Jotenkin tuntuu siltä, että monikaan tällä palstalla kovia taklauksia ja fyysistä peliä vaativista kirjoittelijoista ei ole yhtään vaihtoa vetänyt kentällä saati että olisi joskus ottanut "ihan puhtaan" taklauksen päällään vastaan. Se on siitä näppiksen reunalta helppo vaatia sitä ja tätä NHL-hidastuksia katsellessa, mutta oikeasti tätä kukkahattutätiä ainakin arveluttaa nykylinja, jossa taklaajaa kiinnostaa ainoastaan se, että vastustajalta lähtee taju. Plussaa on se, että tulee verta.
Minusta on ihan turhaa hurskastelua tulla ketjuun kirjoittamaan kovan taklauksen jälkeen, että toivottavasti se ja se paranee ja voi hyvin, kun ensin on saatu housut kuivattua sen "vitun kovan taklauksen" tuoman onnentunteen jäljiltä.
Kyllä taklaaja tietää, koska on ainekset osua vastustajaan pahasti ja väitän, että useimmiten tätä tilaisuutta myös hyödynnetään. Niinkuin nuo Stevensin taklaukset, joissa toistuu koko ajan sama kuvio: oma hyökkääjä tuo kiekollisen vastustajan suoraan Stevensin ajolinjalle ja nuo kädellä avitetut taklaukset kohdistuvat vain ja ainoastaan päähän. On kotimaassakin näitä pelaajia, jotka pyytävät pakkikaveria tuomaan vastustajan ikäänkuin saatilla laidan vieressä kohti jotta nämä "kovat jätkät" ajelevat vastustajaa sitten "kovalla ja puhtaalla" taklauksella päähän.
Aivan varmasti Jokela tiesi Komarovia taklatessaan saavansa tämän pois pelistä, edes hetkeksi. Ei varmaan tarkoittanut, että hampaita lähtisi ja että nenä murtuisi, mutta miksi sitten vastaavissa tilanteissa joku Erik Hämäläinen, Raimo Helminen tai Janne Ojanen jättää taklaamatta? Ettei vaan olisi siksi, että nämä jääkiekkoilijat tietävät, että noissa tilanteissa on mahdollisuus sattua pahemminnkin kuin vain murtaa nenä tai hampaita.
Yksi kuvottavimmista taklauksista on tuolla videoketjussa esitetty Ruudun taklaus Valliniin, jossa Ruutu oikein hyppää vain osuakseen kaveria päähän. Ihmettelen, ettei siinä Vallinilta murtunut niska tai lähtenyt henki. Olen nähnyt tilanteita, joista on seurannut neliraajahalvaus pienemmästä kolhusta (ei ainoastaan jääkiekossa).
Se on aivan sama noissa vauhdeissa osuuko siihen vastustajan päähän käsivarren luu, kyynärluu, olkaluu vai kenties kylkiluu. Kun se isku osuu päähän, jälki on aina pahaa. Käytännössä voit lyödä tyynylläkin toiselta tajun kankaalle, tämäkin on todistettu.
Ihan varmaa on, että näiden päähän kohdistuneiden taklausten määrä lisääntyy ja niihin ei voi puuttua muuten kuin kovilla rangaistuksilla. En usko ihan äkkiä minkään valistuksen tehoavan. Siksi Muukkosen rooli on paska. Ja sitä paitsi, millä muulla niitä rangaistuksia jaettaisiin kuin tekojen seurauksilla. Jos kaikki verta ja luunmurtumia tuottavat taklaukset jätettäisiin tuomitsematta, niiden määrä lisääntyisi huomattavasti. Annettaisiin ikäänkuin oikeutus niihin. Minusta taklauksessa on ollut jotain väärää, jos vastustaja loukkaantuu. Enkä nyt puhu jostain huulen halkeamisesta tai visiirin viiltämästä haavasta otsassa.
Tulipas vuodatus, mutta en minä kovaa peliä ole kitkemässä. Haluaisin vaan, että päähän kohdistuvat, järjettömällä vauhdilla ajetut taklaukset saataisiin pois. Mutta ihan turha tulla sanomaan, että ne kuuluvat peliin. Voidaan lähteä joskus kokeilemaan, miltä tuntuu kun vedän kovan ja puhtaan taklauksen päähän Stevensin tyyliin puhtaasti. Jos kirjoittaja on sen jälkeen sitä mieltä, että ne kuuluvat peliin, niin sitten minä pidän tästä aiheesta suuni kiinni.