Itse katsoin eilen saman elokuvan ja jäi todella hyvä mieli tästä elokuvasta. Vaikka elokuvan alkuasetelma näyttää perus nuoriso draama/komedialta niin vähitellen tämä elokuva kasvaa huikeaksi tarinaksi.
Suosittelen. 8/10
- Tinke-80
Eli kysymyksessä ranskalainen martyrs. Tämän leffan jälkeen oli kyllä niin tyhjä olo, että ei mitään rajaa. Elokuva oli niin ahdistava, että enpä ole kyllä aiemmin varmaan vastaavaa kokenut. Alusta asti toiminta oli niin kuvallista, raakaa ja ahdistavaa, että eipä tule mieleen muuta yhtä ahdistavaa elokuvaa mieleen vaikka paljon monenlaista on tullut nähtyä, välillä suorastaan tuli odotettua vain sitä että eikö tuo koskaan lopu. Rainaa on kyllä vaikea suositella kenellekkään, mutta jos haluat helvetin ahdistavan olon vapaaehtoisesti, tässä voisi olla hyvä lääke siihen.
1 / 5
Olimme sotilaita...
Tuosta palasi mieleeni erinomainen elokuva, joka on jäänyt aivan liian vähälle huomiolle. Kyseessä on Lee Tamahorin debyytti Once were warriors- Kerran sotureita. Erittäin raaka kuvaus Uuden-Seelannin maorivähemmistön arjesta jengeineen ja ongelmineen. Todella vahva elokuva, niille jotka eivät jaksa katsella elokuvia, joissa ajetaan takaa ja autot räjähtelevät. Sinner suosittelee.
http://www.dvdplaza.fi/reviews/nayta.php?sid=638
Joo itsekin suosittelen tuota. Tuli mieleen etta onkohan ihmisilla mennyt leffat sekaisin kun tuo Gibsonin leffa nyt ei ole millaan tavalla nyyhkytarinaa vaan suoraviivainen sotaleffa ja tama Tamahorin elokuva taas on draama. Nimet on helppo sekoittaa keskenaan.
Totta. Tuosta nimestä sainkin mielleyhtymän tähän Tamahorin mestariteokseen, mutta ei kai tätäkään nyt parhaalla tahdollakaan voi kuvailla nyyhkyelokuvaksi, vaikka tarina surullinen onkin.
Eilen tuli katseltua Up in the Air ja elokuva yllätti sangen positiivisesti. Yllättäviä käänteitä ja välillä sai nauraa ihan tosissaan. George Clooney vain paranee vanhetessaan. Anna Kendrick oli myös aivan valtavan hyvä.
Leffalle on jatko-osakin, joka tosin tehtiin ilmeisesti rahastusmielessa ja lahdettiin sille linjalle etta annetaan yleisolle sita mita se haluaa...alkuperaisen draaman henki oli raiskattu. Repeilin kun luin aikanaan kansilehtea ja siina leffaa mainostettiin "Jaken nyrkit puhuvat taas!".
Unbreakable - Loistava elokuva ja yksi kaikkien aikojen hienoimmista loppukohtauksista.
http://www.youtube.com/watch?v=Tmzbosye2-Y
Eilen tuli pahemman tekemisen puutteessa katsottua uudehko kotimainen, Neil Hardwickin ohjaama Jos rakastat.
Suosittelen katsomaan.
Oikeasti? Me katsottiin tuo sama akan kanssa aikaisemmin viikolla ja eihän sitä voinut tosissaan ottaa. Tahatonta komediaa ihan ensiminuuteilta lähtien. Siinä vaiheessa kun ensiapuporukka ja poliisit alkavat tanssia pitzalaatikoiden kanssa, jättäen ensiapua tarvitsevan onnettomuuspotilaan yksin, niin normaali ihminen ei voi olla nauramatta. Tai sitten lakata katsomasta elokuvaa. Lauluvalinnat ovat korneja ja laulukohtaukset alkavat aina todella ennalta-arvattavasti.
Hot Tub Time Machine
Kolmantena sitten komedia joka alkuun tunti, että tämä on nähty, mutta siitäpä vain fiilis parani koko leffan ajan ja voin jo miltei sanoa, että tässä on tämän vuoden top-5 leffa. Ainakin komedia osastolla. Hauskan komedian aikaansaamiseksi ei tarvita kuin orava, poreamme ja tölkki energia juomaa.
4,5/5
Tottahan nämä kaikki mainitsemani asiat ovat, mutta haittaako nuo? Mielestäni elokuvissa pitää aina olla vähän komediaa mukana, oli se sitten tahatonta tai tahallista, ihan sama.
Itse naurahdin ensimmäisen kerran siinä vaiheessa, kun Ada (nuorena) alkoi laulamaan Maija Vilkkumaan Ei -biisiä. Jotenkin se muuttumaton ilme ja kameraan tuijottaminen oli niin hulvattoman näköistä.
Minä olen niin huono katsomaan elokuvia, että pidän jo sellaista elokuvaa jonain, minkä jaksan katsoa loppuun asti. Jos elokuva on tylsä tai muuten vain epäkiinnostava, niin lopetan sen katsomisen, vaikka ns. kliimaksi olisikin vielä tulossa. Mielestäni elokuvan pitää olla kiinnostava heti alusta saakka.