Uusimmassa Urheilulehdessä (45/2019) on toimittaja Sami Hoffrénin tekemä Jarno Pikkaraisen henkilöhaastattelu. Sinänsä jutussa ei ollut mitään uutta tietoa, vaan siinä sivuttiin Pikkaraisen uraa ja siihen liittyviä tapahtumia. Jutusta löytyy kuitenkin muutamia mielenkiintoisia sanomisia, jotka ehkä avaavat sitä, mitä Pikkaraisen päässä liikkuu ja miten hän valmentamiseen suhtautuu. Myös Atu Selinin potkuja sivuttiin ja Pikkarainen toteaa seuraavaa: "Se oli aika kaoottinen hetki ja ikävää, että se tapahtui kesken kauden, mutta Atu sanoi jo ensimmäisenä vuonna täällä, että kun hän lähtee jossain vaiheessa HIFK:sta, hän haluaa minun olevan seuraava päävalmentaja. Siinä mielessä se ei ollut yllätys".
Pikkarainen toteaa myös Salmelaisen ja valmennuksen yhteistyöstä seuraavaa: "Haluamme muuttaa HIFK:n kulttuuria urheilun ja asennoitumisen suhteen. Päivittää brändiä nykyaikaisemmaksi. Ensimmäinen muutos on se, että ettemme voi heilua enää ylpeys-häpeys-akselilla tulosten kautta. Keskitymme suorituksen kehittämiseen ja menemme kärsivällisesti niin hyvien kuin huonojen hetkienkin läpi", Pikkarainen maalailee. Kestävän tradition rakentamisessa Pikkarainen nostaa esimerkiksi Tapparan. "Kun on saanut tulosta monenlaisten vaiheiden kautta, kaiken pohjalla on vankka luottamus. Täällä sitä luottamusta ei vielä ole. Se pitää ensin luoda. Siksi vaikeimmat hetket ovat meille hyvä mittari". Kärsivällisyydestä kauden alun tappioihin Pikkarainen kommentoi: "Minulta kysyttiin paljon sitä, miten pysyin niin kärsivällisenä vaikka tuli tappioita. Siksi, koska suorittaminen oli sen verran hyvää vaikka tuli tappioita. Jos tuollaisissa paikoissa alkaa kimpoilla tulosten kautta, se vie toimintaa väärään suuntaan. Nuorempana olisin ehkä toiminut toisin".
"Keväällä pitää olla parhaimmillaan. Isoin tavoite on olla täällä pitkään ja pärjätä. Menestymisen paine on aina läsnä. Kivempi on kohdata menestyspaineet silloin, kun on mahdollisuus menestyä", Pikkarainen toteaa HIFK:n ajanjakson pituudesta ja isoista resursseista.
Pehmeän linjan päävalmentajaa Pikkaraisesta ei edelleenkään saa: "Arjessa on hetkiä, milloin pitää olla kova. Se kuuluu laumakäyttäytymiseen. Rajat tuovat turvaa, ja niiden pitää olla selkeät. Kun suoritus ei ole sitä, mitä sen pitäisi olla, silloin on paikka puuttua. Täytyy muistaa, että palaute on aina asioihin kohdistuvaa, ei henkilöön". Yleisilmeeltään Pikkarainen haluaa olla aiempaa keskustelevampi ja pelaajalähtöisempi johtaja. "Vaikka menen nykyisin lähemmäs pelaajia, pystyn pitämään tarvittavan auktoriteetin. Pelaajalähtöisempi puoli on tullut viime vuosina yhä voimakkaammin mukaan. HIFK:n kaltaisessa paikassa, missä on kovat ulkoiset paineet, turvallisuuden tunteen luominen joukkueen sisälle on ensiarvoisen tärkeää".
"Ei arvoteta ihmisiä kopin sisällä sen suhteen, mikä on tulos, vaan sen suhteen, mitä he antavat meidän yhteiselle jutulle".
Jossain kirjoituksessani sivusin sitä, miksi tuloksellisesti epäonnistuneita pelaajia pidetään kokoonpanossa ja kun Pikkarainen nyt itse kertoi luottamuksen rakentamisen tärkeydestä, sain vahvistuksen sille, että olen sisäistänyt Pikkaraisen valmennusfilosofian melko hyvin. Jännittävää nähdä, kuinka pitkään päävalmentaja malttaa odottaa tuloksia tiettyjen pelaajien kohdalla. Ja mitä tapahtuu, jos tulosta ei oikeasti ala tulla? Montako näyttöpaikkaa saa mahdollisen katsomokomennuksen jälkeen uudelleen ja kuinka nopeasti?