Päivitetäänpä oma tilanteeni, koska sillä on jonkinlaista merkitystä tämän ketjun ja käytävän keskustelun kannalta.
Lähtötilanteen voi lukea ketjun avausviestistä. Päätin siis viime kesänä yrittää suitsia suurkulutukseksi yltynyttä alkoholinkäyttöäni asettamalla tavoitteeksi olla kokonainen vuosi juomatta. Tämä tavoite ei toteutunut.
Täysin juomatta olin tasan kaksi kuukautta. Sen jälkeen päätin tietoisesti kokeilla olisiko minusta kohtuukäyttäjäksi. Kyseessä ei siis ollut mikään retkahdus vaan tietoinen kokeilu - alussa. Kohtuukäyttö (jos rajana pidetään tuota yleistä alle 24 annosta viikossa) onnistui hyvin n. kolme kuukautta.
Viimeisen kuukauden aikana oluen kulutus on salakavalasti hiipinyt taas lähes kesäisiin lukemiin. Olenko siis palannut lähtöruutuun, kannattiko koko vaivannäkö vai oliko se turhaa?
Tarkastellaanpa mitä tästä jäi käteen ja mikä on muuttunut kesästä, vai onko mikään? Painoni on pudonnut n. 9 kg. Maksa-arvoni olivat joulun alla tehdyssä kokeessa normaalit. Olen viimeisestä kuukaudesta huolimatta paremmassa fyysisessä ja psyykkisessä kunnossa kuin kesällä.
Olisi mielenkiintoista tietää, mikä olisi vaihtoehtoinen todellisuus, ts. minkälaisessa kunnossa itse ja asiani olisivat, jos olisin jatkanut samaa rataa läpi syksyn. Jos sitä vähänkin vaivautuu kuvittelemaan, on helppo todeta että tämä ei todellakaan ole ollut turhaa.
Miten tästä eteenpäin? Selvää on, että jos jatkan tätä viimeisen kuukauden tahtia, niin viimeistään ensi kesänä olen palannut lähtöruutuun. Tipatonta tammikuuta en ole vielä aloittanut mutta aion pitää sen hieman myöhemmin. Syynä tähän on eräs vaativa projekti, jota olen työstänyt kohta kaksi kuukautta ja jonka pitäisi valmistua kahden viikon sisällä. Projekti itsessään ei ole syy juomiselle. Ihminen löytää halutessaan syyn juoda vaikka lukemalla päivän lehden, aina sieltä löytyy joku otsikko joka oikeuttaa sen päivän juomisen. Syy on se, että lopettaminen tulee taas aiheuttamaan jonkin verran vieroitusoireita, joita en halua kokea yhtä aikaa tämän projektin aiheuttaman stressin kanssa.
Joka tapauksessa seuraava etappi on tipattoman kuukauden pitäminen ja sen jälkeen taas tilanteen tarkastelu. Syksyn jälkeen siihen on helppo lähteä mm. seuraavista syistä:
-Tiedän nyt, että minun on mahdollista halutessani elää juomatta ilman, että kuolen vieroitusoireisiin tai menettäisin jotakin elämästäni. Pystyn sietämään työtäni, perhe-elämääni ja kaikkia elämän vastoinkäymisiä juomatta jos haluan. Aikaisemmin ajattelin, että elämäni on jotenkin niin poikkeuksellisen vaikeaa, ettei kukaan voisi elää sitä juomatta.
-Paitsi mahdollista, juomatta oleminen on myös kannattavaa, koska se palkitsee fyysisen ja psyykkisen kunnon kohenemisella sekä sosiaalisen elämän "oikenemisella". Tällä tarkoitan sitä, että suhteet lähipiiriin ja ympäristöön normalisoituvat, kun alkoholin vaikutus ei ole aina läsnä joko humalana tai krapulana.
-Minua ei ehkä sittenkään ole loppuiäkseni tuomittu absolutismiin jos lopetan alkoholinkäytön, vaan kohtuukäyttö on mahdollista, kunhan muistan tarkkailla kuluttamani alkoholin määrää ja toimia sen mukaan.
En siis ole vielä tuossa Kaivannon määrittelemässä viitosvaiheessa, mutta voisin sanoa, että olen "käynyt siellä" ja todennut, että sinne on päästävä uudestaan.
Tipattomasta tammikuusta minulle on täällä käydyn keskustelun perusteella avautunut, että tänä päivänä näyttäisi olevan kahdenlaisia tipattoman tammikuun viettäjiä. "Vanha koulukunta" edustaa sellaisia alkoholin suurkuluttajia kuten minä, jotka pitävät tipattoman lähinnä siksi, etteivät joisi itseään hengiltä. Tarkoitus on yksinomaan antaa huilia elimistölle että jaksaa taas.
Viime vuosina on sitten ilmaantunut tällainen trendihiippareiden joukko, joka on innostunut tipattomasta tammikuusta kuin jostain soutuspinningistä koska se on nyt "in" ja kulkee ympäriinsä julistamassa tipattoman tammikuun ihanuutta. Näitä kohtaan heränneen vastareaktion voin kyllä ymmärtää.
Pidemmän aikaa itse tipattomia harrastaneena "voin kertoa teille (copyright Sporde)" että kymmenen vuotta sitten niissä ei ollut lainkaan sellaista hohtoa kuin nyt näyttää olevan. Lause "en käytä alkoholia, vietän tipatonta tammikuuta" julkisesti lausuttuna sai aikaan jokseenkin samanlaisen reaktion kuin jos olisi sanonut: "Minulla on AIDS."
Eli juomisenhallintaprojektini jatkuu, kokeneempana ja kokemuksista viisastuneena.
