Jatkoajan leffakerho

[obi-wan]

Ne itselle odotetuimmat leffat eli Prometheus ja Total recall, ovat vielä odottamassa katsomista.

Total Recall oli ainakin niin kamalaa kuraa että en suosittele. Pettymykset ovat traumatisoivia.

 

[alwahla]

Joihinkin elokuvaklassikoihin sitä ei vaan kyllästy ja My cousin Vinny on yksi niistä kaikkein parhaimmista. Äsken tuli katsottua ties kuinka monennen kerran ja edelleen homma toimii.

Vaikka leffassa onkin Ralph Macchio näyttelemässä, on tästä jopa lakimiesten ylistämästä ja koulutuksessa hyväksi todetusta pätkästä pelkkää hyvää sanottavaa. Joe Pesci "kasvaa" jouhevasti aggressiiviseksi lakimieheksi ja erityisesti Marisa Tomein esitystä katsoo erittäin mielellään. Ei mennyt parhaan sivuosan Oscar yhtään väärälle henkilölle, siksi hyvää on hänen työnsä jälki tässä leffassa. Ja ihan näin sivuhuomautuksena: on hän kyllä erittäin seksikäs koko 120 minuutin ajan.

Jos nyt pitäisi jokin erityinen kohta valita, niin kyllä se elokuvan viimeinen puoli tuntia on sellaista tykitystä, että oksat pois.

 

[Saasta]

Total Recall oli ainakin niin kamalaa kuraa että en suosittele. Pettymykset ovat traumatisoivia.

Pettymykset todellakin ovat traumatisoivia. Juuri tästä syystä nuo kaksi mainitsemaani leffaa ovat vielä katsomatta. Sen tietää, että näiden omien ikisuosikkien re-filmatisoinnit ja prequelit ovat yleensä olleet niin kauheita, että ovat pilanneet leffaillan lisäksi vielä useamman seuraavankin. Kuitenkin nämä molemmat on pakko katsoa. Kumpikaan ei varmaan tule vastaamaan odotuksia ja täytyy valita sellainen väli että pettymyksen tuottamasta vitutuksesta ei ole suunnatonta haittaa.

 

[Girardi #5]

Anteeksi, syyllistyin eilen kahteen b-luokan rainaan eli The Dead ja Jennifer's Body. The Dead oltiin kuvattu hienoissa maisemissa mutta oli niin nähty zombie leffa ja Jennifer`s Body oli suunnattu vain 15v teineille jotka odottavat liukkarin kanssa Megan Foxia. Arvosanat 5 tai 6.

 

[Tim Callahan]

Tulipahan lat.. saatua käsiini hyvät versiot parista odotetusta leffasta ja tulipa katseltua sitten molemmat. Pientä arvostelua alla:

The Avengers

Tätä leffaahan nyt oli jo pitkään pohjustettu Iron Maneilla ja sitten muilla enemmän tai vähemmän b-luokan supersankarileffoilla. Kuitenkin sen verran rajua on ollut markkinointi tämän leffan kohdalla, että odotuksissa oli supersankarileffojen parhaimistoa.

Sanotaanko, että ei ehkä tämä nyt ihan siellä parhaimistossa ole, mutta kyllä tämän mielellään katsoo läpi kerran. Aika paljon leffaa voi verrata Transformers-elokuviin, mutta pienellä nostalgiatripillä, kun Marvelin tutut hahmot ramboilevat menemään. Paljon räiskettä ja mähinää, mutta juoni ja elokuva kokonaisuudessaan eivät juuri tarjoa mitään. Viihdyttävää silti.

2,5/5

Prometheus

Tätä oli odotettu kyllä pitkään ja tällaisten scifi-thriller/horroreiden ystävänä kyllä täytti täysin odotukset. Jotkut ovat täällä itkeneet, että ei saatu vastauksia asioihin ja jotkut jutut jäivät aivan epäselvästi, mutta kyllähän niitä elokuvassa kysyttiin, mutta niihin ei vastausta saatu, eivätkä saanneet elokuvan hahmotkaan. Ehkäpä sitten Prometheus 2:ssa muutaman vuoden päästä?

Leffa on aivan järkyttävän kaunis ja näyttelijät suorituvat erinomaisesti. Fassbender on kunkku robottina ja Charlize Theronkin onnistuu omasta mielestäni Vickersin roolissa mainiosti. Elokuva myös tarjoilee Alien-viittauksia jatkuvasti ja se kyllä mielytti minua paljon. Toki tapahtumat sijoittuvat samaan galaksiin, joten ne oli odotettavissa. Hyvä leffa, joka menee varmasti saman genren elokuvien kärkipäähän. Jos tykkäsit Alienista, niin et voi olla tykkkäämättä tästä.

4-/5

Tänään pitäisi varmaan vielä katsella kotisohvalta Expendables 2 tai Dark Knight Rises. Saas nähdä kerkeääkö.

 

[tinkezione]

Safe House tarjoili ihan viihteellisen, joskin tsiljardiin kertaan ennalta-arvattavan toimintatrilleröinnin. Washingtonin Denzel suoriutuu osastaan varsin kelvollisesti. Sunnuntaimakailuksi sellainen reipas 7½ arvoinen elokuva.

Muutenhan tässä on jääneet leffat kyllä täysin paitsioon; huomasin videovuokraamon uutuushyllyn notkuvan pääosin elokuvista, joita en ole tiennyt edes olevan olemassa. (Toki niistä saa kaiken maailmna hungergamesit ja hömpät laskea pois, mutta jo pelkästään toimintatrillerien saralla kiinnostavan oloisia pätkiä oli useampi.)

 

[Sistis]

Nyt on vihdoin tullut katsastettua tuo Puhdistus. Näytelmän (Tampereen teatteri) olen jo aiemmin katsastanut ja kirjan lukenut. Elokuvalta odotin paljon, koska kirja ja näytelmä ovat molemmat iskeneet täysillä. Ihan tähän samaan ei elokuva valitettavasti yltänyt, vaikka ihan katsomisen arvoisesta tekeleestä olikin kyse.

Elokuvan ongelmat olivat minusta siinä, että varsinainen tarina ja päähenkilöt jäävät jotenkin etäiseksi. Kirjassa syvällisyys on toki huomattavasti helpommin luotavissa, mutta teatterilavallakin onnistuttiin tässä minusta paljon elokuvaa paremmin. Toisaalta, elokuva tuntui jopa paikoin puuduttavalta, mikä on sinällään ihme kun miettii, miten kirja ja näytelmä rullasivat täysillä alusta loppuun asti. Väkivaltakohtaukset olivat taas minusta jotenkin ylidramatisoituja. Ja jotenkin tuntui, että niissä oli haettu paikoin jotain päälleliimatun tuntuista taiteellista näkökantaa. Eli väkivaltakohtauksia katsoessa tuntui, kuin katsoisikin yhtäkkiä jotain toista elokuvaa.

Teatteriesityksissä nuo väkivaltakohtaukset olivat luonnollisesti paljon vähäeleisempiä, mutta jotenkin sitäkin ahdistavampia ja vaikuttavampia. Elokuva ei tavoittanut kuin murto-osan tästä tunnelmasta.

Näyttelijäsuoritukset olivat hyviä. Frantzenin naamaan on vähän kyllästynyt, mutta kyllä mies ihan hyvin roolinsa heitti. Krista Kosonen Aliiden siskona ei ehkä täysin vakuuttanut, joskin hänen roolinsa jäi kuitenkin lopulta melko pieneksi. Erityiskehut venäläistä miliisiä esittäneelle Tomi Salmelalle. Mies on minusta yksi Suomen aliarvostetuimmista näyttelijöistä, vaikka onkin tehnyt hienoja roolisuorituksia hienoissa elokuvissa, kuten Matti Ylinen Talvisodassa ja Antton Laurila Koivusalon Pohjantähdessä - jossa hoiti minusta roolinsa paremmin kuin Veikko Sinisalo Laineen versiossa.

 

[Girardi #5]

Katseltiin eilen The Doors, koska vaimo on kova Jim Morrison fani (mm. omistaa kaikki levyt, on käynyt sen haudalla Pariisissa ja omistaa pari kirjaakin). Leffan ohjasi itse Oliver Stone ja pääosassa sekoilee hyvin samannäköinen Val Kilmer. Sivuosista löytyi mm. Michael Madsen ja Meg Ryan. Hyvä leffa kyseessä vaikka olikin yhtä trippiä kohti -> The End.

RIP Lizard King

 

[Girardi #5]

Eilinen leffailta koostui leffoista: Safe ja Fright Night. Ihan ok leffat, tuolta Jason Stathamin Safe-leffalta odotin enemmän, oli välillä peräti tylsän puoleinen vaikka genre oli action. Safe tarjosi kuitenkin vähän uuttakin, nimittäen leffassa käytettiin paljon kuvausta peilien kautta joka näytti ihan raikkaalta. Fright Night oli taas kauhukomedia jonka pääosissa oli mm. Anton Yelchin, Colin Farrell ja hauska David Tennant joka esitti vampyyrinmetsästäjää vaikka ei ollut koskaan sellaista edes nähnyt. ;)

 

[ms.qvist]

Lamberto Bavan Macabre kuuluu elokuviin joita ilman voi elää. Oli elokuvassa hetkensä ja paikoin ajatustakin ja toteutus mielenkiintoinen mutta kokonaisuudessaan siitä paistoi läpi lievä amatöörimäisyys ja ettei ohjaaja ollut miettinyt jokaista ottoaan vältämättä loppuun saakka. Aiheesta sinänsä olisi voinut saada huomattavasti purevamman kokonasuuden jossa ihmismielen pakkomielteeseen ja seksuaaliseen kaipuuseen sekä hitaaseen rapautumiseen olisi tunkeuduttu Bavan versiota syvällisemmin. Erityisesti amatöörimäisyys paistoi läpi näyttelijätyössä ja osin dialogissa, ne olivat harrstelijamaista puuhastelua paikoin.

Stanley Kubricikin varhaiskauden tuotos Tappo sisälsi jo viitteitä siitä mihin nero parhaimmillaan pystyy. Paikoin elokuvassa on lievää hapuilua eikä tarina kulje välttämättä jouhevasti ohjaajan hyppysissä koko aikaa koska paikoin aikahyppely on päälleliimattua, mutta nämä todella vähäiset puutteet korjataan sillä että elokuva kokonaisuudessaan on määrätietoinen ja johdonmukainen. Vaikka elokuva Empiren mukaan on ollut "yksi kaikkien aikojen parhaita rikoselokuvia" niin meidän katsojien onneksi Kubrick kykeni lukuisissa eri genreissä ylittämään Tapon tason monen monta kertaa. Mutta yhden tapauksen intensiivisenä ja yksiselitteisenä kuvauksena, jossa rajoja rikotaan uraauuurtavan kerronnan myötä, Tappo on katsomisen arvoinen kokonaisuus.

Onnistuminen on joskus pienestä kiinni, ja totaaliseen epäonnistumiseen riittää muutama väärä arvio - näin Tapon ryöstön tapauksessa.

vlad.

 

[alwahla]

Eilen tuli katsottua Woody Harrelsonin tähdittämä toisenlainen supersankari-elokuva "Defendor".

Harrelson esittää yksinkertaista työmiestä ja erityisesti elokuvan nimikkosankaria todella koskettavalla tavalla ja vaikka asiat eivät mene todellisessa maailmassa niin kuin sarjakuvissa, hän ei anna niiden lannistaa itseään. Pariin otteeseen tuli herkisteltyä, siksi vakuuttavaa oli Woodyn näytteleminen.
Kat Dennings on minulle tullut tutuksi Thorista ja Steve Carellin tähdittämästä 40-year-old Virgin-leffasta. Erittäin näyttävä nainen, jonka lahjakkuus ei rajoitu pelkästään isoon kuppikokoon. Defendorissa Kat esittää prostituoitua, joka on onnistunut jotenkin pääsemään irti hyväksikäyttäneestä isukistaan.

Voisin kirjoittaa pidemmänkin esseen tästä aiheesta, mutta koska en halua spoilata liikaa leffaa, tyydyn suosittelemaan tätä minimalistisella alle 10 miljoonan taalan budjetilla tehtyä filmiä.

Arvosanaksi annan viitosen. Voi tuntua aika paljolta, mutta tässä tapauksessa luotan omaan arvostelukykyyni.

 

[Musta Nuoli]

Katsopa mainion Defendorin ohella kaksi muutakin supersankarivigilanttielokuvaa eli Super ja Kick-Ass.

Siinä missä Defendor on varsin koskettava ja ennen kaikkea draamaelokuva, ei komedia, niin Super on selkeästi häiriintyneempi ja groteskilla tavalla humoristisempi tulkinta miehestä, joka myös kokee kovia yksityiselämässään ja pukee sen seurauksena ylleen punaisen "supersankaripuvun", aseenaan putkimiehen työkalu, jolla miekkonen kostaa rikollisille (käsite on varsin laaja, leffajonossa etuilijat menevät samaan kastiin kuin huumerikolliset). Pääosassa Sam Rainn sekä erittäin sekopäistä roolia vetävä (ja erittäin seksikkään näköinen) Ellen Page höyrypäisenä sidekickina. Super ei ole kaikilta osiltaan mikään napakymppi, mutta siinä on muutamia erittäin mieleenpainuvia kohtauksia ja se ei mitenkään mairittelevaa kuvaa anna naamioituneista oikeudenjakajista.

Kick-Assin varmaan olet nähnytkin, mutta siinäkin tosielämän "supersankaruus" saa uusia ulottuvuuksia, ja se täydentää hyvin sarjaa.

Jenkeissähän on oikeastikin näitä naamioituneita vigilantteja ja katujen supersankareita (ilman voimia tietysti), jotka partioivat kaduilla, puuttuvat rikoksiin jos näkevät sellaisia ja toteuttavat kansalaispidätyksiä maansa laajempien ja väljempien pykälien suomin oikeuksin. Suomessahan ei saa käytännössä puolustaa edes itseään kunnolla, mutta jenkeissä sentään saa.

Defendoria muuten minäkin suosittelen lämpimästi, ja olen samaa mieltä sekä Harrelsonin roolisuorituksesta että Kat Denningsin roolista. Denningsiin on törmännyt viime vuosina siellä täällä, ja hän on varsin lupaava nuori naisnäyttelijä, jolta voi odottaa tosiaan paljon muutakin kuin huulten mutrustamista tai tissien esittelyä. Hyvät tissit toki sinänsä, mutta hyviä tissejä on maailmassa erittäin paljon, hyviä näyttelijättäriä ei niin paljon.

 

[alwahla]

Katsopa mainion Defendorin ohella kaksi muutakin supersankarivigilanttielokuvaa eli Super ja Kick-Ass.

Nuo molemmat on tullut nähtyä ja kummastakin tykkäsin. Erityisesti Hit-Girl teki suurimman vaikutuksen. Niin pieni rääpäle ja niin tappava.

 

[Musta Nuoli]

Nuo molemmat on tullut nähtyä ja kummastakin tykkäsin. Erityisesti Hit-Girl teki suurimman vaikutuksen. Niin pieni rääpäle ja niin tappava.

Hit-Girlin näyttelijätär Chloe Grace Moretz on muutenkin erittäin lahjakas. Jos olet nähnyt Martin Scorsesen Hugon, niin siinähän Moretz on yhdessä päärooleista. Ensiluokkainen elokuva, jonka kuvaustekniikka ja puitteet ovat mestarilliset, näyttelijäkaarti vahvaa ja elokuvan tarina on kunnianosoitus varhaisille elokuvan pioneereille, erityisesti Georges Meliesille.

Kehutaan nyt Moretzia lisää. En yleensä kauheasti pidä tai piittaa jenkkien remake-elokuvista, joita he tekevät muunkielisistä elokuvista koska eivät osaa lukea tekstejä, mutta Ystävät hämärän jälkeen -ruotsalaiselokuvan jenkkiversio Let Me In oli tällä saralla poikkeus ja varsin onnistunut teos. Siinähän Moretz esitti toista pääosaa vakuuttavasti. Ruotsalainen alkuperäiselokuva on mestariteos, mutta jenkkien tulkintakin on onnistunut ja riittävän mukautettu ollakseen hyvä elokuva.

Olipa Moretz sivuosassa myös teoksessa (500) Days Of Summer, joka on omaperäisen vahva antiromanssielokuva, osin komediallinen draamaelokuva suhteesta, joka ei vain toiminut ja jossa mies oli täysin lääpällään, mutta tyttö lopulta ei.

Enää Chloe ei sinänsä ole ns. rääpäle. Ensi vuonna tulee teattereihin Kick-Ass 2, ja Hit-Girlin roolissa jatkava Chloe on ensi vuonna jo sweet sixteen -iässä. Niin se aika rientää.

Moretz on pääosassa myös Carrie-elokuvan uudelleenfilmatisoinnissa, jota näin periaatteessa vastustan jo ennakkoon, vaikka tietyllä tavalla ymmärränkin sen, että tästä klassikosta halutaan nykypäivän nuorille uusi versio. Mutta Brian De Palman klassikkoelokuvan rinnalle on erittäin vaikeaa kuvitella Carrie-remakea siitä huolimatta, että Stephen Kingin romaaniin kumpikin perustuu.

 

[Andrew]

George Clooneyn tähdittämä elokuva Up in the Air tuli maanantaina telkkarista ja oli kyllä hyvä elokuva. Kuvasi hyvin nykyaikaa. Kertoi miehestä, joka työskenteli ulkoistetussa yrityksessä jonka tehtävä oli irtisanoa ihmisiä.

Clooneyn ja nuoremman kollegan Anna Kendrickin sanailu oli loistavaa viihdettä. Clooney kun ei oikeassakaan elämässä usko avioliittoon tai halua lapsia. Äijä kyllä tykitti aika hyvää settiä tossa elokuvassa kertoessaan elämän "totuuksia".

 

[L. Paraske]

Stanley Kubricikin varhaiskauden tuotos Tappo

Mielestäni mielettömän upea rikosleffa kyseessä, ja Kubrickin ensimmäinen mestariteos. Olkoonkin, että näkemisestä on kulunut vuosia, enkä pysty sen takia kovin tarkkaan analysoimaan, mutta en kyllä hapuilevana ole leffaa kokenut. Tuo epäkronologinen kerronta on tuolle aikakaudelle toki harvinaisempi juttu, mutta sellainen muistikuva jäi, ettei leffa normaalilla kerronnalla olisi yhtä tehokas ollut. No, ehkä pitäisi kaivaa leffa hyllystä ja katsoa uudestaan!

Eniten asiassa ärsyttää, että dvd:n julkaissut Future Film on mennyt kehittelemään tuollaisen suomi-nimen. Alkuperäisnimellä The Killing tarkoitetaan aivan eri asiaan kuin "tappoa" (rahallista jättipottia). Leffan alkuperäinen suominimi on "Peli on menetetty".

John Hustonin Asfalttiviidakko ja Jules Dassinin Rififi muodostavat muuten The Killingin kanssa loistavan ryöstötrilogian.

 

[ms.qvist]

Mielestäni mielettömän upea rikosleffa kyseessä, ja Kubrickin ensimmäinen mestariteos. Olkoonkin, että näkemisestä on kulunut vuosia, enkä pysty sen takia kovin tarkkaan analysoimaan, mutta en kyllä hapuilevana ole leffaa kokenut. Tuo epäkronologinen kerronta on tuolle aikakaudelle toki harvinaisempi juttu, mutta sellainen muistikuva jäi, ettei leffa normaalilla kerronnalla olisi yhtä tehokas ollut. No, ehkä pitäisi kaivaa leffa hyllystä ja katsoa uudestaan!

Tuo hapuilu johtuu ehkäpä juuri paikoin tuosta epäkronologisesta kerronnasta, missä oli tietyissä tapauksissa kuvallista toistoa liian usein mutta kokonaisuudessa siis hyvin mitätön "miinus" elokuvalle, mikä olemassa olollaan osoittaa sen, että minkä tason ohjaajasta on kyse kun Kubricikista puhutaan. Mutta toisaalta elokuvan epäkronologinen kerronta pitää sisällään myös elokuvan vahvuuden ja kuten totesit, mahdollisesti normaalilla kerronnalla elokuva ei olisi ollut yhtä tehokas. Kaikkiaan hieno elokuva ja kuuluu epäilemättä aikakautensa parhaimpiin rikosleffoihin!

vlad.

 

[Sistis]

Tulipa katsottua ihan mielenkiinnosta YLE:n Areenasta tuo kohuttu "Marshall of Finland". Moni varmaan odottaa vielä TV-versiota (tulee siis tulevana lauantaina Teemalta muistaakseni klo 21:00), joten en kovinkaan tarkasti viitsi kertoa juonesta. Mutta asiaan: ei tuo minusta missään nimessä mikään loukkaava tekele ole, vaikka kansan syvät rivit ovatkin yrittäneet asiaa näin nähdä. Kyseessä on enemmänkin keskinkertainen, eikä mitenkään syvällinen ihmissuhdedraama. Elokuvaa ei tosin mitenkään pysty yhdistämään oikeaan marsalkka Mannerheimiin, vaan kyseessä on minusta afrikkalaisesta ammattisotilaasta ja tämän elämän tragedioista kertova pätkä. Jostain kumman syystä vain elokuvan tapahtumapaikalla sattui olemaan sama nimi kuin tällä maalla, jossa me elämme. Ja samoin elokuvan päähenkilöt sattuivat olemaan Mannerheimin ja tämän vaimon Anastasian täysiä kaimoja.

Tämä johtuu ihan siitä, että elokuvan tapahtumapaikat sekä siinä käsiteltävä kulttuuri ovat niin afrikkalaisia, ettei mitään yhteyksiä Suomeen voi syntyä. Tästä esimerkkinä mainittakoon se, että elokuvan juoni on oikeastaan vanhan miehen nuotiolla kylän lapsille kertomaa tarinaa.

Kyseessä oli ensimmäinen näkemäni afrikkalainen elokuva, joten siinä suhteessa kyseessä oli uusi aluevaltaus meikäläiselle. Mielellään noita katselisi lisääkin, ja mieluiten pidempinä. 45 minuuttia ei riitä kovinkaan syvälliseen tuotokseen.

Elokuvan traileri antoi odottaa, että tarjolla voisi olla jopa jonkinlaista camp-huumoria. Sitä tuosta en kyllä löytänyt.

 

[Ramchester]

Elokuvan traileri antoi odottaa, että tarjolla voisi olla jopa jonkinlaista camp-huumoria. Sitä tuosta en kyllä löytänyt.

Ainoastaan camping-huumoria? Mitäs neekerit nuotiolla muuten grillasivat?

 

[ms.qvist]

Ainoastaan camping-huumoria? Mitäs neekerit nuotiolla muuten grillasivat?

Mustaa makkaraa...

vlad.

 

[Tinke-80]

Red Dawn elokuvasta tulee tänä vuonna remake. Vihollinen on vaihtunut Neuvostoliitosta/Kuubasta Pohjois-Koreaan. Saa nähdä kuinka surkea tekele sieltä oikein tulee. Alkuperäisessä versiossa on jotain joka saa minut vieläkin katsomaan sen yhä uudestaan ja uudestaan.

Alkuperäisen elokuvan traileri:
Red Dawn Trailer (1984) - YouTube

-Tinke

 

[lebak]

Goon

Tulipahan katsottua tuo kauan odotettu teos.
Mitään erikoista leffa ei tarjonnut tämän tyylisten elokuvien seasta, mutta lätkäleffa on aina lätkäleffa. Pakko myöntää, että tuli muutaman kerran revettyä ihan kunnollakin.
Väsyny leffa, väsyny jätkä. Toimi ainakin täällä.

 

[Girardi #5]

Tulipahan nähtyä myös Men in Black 3 ja tuli vähän yllätyksenä kuinka huono tekele oli kyseessä. Leffassa on tosi ontto juoni ja hahmot ei enää naurattanut, arvosana vain 6!

 

[TuleeEnnenaikaisesti]

Tulipahan nähtyä myös Men in Black 3 ja tuli vähän yllätyksenä kuinka huono tekele oli kyseessä. Leffassa on tosi ontto juoni ja hahmot ei enää naurattanut, arvosana vain 6!

Hassua, että mulle tuli yllätyksenä, kuinka hyvä tää leffa oli. Yleensä kun jatko-osat tuppaa oleen ihan skeidaa.

 

[lake79]

Tulipahan nähtyä myös Men in Black 3 ja tuli vähän yllätyksenä kuinka huono tekele oli kyseessä. Leffassa on tosi ontto juoni ja hahmot ei enää naurattanut, arvosana vain 6!

Itse pidin. Oli selvästi parempi kuin kakkososa, joskaan toki nyt mikään huikea leffa. Ei pärjännyt ykkösosalle, mutta ei myöskään jäänyt ihan hirvittävän kauaksi siitä. Suosittelen leffasarjan nähneitä tämän katsomaan.

Sitten omin leffoihini. Katsoin tuossa Makuunin Leffarallista lainatuista leffoista kaksi, ensimmäisenä 21 Jump Street, joka kyllä lainatessa sai miettimään, miten voi olla TOP5 lainatuimmissa Bluray-leffoissa. Näyttelijöidä tuntemattomammat Jonah Hill ja Channing Tatum + Ice Cube.

Yllättävän hauska leffa ja tahallisia kliseitä 2000-luvun alusta sisälsi. Mukava paluu nuoruuteen ja jos pidät vähääkään American Pie-leffoista (Niissä jossa on alkuperäinen näyttelijäkaarti), niin tämäkin leffa kolahtaa varmasti. Erikoisefekteihin kannattaa kiinnittää erikoishuomio, olivat kyllä jotain ihan käsittämättömän huonoa, mutta vissiin tahallaan. Mukava kerran katsottava leffa tämä.

Sitten toiseen, joka olikin jo oikeasti helvetin hyvä ja tyylikäs toimintaleffa. The Raid - Redemption, indonesiankielinen leffa poliisiyksiköstä, joka menee torjumaan eräässä asuintalossa toimivaa rikollisjengiä. Kerrassaan tyylikkäät toimintakohtaukset ja muutenkin loistava leffa, suositukset täältä aivan ehdottomasti. Leffahyllykamaa kyllä tämä.