Ainakaan mitkään muissa lievissä aivotärähdyksissä tai aivotärähdyksissä aikaisempien kolmen kauden aikana esiin tulleet sanotun vamman tunnusmerkit eivät toteudu. Tunnusmerkeillä tarkoitan pelaajan pyörtymistä jäälle, ns. putoamista jäähän ja kyvyttömyyttä nousta itse ylös, ylös nousua jäästä ja kaatumista uudelleen jäähän, pelaajan kantamista ulos kentältä johtuen kyvyttömyydestä liikkua omin jaloin tms. Verrattuna edellä kuvattuihin ääriesimerkkeihin seuraamuksista, ei Schneiderin käsien levittely ja pelin jatkaminen tilanteessa anna aihetta sen johtopäätöksen tekemiselle, että Schneider olisi loukkaantunut tilanteessa ottelurangaistusta edellyttävällä tavalla.
.
.
.
HPK on tutkintapyynnössään todennut, että Schneider ei ns. filmannut tilanteessa. Näkemykseni mukaan tilanteissa, joissa pelaaja saa ottelurangaistukseen johtavan päähän kohdistuneen taklauksen seurauksena lievänkin aivotärähdyksen, ei tilanteessa tarvitse edes filmata. Jos taas tilanteessa saatu lieväksi määritelty aivotärähdys ei johda aikaisemmin mainitsemiini seuraamuksiin jäällä ja pelaaja on tilanteen jälkeen välittömästi pelikykyinen, ei mielestäni ottelurangaistuksen arvoinen teko ja seuraamus toteudu.