Jarkko Ruutu – kova pelaaja vai rotta?

[NakkiFakiiri]

"Jumalainen näytelmä" loppui siihen, ettei kukaan halunnut Ruutua. Ei kentälle eikä organisaatioon. Taisivat pettyä lopputulokseen sekä Ruutu, fanit ja organisaatiot.

Tuon (erinomaisen) kirjan lukemisesta on jo pari vuotta, mutta päättyikö se todella näin? Ruutuhan hyppäsi Blue Jacketsin scoutiksi jo vuonna 2015, eli aika pian aktiiviuran päättymisen jälkeen, ja on jatkanut samassa työssä siitä asti.

 

[Vellihousu]

Tuon (erinomaisen) kirjan lukemisesta on jo pari vuotta, mutta päättyikö se todella näin?

Ei päättynyt, mutta ymmärsin että "jumalaisella näytelmällä" viitattiin kirjoituksessa Ruudun uraan yleensä, ei niinkään kirjaan.

Ruutu on tosiaan työskennellyt jo useamman vuoden Columbukselle tittelillä kehitysvalmentaja joten näyttää se panos johonkin kaikesta huolimatta kelpaavan. En tosin tiedä olisiko tuossa pestissä ilman Kekäläistä.

 

[NakkiFakiiri]

Ei päättynyt, mutta ymmärsin että "jumalaisella näytelmällä" viitattiin kirjoituksessa Ruudun uraan yleensä, ei niinkään kirjaan.

Joo, mulla meni itselläni vaan vuodet sekaisin kun muistelin että kirja olisi tullut ihan pari vuotta sitten ja ihmettelin miksei siinä olisi mainittu jo vuosia aiemmin alkanutta Columbus-pestiä, mutta taisipa tosiaan kirja ilmestyä ennen tuota.

 

[Ikurin Vireä]

Ruutu on tosiaan työskennellyt jo useamman vuoden Columbukselle tittelillä kehitysvalmentaja joten näyttää se panos johonkin kaikesta huolimatta kelpaavan. En tosin tiedä olisiko tuossa pestissä ilman Kekäläistä.

Olisiko parasta, mitä Ruudulle saattoi tapahtua, sittenkin rooli poissa parrasvaloista? Ehkä noina viimeisinä liigavuosina Helsingin mestaruus oli Ruudulle tärkeintä. Täällä maakunnassa Ruutu hämmensi alkuaikoina jonkin kerran vastustajaa, ja myöhemmin vaikutti lähinnä sekoittavan oman joukkueensa peliä, kun kukaan, tuomarit mukaan lukien, ei enää lähtenyt mukaan hanskojen ravisteluihin. Varsinaista paloa ratkaista pelejä kentällä näkyi harvoin, kun vastassa ei ollut IFK.

 

[iibor]

Tänne keskustelun keskelle tällainen kysymys, että tietääkö joku, löytyykö tuota kirjaa vielä jonkun kirjakaupan hyllystä? Tai haluaisiko joku luopua omastaan?

 

[Kiuru]

Tänne keskustelun keskelle tällainen kysymys, että tietääkö joku, löytyykö tuota kirjaa vielä jonkun kirjakaupan hyllystä? Tai haluaisiko joku luopua omastaan?

Ainakin Suomalaisessa kirjakaupassa noita näkynyt vieläkin.

Nopeasti netistä näyttäisi myös ihan fyysisena kirjana saavan, monestakin paikasta. Jarkko Ruutu - Jumalainen näytelmä

 

[BlackWolf]

Ehkä joissain määrin, mutta toisaalta Nieminen kyllä otti paljon vähemmän jäähyjä mitä Ruutu. Ja olihan tuo Niemisen NHL-ura pelien määrässä vain hieman reilu puolet siitä mitä Ruudulla, toki komea luku sekin ei siinä mitään. Ja pitäisin Niemistä taitotasoltaan ehkä vähän parempana, toisaalta Ruutu sitten agitaattorina syö Niemisenkin kyllä elävältä.

Hankala suomalaisista pelaajista on oikein vertailukohtaa löytää. Kyllä Rudi on ihan poikkeusyksilö.

Kyllä mä Leksa Komarovin laskisin aika samantyyliseksi pelaajaksi kuin Ruudun. Vähän parempi pelaamaan, mutta saman tyylisiä pelaajia molemmat.

 

[Roger Moore]

Kyllä mä Leksa Komarovin laskisin aika samantyyliseksi pelaajaksi kuin Ruudun. Vähän parempi pelaamaan, mutta saman tyylisiä pelaajia molemmat.

No Leksa mullekin kyllä tuli mieleen ja olin jopa kirjoittamassa. Leksakin kyllä pykälän tai pari kiekollisempi ja ainakaan vielä ihan samanlaisia juttuja ei (kai?) ole pahimmillaan tehnyt mitä Ruutu.

Leksa on pelitaidoiltaan sellainen J. Ruutu 2.0 mutta vähän ehkä agitaattorina miedompi.

 

[Jomppa_Koo]

Jarkko Ruudun näin yhden kerran livenä pelaamassa. Vuosi oli 2004 ja syyskuu, matsina SaiPa-HIFK Kisapuistossa. Elämäni ensimmäinen livenä nähty lätkäpeli. Jarkko Ruutu teki voittomaalin ottelun viimeisellä peliminuutilla ja HIFK voitti ottelun maalein 3-4. Arttu Luttinen ja Frank Banham takoivat ottelussa hattutemput mieheen. Voittomaali tuli siis Ruudun lavasta ja maalinedustalta. Tuo kausi 2004-2005 oli NHL:n työsulkukausi. Kovia nimiä oli Suomen kaukaloissa tuon kauden aikana.

 

[puuntakaa]

Olihan se molempia. Hanskaajana Heleniuksen jälkeen toiseksi kovin suomalainen. Noin muuten mielenvikaisen oloinen täysi kusipää. Varmasti vittumainen vastustaja sekä joukkuekaveri. Siltikin todella huikea ura. En pysty silti arvostamaan.

 

[Kiuru]

Hanskaajana Heleniuksen jälkeen toiseksi kovin suomalainen.

En allekirjoittaisi, kyllä esim päällikkö/kurpitsapää miten sitten Olli Jokista haluaa kutsuakaan, oli mielestäni hanskaajanakin edellä Jarkkoa, muista pelitaidoista ei tarvitse varmaan edes mainita.

 

[Ikuri]

Jarkko Ruutu oli kyllä täysin poikkeuksellinen pelaaja. Voimahyökkääjä, joka toi väriä kaukaloon herättäen kyseenalaisilla tempuillaan tunteenpaloa sekä omissa että vastustajissa. Noin ajateltuna ei kuulosta alkuun edes kovinkaan pahalta, mutta minä olen kokenut sen päivän, kun Jarkko Ruudun pelaajasopimus suosikkijoukkueeseeni (Jokerit) julkistettiin. Tunne oli järkyttävä, sillä oletin tietäväni, mitä tästä tulee seuraamaan. Seuraukset olivat vielä oletettua pahemmat. Rakastan jääkiekkoa, mutta rakastan Jokereita vielä enemmän. Jarkko Ruutu vei minua vuosiksi kauemmaksi Jokereista. Miten yksi pelaaja pystyy olemaan noin merkittävä? Sitä on tullut jälkeenpäin pohdittua... Miten se menikään - miten joukkueessa, jossa toimii Jarmo Kekäläinen, Ossi Väänäsen ja Riku Hahl, voi tapahtua jotain tällaista? Toivon, että Jarkko Ruudun Jokerit-paidassa esittämien välinpitämättömyyksien kaltaisia tekoja ei esiinny enää ikinä suomalaisessa jääkiekkoilussa. Vaikea kuvitella, miten olisin reagoinut, jos Ruutu olisi pelleillyt tuolla tavalla vastustajan paidassa. Ei se olisi tuntunut niin henkilökohtaisena ja vastenmielisenä.

 

[puuntakaa]

En allekirjoittaisi, kyllä esim päällikkö/kurpitsapää miten sitten Olli Jokista haluaa kutsuakaan, oli mielestäni hanskaajanakin edellä Jarkkoa, muista pelitaidoista ei tarvitse varmaan edes mainita.

Ei ne ole keskenään tainneet kokeilla, mutta Ruudulla kuitenkin taitaa olla kovempi track record? Jostain syystä kuitenkin mainitsit pelitaidot, vaikka mitään epäselvyyttä paremmuudesta ei Jokisen ja Ruudun välillä niiden suhteen ole.

 

[Roger Moore]

miten joukkueessa, jossa toimii Jarmo Kekäläinen, Ossi Väänäsen ja Riku Hahl, voi tapahtua jotain tällaista?

Eikös sitä kutsuttu nimellä "Teloituspartio Väänänen" kun se pelitaidoton paviaani nimeltä Semir Ben-Amor hyökännyt täysin silmittömästi hakkaamaan Ville Peltosta? Jokereilla ylivoima ja Muse jäi ja taitopelaajat Ben-Amorin johdolla askiin. Väänäsen johdolla sitten estettiin IFK-pelaajia auttamasta kapteeniaan.

Väänänen siis tosiaan yksi pahimpia terroristeja ja eiköhän tuo hiljainen hyväksyntä tullut sieltä. Hahl vaikuttaa yleisesti aika hiljaiselta nössöltä ja ei koskaan kelpaisi mihinkään oikeasti hienoon joukkueeseen kuten Kärppiin, Tapparaan tai IFK:hon joten ei ollut paljon vastaan laittamista. Kekäläinenkin tajusi nostaa kytkintä mahdollisimman pian.

Pahoittelut kaikille paviaaneille jotka luette tätä. En halunnut rinnastaa teitä Semir Rim-Bamoriin tms. Oli vaan eka sana joka tuli mieleen.

EDIT:

No okei Hahlin kohdalla ammuin vähän yli. Hieno mies, mutta ulkoinen paine saattoi olla liian kova. Pahoittelut.

 

[AksornoAilet]

Lämpimät muistot nousevat mieleen paikan päältä ottelusta JYP-Jokerit, josta Ruutu kertoo melko monisanaisesti kirjassaankin.

Mies rakensi NHL-uransa tavalla, johon itse en kykenisi, eikä varmaan moni muukaan. Enkä puhu nyt fyysisistä teoista, vaan moraalista.

Onko sitten ihailtavaa vai paheksuttavaa, jos kykenee vastenmielisiin ja alhaisiin asioihin työssään ja menestyy siksi?

Ja toinen kysymys, joka jäi mieleeni aikoinaan kirjan luettuani: Onko Jarkko Ruutu kuitenkaan pystynyt antamaan pohjimmiltaan itselleen tekonsa anteeksi?

 

[Aihio]

En ole Ruutun uraa seurannut seurajoukkue tasolla. Lähinnä maajoukkue edes ottamukset on tullut nähtyä. Kirjaa en ole lukenut, ja todennäköisesti jääkin lukematta.

Vuoden 2006 Olympialaisten Tsekki peli ja siinä Jaromir Jagr:iin suoritettu taklaus on jotain sellaista mitä ei olisi ikinä halunnut nähdä. Taisi jopa Mertarantakin selostuksessaan hävetä tätä temppua. Paljonkohan tästä olisi tullut pelikieltoa viime kauden SM-liigassa ?

 

[BitterX]

Jarkko Ruutu oli kyllä täysin poikkeuksellinen pelaaja. Voimahyökkääjä, joka toi väriä kaukaloon herättäen kyseenalaisilla tempuillaan tunteenpaloa sekä omissa että vastustajissa. Noin ajateltuna ei kuulosta alkuun edes kovinkaan pahalta, mutta minä olen kokenut sen päivän, kun Jarkko Ruudun pelaajasopimus suosikkijoukkueeseeni (Jokerit) julkistettiin. Tunne oli järkyttävä, sillä oletin tietäväni, mitä tästä tulee seuraamaan. Seuraukset olivat vielä oletettua pahemmat. Rakastan jääkiekkoa, mutta rakastan Jokereita vielä enemmän. Jarkko Ruutu vei minua vuosiksi kauemmaksi Jokereista. Miten yksi pelaaja pystyy olemaan noin merkittävä? Sitä on tullut jälkeenpäin pohdittua... Miten se menikään - miten joukkueessa, jossa toimii Jarmo Kekäläinen, Ossi Väänäsen ja Riku Hahl, voi tapahtua jotain tällaista? Toivon, että Jarkko Ruudun Jokerit-paidassa esittämien välinpitämättömyyksien kaltaisia tekoja ei esiinny enää ikinä suomalaisessa jääkiekkoilussa. Vaikea kuvitella, miten olisin reagoinut, jos Ruutu olisi pelleillyt tuolla tavalla vastustajan paidassa. Ei se olisi tuntunut niin henkilökohtaisena ja vastenmielisenä.

Parhaimmillaan Ruutu tosiaan toi väriä kaukaloon sekä tunnetta katsomoon ajoittain koomisillakin tempuillaan. Näissä tilanteissa ei välttämättä aina tiennyt katsomossakaan näin vastustajan kannattajana, että vituttaako vai naurattaako enemmän. Nuo olivat kuitenkin niitä Ruudun tarjoamia - ainakin jälkikäteen ajateltuna - positiivisia hetkiä, joiden takia jääkiekko on usein kaikista mielenkiintoisin urheilulaji seurata.

Toinen puoli oli sitten juuri nuo NHL-ajan jälkeiset pelleilyt, jotka ovat jääneet mieleen pelkästään negatiivisesti.

Ennen NHL-uraansa, NHL:ssä ja maajoukkueessa Ruutu oli aina alempien ketjujen jyrä ja puhdas roolipelaaja. Omassa roolissaan hän oli ajoittain äärimmäisen tärkeä NHL-joukkueilleen sekä maajoukkueelle, vaikka ylilyöntejä tulikin. Ehkä omassa roolissaan hän oli jopa maailman parhaita. Hän ei kuitenkaan ollut tuolloin joukkueissaan (NHL:ssä tai maajoukkueessa) mikään erityisen suuri auktoriteetti tai pelillinen liideri, vaan teki omaa duuniaan niissä raameissa, mitkä hänelle annettiin.

Takaisin Suomeen tultuaan Ruutu NHL-statuksen pelaajana ja pitkän uran siellä pelanneena ei enää ollutkaan pelkkä alaketjujen roolipelaaja, vaan vahva auktoriteetti joukkueessaan siksikin, että hän kiistatta liigatasolla oli riittävän hyvä joukkueensa yhdeksi pelilliseksi kärkipelaajaksi. Tuo status kuitenkin aiheutti sen, että hänen itselleen pedanttisesti rakentamansa identiteetti meni sekaisin johtavalle pelaajalle kohdistuvan aseman sekä odotusten kanssa. Tavallaan siis Ruudulla meni sekaisin uudenlainen rooli ja oma, erittäin poikkeuksellinen, pelaajaidentiteetti. Se johti siihen, että hän ei enää toteuttanut rooliaan maailman kärkipään hämmentäjänä annetuissa raameissa, vaan hän asetti raamit liian suuressa määrin itse. Se puolestaan johti täysin käsittämättömiin ylilyönteihin sekä siihen, että hänestä oli usein omallekin joukkueelleen enemmän haittaa, kuin hyötyä. Ruutu oli ikään kuin pukki kaalimaan vartijana, jota hän ei koskaan aikaisemmin urallaan ollut.

Vaikea sanoa, kuinka hyvin Jokerit etukäteen tiedosti riskit Ruudun kanssa sekä sen, että tuon kaltaiselle pelaajalle on todellakin asetettava raamit ja selkeä rooli joko kärkiketjujen powerforwardina tai alempien ketjujen hämmentäjänä / grinderina, jolloin Ruudusta olisi ollut paljon enemmän hyötyä ja vähemmän haittaa omalle joukkueelle (ja laajemmin: koko Liigalle). Valmennuksen sekä muiden johtavien pelaajien tehtävänä olisi pitänyt olla tietyllä tavalla Ruudun "ohjaaminen" sovituissa raameissa. Olisiko se ollut mahdollista? En tiedä, mutta se olisi seuran urheilullisen johdon pitänyt ottaa etukäteen huomioon.

Tietysti toinen kysymys on se, kuinka paljon Ruudusta lopulta oli hyötyä Jokereille. Varmaa kaiketi on ainakin se, että seura täydellisesti alisuoritti nuo kolme kautta materiaaliinsa nähden.

 

[Cobol]

Ketjun innoittamana hankin Tuomas Nyholmin kirjoittaman kirjan Jarkko Ruutu - jumalainen näytelmä. Nyholm kirjoittaa hyvin, mikä ei ole yllätys, koska olen lukenut Leijonan. Ei mennä kuitenkaan siihen, vaan pysytään jumalaisessa. Kiintoisaa tekstiä, alusta asti, ja ehkä päähenkilöllä on ainakin 53 ensimmäisen sivun perusteella tasokkaaseen lukunautintoon osuutensa. Ellei muuten, tekojensa kautta. Kun on luettu loppuun, palaan.

 

[Kyle]

Niille, jotka kirjan ovat lukeneet, niin Ruutuhan itse vertaa itseään eräällä tavalla Tikkaseen suomalaisten jäähyennätyksen nappaamisen yhteydessä. Toki siihenhän se saattaa jäädä, vaikka molemmat pelasivat agitaattorin roolia joukkueissaan. Tikkasella muut avut taisivat kuitenkin riittää pari napsua kirkkaampaan uraan ja viiteen Stanley cup -sormukseen. Sattumaa tai ei, Tikkanen näytti kelpaavan aina vahvistukseksi mestaruuksia tavoitteleviin joukkueisiin.

....

Agitaattori-kategoriassa Tikkanen taitaa päästä parhaaseen A-ryhmään Theo Fleuryn ja Claude Lemiouxin kanssa. Kun taas Ruutu vertautuu sellaisiin nimiin kuin S. Avery, Matt Cooke, Darcy Tucker, Jordin Tootoo ja niin edelleen. Kyseiset miehet - J. Ruutu mukaan lukien - kuuluvat pelillisissä avuissa kakkoskoriin, vaikka olivatkin kovia hämmentämään. Kuvaavaa on muuten, että näistä nimistä vain Cookella on yksi mestaruus. Muilla kovin menestys on näyttänyt kiertäneen.

Niin en muista vertasiko Ruutu itseään Tikkaseen, vai mainitsiko vain että rikkoi Tikkasen omaavan suomalaisten jäähyennätyksen.

Itse en edelleenkään vertaisi Esa Tikkasta Tootoon ja kumppaneiden kaltaisiin nelosketjun jäpiin. Tikkanen oli täysiverinen 1-2 ketjun pelaaja, oli sitä alusta asti kun saapui NHL:ään ja nykypäivänä kun ottaa tuon "ärsyttäjä" - elementin mukaan, niin hyviä vertailukohtia olisivat pikemminkin Marchand, Perry, M Tkachuk, D Brown, Burrows ja Shaw. Ja näistä useammalta löytyykin niitä sormuksia ja pääasiassa suuresta roolista.

 

[Larionov #8]

Tänne keskustelun keskelle tällainen kysymys, että tietääkö joku, löytyykö tuota kirjaa vielä jonkun kirjakaupan hyllystä? Tai haluaisiko joku luopua omastaan?

Suutarilan kirppiksellä näytti olevan yksi kappale sopuhintaan.

 

[Ziege]

En ole Ruutun uraa seurannut seurajoukkue tasolla. Lähinnä maajoukkue edes ottamukset on tullut nähtyä. Kirjaa en ole lukenut, ja todennäköisesti jääkin lukematta.

Vuoden 2006 Olympialaisten Tsekki peli ja siinä Jaromir Jagr:iin suoritettu taklaus on jotain sellaista mitä ei olisi ikinä halunnut nähdä. Taisi jopa Mertarantakin selostuksessaan hävetä tätä temppua. Paljonkohan tästä olisi tullut pelikieltoa viime kauden SM-liigassa ?

Se taklaus taisi sen ajan sääntöjen mukaan kuitenkin olla puhdas. Se että siitä vielä puhutaan tai että siitä edes jäähyä vihellettiin johtui täysin Jagrin pahvikypärästä. Sen jälkeen taisi vanha herra siitä mallista luopua. Toisekseen Mertaranta on aina vihannut J. Ruutua selostusten perusteella. Muistan kun Mertsi voivotteli moneen kertaan miksi Ruutu laitetaan vetämään rankkareita. Ei ollut oikein ikinä seurannut NHL:ää mistä olisi selvinnyt että oli ainakin Canuckseissa vakiovetäjä rankeissa.

 

[Robin Big Snake]

Se taklaus taisi sen ajan sääntöjen mukaan kuitenkin olla puhdas. Se että siitä vielä puhutaan tai että siitä edes jäähyä vihellettiin johtui täysin Jagrin pahvikypärästä.

Juurikin näin. Ellen väärin muista niin Jagr taisi vielä kumartaakin juuri ennen taklausta hassuine hattuineen.

Hauska alleviivaus muuten tuo jopa Mertarantakin kuka on useimmiten väärässä.

 

[V-G-]

Pakko tulla huomauttamaan, että ne, jotka sanovat Ruudun alisuorittaneen tai pelleilleen koko Jokereissa pelaamansa ajan, ovat selkeästi unohtaneet pari ensimmäistä kautta eli vuodet 2011-2013. Tai sitten ne ylilyönnit, etenkin runkosarjassa JYPiä vastaan ja kaikki HIFK-kuviot, ovat ottaneet vallan muistijäljestä.

Ekalla kaudellaanhan Ruutu oli Jokereiden sisäisen pistepörssin kolmas. Istui toki paljon jäähyllä, kuten aina, mutta kuten aina, paljon sekä syystä että syyttä. Pleijareissa oli aidosti hyvä sekä HIFK- että JYP-sarjan. Toisella kaudellaan teki vähemmän pisteitä, mutta ppg oli hienoisesti ekaa kautta parempi. Ekalla kaudella Hahlin johtama kenttä, jossa laidoilla olivat Ruutu ja Rita, oli aidosti todella laadukas kolmoskenttä. Tietenkin oli, koska kaikki kolme olivat laadukkaita pelaajia, mutta tuosta saatiin ulos enemmän kuin osiensa summa. Rudi myös ratkoi pelejä enemmän kuin hävisi niitä, varsinkin rankkareilla.

Kolmas kausi menikin sitten pelleilyksi, mutta silkkaa paskaahan se oli kaikin muinkin puolin. Vain Turun reissu ja Teräväisen ja Nagyn yhteispeli oli sillä kaudella positiivista.

Toisin sanoen, Ruudun pelillinen anti ei ollut se, josta hampaita tarvitsisi erityisesti (Jokereiden leirin näkökulmasta) kiristellä. Pikemminkin hänen presenssinsä kulisseissa erityisesti HIFK:n suuntaan on se asia, josta oli loppuviimein enemmän haittaa kuin hyötyä - olkoonkin, että HIFK meni tuossa hötäkässä niin solmuun, että toisinaan kului kymmeniä kuukausia ilman, että Helsingin punaiset voittivat siniset.

 

[aquanqua]

Juurikin näin. Ellen väärin muista niin Jagr taisi vielä kumartaakin juuri ennen taklausta hassuine hattuineen.

Eikä tässä vielä kaikki; lisäksi turnaus pelattiin tuon aikakauden surullisen kuuluisissa betonikaukaloissa - kannattaa katsoa, kuinka laitarakenteet joustavat, tai siis eivät jousta, tilanteessa. Toki Jagr oli kyyryssä, mutta ainakin Nordiksella laitarakenteet joustavat merkittävästi vastaavissa matalissakin laitakontakteissa.

Olivat kyllä yksi älyttömimmistä keksinnöistä nuo ysärin lopulta 10-luvulle yleisesti Euroopassa käytössä olleet joustamattomat, korkeat laitarakenteet ja kivikovat lasit.

 

[Ruoppaaja]

En allekirjoittaisi, kyllä esim päällikkö/kurpitsapää miten sitten Olli Jokista haluaa kutsuakaan, oli mielestäni hanskaajanakin edellä Jarkkoa, muista pelitaidoista ei tarvitse varmaan edes mainita.

Tämä on ketjun tai jopa palstan absurdeimpia väitteitä. Jokinen on yksi surkeimmista hanskaajista, joka on änärissä hanskannut useammankin kertaa. Kurpitsapään iso kokokaan ei useinkaan auttanut edes siedettävään lopputulokseen. Kun katsoo muutaman Jokisen tappelun, on päällimmäisenä tunteena myötähäpeä.