Lieneekö vitsailua, mutta eipä tuo ole läheskään ainoa mittari fysiikkavalmentajalla. Jos HIFK:ssa näin tehdään, niin kaukana ollaan tässäkin asiassa siitä Euroopan huippujoukkueesta.
No enpä ihan vitsailuksi sanoisi, sillä vaikka toki muutkin asiat merkitsevät, niin maailmalla ainakin on ymmärretty tuon popcorn osaston hinta, ja ihan hitokseen on panostettu nimenomaan siihen puoleen tuossa fysiikkavalmennuksen kehittämisessä, kaikkine tukijärjestelmineen, että loukkaantumisia saataisiin vähennettyä merkittävästi.
Tiedän jopa ammattini puolestanikin, että eräskin -melko kalliskin- yhdysvaltalainen ammattilaisseura sai toteuttamillaan - kyllästyneitä kun jatkuviin loukkaantumisiin olivat - kokonaisratkaisuilla vähennettyä useampia kymmeniä prosentteja loukkaantumisten määriä, kun fysiikkavalmmenus saatiin hiottua hyvän teknisen järjestelmän kanssa jokaista yksilöä merkittävästi paremmin palvelevaan iskuun.
Eli en tosiaankaan vähättelisi ollenkaan sitä osaa tuosta valmennuksesta. Jos ja kun myyt osaamista sillä saralla, niin se voittaa jolla on tarjota paketti, joka sen peruskunnon lisäksi tarjoaa kokonaisuden jossa ei kallis kaveri istu kautta katsomon puolella, vaan tekee sitä homma josta seura käsittääkseni makseleekin.
Huippujoukkueeksi - ei edes kansallisella tasolla - ei tulla sillä, että pelaajat (tai siis ne veret seisauttavat hankinnat) huilailevat kauden ja seura hakuampuu tuurajia jostakin jämäpelaajista ja p-amerikan herraties mistä sarjoista. Joukkue ja sen valmennus -harjoitteluineen - rakennetaan mahdollisimman valmiiksi ennen kunkin kauden alkamista, jotta voidaan myös toteuttaa mahdollisimman optimaalinen kokonaisuus mitä tulee harjoitteluun ja pelaamiseen yksilönä tahi joukkueena.
Toista toki on se, jos joukkue -kuten IFK vähän tuntuu välillä olevan mentaaliltaan- on vain sellainen "harrasteluporukka" menestymiseen satsaamisen sijaan, jolloin asioita voidaan toki tehdä puolivaloilla, jutella mukavia kauniista tulevaisuudesta, keräillä pelaajia pitkin kautta sieltä ja täältä ja vähän tuoltakin sekä katsella että kuka pelaa jos pelaa, kauden alkaessa, sen aikana ja varsinkin lopussa.
Jokaisen ammattilais-urheiluseuran valmentajan pitäisi kyllä tänä päivänä kyetä siihen, että saa kavereille kuntoa aikaiseksi ja tulokset sillä saralla kehittymään, mutta melko harvassa tuntuu olevan sellaiset, jotka aikaan saavat sen siten, ettei pelaaja altistu lisääntyneelle loukkaantumisriskille.
Tämä toki ei ole helppoa ilman hyvää kehon rasitustilan tunnistavaa järjestelmää, ja siihen ei oikeastaan (voisi jopa sanoa että varsinkaan) kovinkaan hyvin sovelllu juuri kenenkään kohdalla se perinteinen "musta tuntuu että voin tänään treenata kovaa" mentaliteetti, koska iso osa ei vaan osaa tunnistaa niitä merkkejä itsessään milloin ei kannattaisi vetää sisukalut suussa niitä treenejä, ja mikä olisi optimaalinen levon, lihashuollon ja treenin suhde juuri sille päivälle.
Ei edes, vaikka harjoituksia olisi -kuten nykyään entistä enemmän on- yksilöity kunkin henkilökohtaisen kehitystarpeen huomioiden.
Osaltaan tämäkin vaikuttaa lopulta siihen, miten tasapainoisesti joukkue kykenee peleissä suorittamaan. Ja mitä enemmän näitä osataan tunnistaa, sitä enemmän myös kykenee se varsinainen pelillinen valmentaja tekemään tarpeellisia muutoksia kokoonpanoihin, joilla peliesitys pysyy paremmin tasapainoisena ja loukkaantumisetkin todennäköisesti vähenevät sen seurauksena.
Siloin ei tarvitse myöskään alati hakata päätään honkaan silläkään, että peluutetaan väkisin pelaajaa jolla on se "the nimi" selässään, koska juuri nyt onkin tilanne se, että siitä on suunnilleen yhtä paljon hyötyä joukkueelleen kuin pohjattomasta saappaasta vesilätäkössä.
En osaa sanoa, enkä sanoisi vaikka osaisinkin, että miten paljon tämä(kin) IFK:n pelissä on näkynyt viime vuosina, mutta ei tuo keskimäärin ole oikein hyvältä näyttänyt. Mutta vaikea on tosiaankin täysin sanoa totuutta, koska vahva tieto maailman paskimmasta jäästä, joka kaikki vammat aiheuttaa, on jonkinlaisena palstatotuutena kaikkeen syypäänä. Mene ja tiedä siis, missä se totuus makaa, mutta en ole kyllä nähnyt merkkejä siitä, että IFK mikään edelläkävijä ja suuri visionääri olisi ollut yhtään missään asiassa, ja se näkynee myös noissa mestaruuksien määrissä.
Loppuun voisi hitusen lainata tätä jonkun täällä mainitsemaa Sallisen toteamaa, että "joukkueessa tehdään paljon oikeita asioita", niin mielestäni näkyy sekin, että siellä tehdään myös paljon vääriä asioita, tai ainakin on tehty aina viimeaikoihin asti.
Se taas, että muuttuuko asiat näiltä osin jatkossa, jää nähtäväksi, mutta tosiasiat -juurikin niitä mestaruuksia ja loukkaantumisia, kuin myös peliesityksiä katsoen tahi laskien, puhuvat puolestaan, eivätkä siis tue näkemystä jonka mukaan IFK olisi edes lähellä sellaista eurooppalaista suurseuraa. Toivottavasti jatkossa asia on toisin.