Tässä kun on sivuttu näitä sairaita, kuvottavia, ahdistavia elokuvia, elokuvia, joita joku pitää totaalisena saastana ja joiden tekijöitä saatetaan pitää jopa henkisesti sairaina niin ajattelin koota omasta leffakokoelmastani viiden elokuvan kavalkadin, jotka esittäisin ystävilleni tai kavereilleni tarjotessani miellyttävän leffaillan - tai pidemmänkin session, joten aloitetaan:
Huom: linkit voivat pitää sisällään juonipaljastuksia!
5.
Cannibal holocaust: Elokuvailta on hyvä aloittaa Ruggero Deodaton paljon kohua herättäneellä kannibaalielokuvien aateliin kuuluvalla teoksella. Elokuvalla jota monet pitävät eräänä vastenmielisimmistä elokuvista, joita on tehty yksinomaan siinä oikeasti - siis todella oikeasti - suoritettujen julmuuksien tähden, kuten eläinten tappamisten. Sen ohella, että elokuvassa tapettiin eläimiä, siinä oli rajua seksuaalista väkivaltaas sisältäviä kohtauksia. Ja kyllä, kietämättä minäkin hiukan ihmettelin elokuvan ideaa sitä katsoessani. Elokuvasta wikipediassa:
Cannibal holocaust.
4.
Martyrs: Seuraavaksi tarjoilisin katsojille ranskalaisen Pascal Laugier'in ohjaaman ja kirjoittaman Martyrs'in. Elokuva on tavallaan miksaus useasta genrestä, alkaen draaman ja trillerin kaltaisella kuvauksella menneistä tapauhtumista, siirtyen elokuvan nykyisyyteen ja siitä elokuva jatkaisi kulkuaan, päätyen lopulta monilta veretpysäyttävään ja piinaavaan kidustussaagaan, joka päättyy lopulliseen marttyyrin löytämiseen. Leffasta tekee mielenkiintoisen se, että kultti, joka näitä martyyrejä etsii voi tavallaan olla olemassa. Mitä erilaisimpia kultteja on ollut ja on olemassa - joten miksei kulttia, joka etsii väkivallan kautta valaistumisen löytävää marttyyriä palastamaan jotain todellista ja suurta. Kaunista! Elokuvasta wikipediassa:
Martyrs.
3.
Ichi the Killer: Japanilaisen Takashi Miiken Ichi the Killer on saanut kulttimainetta ainakin joissain piireissä. Elokuva on hyvin väkivaltainen ja tappaminen on rajua sekä rujoa - ketään säästämättä. Minusta leffa ei ole Miiken paras, mutta tällaiseen leffailtaan se sopisi mitä parhaimmiten, koska se taatusti herättäisi tunteita puolesta ja vastaan. Sadomasokistinen Kakihara jää varmasti monelle mieleen elokuvan jälkeen.
Ichi the Killer wikipedissa.
2.
Irréversible: Tätä Gaspar Noé'n elokuvaa ainakin minä voin kutsua taide-elokuvaksi sen aihepiiristä huolimatta. Noé onnistuu tavoittamaan ihmismielen tunteet todella hyvin ja sitomaan kaikki tunneskaalat tähän elokuvaan rakkaudesta vihaan ja raivoon - väkivaltaiseen kostonhaluun ja mielipuoliseen tappamiseen saakka. Voitte pitää minua sairaana, kenties pidättekin, mutta näin tässä elokuvassa kauneutta kaiken kauheuden keskellä. Rakkaus ja ihailu saa ihmisen tekemään liki mitä tahansa. Lisäksi elokuvan takaperoinen kerronta on mielenkiintoinen.
Irréversible.
1.
Salò - Sodoman 120 päivää: tämä sessio on hyvä päättää Pier Paolo Pasolinin kiisteltyyn mutta samalla kiiteltyyn ja palkittuun elokuvaan, joka pohjautuu markiisi de Saden teokseen
Sodoman 120 päivää. Salò - Sodoman 120 päivää kertoo fasistisesta Salò'n tasavallasta. Elokuvassa pasolini tuo esille fasismin ja natsismin julmimmat ja synkimmät puolet kaikessa karuudessa julmuudessaan. Ihmiset ovat kuin karjaa, heitä nöyryytetään, kohdellaan väkivaltaisesti. Salò on herättänyt keskustelua laajaltikin ja Suomessa se vapautettiin sensuurin kynsistä vasta lähes 30-vuotta valmistumisensa jälkeen. Minä minusta, näin elokuvien ystävänä, on ehdottoman väärin.
Salò - Sodoman 120 päivää netissä. Elokuva oli kenties se viimeinen naula Pasolinin arkkuun. Hänet tapettiin marraskuussa 1975, ja edelleen murha on mysteeri vaikka Pinoi Pelosi tuomittiinkin vankeuteen murhasta.
Mukavaa elokuvailtaa!
vlad.
