Ei mitään whambam-supernopeita leikkauksia paikasta toiseen, vaan pitkäkestoista ja hitaasti kehittyvää toimintaa. Roolihahmoja oli tosi vähän, mikä parantaa hahmojen sisäänpääsyä. Matthew McConaughey varmasti ärsyttää monia, mutta tässä leffassa hän on kyllä parempi kuin aikoihin. Myös perheen isää esittävä Thomas Haden Church on aivan erinomainen. (Lisäksi näkyy Juno Templen tissit ja hänen sekä Gina Gershonin alaharja kahteenkin otteeseen.)

Tarinana tosi hyvä, leffana ihan viihdyttävä.