Oli ihan pakko tarkistaa vielä: kyllähän Ruutu sen 9 kokonaista kautta pelasi änärissä ja olisi varmaan se kymmeneskin tullut ilman lockdown-kautta. Ei sellaista uraa nyt niin kauhean moni Suomesta ole tehnyt.
Tosin kun muutamat highlightsit katsoi Ruutun urasta rapakon takana, niin kyllähän se keskittyi tappeluihin, ylikoviin taklauksiin ja sitten vain häröilyyn. Useampikin kuoleva joutsen mahtui joukkoon. Sitä kai ne agitaattorit (tai rotat) harrastaa.
Ehkä minun kaltainen vanha kiekkonostalgikko arvosti Tikkasen Esan tapaa agitoida enemmän. Ei kukaan kiistä, että Tikkanen ärsytti, mutta kyllähän yleinen mielipide on, että miltei kaikki arvostavat miehen uraa. Myös kaiketi useimmat HIFK-fanit, vaikka jäähdyttelykausi Suomessa suuntautui Jaffalaan.
Sitten taas Ruutu...niin...olisiko lähin esimerkki Sean Avery. Kun häröily menee sillä tavalla ylitse kuin kyseisillä sankarilla, niin ei kukaan täysjärkinen jaksa puolustella kaikkea tehtyä vaivaantumatta. Sean Averyn ja J. Ruutun ero on siinä, että Jarkko väittää sen kaukalo-Jarkon olleen vain rooli. Siviilissä hän on ujo ja nuhteeton suorittaja, jonka kilpailuhenkisyys ajoi änäriin tekemään unelmasta totta.
Ihan niin laskelmoivana ammattilaisena en osaa kuitenkaan Ruutua nähdä kuin osa palstaveljistä täällä. Vancouverissa Ruutulle yritettiin kirjan mukaan kovastikin saada ymmärtämään, että turhat jäähyt tulisi jättää pois. Se on ihan ok nuorelle parikymppiselle, mutta kun sama ongelma taisi olla 04-05 lockdown-kaudella HIFKissa ja taisipa Kekäläinen pitää puhuttelun yli 35-vuotiaalle Ruutulle myös samasta aiheesta, kun kuolevat joutsenet esiintyivät jossain Jypin pelissä.
Kaikissa näissä tapauksissa ilman tulosta.
Edelleenkin, ehkä olisi kannattanut jättää ne jäähdyttelykaudet väliin, sillä kun vauhti hidastui, niin hölmöilyt jäivät nyt vahvasti päällimmäisenä mieleen. Missään joukkueessa, jossa Ruutulla on ollut merkittävä rooli, niin menestystä ei ole tullut. Luulisi nyt parinkymmenen vuoden aikana osunut muitakin mestaruuksia kuin 97-98 mukana olo. Kuvaavaa onkin, että isoin mainitsemisen arvoinen asia tuntui uran lopetuksesta änärissä olleen Tikkasen suomalaisten jäähyennätyksen rikkominen turhalla kakkosella viimeisessä pelissä. Ei logon puolesta taistelu.
Harmi, että lähinnä sellainen hämmennys jää päällimmäisenä mieleen. Jos Tikkanen teki agitointia voittaakseen, niin Ruutun kohdalla tuntui jonkin illuusion ylläpitäminen omasta itsestään olleen se juttu. Ei koskaan joukkueen etu.