Mainos

Jarkko Ruutu – kova pelaaja vai rotta?

  • 694 813
  • 3 208

Clubittaja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Omasta näkökulmastani Kekäläisen Jokerit oli koostumukseltaan väärä. Semir, Karalahti, JRuutu eivät ole Jokerien tyylisiä pelaajia ja kun eivät ole, heitä ei osata käyttää. Heitä oli liikaa ja se ei toimi, sillä siihen ei ole Jokereissa edes perinteitä. Kun tälle joukolle laitetaan kokematon päävalmentaja Lämsä ja vielä hänen aisapariksi Valtonen, tuo olisi suhteessa enemmän kanadalaisen alaliigan kokoonpanoa.

Millä tavalla Karalahti liittyy Kekäläisen Jokereihin?

e. No tähänhän olikin jo puututtu ja siihen vastattu.

Itse en näe Rudia Jokereiden menestyksen tuhoajana, kyllä esim. kevät 2013 kaatui valmennukseen ja maalivahtiin. Kevät 2012 oli niin täysi ylikävely julleista, että siihen voi jossain määrin olla jopa tyytyväinen. 2014 olikin sitten taputeltu jo ennen kauden alkua.
 
Viimeksi muokattu:

Cobol

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomalainen jääkiekko
Millä tavalla Karalahti liittyy Kekäläisen Jokereihin?

Kekäläinen kertoi rakentaneensa joukkueen valmiiksi Harkimolle (ja Säilynojalle). Karalahden neuvotteluista Jokerien kanssa huhuttiin jo talvella. Päätös oli varmasti Harkimon, kuten kaikki muutkin pelaajat paria poikkeusta huomioimatta Kekäläisen ajan ulkopuolella, mutta Kekäläinen joukkueen ennen lähtöään rakensi ja haki kosketuksen Karalahteen ja agenttiinsa. Kekäläisen Jokereista voidaan siis puhua perustellusti mielestäni, ei Säilynojan ja Harkimon kauden 2013-2014 osalta. Kekäläinen jätti Jokerit talvella 2013.
 

Jara76

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin Jokerit
Jokereissa JRuutu ei voittanut mitään, kuten ei muutenkaan urallaan. Syystä tai toisesta tärkeimmät pelit jokainen joukkue hävisi JRuudun kanssa.
Yksi SM-kulta Ruudulta kuitenkin löytyy HIFK:n mestaruuskeväältä 1998.

Näitä löytyy muutamia varsinkin Rudin ja Timosen ikäpolvesta, sattuneesta syystä Suomen maajoukkuepelaajia, joille on osunut karmivan paljon hopealle jäämisiä urallaan. Jokseenkin uskon teoriaan, jossa tietynlainen pelaaja voittaa urallaan paljon ja toisenlainen ei yhtään mitään, eikä kyseessä ole aivan pelkkää sattumaa. Toisaalta kiekkohistoria tuntee valtavasti jopa legenda-statuksen saaneita pelaajia, jotka eivät voittaneet sitä kirkkainta ikinä missään, etenkään NHL:ssä.

Sen enempää pelaajalistoja tarkistamatta voisin kuvitella vaikkapa Kärppien dynastian aikaisista rostereista heiltä löytyvän moninkertaisia Suomen mestauuden voittaneita pelaajia, jotka jäivät lopulta urallaan aika kauas edes yhdestä NHL-pelistä tai maajoukkueessa pelaamisesta. Enkä tarkoita NHL tai -maajoukkuepelien määrän olevan indikaattori onnistuneelle uralle.

Joskus vain sattuu olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja siihenkin on varmaan olemassa jokin taito, mutta tarvitaan hieman myös onnea.
 
Viimeksi muokattu:

Cobol

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomalainen jääkiekko
Yksi SM-kulta Ruudulta kuitenkin löytyy HIFK:n mestaruuskeväältä 1998.

Näitä löytyy muutamia varsinkin Rudin ja Timosen ikäpolvesta, sattuneesta syystä Suomen maajoukkuepelaajia, joille on osunut karmivan paljon hopealle jäämisiä urallaan. Jokseenkin uskon teoriaan, jossa tietynlainen pelaaja voittaa urallaan paljon ja toisenlainen ei yhtään mitään, eikä kyseessä ole aivan pelkkää sattumaa. Toisaalta kiekkohistoria tuntee valtavasti jopa legenda-statuksen saaneita pelaajia, jotka eivät voittaneet sitä kirkkainta ikinä missään, etenkään NHL:ssä.

Sen enempää pelaajalistoja tarkistamatta voisin kuvitella vaikkapa Kärppien dynastian aikaisista rostereista heiltä löytyvän moninkertaisia Suomen mestauuden voittaneita pelaajia, jotka jäivät lopulta urallaan aika kauas edes yhdestä NHL-pelistä tai maajoukkueessa pelaamisesta. Joskus vain sattuu olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja siihenkin on varmaan olemassa jokin taito, mutta tarvitaan hieman myös onnea.

Niin, itse arvostin JRuudun hyvin korkealle HIFK:ssa. Jos Jokereilla ei ollut peliä, saatoin lähteä katsomaan HIFK:n otteluita jopa Hämeenlinnaan tai Turkuun asti ja yksi syy oli JRuutu. Arvostin myös korkealle JRuudun NHL-pelejä. Kunnes tuli pureminen yms. En ota kantaa siihen, puriko JRuutu aloitteellisesti vai muuten, mutta taisi rangaistus puremisesta kuitenkin tulla. Jokereihin tulo oli sitten virhe, vaikka JRuudun paremmalla asenteella "kaikki voiton eteen" slogan olisi voinut kantaa koko joukkuetta.

Olisi ollut hieno mies ja upea ura, kun jätetään viimeiset vuodet pois!
 
Sen enempää pelaajalistoja tarkistamatta voisin kuvitella vaikkapa Kärppien dynastian aikaisista rostereista heiltä löytyvän moninkertaisia Suomen mestauuden voittaneita pelaajia, jotka jäivät lopulta urallaan aika kauas edes yhdestä NHL-pelistä tai maajoukkueessa pelaamisesta. Enkä tarkoita NHL tai -maajoukkuepelien määrän olevan indikaattori onnistuneelle uralle.
Äläs nyt, kyllä esimerkiksi Mikko Alikoski oli neljän suomenmestaruuden miehenä ihan NHL:n ja maajoukkueen porteilla.
 

EPK

Jäsen
Suosikkijoukkue
IFK
Sääliksi käy Ruutu ja on mielestäni rotta, sillä käyttäytyi kuin rotta käyttäytyy. Oli kaikki mahdollisuudet keskittyä lätkään kun palasi Liigaan mutta ei onnistunut. Uskoin aikoinaan että palaa IFK:hon ja pelaa hyvää ja kovaa lätkää. Jälkikäteen olen iloinen ettei palannut IFK:hon. Toisaalta.. jos olisi päässyt IFK:n kanssa sopimukseen, olisiko käytös ollut parempaa..? En tiedä mutta luulen että olisi.. ehkä kun ei päässyt, oli ainut motiivi yrittää kostaa IFK:lle.
 

Mr Hockey

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Ottawa Senators, EK65
On hän urallaan tehnyt jotain myös oikein kun ainakin yksi entinen joukkuekaveri arvostaa. ;) Itse kuullut tämän entisen joukkuekaverin suusta; "Jarkko is a player you love to have in your team"... tämä entinen joukkuekaveri on muuan Erik Karlsson!
 

Malmi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sympatiat: DIF
Sääliksi käy Ruutu ja on mielestäni rotta, sillä käyttäytyi kuin rotta käyttäytyy. Oli kaikki mahdollisuudet keskittyä lätkään kun palasi Liigaan mutta ei onnistunut. Uskoin aikoinaan että palaa IFK:hon ja pelaa hyvää ja kovaa lätkää. Jälkikäteen olen iloinen ettei palannut IFK:hon. Toisaalta.. jos olisi päässyt IFK:n kanssa sopimukseen, olisiko käytös ollut parempaa..? En tiedä mutta luulen että olisi.. ehkä kun ei päässyt, oli ainut motiivi yrittää kostaa IFK:lle.

Ruutuhan olisi ilmeisesti päässyt IFK:hon jos olisi hyväksynyt tarjouksen,eli sikäli tämä teoriasi kyllä ontuu pahasti.
 

EPK

Jäsen
Suosikkijoukkue
IFK
Ruutuhan olisi ilmeisesti päässyt IFK:hon jos olisi hyväksynyt tarjouksen,eli sikäli tämä teoriasi kyllä ontuu pahasti.

Ymmärsin että IFK:n tarjous oli liian pieni hänelle ja siksi eivät päässeet sopimukseen. Ajattelin, että jos ei hyväksy tarjousta, niin "ei pääse sopimukseen".. Mutta totta, varmaan olisi päässyt IFK:hon jos olisi hyväksynyt tarjouksen. En tiedä ja ihan sama. Rotta mikä rotta.
 

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Upeeta Ville upeeta, KuPS
Aloin kuuntelemaan äänikirjana tätä Ruudun teosta kun Supla+:aan sai kuukauden ilmaisen kokeilun. Reilun tunnin olen kuunnellut ja neljä lukua takana, onhan tuo nyt ihan saatanan hyvää tekstiä.

Myönnetään että tämän alun perusteella arvostan Rudia ainakin ihmisenä todella paljon ja miksei kiekkoilijanakin kun omalla asenteella ja työnteolla pääsi ihan kiistatta lajin absoluuttiselle huipulle. Tietty sitten kolikon toisella puolella ne tietyt liikkeet kaukalossa etenkin uran lopulla, mutta kai ne nyt vaan omalla tavallaan kuuluu tuohon Ruudun tarinaan mukaan.

Ja tosiaan vasta ihan alussa olen menossa, mutta erittäin hyvää kuunneltavaa on ollut.
 

Kyle

Jäsen
Harmi, että lähinnä sellainen hämmennys jää päällimmäisenä mieleen. Jos Tikkanen teki agitointia voittaakseen, niin Ruutun kohdalla tuntui jonkin illuusion ylläpitäminen omasta itsestään olleen se juttu. Ei koskaan joukkueen etu.

Itsekin sain hiljattain luetuksi Ruudun kirjan ja voin jakaa yleisen mielipiteen, että on lukemisen arvoin kirja. Erinomainen kirja nimenomaan avaamaan Ruudun filosofiaa miten hän pelasi jääkiekkoa ja miksi hän pelasi kuten hän pelasi.

Lainasin kyseisen kappaleen nimimerkiltä aave, koska siihen kiteytyy tietyllä tapaa Ruudun ura verrattuna esim juuri Tikkasen vastaavaan. Mutta mielestäni Ruutu nimenomaan on itse sitä mieltä että ei pelillisillä ansioilla olisi koskaan tehnyt uraansa NHL:ssä, vaan käytti aikansa siihen että opiskeli vastustajan pelaajia ja tutki keitä kannattaa hämmentää. Itse sain käsityksen että Ruutu jotenkin itse myös koki, ettei olisi vakiinnuttanut paikkaansa 3-4 ketjun pelaajana, jos ei olisi opiskellut kuinka kanssa pelaajat pelaavat kaukalossa. Niin kova kilpailu noista alemman ketjun paikoista on joka joukkueessa. Siihen pelin ja pelaajien opiskeluun hän myös veikkasi käyttäneensä aikaa enemmän kuin kukaan muu pelaaja NHL:ssä.

Esa Tikkanen puolestaan oli junnumaajoukkueet käynyt läpi käynyt talentti, joka otti suoraan paikkansa Edmontonin dynastiasta kun aikanaan lähti P-Amerikkaan.

Itse näen jotenkin mielekkäämpänä että Ruutua vertaisi johonkin keskitason Liiga-jyrään, joka ei ole kiekollisesti taitavin. Kysyisi tälläiseltä pelaajalta että olisiko hän valmis lähtemään farmiin vuosiksi taistelemaan paikasta NHL:ään keinoja kaihtamatta.
 

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Upeeta Ville upeeta, KuPS
Esa Tikkanen puolestaan oli junnumaajoukkueet käynyt läpi käynyt talentti, joka otti suoraan paikkansa Edmontonin dynastiasta kun aikanaan lähti P-Amerikkaan.
Joo ei Tikkasta ja Ruutua ole mitään mieltä verrata toisiinsa. Tiki nousi kuitenkin liigassakin ihan starojen joukkoon ja maajoukkuetasolle isoon rooliin.
 

SOF1969

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, KKV, Artun pumppu
Tosta jos vittuilun jättäisi pois, ei paljon jäisi jäljelle...lol ja mitä näitä on tähän perään.

No joo, myönnetään. Onhan tuo niin kulunut läppä, mutta se on oikeastaan ainoa millä enää saan jokerihenkisten kaverieni leuat kiristymään, niin paljon se niitä kyrsii.
 

vetti

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, CAR, HIFK (salaa)
No joo, myönnetään. Onhan tuo niin kulunut läppä, mutta se on oikeastaan ainoa millä enää saan jokerihenkisten kaverieni leuat kiristymään, niin paljon se niitä kyrsii.
Ainoa mikä kyrsii niin on se paita siellä katossa. Joo, mut tää on jo kaluttu luu.
 

SOF1969

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, KKV, Artun pumppu

Vellihousu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Itse näen jotenkin mielekkäämpänä että Ruutua vertaisi johonkin keskitason Liiga-jyrään, joka ei ole kiekollisesti taitavin. Kysyisi tälläiseltä pelaajalta että olisiko hän valmis lähtemään farmiin vuosiksi taistelemaan paikasta NHL:ään keinoja kaihtamatta.

Minusta luontaisin vertailukohta Ruudulle olisi Ville Nieminen johon häntä on kuitenkin verrattu yllättävän harvoin. Tikkasen kanssa hänestä ei voi puhua samana päivänäkään ja tämän hän on mielestäni tuonut esiin itsekin.

Mutta en tiedä meneekö dissaaminen jo vähän yli jos aletaan puhua keskitason liigajyrästä. Kuuden ja puolen sadan ottelun Nhl-uraa ei kuitenkaan pelata pelkillä keskitason liigajyrän taidoilla ja vastustajan heikkouksien opiskelulla. Ruutu sai varmasti kilpailuetua moneen muuhun ärsyttäjän kyvyillään, mutta ei hän kuitenkaan joka matsissa vastustajia ärsyttänyt vaan mukana oli paljon ihan peruspeliäkin. Samoin Ruutu esiintyi maajoukkueessa aika monissa arvokisoissa ja niissä ympyröissä ärsyttäjän taidoilla ja keskitason liigajyrän kyvyillä on erityisen vähän kysyntää.

Itse arvostan Ruudun uraa pl. kolme viimeistä kautta ja yksi syy tähän on että hän kaiken koheltamisen ohella osasi myös pelata.
 

5hole

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ducks, VGK, Savolaiset, Jokerit, CBJ?
Samoin Ruutu esiintyi maajoukkueessa aika monissa arvokisoissa ja niissä ympyröissä ärsyttäjän taidoilla ja keskitason liigajyrän kyvyillä on erityisen vähän kysyntää.
Ja pitää myös muistaa, että Ruutu todella harvoin jos koskaan kieltäytyi lähtemästä maajoukkueen mukaan.
 

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Upeeta Ville upeeta, KuPS
Minusta luontaisin vertailukohta Ruudulle olisi Ville Nieminen johon häntä on kuitenkin verrattu yllättävän harvoin.
Ehkä joissain määrin, mutta toisaalta Nieminen kyllä otti paljon vähemmän jäähyjä mitä Ruutu. Ja olihan tuo Niemisen NHL-ura pelien määrässä vain hieman reilu puolet siitä mitä Ruudulla, toki komea luku sekin ei siinä mitään. Ja pitäisin Niemistä taitotasoltaan ehkä vähän parempana, toisaalta Ruutu sitten agitaattorina syö Niemisenkin kyllä elävältä.

Hankala suomalaisista pelaajista on oikein vertailukohtaa löytää. Kyllä Rudi on ihan poikkeusyksilö.
 

Kyle

Jäsen
Minusta luontaisin vertailukohta Ruudulle olisi Ville Nieminen johon häntä on kuitenkin verrattu yllättävän harvoin. Tikkasen kanssa hänestä ei voi puhua samana päivänäkään ja tämän hän on mielestäni tuonut esiin itsekin.

Mutta en tiedä meneekö dissaaminen jo vähän yli jos aletaan puhua keskitason liigajyrästä. Kuuden ja puolen sadan ottelun Nhl-uraa ei kuitenkaan pelata pelkillä keskitason liigajyrän taidoilla ja vastustajan heikkouksien opiskelulla. Ruutu sai varmasti kilpailuetua moneen muuhun ärsyttäjän kyvyillään, mutta ei hän kuitenkaan joka matsissa vastustajia ärsyttänyt vaan mukana oli paljon ihan peruspeliäkin. Samoin Ruutu esiintyi maajoukkueessa aika monissa arvokisoissa ja niissä ympyröissä ärsyttäjän taidoilla ja keskitason liigajyrän kyvyillä on erityisen vähän kysyntää.

Itse arvostan Ruudun uraa pl. kolme viimeistä kautta ja yksi syy tähän on että hän kaiken koheltamisen ohella osasi myös pelata.

Tarkoitus ei ollut missään nimessä dissata Ruutua, itseasiassa olen aina tykännyt pelaajatyypiltään eniten Ruudun kaltaisista näkymättömistä työntekijöistä. Vaikka Ruutu nyt ei mikään näkymätön ole sanan varsinaisessa merkityksessä.

Vertaus perusliigajyrään oli siinä mielessä huonosti ilmaistu, että en toki tarkoita näin jälkikäteen olisi vertailukelpoisen uran tehnyt perusliigajyrään. Sen sijaan se Ruutu mikä lähti aikanaan P-Amerikkaan ei ollut mikään älyttömän poikkeuksellinen pelaaja taitonsa, nopeutensa tai voimansa puolesta verrattuna tavalliseen Liiga-pelaajaan. Toki ei ollut internetin keskustelupalstoja, mutta jos uskoo vanhoja pelikavereita ja valmentajia, niin ilmeisesti ei ollut uskoa että raivaisi tiensä NHL-kokoonpanoon. Ja helpolla paikka ei tullutkaan, Ruutu oli 26-vuotias ja vasta kolmantena vuonna vakiinnutti paikkansa ylhäällä.

Uskon vahvasti että jos Ruutu olisi panostanut vain tekniikkaan, laukaukseen, luisteluun yms niin hän ei olisi ikinä tehnyt kunnon uraa NHL:ssä. Hänestä olisi ehkä tullut absoluuttisesti parempi pelaaja SM-liigaan, mutta ura rapakon takana ei olisi auennut. Jos 10-kautta pelaa ja harjoittelee maailman parhaiden mukana, niin varmasti siinä väkisin kehittyy tietylle tasolle fyysisiltä ominaisuuksilta, esim pelaajaksi joka pysyy vauhdissä mukana MM- ja Olympia-kaukalossa.
 

Vellihousu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Tarkoitus ei ollut missään nimessä dissata Ruutua, itseasiassa olen aina tykännyt pelaajatyypiltään eniten Ruudun kaltaisista näkymättömistä työntekijöistä. Vaikka Ruutu nyt ei mikään näkymätön ole sanan varsinaisessa merkityksessä.

Vertaus perusliigajyrään oli siinä mielessä huonosti ilmaistu, että en toki tarkoita näin jälkikäteen olisi vertailukelpoisen uran tehnyt perusliigajyrään. Sen sijaan se Ruutu mikä lähti aikanaan P-Amerikkaan ei ollut mikään älyttömän poikkeuksellinen pelaaja taitonsa, nopeutensa tai voimansa puolesta verrattuna tavalliseen Liiga-pelaajaan. Toki ei ollut internetin keskustelupalstoja, mutta jos uskoo vanhoja pelikavereita ja valmentajia, niin ilmeisesti ei ollut uskoa että raivaisi tiensä NHL-kokoonpanoon.

Muistan kyllä että monikaan ei uskonut Ruudun mahdollisuuksiin Nhl:ssa ja että aika moni jopa toivoi hänen palaavan ennen joulua kilon paloina kotiin. Mutta syy tähän oli mielestäni nimenomaisesti hänen pelillinen erityislaatunsa ja sen kiekonseuraajissa herättämät tunteet.

Se on tietysti täysin totta että teknisten taitojensa puolesta Ruutu ei ollut mikään poikkeuslahjakkuus, mutta eihän kukaan odottanutkaan hänen lähtevän Nhl:aan kiekolliseksi pelaajaksi. Enemmän kyse oli siitä pystyisikö hän pelaamaan Nhl:ssa samaa peliä ja esiintymään samanlaisena hahmona kuin Suomessa. Suuri enemmistö taisi ajatella ettei pysty, mutta Ruutu todisti urallaan juuri päinvastaista mikä alleviivaa hänen suurinta lahjakkuuttaan jääkiekkoilijana: kykyä pelata omilla vahvuuksillaan ja ja sopeutua samalla pelaajana eri olosuhteisiin.

Tämä ominaisuus on ollut ja on osin edelleenkin suomalaisissa pelaajissa harvinainen. Meillä on ollut paljon periaatteessa hyviä pelaajia jotka ovat osanneet vähän kaikkea melko hyvin mutta eivät mitään niin erinomaisesti että olisivat erottuneet massasta jopa maailman parhaiden pelaajien joukossa. Ruutu kykeni tähän paisi siksi että hän oli henkisesti vahvempi ja älykkäämpi kuin moni keskiverto suomalainen kiekkoilija, myös siksi että hänellä oli vahva selkäydintason ymmärrys pelistä. Voidaan puhua jääkiekkoälystä, hockey sensestä tai mistä hyvänsä; oleellista on että kysymyksessä on nimenomaisesti pelillinen ansio.

En siis edelleenkään pysty ymmärtämään väitettä että Ruutu olisi pelannut 650 peliä Nhl:aa ei-pelillisillä ansioilla. Koska kyllähän peliin mahtuu monenlaisia ansioita ja monelaisia rooleja.
 

Kyle

Jäsen
En siis edelleenkään pysty ymmärtämään väitettä että Ruutu olisi pelannut 650 peliä Nhl:aa ei-pelillisillä ansioilla. Koska kyllähän peliin mahtuu monenlaisia ansioita ja monelaisia rooleja.

Enhän minä näin ole väittänytkään. Olen väittänyt että hän meni keskiverto pelaajana P-Amerikkaan ja kasvoi ja harjoitteli siellä itsensä maansa yhdeksi parhaista oman roolinsa pelaajaksi. Keskusteluhan lähti siitä että häntä verrattaan usein jälkeenpäin Tikkaseen. Lähtökohta näillä oli kuitenkin täysin eri. Siinä missä Tiki oli nuoriso maajoukkueet kolunnut valmis NHL-pelaaja, kun lähti rapakon toiselle puolelle, niin Ruutu ei ollut lähellekkään valmis pelaaja, vaan vaati vuosia että edes vakiinnutti paikkansa showsta.
 

Vellihousu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Enhän minä näin ole väittänytkään. Olen väittänyt että hän meni keskiverto pelaajana P-Amerikkaan ja kasvoi ja harjoitteli siellä itsensä maansa yhdeksi parhaista oman roolinsa pelaajaksi.

No, voihan toki olla että tulkitsin tätä kohtaa aiemmasta viestistäsi liikaa tai muuten väärin.

Mutta mielestäni Ruutu nimenomaan on itse sitä mieltä että ei pelillisillä ansioilla olisi koskaan tehnyt uraansa NHL:ssä, vaan käytti aikansa siihen että opiskeli vastustajan pelaajia ja tutki keitä kannattaa hämmentää. Itse sain käsityksen että Ruutu jotenkin itse myös koki, ettei olisi vakiinnuttanut paikkaansa 3-4 ketjun pelaajana, jos ei olisi opiskellut kuinka kanssa pelaajat pelaavat kaukalossa. Niin kova kilpailu noista alemman ketjun paikoista on joka joukkueessa. Siihen pelin ja pelaajien opiskeluun hän myös veikkasi käyttäneensä aikaa enemmän kuin kukaan muu pelaaja NHL:ssä.

Mutta noin muutenhan siinä ei ole mitään uutta että Ruutu pärjäsi harjoittelemalla ja kuten jo aiemmin kirjoitin, ei Ruudusta ja Tikkasesta voi puhua samana päivänä minkä paljastaa jo nopea vilkaisu herrojen tilastoihin. Vertailu on hölmö ja sen voi ymmärtää vain sen kautta että Tikkasen pelin tiki talk-puoli sai varsinkin uran loppua kohti koko ajan enemmän ja ajoittain jo liikaakin huomiota. Jos eri pelaajia halutaan ylipäätään vertailla toisiinsa, pitäisi vertailujen olla suunnilleen tasa-arvoisia ettei ketään pelaajaa nosteta tai dissata perusteettomasti.
 

aave

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lahden Pelicans
Olen väittänyt että hän meni keskiverto pelaajana P-Amerikkaan ja kasvoi ja harjoitteli siellä itsensä maansa yhdeksi parhaista oman roolinsa pelaajaksi. Keskusteluhan lähti siitä että häntä verrattaan usein jälkeenpäin Tikkaseen

Ajattelin jo, etten ehkä jatka kirjoitusta tästä aiheesta, mutta tartun vielä kerran tähän keneen verrata Ruutua ja hänen tekemisiään.

Muita suomalaisia pitkän uran tehneistä Helenius oli puhdas gooni ja Nieminen enemmänkin voimahyökkääjä. Heihin vertaaminen on turhaa.

Niille, jotka kirjan ovat lukeneet, niin Ruutuhan itse vertaa itseään eräällä tavalla Tikkaseen suomalaisten jäähyennätyksen nappaamisen yhteydessä. Toki siihenhän se saattaa jäädä, vaikka molemmat pelasivat agitaattorin roolia joukkueissaan. Tikkasella muut avut taisivat kuitenkin riittää pari napsua kirkkaampaan uraan ja viiteen Stanley cup -sormukseen. Sattumaa tai ei, Tikkanen näytti kelpaavan aina vahvistukseksi mestaruuksia tavoitteleviin joukkueisiin.

Taitaa olla niin, ettei Suomesta oikein muita agitaattorin roolissa uraa tehneitä ole kuin kaksi edellä mainittua.

Agitaattori-kategoriassa Tikkanen taitaa päästä parhaaseen A-ryhmään Theo Fleuryn ja Claude Lemiouxin kanssa. Kun taas Ruutu vertautuu sellaisiin nimiin kuin S. Avery, Matt Cooke, Darcy Tucker, Jordin Tootoo ja niin edelleen. Kyseiset miehet - J. Ruutu mukaan lukien - kuuluvat pelillisissä avuissa kakkoskoriin, vaikka olivatkin kovia hämmentämään. Kuvaavaa on muuten, että näistä nimistä vain Cookella on yksi mestaruus. Muilla kovin menestys on näyttänyt kiertäneen.

Agitoida ruutu toki osasi Änärissä ja ansaitsi elantonsa. Ei siinä. Tästä osuudesta nostan hattua vilpittömästi.

Sitten kun taas puhutaan Ruutun "voitto keinolla millä hyvänsä" -asenteesta ja sen erinomaisuuden korostamisesta, niin sitten tullaankin sille vaivaannuttavalle alueelle, joka saa täälläkin monelle hieman paskan maun suuhun.

Suomesta aikoinaan lähti kovaa pelaava voimahyökkääjä, joka toi sopivasti tunnetta peliin kun valmentaja sitä vaati. Sellainen rikkaan miehen Sailio tai talonmies Pikkarainen. Ruutu teki paljon kovemman uran kuin tämä kaksikko.

Änäri teki Ruutusta kaiken kansan silmissä - minunkin - kovan jätkän, jota ei edes lockdown-kauden tötöily kovasti himmentänyt.

Paluu Suomeen pelaamaan viimeiset vuodet kuulosti myös hyvältä ajatukselta, mutta toteutus teki J. Ruutusta sellaisen oman elämänsä Marko Yrjövuoren, jonka Ameriikan saavutukset ja sädekehä suli sen siliän tien. Jos J. Ruutu lähti voimahyökkääjä raakileena, mutta mestaruuden vuoksi eräänlaisena voittajana (Suomenmestarina), niin takaisin tuli WWE-wrestleri (myllylarppaaja), joka kyllä osasi puhua, mutta puheet ja teot eivät oikein kohdanneet kun tekemisen aika tuli.

"Kaikki voittamisen eteen" osoittautuikin vain myllylarppaamispuheiksi ja jonkin henkilökohtaisen Vendetan kohdistamista IFK:hon, joka karkasi kunnolla käsistä Micke Granlundin kolaamisesta. Kyllähän Ruutu sai HIFK:n sekaisin ja henkilökohtainen ylpeydenaihe noista viimeisistä vuosista oli näemmä se, että tuli lumipesestyä HIFK. Mestaruudesta viis. Tai siltä se näytti, eikä kirja muuta mielipidettä.

Kun täältä on lukenut palstaveljien kirjoituksia, niin ehkä itselleni kiteytyy, että palatessaan J. Ruutu ei ollut tarpeeksi nöyrä "tekemään kaikkensa voiton eteen" joukkueen puolesta vain ainoastaan itsensä. Sellaisella asenteella harvemmin rakennetaan tulevaisuutta missään organisaatioissa kun laittaa hokkarit naulaan.

HIFK sai esimakua tästä asenteesta jo lockdownina ja ehkä juuri sen takia ei myöskään tarjous ollut niin kova kuin Ruutu odotti. Joku muu olisi ehkä ottanut yhden vuoden välissä jossain ja palannut näyttöjen kanssa kertomaan miksi olisi se puuttuva palanen mestaruusjoukkueessa. Ei Ruutu, eikä Ruutun ego.

Jokereissa ja ylipäänsä Suomessa Ruutu olisi voinut taas sovittaa pelityylinsä tilanteeseen sopivaksi. Esimerkiksi kovaa taklaava voimahyökkääjä, joka olisi vielä voinut tehdä pisteitä, rottailla ja vastata puhelimeen tarvittaessa. J Ruutu päätyikin tuomaan oman Ruuttu-shown, johon rehellisyyden nimissä yritettiin sisäisesti puuttua. Onnistumatta. Kyllähän sillä sekavan HIFK:n yhtenä vuonna voitti, mutta muutoin taisi aina osua enemmän voiton eteen tehneitä joukkueita vastaan.

"Jumalainen näytelmä" loppui siihen, ettei kukaan halunnut Ruutua. Ei kentälle eikä organisaatioon. Taisivat pettyä lopputulokseen sekä Ruutu, fanit ja organisaatiot. Niin, kirja on kuitenkin ehdottomasti lukemisen arvoinen. Myös siinä mielessä, että ylpeys käy lankeemuksen edellä ja sitä saa mitä tilaa.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös