Laakkosen case meni ihan ok muuten, mutta perustelut eivät kyllä mene läpi. Master God ne tuolla edellisellä sivulla muistaakseni kommentoikin, joten tyydyn vain komppailemaan.
Jos Laakkoselle olisi lätkäisty tuo kolme peliä lyhyesti ja ytimekkäästi tuomarin tuuppaamisesta, lieventävänä asianhaarana tuomarin huono sijoittuminen nopeassa pelitilanteessa, kukaan ei purnaisi taatusti pätkääkään. Siltä se meinaan näytti, ei voi kieltää. Mutta jos vedotaan johonkin tahallisuuksiin jne., ollaan pahasti metsässä. Laku syyllistyi korkeintaan väistämisvelvollisuuden unohtamiseen, that's it. Jos Laku syyllistyi tahalliseen tuomarin tuuppaisuun, viisi peliäkin olisi liian vähän. Täsmälleen samasta syystä Viuhkola joko syyllistyi tuomarin koskemattomuuden loukkaantumiseen tai sitten ei syyllistynyt. Ensimmäisessä tapauksessa tilanne on tulkittava tahalliseksi taklaamiseksi, josta 10 peliä on minimi. Jälkimmäisessä tapauksessa tuo kaksikin peliä on liikaa.
Avainsana on kuitenkin tuomarin koskemattomuus. Minä uskon vakaasti, että sääntöpykälällä rauhoitetaan tuomari tekemään omat tehtävänsä kentällä. Eli tuomarin liiveihin ei uida vihellysten tai viheltämättä jättämisten takia. Mutta jos tuomari on tiellä, kuten nykyaikana aina vaan useammin sattuu, johtuen pelin nopeutumisesta ja tuomareiden määrän lisääntymisestä, pitää soveltaa kyllä jotain ihan muuta pykälää kuin tuota koskemattomuuspykälää. Tuomareilla on siis pyrkimyksenä olla mahdollisimman vähän tiellä, ja pelaajien kuuluu heitä väistellä. Mutta jos noita vääjäämättömiä kontakteja joskus sattuu, pitäisi olla hiukan pelisilmää kurinpitäjilläkin. Muuten käy juuri niin, että grönholmit saavat kolme peliä puoliksi ohi menneistä taklauksista, joissa kellekään ei käy mitenkään. Noh, juuri niin puusilmäisiä näkemyksiä tälläkin palstalla viljellään, että kaikille tuo ei todellakaan ole selvä asia.