Jarkko Ruutu – kova pelaaja vai rotta?

[Kyle]

En siis edelleenkään pysty ymmärtämään väitettä että Ruutu olisi pelannut 650 peliä Nhl:aa ei-pelillisillä ansioilla. Koska kyllähän peliin mahtuu monenlaisia ansioita ja monelaisia rooleja.

Enhän minä näin ole väittänytkään. Olen väittänyt että hän meni keskiverto pelaajana P-Amerikkaan ja kasvoi ja harjoitteli siellä itsensä maansa yhdeksi parhaista oman roolinsa pelaajaksi. Keskusteluhan lähti siitä että häntä verrattaan usein jälkeenpäin Tikkaseen. Lähtökohta näillä oli kuitenkin täysin eri. Siinä missä Tiki oli nuoriso maajoukkueet kolunnut valmis NHL-pelaaja, kun lähti rapakon toiselle puolelle, niin Ruutu ei ollut lähellekkään valmis pelaaja, vaan vaati vuosia että edes vakiinnutti paikkansa showsta.

 

[Vellihousu]

Enhän minä näin ole väittänytkään. Olen väittänyt että hän meni keskiverto pelaajana P-Amerikkaan ja kasvoi ja harjoitteli siellä itsensä maansa yhdeksi parhaista oman roolinsa pelaajaksi.

No, voihan toki olla että tulkitsin tätä kohtaa aiemmasta viestistäsi liikaa tai muuten väärin.

Mutta mielestäni Ruutu nimenomaan on itse sitä mieltä että ei pelillisillä ansioilla olisi koskaan tehnyt uraansa NHL:ssä, vaan käytti aikansa siihen että opiskeli vastustajan pelaajia ja tutki keitä kannattaa hämmentää. Itse sain käsityksen että Ruutu jotenkin itse myös koki, ettei olisi vakiinnuttanut paikkaansa 3-4 ketjun pelaajana, jos ei olisi opiskellut kuinka kanssa pelaajat pelaavat kaukalossa. Niin kova kilpailu noista alemman ketjun paikoista on joka joukkueessa. Siihen pelin ja pelaajien opiskeluun hän myös veikkasi käyttäneensä aikaa enemmän kuin kukaan muu pelaaja NHL:ssä.

Mutta noin muutenhan siinä ei ole mitään uutta että Ruutu pärjäsi harjoittelemalla ja kuten jo aiemmin kirjoitin, ei Ruudusta ja Tikkasesta voi puhua samana päivänä minkä paljastaa jo nopea vilkaisu herrojen tilastoihin. Vertailu on hölmö ja sen voi ymmärtää vain sen kautta että Tikkasen pelin tiki talk-puoli sai varsinkin uran loppua kohti koko ajan enemmän ja ajoittain jo liikaakin huomiota. Jos eri pelaajia halutaan ylipäätään vertailla toisiinsa, pitäisi vertailujen olla suunnilleen tasa-arvoisia ettei ketään pelaajaa nosteta tai dissata perusteettomasti.

 

[aave]

Olen väittänyt että hän meni keskiverto pelaajana P-Amerikkaan ja kasvoi ja harjoitteli siellä itsensä maansa yhdeksi parhaista oman roolinsa pelaajaksi. Keskusteluhan lähti siitä että häntä verrattaan usein jälkeenpäin Tikkaseen

Ajattelin jo, etten ehkä jatka kirjoitusta tästä aiheesta, mutta tartun vielä kerran tähän keneen verrata Ruutua ja hänen tekemisiään.

Muita suomalaisia pitkän uran tehneistä Helenius oli puhdas gooni ja Nieminen enemmänkin voimahyökkääjä. Heihin vertaaminen on turhaa.

Niille, jotka kirjan ovat lukeneet, niin Ruutuhan itse vertaa itseään eräällä tavalla Tikkaseen suomalaisten jäähyennätyksen nappaamisen yhteydessä. Toki siihenhän se saattaa jäädä, vaikka molemmat pelasivat agitaattorin roolia joukkueissaan. Tikkasella muut avut taisivat kuitenkin riittää pari napsua kirkkaampaan uraan ja viiteen Stanley cup -sormukseen. Sattumaa tai ei, Tikkanen näytti kelpaavan aina vahvistukseksi mestaruuksia tavoitteleviin joukkueisiin.

Taitaa olla niin, ettei Suomesta oikein muita agitaattorin roolissa uraa tehneitä ole kuin kaksi edellä mainittua.

Agitaattori-kategoriassa Tikkanen taitaa päästä parhaaseen A-ryhmään Theo Fleuryn ja Claude Lemiouxin kanssa. Kun taas Ruutu vertautuu sellaisiin nimiin kuin S. Avery, Matt Cooke, Darcy Tucker, Jordin Tootoo ja niin edelleen. Kyseiset miehet - J. Ruutu mukaan lukien - kuuluvat pelillisissä avuissa kakkoskoriin, vaikka olivatkin kovia hämmentämään. Kuvaavaa on muuten, että näistä nimistä vain Cookella on yksi mestaruus. Muilla kovin menestys on näyttänyt kiertäneen.

Agitoida ruutu toki osasi Änärissä ja ansaitsi elantonsa. Ei siinä. Tästä osuudesta nostan hattua vilpittömästi.

Sitten kun taas puhutaan Ruutun "voitto keinolla millä hyvänsä" -asenteesta ja sen erinomaisuuden korostamisesta, niin sitten tullaankin sille vaivaannuttavalle alueelle, joka saa täälläkin monelle hieman paskan maun suuhun.

Suomesta aikoinaan lähti kovaa pelaava voimahyökkääjä, joka toi sopivasti tunnetta peliin kun valmentaja sitä vaati. Sellainen rikkaan miehen Sailio tai talonmies Pikkarainen. Ruutu teki paljon kovemman uran kuin tämä kaksikko.

Änäri teki Ruutusta kaiken kansan silmissä - minunkin - kovan jätkän, jota ei edes lockdown-kauden tötöily kovasti himmentänyt.

Paluu Suomeen pelaamaan viimeiset vuodet kuulosti myös hyvältä ajatukselta, mutta toteutus teki J. Ruutusta sellaisen oman elämänsä Marko Yrjövuoren, jonka Ameriikan saavutukset ja sädekehä suli sen siliän tien. Jos J. Ruutu lähti voimahyökkääjä raakileena, mutta mestaruuden vuoksi eräänlaisena voittajana (Suomenmestarina), niin takaisin tuli WWE-wrestleri (myllylarppaaja), joka kyllä osasi puhua, mutta puheet ja teot eivät oikein kohdanneet kun tekemisen aika tuli.

"Kaikki voittamisen eteen" osoittautuikin vain myllylarppaamispuheiksi ja jonkin henkilökohtaisen Vendetan kohdistamista IFK:hon, joka karkasi kunnolla käsistä Micke Granlundin kolaamisesta. Kyllähän Ruutu sai HIFK:n sekaisin ja henkilökohtainen ylpeydenaihe noista viimeisistä vuosista oli näemmä se, että tuli lumipesestyä HIFK. Mestaruudesta viis. Tai siltä se näytti, eikä kirja muuta mielipidettä.

Kun täältä on lukenut palstaveljien kirjoituksia, niin ehkä itselleni kiteytyy, että palatessaan J. Ruutu ei ollut tarpeeksi nöyrä "tekemään kaikkensa voiton eteen" joukkueen puolesta vain ainoastaan itsensä. Sellaisella asenteella harvemmin rakennetaan tulevaisuutta missään organisaatioissa kun laittaa hokkarit naulaan.

HIFK sai esimakua tästä asenteesta jo lockdownina ja ehkä juuri sen takia ei myöskään tarjous ollut niin kova kuin Ruutu odotti. Joku muu olisi ehkä ottanut yhden vuoden välissä jossain ja palannut näyttöjen kanssa kertomaan miksi olisi se puuttuva palanen mestaruusjoukkueessa. Ei Ruutu, eikä Ruutun ego.

Jokereissa ja ylipäänsä Suomessa Ruutu olisi voinut taas sovittaa pelityylinsä tilanteeseen sopivaksi. Esimerkiksi kovaa taklaava voimahyökkääjä, joka olisi vielä voinut tehdä pisteitä, rottailla ja vastata puhelimeen tarvittaessa. J Ruutu päätyikin tuomaan oman Ruuttu-shown, johon rehellisyyden nimissä yritettiin sisäisesti puuttua. Onnistumatta. Kyllähän sillä sekavan HIFK:n yhtenä vuonna voitti, mutta muutoin taisi aina osua enemmän voiton eteen tehneitä joukkueita vastaan.

"Jumalainen näytelmä" loppui siihen, ettei kukaan halunnut Ruutua. Ei kentälle eikä organisaatioon. Taisivat pettyä lopputulokseen sekä Ruutu, fanit ja organisaatiot. Niin, kirja on kuitenkin ehdottomasti lukemisen arvoinen. Myös siinä mielessä, että ylpeys käy lankeemuksen edellä ja sitä saa mitä tilaa.

 

[NakkiFakiiri]

"Jumalainen näytelmä" loppui siihen, ettei kukaan halunnut Ruutua. Ei kentälle eikä organisaatioon. Taisivat pettyä lopputulokseen sekä Ruutu, fanit ja organisaatiot.

Tuon (erinomaisen) kirjan lukemisesta on jo pari vuotta, mutta päättyikö se todella näin? Ruutuhan hyppäsi Blue Jacketsin scoutiksi jo vuonna 2015, eli aika pian aktiiviuran päättymisen jälkeen, ja on jatkanut samassa työssä siitä asti.

 

[Vellihousu]

Tuon (erinomaisen) kirjan lukemisesta on jo pari vuotta, mutta päättyikö se todella näin?

Ei päättynyt, mutta ymmärsin että "jumalaisella näytelmällä" viitattiin kirjoituksessa Ruudun uraan yleensä, ei niinkään kirjaan.

Ruutu on tosiaan työskennellyt jo useamman vuoden Columbukselle tittelillä kehitysvalmentaja joten näyttää se panos johonkin kaikesta huolimatta kelpaavan. En tosin tiedä olisiko tuossa pestissä ilman Kekäläistä.

 

[NakkiFakiiri]

Ei päättynyt, mutta ymmärsin että "jumalaisella näytelmällä" viitattiin kirjoituksessa Ruudun uraan yleensä, ei niinkään kirjaan.

Joo, mulla meni itselläni vaan vuodet sekaisin kun muistelin että kirja olisi tullut ihan pari vuotta sitten ja ihmettelin miksei siinä olisi mainittu jo vuosia aiemmin alkanutta Columbus-pestiä, mutta taisipa tosiaan kirja ilmestyä ennen tuota.

 

[Ikurin Vireä]

Ruutu on tosiaan työskennellyt jo useamman vuoden Columbukselle tittelillä kehitysvalmentaja joten näyttää se panos johonkin kaikesta huolimatta kelpaavan. En tosin tiedä olisiko tuossa pestissä ilman Kekäläistä.

Olisiko parasta, mitä Ruudulle saattoi tapahtua, sittenkin rooli poissa parrasvaloista? Ehkä noina viimeisinä liigavuosina Helsingin mestaruus oli Ruudulle tärkeintä. Täällä maakunnassa Ruutu hämmensi alkuaikoina jonkin kerran vastustajaa, ja myöhemmin vaikutti lähinnä sekoittavan oman joukkueensa peliä, kun kukaan, tuomarit mukaan lukien, ei enää lähtenyt mukaan hanskojen ravisteluihin. Varsinaista paloa ratkaista pelejä kentällä näkyi harvoin, kun vastassa ei ollut IFK.

 

[iibor]

Tänne keskustelun keskelle tällainen kysymys, että tietääkö joku, löytyykö tuota kirjaa vielä jonkun kirjakaupan hyllystä? Tai haluaisiko joku luopua omastaan?

 

[Kiuru]

Tänne keskustelun keskelle tällainen kysymys, että tietääkö joku, löytyykö tuota kirjaa vielä jonkun kirjakaupan hyllystä? Tai haluaisiko joku luopua omastaan?

Ainakin Suomalaisessa kirjakaupassa noita näkynyt vieläkin.

Nopeasti netistä näyttäisi myös ihan fyysisena kirjana saavan, monestakin paikasta. Jarkko Ruutu - Jumalainen näytelmä

 

[BlackWolf]

Ehkä joissain määrin, mutta toisaalta Nieminen kyllä otti paljon vähemmän jäähyjä mitä Ruutu. Ja olihan tuo Niemisen NHL-ura pelien määrässä vain hieman reilu puolet siitä mitä Ruudulla, toki komea luku sekin ei siinä mitään. Ja pitäisin Niemistä taitotasoltaan ehkä vähän parempana, toisaalta Ruutu sitten agitaattorina syö Niemisenkin kyllä elävältä.

Hankala suomalaisista pelaajista on oikein vertailukohtaa löytää. Kyllä Rudi on ihan poikkeusyksilö.

Kyllä mä Leksa Komarovin laskisin aika samantyyliseksi pelaajaksi kuin Ruudun. Vähän parempi pelaamaan, mutta saman tyylisiä pelaajia molemmat.

 

[Roger Moore]

Kyllä mä Leksa Komarovin laskisin aika samantyyliseksi pelaajaksi kuin Ruudun. Vähän parempi pelaamaan, mutta saman tyylisiä pelaajia molemmat.

No Leksa mullekin kyllä tuli mieleen ja olin jopa kirjoittamassa. Leksakin kyllä pykälän tai pari kiekollisempi ja ainakaan vielä ihan samanlaisia juttuja ei (kai?) ole pahimmillaan tehnyt mitä Ruutu.

Leksa on pelitaidoiltaan sellainen J. Ruutu 2.0 mutta vähän ehkä agitaattorina miedompi.

 

[Jomppa_Koo]

Jarkko Ruudun näin yhden kerran livenä pelaamassa. Vuosi oli 2004 ja syyskuu, matsina SaiPa-HIFK Kisapuistossa. Elämäni ensimmäinen livenä nähty lätkäpeli. Jarkko Ruutu teki voittomaalin ottelun viimeisellä peliminuutilla ja HIFK voitti ottelun maalein 3-4. Arttu Luttinen ja Frank Banham takoivat ottelussa hattutemput mieheen. Voittomaali tuli siis Ruudun lavasta ja maalinedustalta. Tuo kausi 2004-2005 oli NHL:n työsulkukausi. Kovia nimiä oli Suomen kaukaloissa tuon kauden aikana.

 

[puuntakaa]

Olihan se molempia. Hanskaajana Heleniuksen jälkeen toiseksi kovin suomalainen. Noin muuten mielenvikaisen oloinen täysi kusipää. Varmasti vittumainen vastustaja sekä joukkuekaveri. Siltikin todella huikea ura. En pysty silti arvostamaan.

 

[Kiuru]

Hanskaajana Heleniuksen jälkeen toiseksi kovin suomalainen.

En allekirjoittaisi, kyllä esim päällikkö/kurpitsapää miten sitten Olli Jokista haluaa kutsuakaan, oli mielestäni hanskaajanakin edellä Jarkkoa, muista pelitaidoista ei tarvitse varmaan edes mainita.

 

[Ikuri]

Jarkko Ruutu oli kyllä täysin poikkeuksellinen pelaaja. Voimahyökkääjä, joka toi väriä kaukaloon herättäen kyseenalaisilla tempuillaan tunteenpaloa sekä omissa että vastustajissa. Noin ajateltuna ei kuulosta alkuun edes kovinkaan pahalta, mutta minä olen kokenut sen päivän, kun Jarkko Ruudun pelaajasopimus suosikkijoukkueeseeni (Jokerit) julkistettiin. Tunne oli järkyttävä, sillä oletin tietäväni, mitä tästä tulee seuraamaan. Seuraukset olivat vielä oletettua pahemmat. Rakastan jääkiekkoa, mutta rakastan Jokereita vielä enemmän. Jarkko Ruutu vei minua vuosiksi kauemmaksi Jokereista. Miten yksi pelaaja pystyy olemaan noin merkittävä? Sitä on tullut jälkeenpäin pohdittua... Miten se menikään - miten joukkueessa, jossa toimii Jarmo Kekäläinen, Ossi Väänäsen ja Riku Hahl, voi tapahtua jotain tällaista? Toivon, että Jarkko Ruudun Jokerit-paidassa esittämien välinpitämättömyyksien kaltaisia tekoja ei esiinny enää ikinä suomalaisessa jääkiekkoilussa. Vaikea kuvitella, miten olisin reagoinut, jos Ruutu olisi pelleillyt tuolla tavalla vastustajan paidassa. Ei se olisi tuntunut niin henkilökohtaisena ja vastenmielisenä.

 

[puuntakaa]

En allekirjoittaisi, kyllä esim päällikkö/kurpitsapää miten sitten Olli Jokista haluaa kutsuakaan, oli mielestäni hanskaajanakin edellä Jarkkoa, muista pelitaidoista ei tarvitse varmaan edes mainita.

Ei ne ole keskenään tainneet kokeilla, mutta Ruudulla kuitenkin taitaa olla kovempi track record? Jostain syystä kuitenkin mainitsit pelitaidot, vaikka mitään epäselvyyttä paremmuudesta ei Jokisen ja Ruudun välillä niiden suhteen ole.

 

[Roger Moore]

miten joukkueessa, jossa toimii Jarmo Kekäläinen, Ossi Väänäsen ja Riku Hahl, voi tapahtua jotain tällaista?

Eikös sitä kutsuttu nimellä "Teloituspartio Väänänen" kun se pelitaidoton paviaani nimeltä Semir Ben-Amor hyökännyt täysin silmittömästi hakkaamaan Ville Peltosta? Jokereilla ylivoima ja Muse jäi ja taitopelaajat Ben-Amorin johdolla askiin. Väänäsen johdolla sitten estettiin IFK-pelaajia auttamasta kapteeniaan.

Väänänen siis tosiaan yksi pahimpia terroristeja ja eiköhän tuo hiljainen hyväksyntä tullut sieltä. Hahl vaikuttaa yleisesti aika hiljaiselta nössöltä ja ei koskaan kelpaisi mihinkään oikeasti hienoon joukkueeseen kuten Kärppiin, Tapparaan tai IFK:hon joten ei ollut paljon vastaan laittamista. Kekäläinenkin tajusi nostaa kytkintä mahdollisimman pian.

Pahoittelut kaikille paviaaneille jotka luette tätä. En halunnut rinnastaa teitä Semir Rim-Bamoriin tms. Oli vaan eka sana joka tuli mieleen.

EDIT:

No okei Hahlin kohdalla ammuin vähän yli. Hieno mies, mutta ulkoinen paine saattoi olla liian kova. Pahoittelut.

 

[AksornoAilet]

Lämpimät muistot nousevat mieleen paikan päältä ottelusta JYP-Jokerit, josta Ruutu kertoo melko monisanaisesti kirjassaankin.

Mies rakensi NHL-uransa tavalla, johon itse en kykenisi, eikä varmaan moni muukaan. Enkä puhu nyt fyysisistä teoista, vaan moraalista.

Onko sitten ihailtavaa vai paheksuttavaa, jos kykenee vastenmielisiin ja alhaisiin asioihin työssään ja menestyy siksi?

Ja toinen kysymys, joka jäi mieleeni aikoinaan kirjan luettuani: Onko Jarkko Ruutu kuitenkaan pystynyt antamaan pohjimmiltaan itselleen tekonsa anteeksi?

 

[Aihio]

En ole Ruutun uraa seurannut seurajoukkue tasolla. Lähinnä maajoukkue edes ottamukset on tullut nähtyä. Kirjaa en ole lukenut, ja todennäköisesti jääkin lukematta.

Vuoden 2006 Olympialaisten Tsekki peli ja siinä Jaromir Jagr:iin suoritettu taklaus on jotain sellaista mitä ei olisi ikinä halunnut nähdä. Taisi jopa Mertarantakin selostuksessaan hävetä tätä temppua. Paljonkohan tästä olisi tullut pelikieltoa viime kauden SM-liigassa ?

 

[BitterX]

Jarkko Ruutu oli kyllä täysin poikkeuksellinen pelaaja. Voimahyökkääjä, joka toi väriä kaukaloon herättäen kyseenalaisilla tempuillaan tunteenpaloa sekä omissa että vastustajissa. Noin ajateltuna ei kuulosta alkuun edes kovinkaan pahalta, mutta minä olen kokenut sen päivän, kun Jarkko Ruudun pelaajasopimus suosikkijoukkueeseeni (Jokerit) julkistettiin. Tunne oli järkyttävä, sillä oletin tietäväni, mitä tästä tulee seuraamaan. Seuraukset olivat vielä oletettua pahemmat. Rakastan jääkiekkoa, mutta rakastan Jokereita vielä enemmän. Jarkko Ruutu vei minua vuosiksi kauemmaksi Jokereista. Miten yksi pelaaja pystyy olemaan noin merkittävä? Sitä on tullut jälkeenpäin pohdittua... Miten se menikään - miten joukkueessa, jossa toimii Jarmo Kekäläinen, Ossi Väänäsen ja Riku Hahl, voi tapahtua jotain tällaista? Toivon, että Jarkko Ruudun Jokerit-paidassa esittämien välinpitämättömyyksien kaltaisia tekoja ei esiinny enää ikinä suomalaisessa jääkiekkoilussa. Vaikea kuvitella, miten olisin reagoinut, jos Ruutu olisi pelleillyt tuolla tavalla vastustajan paidassa. Ei se olisi tuntunut niin henkilökohtaisena ja vastenmielisenä.

Parhaimmillaan Ruutu tosiaan toi väriä kaukaloon sekä tunnetta katsomoon ajoittain koomisillakin tempuillaan. Näissä tilanteissa ei välttämättä aina tiennyt katsomossakaan näin vastustajan kannattajana, että vituttaako vai naurattaako enemmän. Nuo olivat kuitenkin niitä Ruudun tarjoamia - ainakin jälkikäteen ajateltuna - positiivisia hetkiä, joiden takia jääkiekko on usein kaikista mielenkiintoisin urheilulaji seurata.

Toinen puoli oli sitten juuri nuo NHL-ajan jälkeiset pelleilyt, jotka ovat jääneet mieleen pelkästään negatiivisesti.

Ennen NHL-uraansa, NHL:ssä ja maajoukkueessa Ruutu oli aina alempien ketjujen jyrä ja puhdas roolipelaaja. Omassa roolissaan hän oli ajoittain äärimmäisen tärkeä NHL-joukkueilleen sekä maajoukkueelle, vaikka ylilyöntejä tulikin. Ehkä omassa roolissaan hän oli jopa maailman parhaita. Hän ei kuitenkaan ollut tuolloin joukkueissaan (NHL:ssä tai maajoukkueessa) mikään erityisen suuri auktoriteetti tai pelillinen liideri, vaan teki omaa duuniaan niissä raameissa, mitkä hänelle annettiin.

Takaisin Suomeen tultuaan Ruutu NHL-statuksen pelaajana ja pitkän uran siellä pelanneena ei enää ollutkaan pelkkä alaketjujen roolipelaaja, vaan vahva auktoriteetti joukkueessaan siksikin, että hän kiistatta liigatasolla oli riittävän hyvä joukkueensa yhdeksi pelilliseksi kärkipelaajaksi. Tuo status kuitenkin aiheutti sen, että hänen itselleen pedanttisesti rakentamansa identiteetti meni sekaisin johtavalle pelaajalle kohdistuvan aseman sekä odotusten kanssa. Tavallaan siis Ruudulla meni sekaisin uudenlainen rooli ja oma, erittäin poikkeuksellinen, pelaajaidentiteetti. Se johti siihen, että hän ei enää toteuttanut rooliaan maailman kärkipään hämmentäjänä annetuissa raameissa, vaan hän asetti raamit liian suuressa määrin itse. Se puolestaan johti täysin käsittämättömiin ylilyönteihin sekä siihen, että hänestä oli usein omallekin joukkueelleen enemmän haittaa, kuin hyötyä. Ruutu oli ikään kuin pukki kaalimaan vartijana, jota hän ei koskaan aikaisemmin urallaan ollut.

Vaikea sanoa, kuinka hyvin Jokerit etukäteen tiedosti riskit Ruudun kanssa sekä sen, että tuon kaltaiselle pelaajalle on todellakin asetettava raamit ja selkeä rooli joko kärkiketjujen powerforwardina tai alempien ketjujen hämmentäjänä / grinderina, jolloin Ruudusta olisi ollut paljon enemmän hyötyä ja vähemmän haittaa omalle joukkueelle (ja laajemmin: koko Liigalle). Valmennuksen sekä muiden johtavien pelaajien tehtävänä olisi pitänyt olla tietyllä tavalla Ruudun "ohjaaminen" sovituissa raameissa. Olisiko se ollut mahdollista? En tiedä, mutta se olisi seuran urheilullisen johdon pitänyt ottaa etukäteen huomioon.

Tietysti toinen kysymys on se, kuinka paljon Ruudusta lopulta oli hyötyä Jokereille. Varmaa kaiketi on ainakin se, että seura täydellisesti alisuoritti nuo kolme kautta materiaaliinsa nähden.

 

[Cobol]

Ketjun innoittamana hankin Tuomas Nyholmin kirjoittaman kirjan Jarkko Ruutu - jumalainen näytelmä. Nyholm kirjoittaa hyvin, mikä ei ole yllätys, koska olen lukenut Leijonan. Ei mennä kuitenkaan siihen, vaan pysytään jumalaisessa. Kiintoisaa tekstiä, alusta asti, ja ehkä päähenkilöllä on ainakin 53 ensimmäisen sivun perusteella tasokkaaseen lukunautintoon osuutensa. Ellei muuten, tekojensa kautta. Kun on luettu loppuun, palaan.

 

[Kyle]

Niille, jotka kirjan ovat lukeneet, niin Ruutuhan itse vertaa itseään eräällä tavalla Tikkaseen suomalaisten jäähyennätyksen nappaamisen yhteydessä. Toki siihenhän se saattaa jäädä, vaikka molemmat pelasivat agitaattorin roolia joukkueissaan. Tikkasella muut avut taisivat kuitenkin riittää pari napsua kirkkaampaan uraan ja viiteen Stanley cup -sormukseen. Sattumaa tai ei, Tikkanen näytti kelpaavan aina vahvistukseksi mestaruuksia tavoitteleviin joukkueisiin.

....

Agitaattori-kategoriassa Tikkanen taitaa päästä parhaaseen A-ryhmään Theo Fleuryn ja Claude Lemiouxin kanssa. Kun taas Ruutu vertautuu sellaisiin nimiin kuin S. Avery, Matt Cooke, Darcy Tucker, Jordin Tootoo ja niin edelleen. Kyseiset miehet - J. Ruutu mukaan lukien - kuuluvat pelillisissä avuissa kakkoskoriin, vaikka olivatkin kovia hämmentämään. Kuvaavaa on muuten, että näistä nimistä vain Cookella on yksi mestaruus. Muilla kovin menestys on näyttänyt kiertäneen.

Niin en muista vertasiko Ruutu itseään Tikkaseen, vai mainitsiko vain että rikkoi Tikkasen omaavan suomalaisten jäähyennätyksen.

Itse en edelleenkään vertaisi Esa Tikkasta Tootoon ja kumppaneiden kaltaisiin nelosketjun jäpiin. Tikkanen oli täysiverinen 1-2 ketjun pelaaja, oli sitä alusta asti kun saapui NHL:ään ja nykypäivänä kun ottaa tuon "ärsyttäjä" - elementin mukaan, niin hyviä vertailukohtia olisivat pikemminkin Marchand, Perry, M Tkachuk, D Brown, Burrows ja Shaw. Ja näistä useammalta löytyykin niitä sormuksia ja pääasiassa suuresta roolista.

 

[Larionov #8]

Tänne keskustelun keskelle tällainen kysymys, että tietääkö joku, löytyykö tuota kirjaa vielä jonkun kirjakaupan hyllystä? Tai haluaisiko joku luopua omastaan?

Suutarilan kirppiksellä näytti olevan yksi kappale sopuhintaan.

 

[Ziege]

En ole Ruutun uraa seurannut seurajoukkue tasolla. Lähinnä maajoukkue edes ottamukset on tullut nähtyä. Kirjaa en ole lukenut, ja todennäköisesti jääkin lukematta.

Vuoden 2006 Olympialaisten Tsekki peli ja siinä Jaromir Jagr:iin suoritettu taklaus on jotain sellaista mitä ei olisi ikinä halunnut nähdä. Taisi jopa Mertarantakin selostuksessaan hävetä tätä temppua. Paljonkohan tästä olisi tullut pelikieltoa viime kauden SM-liigassa ?

Se taklaus taisi sen ajan sääntöjen mukaan kuitenkin olla puhdas. Se että siitä vielä puhutaan tai että siitä edes jäähyä vihellettiin johtui täysin Jagrin pahvikypärästä. Sen jälkeen taisi vanha herra siitä mallista luopua. Toisekseen Mertaranta on aina vihannut J. Ruutua selostusten perusteella. Muistan kun Mertsi voivotteli moneen kertaan miksi Ruutu laitetaan vetämään rankkareita. Ei ollut oikein ikinä seurannut NHL:ää mistä olisi selvinnyt että oli ainakin Canuckseissa vakiovetäjä rankeissa.

 

[Robin Big Snake]

Se taklaus taisi sen ajan sääntöjen mukaan kuitenkin olla puhdas. Se että siitä vielä puhutaan tai että siitä edes jäähyä vihellettiin johtui täysin Jagrin pahvikypärästä.

Juurikin näin. Ellen väärin muista niin Jagr taisi vielä kumartaakin juuri ennen taklausta hassuine hattuineen.

Hauska alleviivaus muuten tuo jopa Mertarantakin kuka on useimmiten väärässä.