Jatkoajan kaunokirjoittajat

[Crazy Diamond]

Minä loistan. Loista sinäkin joskus muuallakin kuin jatkoajassa.

 

[Palstalegenda]

Kirjoitin kerran joskus kaverilleni sarkastisen pakinan. Kaverini, vaikka onkin minun kaverini, on erittäin fiksu ja hauska solukeskittymä. Tässä ei nyt kerrota muka fiksusta vaan suorastaan nerosta eli hänestä. Jäsen P on hän, terkkkuja tätä melkoisen varmasti lukevalle jäsen J:lle. Noh, kirjoitin sen pakinan ja hän muka ilahtui niin, että siitä sitten laitoin sen pakinani eräälle toiselle. Sekin ilahtui ja postitti sen sähköpostilistansa sadalle. Siellä sitten oli yksi toimittaja, joka ilahtui. Sitten se pakinani oli Juoksija-lehdessä. Alun perin ihan vain kaverilleni mukahassuttelin.

Sitten joskus Ylioppilaslehteen soitin ja kerroin asiani: "onko se päätoimittaja ite? Teillä on ihan kelpo lehti mutta paskat pakinat. Minä tuun teille tekemään ne pakinat, niin lehtenne on sitten kokonaan kuosissa. Tuon juttunäyteet, kun sovitaan aika ja paikka." Sitten sovittiin ja kohta olin pakinisti. Sitten joskus vaihtui päätoimittaja ja sain kenkää. Se sanoi: "nämä ovat ihan mahtavia juttuja mutta täällä pitää olla helpompia juttuja, tässä lehdessä ne menevät ikään kuin hukkaan". Kaltioon olisin päässyt, en mennyt. Sitten sinne Ylioppilaslehteen tilalleni tuli itsestään selvyyksiä lateleva pöljäke vaan so not, Wikipediassa lukee, että pakinoitsijan uransa Ylioppilaslehdessä ovat aloittanee Bisquit, Pentti Saarikoski ja Urho Kekkonen. No niin, ja mie! (se ei tosin lue siellä).

Nyt on kehuttu niin, kun muista ei ole. No mutta koko tämä ketjuhan on lesotus- ja henkseleiden paukuttelu -ketju, minä sentään teen sen rehellisesti!

 

[Splendide]

Jatkoaika.comin kirjailijat tai kirjailijoiksi haluavat

Monen vuoden haaveen jälkeen aloitin kolme viikkoa sitten kirjoittamaan esikoisromaaniani. Ideointi alkoi kesäkuun alussa.
Nyt oon kirjoittanut 154 sivua, ja laskin keskimääräisen sivumäärän päivässä, niin sain nostettua sen tällä viikolla 8,1 sivuun 4,7:sta. Tavoite on tällä hetkellä kirjoittaa 10 sivua päivässä, mikä on raju tavoite, varsinkin nyt, kun päiväduuni alkaa maanantaina. Tähän asti oon ollut työttömänä.
Mutta kirja tuntuu olevan pakkomielle tällä hetkellä, ja sen vuoksi usko on vahva, että saan kirjan valmiiksi vielä tämän vuoden puolella. Saa nähdä ...

 

[verikuut]

Liityn kerhoon heti kun voitan lotossa. Kirjoittaminen on melko rankkaa hommaa, jos aikoo tehdä sen hyvin alusta loppuun. Kokeilin joskus ja sellaiset 40-50 sivua tuli kyllä tarinaa, mutta sen jälkeen tuli tiltti, ja oli pakko vääntäytyä hetkeksi ulos puuhasta. Sen paussin jälkeen kesti niin pitkään päästä takaisin jyvälle, että annoin olla.

Liika itsekriittisyys on kuitenkin pahasta, eli pidä joku ulkopuolinen mukana hommassasi. Anna luettavaksi vedokset ja kuuntele, niin ne oikeatkin kirjailijat tekevät.

e. Siis useampaan kertaan meni useasta täysin eri tarinasta tuollaiset ~40 ensimmäistä sivua roskiin, koska ne vaikuttivat jälkeenpäin paskalta. Myöhemmin on kaduttanut.

 

[Splendide]

Liityn kerhoon heti kun voitan lotossa. Kirjoittaminen on melko rankkaa hommaa, jos aikoo tehdä sen hyvin alusta loppuun. Kokeilin joskus ja sellaiset 40-50 sivua tuli kyllä tarinaa, mutta sen jälkeen tuli tiltti, ja oli pakko vääntäytyä hetkeksi ulos puuhasta. Sen paussin jälkeen kesti niin pitkään päästä takaisin jyvälle, että annoin olla.

Liika itsekriittisyys on kuitenkin pahasta, eli pidä joku ulkopuolinen mukana hommassasi. Anna luettavaksi vedokset ja kuuntele, niin ne oikeatkin kirjailijat tekevät.

e. Siis useampaan kertaan meni useasta täysin eri tarinasta tuollaiset ~40 ensimmäistä sivua roskiin, koska ne vaikuttivat jälkeenpäin paskalta. Myöhemmin on kaduttanut.

Aloitin ensimmäisen "romaanini" kirjoittamisen kevättalvella 2009, mutta se kaatui jo 14 sivun jälkeen, koska en ollut työstänyt tarinaa tarpeeksi mielessäni, heti ensimmäisen vaikeuden jälkeen siis luovutin. Syksyllä 2010 tuli toinen idea, mutta hylkäsin sen liian laajana, minulla ei ollut yksinkertaisesti potentiaalia täyttää tarinaa, koska se oli nimen omaan liian laaja.
Kesäkuun alussa vuonna 2011 välähti raaka idea, jota aloin heti työstämään ja työstin tarinaa aina lähes kolmen kuukauden ajan kunnes aloin kirjoitustyön kolme viikkoa sitten. En kokenut olevani valmis tuolloin, mutta tekstiä tuli niin saatanasti, ja mikään ei ole muuttunut vajaan kolmen viikon aikana. Alkuperäinen tarina on jo jonkin verran muuttunut, mutta uskon, että parempaan suuntaan. Avovaimoni luki ensimmäiset 15 sivua ja kehui tekstiä ja halusi päästä lukemaan loputkin. Sillä tiellä nyt ollaan, vajaassa kolmessa viikossa 154 sivua. Läheiset ystäväni ja sukulaiseni saavat lukea kirjan ennen kuin lähetän kustantamoille. Saamani palautteen ja korjausten jälkeen romaani lähtee kustantamoille.

 

[Splendide]

e. Siis useampaan kertaan meni useasta täysin eri tarinasta tuollaiset ~40 ensimmäistä sivua roskiin, koska ne vaikuttivat jälkeenpäin paskalta. Myöhemmin on kaduttanut.

Oma kokemukseni on se, että tarinan punainen lanka pitää olla tarkasti mietitty etukäteen. Yksityiskohdat ja sivujuonet eivät ole niin tärkeitä, varsinkin jos kykenee käyttämään mielikuvitustaan kirjoitushetkellä. Punainen lanka (alku-keskikohta-loppu-henkilöt) on sikäli tärkeä, jos tulee vaikeuksia keksiä tarinaa, niin tarinan ydin on tukemassa kirjoittamista. Minulla on ollut onni, että olen keksinyt (jos saan itseäni kehua) erinomaisia sekä uusia sivujuonia kirjoittaessani tarinaa, ja olen täysin yllättynyt kuinka luova olen ollut kirjoittaessani tarinaa eteenpäin.

Onhan koko kokemus varsin uusi minulle. Mutta luottamus itseäni kohtaan on kasvanut sitä mukaan, kun uusia sivuja on syntynyt. En olisi ikinä uskonut kykeneväni kirjoittamaan romaania noin kahdeksan sivua päivässä. Tuo saavutus on mielestäni huikea, enkä koskaan uskaltanut edes haaveilla moisesta. Saa nähdä kuinka kirjan ja kirjoitustahdin käy, kun aloitan päiväduunissa. Nythän olen saanut kirjoittaa työttömänä.

 

[Nume]

Saako tulevalta kirjailijalta udella, että minkätyyppistä kirjaa sieltä on tulossa? Dekkaria, humoristista vai kenties sci-fiä?

Kaikkea hyvää toivon alkaneelle urallesi, toivottavasti saat nyt hyvän paketin kirjoitettua ja kustantamot lähtisivät mukaan juttuun! Lupaan ostaa kirjan, mikäli se ilmestyy kauppoihin!

 

[Luulajanpuisto]

Kahta "romaania" on tullut työstettyä, tosin molemmat olleet jäissä jo pari vuotta. Parisataa sivua sain ensimmäiseen aikaiseksi, kun huomasin että kaikkea löytyy, paitsi juoni. Henkilöitähän on lopulta aika helppo "luoda", tarina on toinen juttu.

 

[Palstalegenda]

Pyörä on keksitty jo aikaa sittemmin!

No kun tämä, muun muassa, on jo olemassa: Jatkoajan kaunokirjoittajat

Eihän se tosin ole pakko kaunolla kirjoittaa. Moni tosin kirjoittaa kaunalla. Ainakin kaupunkilehtien tekstaripalstoilla.

 

[Splendide]

Saako tulevalta kirjailijalta udella, että minkätyyppistä kirjaa sieltä on tulossa? Dekkaria, humoristista vai kenties sci-fiä?

Kaikkea hyvää toivon alkaneelle urallesi, toivottavasti saat nyt hyvän paketin kirjoitettua ja kustantamot lähtisivät mukaan juttuun! Lupaan ostaa kirjan, mikäli se ilmestyy kauppoihin!

Tyylilaji on romaani, joka yhdistelee fiktiota ja faktaa. Suuret esikuvani ovat Mika Waltari ja Bodie Thoene, jotka yhdistelevät romaaneissaan historiallisia faktoja sekä -henkilöitä fiktiivisiin henkilöihin ja tapahtumiin. Kirjan tapahtumat ajoittuvat 1800-luvun puoliväliin sekä 1940-luvun että osittain 1970-luvun loppuihin.
Romaanissa yhdistyy aihealueet niin seikkailuun, romantiikkaan, kauhuun, jännitykseen, juonitteluun että ihmissuhteisiinkin. Olen taustaltani muusikko, ja aivan kuten tein musiikkia sillä ajatuksella, että teen sävelmiä, jotka miellyttävät itseäni, tällä hetkellä kirjoitan romaania, joka miellyttää itseäni. Silloin siihen kuuluu nuo kaikki kategoriat.

Kiitos rohkaisevasta viestistä, toivon itsekin, että työni palkitaan kustannussopimuksella. Työtä on vielä valtavasti jäljellä.Ja voin myöntää, että tunsin huolestumista lukiessani Luulajanpuiston viestin: 200 sivua romaania ja silti jäi kesken. Se osoittaa kuinka vaikeaa romaanin kirjoittaminen on - ja varsinkin loppuun. Onneksi voin sanoa, että henkilöhahmot yms. eivät ole romaanini pääjuttuja, vaan nimen omaan eeppinen tarina, jonka haluan kertoa kaikille.

 

[Splendide]

Pyörä on keksitty jo aikaa sittemmin!

No kun tämä, muun muassa, on jo olemassa: Jatkoajan kaunokirjoittajat

Eihän se tosin ole pakko kaunolla kirjoittaa. Moni tosin kirjoittaa kaunalla. Ainakin kaupunkilehtien tekstaripalstoilla.

Minun puolestani moderaattorit voivat uudet tekstit siirtää vanhaan ketjuun eli Jatkoajan kaunokirjoittajiin, sinnehän nämä kuuluvat. Yritin etsiä sopivaa ketjuaä, mutta jostain syystä en löytänyt sopivaa. Pahoittelen.

 

[Evil]

Kirjoitan, mutta en kirjaa.

Joku joskus sanoi, että on oltava jotain sanottavaa sekä kykyä sanoa se.

Minulla on jälkimmäistä. Sanottavaa minulla ei ole. Ei mitään agendaa, ei mitään pakkoa kertoa kenellekään mitään. Nautin kielestä välineenä, mutta mielikuvitusta puuttuu. Korkeintaan voisin kuvitella kirjoittavani pakinanomaisia "vitutelmia". Yleensä kaikessa kirjoittamassani on negatiivinen sävy. Kertonee jotain maailmasta, tai minusta. Tai molemmista.

 

[-FNM-]

Minulla on olemassa romaaniin alku sekä loppu. Mitään tuolta väliltä ei ole olemassa. En edes tiedä tyylilajia. Kirjan molemmat päät kuitenkin ovat paperilla. Josko tuohon välille vielä jotain keksisin.

 

[Splendide]

Kirjoitan, mutta en kirjaa.

Joku joskus sanoi, että on oltava jotain sanottavaa sekä kykyä sanoa se.

Minulla on jälkimmäistä. Sanottavaa minulla ei ole. Ei mitään agendaa, ei mitään pakkoa kertoa kenellekään mitään. Nautin kielestä välineenä, mutta mielikuvitusta puuttuu. Korkeintaan voisin kuvitella kirjoittavani pakinanomaisia "vitutelmia". Yleensä kaikessa kirjoittamassani on negatiivinen sävy. Kertonee jotain maailmasta, tai minusta. Tai molemmista.

Lukioikäisenä tuli kirjoitettua esimerkiksi runoja sekä laulun sanoja, ja voin myöntää täällä anonyyminä, että olen kirjoittanut päiväkirjaa jo monta vuotta -tosin eri jaksoissa. :) Tällä hetkellä olen kirjoittanut päiväkirjaa kesästä 2007 nykyisyyteen saakka.

Minulla on myös kokemusta toimittajan ja tiedottajan töistä, ja nämä kaikki ovat pitäneet kirjoittajan taitojani yllä. Olen jo nyt ylittänyt kaikki alkuperäiset odotukseni kirjoittamalla yli 150 sivua alle kolmessa viikossa; en koskaan edes kuvitellut moista. Oma intohimoni on tuoda oma mielikuvitukseni tuote lukijalle yhdistettynä mielikuvituksellisesti kerrottuihin historiallisiin tapahtumiin. Intohimo on saada kertoa jännittävä tarina. Piste. Myös luontainen tarve saada aikaan jotain luovaa, ohjaa kirjoittamistani.

 

[Evil]

Minulla on olemassa romaaniin alku sekä loppu. Mitään tuolta väliltä ei ole olemassa. En edes tiedä tyylilajia. Kirjan molemmat päät kuitenkin ovat paperilla. Josko tuohon välille vielä jotain keksisin.

"Olipa kerran prinssi, jolla oli (...) sen pituinen se"?

 

[Gags]

"Olipa kerran prinssi, jolla oli (...) sen pituinen se"?

Olipas lyhyt!

 

[Chiesa di Totti]

Olipas lyhyt!

No huh, rakastanpa joitain legendaarisia Jokeri/IFK-yhdistelmiä by the book. JRuutu/MG/VP- is sold old fashioned. Ja Gags, pelasin Vanhan Peuran 72 lyöntiä, ens pe uusiksi?=)

 

[-FNM-]

"Olipa kerran prinssi, jolla oli (...) sen pituinen se"?

Olipas lyhyt!

Ja tuossa ei edes keisari saisi patsastella uusissa vaatteissaan.

Kyllähän noiden keksimäni alun ja lopun väliin mahtuu myös keskiosa. Keskiosa lienee niiden alun ja lopun väliltä.

No toisaalta, en treffaile haulikon kanssa.

 

[verikuut]

Saako tulevalta kirjailijalta udella, että minkätyyppistä kirjaa sieltä on tulossa? Dekkaria, humoristista vai kenties sci-fiä?

Tämä kysymys ei ollut minulle, siksi vastaan siihen. Kunhan voitan lotossa (eli jään ansiosidonnaiselle), niin ehdottomasti kauhupornoa. Sitä ei ole koskaan markkinoilla riittävästi.

 

[Splendide]

Nyt on 200 sivua kasassa, ja varsinkin päivätyön rinnalla kirjoittaminen on osoittautunut hyvin vaikeaksi. Etenkin, kun arki on uusioperheen arkea. Talon emäntä hajoilee ja lapsille pitäisi antaa aikaa ja pitää kuriakin yllä. Nyt on vaikea vaihe meneillään, mutta en aio luovuttaa. Romaani on pakkomielle, ja aion sen kirjoittaa loppuun, jos vain henki pihisee.

 

[ms.qvist]

Minulla on jälkimmäistä. Sanottavaa minulla ei ole. Ei mitään agendaa, ei mitään pakkoa kertoa kenellekään mitään. Nautin kielestä välineenä, mutta mielikuvitusta puuttuu. Korkeintaan voisin kuvitella kirjoittavani pakinanomaisia "vitutelmia". Yleensä kaikessa kirjoittamassani on negatiivinen sävy. Kertonee jotain maailmasta, tai minusta. Tai molemmista.

En tiedä onko minullakaan sanottavaa, mielikuvitusta on, mutta onko se sitten sanottavaa, sen saa lukija päättää, mutta kun ei ole lukijoita, koska ei ole kykyä ilmaista itseä (kiusa se on pienikin kiusa) k irjallisesti edes tyydyttävällä tavalla. Tekstini vilisee virheitä, kielioppi on perseestä - sen ohella, että sieltä on moni muukin asia, joten tyydyn kirjoittamaan tänne sepustuksia ja rakentelemaan mielessäni pilvilinnoja siitä, että joskus joku päivä häiriintyneet maniatekstini joku mielipuoli julkaisisi. Mutta kun mielipuolen päiväkirjakin on jo Gogolin kynästä lähtöisin, joten mitä jää jäljelle?

vlad.

 

[thego]

Ilmeisesti tässä ketjussa puhutaan lähinnä fiktiosta, mutta en nyt parempaakaan paikkaa löytänyt. Olen tässä kesän aikana alkanut kokoamaan omaa elämääni paperille, ihan sieltä alusta alkaen. Kirjan idea on vähän siinä miten normaaleista perheoloista voi tulla mielisairas ihminen, miten koulukiusaamisesta pääsee yli, miten alkoholista pääsee eroon jne. Oikeastaan vähän kaikkea mahdollista löytyy elämästä ja jotenki tuntuu et ehkä jotain kustantajaa/lukijaa vois jopa kiinnostaa tää kirja.

Paperille oon rustaillu eräänlaista elämän aikajanaa jossa on mainittuna kaikki tärkeimmät tapahtumat elämästä, miten alkoholismi on kehittyny, miten masennus on tullu kuvioihin ja oikeastaan kaikki olennainen. Ite "kirjaa" oon myös kirjoittanu muutaman sivun verran ihan blogina. Vielä on tosin paljon työstettävää ja muisteltavaa. Tänään lääkäri edessä ja tarkoitus olis kysellä, et voinko saada kaikkia omia tietoja mitä on terapiassa ikinä kirjoitettu ylös.

Ongelmahan on siinä, et oma kirjallinen anti on aika lapsenkengissä ja vaikka asiaa onkin niin on vähän vaikeuksia saada sitä järkevään ja luettavaan muotoon. Todennäköisesti kun saan tarpeeksi materiaalia kasaan niin otan yhteyttä eri kustantamoihin ja mahdollisesti kirjailijoihin joita aihepiiri voisi kiinnostaa. Eli käytännössä joku toinen kirjoittaa kirjan ja itse olen lähinnä "haastateltavana" mukana siinä prosessissa. Varmaan joku "psykologinenkirjailija" ois paras vaihtoehto ja esim. Ben Furman on käynyt mielessä. Mitään taloudellista hyötyä en oo täs hakemassa et jos jonku tyypin tähän löytää niin mulle kyl riittää jos saan vaik kulukorvaukset siitä jos joutuu esim. matkustamaan toiselle paikkakunnalle tai muuta vastaavaa.

E: Laittelinki tos sähköpostia muutamalla kirjailijalle eikä oikeastaan kellään ollut aikaa (tai sit ei vaan kiinnostanu) lähteä mukaan. Tokihan loppupeleissä kaikista paras vaihtoehto on ite saada kirjoitettua alusta loppuun, pelottaa vaan jo valmiiksi miten helvetin pitkä prosessi tästä tulee. Tosin eihän mulla kiire ole mihinkään.

Nyt oon saanu jo kirjoitettua ylös kaikki asuinpaikat, työt, opiskelut, ihmiset, suhteet ja kaikki tälläset tärkeimmät jutut joiden ympärille kirja rakentuu. Oikeastaan tää jo helpotti aika paljon kun on helpompi sijoittaa eri tapahtumat oikeille paikoille.

 

[Splendide]

Pahoittelen, että tästä on tullut lähes monologi, mutta jostain syystä haluan pistää tänne tilannepäivitystä. Ainoastaan kaksi ihmistä on ollut innoissaan kuulessaan romaanistani, joten se on lieventänyt mukavasti kaiken maailman luuloja. Mutta olen nyt kirjoittanut romaania 258 sivua, kun edellinen päivitys oli se 200 sivua.

Joten kyllä se vain etenee koko ajan, ja nythän puhutaan romaanin ekasta versiosta. Toisella kirjoituskerralla lisätään yksityiskohtia, miljöiden detaljeja, tarkempia dialogeja... jne. Mutta enää en epäile lainkaan, ettenkö saisi romaania kasaan. Tietty, ei voi tietää, kuoleeko tai halvaantuuko tms. Mutta tahdosta, taidosta ja halusta ei ole enää mikään kiinni.

 

[Luulajanpuisto]

Joten kyllä se vain etenee koko ajan, ja nythän puhutaan romaanin ekasta versiosta. Toisella kirjoituskerralla lisätään yksityiskohtia, miljöiden detaljeja, tarkempia dialogeja... jne. Mutta enää en epäile lainkaan, ettenkö saisi romaania kasaan. Tietty, ei voi tietää, kuoleeko tai halvaantuuko tms. Mutta tahdosta, taidosta ja halusta ei ole enää mikään kiinni.

Joo, se editointi se vastaa alkaa syödä. Aiemmin mainitsin, että olin kirjoittanut sen jotain 200 sivua, ja sitten alkoi tökkimään. Silloin joskus v. 2008 alussa, olin saanut noin 250 sivua aikaiseksi, ja ns. romaani oli "valmis". Se editointi paljasti, että työ oli vasta alussa, sillä matkalla olen edelleen. Tosin pari muutakin (kauhu)romaania on työn alla.
Onnea vain kollegalle. BTW, mihin genreen romaanisi sijoittuu?

 

[kovalev]

Oma kokemukseni on se, että tarinan punainen lanka pitää olla tarkasti mietitty etukäteen.

Finlandia-palkittu Mikko Rimminen on sanonut mm. seuraavaa. "Aloittaessani kirjoittamisen minulla ei ole aavistustakaan, mistä kirjoitan. Tiedän vain viimeisen lauseen, jota kohti pyrin."
Tämä on helppo uskoa lukemalla Rimmisen kirjoja, ja Rimminen on vain yksi esimerkki monista.
Itsekin paljon kirjoittaneena (toki en julkaisseena) olen jyrkästi eri mieltä kanssasi.