HOOLIGAN_

Jäsen
Suosikkijoukkue
1923 (1897), TML & VGK + suomalaiset
Tänne keskustelun keskelle tällainen kysymys, että tietääkö joku, löytyykö tuota kirjaa vielä jonkun kirjakaupan hyllystä? Tai haluaisiko joku luopua omastaan?
Ainakin Suomalaisessa kirjakaupassa noita näkynyt vieläkin.

Nopeasti netistä näyttäisi myös ihan fyysisena kirjana saavan, monestakin paikasta. Jarkko Ruutu - Jumalainen näytelmä
 
"Laurikainen on ku vanha lateksidildo. Heiluu ja menee joka paikkaan, on aina mukana tilanteissa ja tekee iloiseksi!" @spenroos twitterissä.

BlackWolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
In memory of Hiihtofani. abianos, oranssi, jellona
Ehkä joissain määrin, mutta toisaalta Nieminen kyllä otti paljon vähemmän jäähyjä mitä Ruutu. Ja olihan tuo Niemisen NHL-ura pelien määrässä vain hieman reilu puolet siitä mitä Ruudulla, toki komea luku sekin ei siinä mitään. Ja pitäisin Niemistä taitotasoltaan ehkä vähän parempana, toisaalta Ruutu sitten agitaattorina syö Niemisenkin kyllä elävältä.

Hankala suomalaisista pelaajista on oikein vertailukohtaa löytää. Kyllä Rudi on ihan poikkeusyksilö.
Kyllä mä Leksa Komarovin laskisin aika samantyyliseksi pelaajaksi kuin Ruudun. Vähän parempi pelaamaan, mutta saman tyylisiä pelaajia molemmat.
 
"Montako kertaa Kunyk on tällä kaudella mahtunut EHT:lle mukaan? Ei kertaakaan." -VapaaehtoisGM perustelee Kerhon osiossa miksi Kunyk on huonompi pelaaja kuin Paajanen.

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät, Kuopion Palloseura, sympatiat: KalPa
Kyllä mä Leksa Komarovin laskisin aika samantyyliseksi pelaajaksi kuin Ruudun. Vähän parempi pelaamaan, mutta saman tyylisiä pelaajia molemmat.
No Leksa mullekin kyllä tuli mieleen ja olin jopa kirjoittamassa. Leksakin kyllä pykälän tai pari kiekollisempi ja ainakaan vielä ihan samanlaisia juttuja ei (kai?) ole pahimmillaan tehnyt mitä Ruutu.

Leksa on pelitaidoiltaan sellainen J. Ruutu 2.0 mutta vähän ehkä agitaattorina miedompi.
 
Pedon rinnassa on sydän ikiroutainen

BANZAI!

Jomppa_Koo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Mietinnässä
Jarkko Ruudun näin yhden kerran livenä pelaamassa. Vuosi oli 2004 ja syyskuu, matsina SaiPa-HIFK Kisapuistossa. Elämäni ensimmäinen livenä nähty lätkäpeli. Jarkko Ruutu teki voittomaalin ottelun viimeisellä peliminuutilla ja HIFK voitti ottelun maalein 3-4. Arttu Luttinen ja Frank Banham takoivat ottelussa hattutemput mieheen. Voittomaali tuli siis Ruudun lavasta ja maalinedustalta. Tuo kausi 2004-2005 oli NHL:n työsulkukausi. Kovia nimiä oli Suomen kaukaloissa tuon kauden aikana.
 
Hyvää puuta, ilman muuta.

puuntakaa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ipa Ipandeerus
Olihan se molempia. Hanskaajana Heleniuksen jälkeen toiseksi kovin suomalainen. Noin muuten mielenvikaisen oloinen täysi kusipää. Varmasti vittumainen vastustaja sekä joukkuekaveri. Siltikin todella huikea ura. En pysty silti arvostamaan.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: aave

HOOLIGAN_

Jäsen
Suosikkijoukkue
1923 (1897), TML & VGK + suomalaiset
Hanskaajana Heleniuksen jälkeen toiseksi kovin suomalainen.
En allekirjoittaisi, kyllä esim päällikkö/kurpitsapää miten sitten Olli Jokista haluaa kutsuakaan, oli mielestäni hanskaajanakin edellä Jarkkoa, muista pelitaidoista ei tarvitse varmaan edes mainita.
 
"Laurikainen on ku vanha lateksidildo. Heiluu ja menee joka paikkaan, on aina mukana tilanteissa ja tekee iloiseksi!" @spenroos twitterissä.

Ikuri

Jäsen
Jarkko Ruutu oli kyllä täysin poikkeuksellinen pelaaja. Voimahyökkääjä, joka toi väriä kaukaloon herättäen kyseenalaisilla tempuillaan tunteenpaloa sekä omissa että vastustajissa. Noin ajateltuna ei kuulosta alkuun edes kovinkaan pahalta, mutta minä olen kokenut sen päivän, kun Jarkko Ruudun pelaajasopimus suosikkijoukkueeseeni (Jokerit) julkistettiin. Tunne oli järkyttävä, sillä oletin tietäväni, mitä tästä tulee seuraamaan. Seuraukset olivat vielä oletettua pahemmat. Rakastan jääkiekkoa, mutta rakastan Jokereita vielä enemmän. Jarkko Ruutu vei minua vuosiksi kauemmaksi Jokereista. Miten yksi pelaaja pystyy olemaan noin merkittävä? Sitä on tullut jälkeenpäin pohdittua... Miten se menikään - miten joukkueessa, jossa toimii Jarmo Kekäläinen, Ossi Väänäsen ja Riku Hahl, voi tapahtua jotain tällaista? Toivon, että Jarkko Ruudun Jokerit-paidassa esittämien välinpitämättömyyksien kaltaisia tekoja ei esiinny enää ikinä suomalaisessa jääkiekkoilussa. Vaikea kuvitella, miten olisin reagoinut, jos Ruutu olisi pelleillyt tuolla tavalla vastustajan paidassa. Ei se olisi tuntunut niin henkilökohtaisena ja vastenmielisenä.
 

puuntakaa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ipa Ipandeerus
En allekirjoittaisi, kyllä esim päällikkö/kurpitsapää miten sitten Olli Jokista haluaa kutsuakaan, oli mielestäni hanskaajanakin edellä Jarkkoa, muista pelitaidoista ei tarvitse varmaan edes mainita.
Ei ne ole keskenään tainneet kokeilla, mutta Ruudulla kuitenkin taitaa olla kovempi track record? Jostain syystä kuitenkin mainitsit pelitaidot, vaikka mitään epäselvyyttä paremmuudesta ei Jokisen ja Ruudun välillä niiden suhteen ole.
 

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät, Kuopion Palloseura, sympatiat: KalPa
Viesti on tuottanut rikepisteen
miten joukkueessa, jossa toimii Jarmo Kekäläinen, Ossi Väänäsen ja Riku Hahl, voi tapahtua jotain tällaista?
Eikös sitä kutsuttu nimellä "Teloituspartio Väänänen" kun se pelitaidoton paviaani nimeltä Semir Ben-Amor hyökännyt täysin silmittömästi hakkaamaan Ville Peltosta? Jokereilla ylivoima ja Muse jäi ja taitopelaajat Ben-Amorin johdolla askiin. Väänäsen johdolla sitten estettiin IFK-pelaajia auttamasta kapteeniaan.

Väänänen siis tosiaan yksi pahimpia terroristeja ja eiköhän tuo hiljainen hyväksyntä tullut sieltä. Hahl vaikuttaa yleisesti aika hiljaiselta nössöltä ja ei koskaan kelpaisi mihinkään oikeasti hienoon joukkueeseen kuten Kärppiin, Tapparaan tai IFK:hon joten ei ollut paljon vastaan laittamista. Kekäläinenkin tajusi nostaa kytkintä mahdollisimman pian.

Pahoittelut kaikille paviaaneille jotka luette tätä. En halunnut rinnastaa teitä Semir Rim-Bamoriin tms. Oli vaan eka sana joka tuli mieleen.

EDIT:

No okei Hahlin kohdalla ammuin vähän yli. Hieno mies, mutta ulkoinen paine saattoi olla liian kova. Pahoittelut.
 
Viimeksi muokattu:
Pedon rinnassa on sydän ikiroutainen

BANZAI!

AksornoAilet

Jäsen
Suosikkijoukkue
Laadukas kiekkoviihde
Lämpimät muistot nousevat mieleen paikan päältä ottelusta JYP-Jokerit, josta Ruutu kertoo melko monisanaisesti kirjassaankin.

Mies rakensi NHL-uransa tavalla, johon itse en kykenisi, eikä varmaan moni muukaan. Enkä puhu nyt fyysisistä teoista, vaan moraalista.

Onko sitten ihailtavaa vai paheksuttavaa, jos kykenee vastenmielisiin ja alhaisiin asioihin työssään ja menestyy siksi?

Ja toinen kysymys, joka jäi mieleeni aikoinaan kirjan luettuani: Onko Jarkko Ruutu kuitenkaan pystynyt antamaan pohjimmiltaan itselleen tekonsa anteeksi?
 

Aihio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
En ole Ruutun uraa seurannut seurajoukkue tasolla. Lähinnä maajoukkue edes ottamukset on tullut nähtyä. Kirjaa en ole lukenut, ja todennäköisesti jääkin lukematta.

Vuoden 2006 Olympialaisten Tsekki peli ja siinä Jaromir Jagr:iin suoritettu taklaus on jotain sellaista mitä ei olisi ikinä halunnut nähdä. Taisi jopa Mertarantakin selostuksessaan hävetä tätä temppua. Paljonkohan tästä olisi tullut pelikieltoa viime kauden SM-liigassa ?
 

BitterX

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK ja FC Wacker Innsbruck
Jarkko Ruutu oli kyllä täysin poikkeuksellinen pelaaja. Voimahyökkääjä, joka toi väriä kaukaloon herättäen kyseenalaisilla tempuillaan tunteenpaloa sekä omissa että vastustajissa. Noin ajateltuna ei kuulosta alkuun edes kovinkaan pahalta, mutta minä olen kokenut sen päivän, kun Jarkko Ruudun pelaajasopimus suosikkijoukkueeseeni (Jokerit) julkistettiin. Tunne oli järkyttävä, sillä oletin tietäväni, mitä tästä tulee seuraamaan. Seuraukset olivat vielä oletettua pahemmat. Rakastan jääkiekkoa, mutta rakastan Jokereita vielä enemmän. Jarkko Ruutu vei minua vuosiksi kauemmaksi Jokereista. Miten yksi pelaaja pystyy olemaan noin merkittävä? Sitä on tullut jälkeenpäin pohdittua... Miten se menikään - miten joukkueessa, jossa toimii Jarmo Kekäläinen, Ossi Väänäsen ja Riku Hahl, voi tapahtua jotain tällaista? Toivon, että Jarkko Ruudun Jokerit-paidassa esittämien välinpitämättömyyksien kaltaisia tekoja ei esiinny enää ikinä suomalaisessa jääkiekkoilussa. Vaikea kuvitella, miten olisin reagoinut, jos Ruutu olisi pelleillyt tuolla tavalla vastustajan paidassa. Ei se olisi tuntunut niin henkilökohtaisena ja vastenmielisenä.
Parhaimmillaan Ruutu tosiaan toi väriä kaukaloon sekä tunnetta katsomoon ajoittain koomisillakin tempuillaan. Näissä tilanteissa ei välttämättä aina tiennyt katsomossakaan näin vastustajan kannattajana, että vituttaako vai naurattaako enemmän. Nuo olivat kuitenkin niitä Ruudun tarjoamia - ainakin jälkikäteen ajateltuna - positiivisia hetkiä, joiden takia jääkiekko on usein kaikista mielenkiintoisin urheilulaji seurata.

Toinen puoli oli sitten juuri nuo NHL-ajan jälkeiset pelleilyt, jotka ovat jääneet mieleen pelkästään negatiivisesti.

Ennen NHL-uraansa, NHL:ssä ja maajoukkueessa Ruutu oli aina alempien ketjujen jyrä ja puhdas roolipelaaja. Omassa roolissaan hän oli ajoittain äärimmäisen tärkeä NHL-joukkueilleen sekä maajoukkueelle, vaikka ylilyöntejä tulikin. Ehkä omassa roolissaan hän oli jopa maailman parhaita. Hän ei kuitenkaan ollut tuolloin joukkueissaan (NHL:ssä tai maajoukkueessa) mikään erityisen suuri auktoriteetti tai pelillinen liideri, vaan teki omaa duuniaan niissä raameissa, mitkä hänelle annettiin.

Takaisin Suomeen tultuaan Ruutu NHL-statuksen pelaajana ja pitkän uran siellä pelanneena ei enää ollutkaan pelkkä alaketjujen roolipelaaja, vaan vahva auktoriteetti joukkueessaan siksikin, että hän kiistatta liigatasolla oli riittävän hyvä joukkueensa yhdeksi pelilliseksi kärkipelaajaksi. Tuo status kuitenkin aiheutti sen, että hänen itselleen pedanttisesti rakentamansa identiteetti meni sekaisin johtavalle pelaajalle kohdistuvan aseman sekä odotusten kanssa. Tavallaan siis Ruudulla meni sekaisin uudenlainen rooli ja oma, erittäin poikkeuksellinen, pelaajaidentiteetti. Se johti siihen, että hän ei enää toteuttanut rooliaan maailman kärkipään hämmentäjänä annetuissa raameissa, vaan hän asetti raamit liian suuressa määrin itse. Se puolestaan johti täysin käsittämättömiin ylilyönteihin sekä siihen, että hänestä oli usein omallekin joukkueelleen enemmän haittaa, kuin hyötyä. Ruutu oli ikään kuin pukki kaalimaan vartijana, jota hän ei koskaan aikaisemmin urallaan ollut.

Vaikea sanoa, kuinka hyvin Jokerit etukäteen tiedosti riskit Ruudun kanssa sekä sen, että tuon kaltaiselle pelaajalle on todellakin asetettava raamit ja selkeä rooli joko kärkiketjujen powerforwardina tai alempien ketjujen hämmentäjänä / grinderina, jolloin Ruudusta olisi ollut paljon enemmän hyötyä ja vähemmän haittaa omalle joukkueelle (ja laajemmin: koko Liigalle). Valmennuksen sekä muiden johtavien pelaajien tehtävänä olisi pitänyt olla tietyllä tavalla Ruudun "ohjaaminen" sovituissa raameissa. Olisiko se ollut mahdollista? En tiedä, mutta se olisi seuran urheilullisen johdon pitänyt ottaa etukäteen huomioon.

Tietysti toinen kysymys on se, kuinka paljon Ruudusta lopulta oli hyötyä Jokereille. Varmaa kaiketi on ainakin se, että seura täydellisesti alisuoritti nuo kolme kautta materiaaliinsa nähden.
 
Arancionero

Cobol

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit Suomessa
Ketjun innoittamana hankin Tuomas Nyholmin kirjoittaman kirjan Jarkko Ruutu - jumalainen näytelmä. Nyholm kirjoittaa hyvin, mikä ei ole yllätys, koska olen lukenut Leijonan. Ei mennä kuitenkaan siihen, vaan pysytään jumalaisessa. Kiintoisaa tekstiä, alusta asti, ja ehkä päähenkilöllä on ainakin 53 ensimmäisen sivun perusteella tasokkaaseen lukunautintoon osuutensa. Ellei muuten, tekojensa kautta. Kun on luettu loppuun, palaan.
 

Kyle

Jäsen
Niille, jotka kirjan ovat lukeneet, niin Ruutuhan itse vertaa itseään eräällä tavalla Tikkaseen suomalaisten jäähyennätyksen nappaamisen yhteydessä. Toki siihenhän se saattaa jäädä, vaikka molemmat pelasivat agitaattorin roolia joukkueissaan. Tikkasella muut avut taisivat kuitenkin riittää pari napsua kirkkaampaan uraan ja viiteen Stanley cup -sormukseen. Sattumaa tai ei, Tikkanen näytti kelpaavan aina vahvistukseksi mestaruuksia tavoitteleviin joukkueisiin.

....

Agitaattori-kategoriassa Tikkanen taitaa päästä parhaaseen A-ryhmään Theo Fleuryn ja Claude Lemiouxin kanssa. Kun taas Ruutu vertautuu sellaisiin nimiin kuin S. Avery, Matt Cooke, Darcy Tucker, Jordin Tootoo ja niin edelleen. Kyseiset miehet - J. Ruutu mukaan lukien - kuuluvat pelillisissä avuissa kakkoskoriin, vaikka olivatkin kovia hämmentämään. Kuvaavaa on muuten, että näistä nimistä vain Cookella on yksi mestaruus. Muilla kovin menestys on näyttänyt kiertäneen.
Niin en muista vertasiko Ruutu itseään Tikkaseen, vai mainitsiko vain että rikkoi Tikkasen omaavan suomalaisten jäähyennätyksen.

Itse en edelleenkään vertaisi Esa Tikkasta Tootoon ja kumppaneiden kaltaisiin nelosketjun jäpiin. Tikkanen oli täysiverinen 1-2 ketjun pelaaja, oli sitä alusta asti kun saapui NHL:ään ja nykypäivänä kun ottaa tuon "ärsyttäjä" - elementin mukaan, niin hyviä vertailukohtia olisivat pikemminkin Marchand, Perry, M Tkachuk, D Brown, Burrows ja Shaw. Ja näistä useammalta löytyykin niitä sormuksia ja pääasiassa suuresta roolista.
 

Ziege

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Middlesbrough, Pens, Pirates, Steelers
En ole Ruutun uraa seurannut seurajoukkue tasolla. Lähinnä maajoukkue edes ottamukset on tullut nähtyä. Kirjaa en ole lukenut, ja todennäköisesti jääkin lukematta.

Vuoden 2006 Olympialaisten Tsekki peli ja siinä Jaromir Jagr:iin suoritettu taklaus on jotain sellaista mitä ei olisi ikinä halunnut nähdä. Taisi jopa Mertarantakin selostuksessaan hävetä tätä temppua. Paljonkohan tästä olisi tullut pelikieltoa viime kauden SM-liigassa ?
Se taklaus taisi sen ajan sääntöjen mukaan kuitenkin olla puhdas. Se että siitä vielä puhutaan tai että siitä edes jäähyä vihellettiin johtui täysin Jagrin pahvikypärästä. Sen jälkeen taisi vanha herra siitä mallista luopua. Toisekseen Mertaranta on aina vihannut J. Ruutua selostusten perusteella. Muistan kun Mertsi voivotteli moneen kertaan miksi Ruutu laitetaan vetämään rankkareita. Ei ollut oikein ikinä seurannut NHL:ää mistä olisi selvinnyt että oli ainakin Canuckseissa vakiovetäjä rankeissa.
 
Why don't you ask the kids at Tiananmen Square
Was fashion the reason why they were there?
Se taklaus taisi sen ajan sääntöjen mukaan kuitenkin olla puhdas. Se että siitä vielä puhutaan tai että siitä edes jäähyä vihellettiin johtui täysin Jagrin pahvikypärästä.
Juurikin näin. Ellen väärin muista niin Jagr taisi vielä kumartaakin juuri ennen taklausta hassuine hattuineen.

Hauska alleviivaus muuten tuo jopa Mertarantakin kuka on useimmiten väärässä.
 
Leo Komarov, Kari Sihvonen & Antti Tyrväinen

V-G-

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL
Pakko tulla huomauttamaan, että ne, jotka sanovat Ruudun alisuorittaneen tai pelleilleen koko Jokereissa pelaamansa ajan, ovat selkeästi unohtaneet pari ensimmäistä kautta eli vuodet 2011-2013. Tai sitten ne ylilyönnit, etenkin runkosarjassa JYPiä vastaan ja kaikki HIFK-kuviot, ovat ottaneet vallan muistijäljestä.

Ekalla kaudellaanhan Ruutu oli Jokereiden sisäisen pistepörssin kolmas. Istui toki paljon jäähyllä, kuten aina, mutta kuten aina, paljon sekä syystä että syyttä. Pleijareissa oli aidosti hyvä sekä HIFK- että JYP-sarjan. Toisella kaudellaan teki vähemmän pisteitä, mutta ppg oli hienoisesti ekaa kautta parempi. Ekalla kaudella Hahlin johtama kenttä, jossa laidoilla olivat Ruutu ja Rita, oli aidosti todella laadukas kolmoskenttä. Tietenkin oli, koska kaikki kolme olivat laadukkaita pelaajia, mutta tuosta saatiin ulos enemmän kuin osiensa summa. Rudi myös ratkoi pelejä enemmän kuin hävisi niitä, varsinkin rankkareilla.

Kolmas kausi menikin sitten pelleilyksi, mutta silkkaa paskaahan se oli kaikin muinkin puolin. Vain Turun reissu ja Teräväisen ja Nagyn yhteispeli oli sillä kaudella positiivista.

Toisin sanoen, Ruudun pelillinen anti ei ollut se, josta hampaita tarvitsisi erityisesti (Jokereiden leirin näkökulmasta) kiristellä. Pikemminkin hänen presenssinsä kulisseissa erityisesti HIFK:n suuntaan on se asia, josta oli loppuviimein enemmän haittaa kuin hyötyä - olkoonkin, että HIFK meni tuossa hötäkässä niin solmuun, että toisinaan kului kymmeniä kuukausia ilman, että Helsingin punaiset voittivat siniset.
 
Kuten Bat Helvetistä, olen poissa kun aurinko taas saa

He jotka eivät asioista ymmärrä, voisivat luulla, että kyse on jääkiekosta. Heille vain hymyilen...

aquanqua

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Juurikin näin. Ellen väärin muista niin Jagr taisi vielä kumartaakin juuri ennen taklausta hassuine hattuineen.
Eikä tässä vielä kaikki; lisäksi turnaus pelattiin tuon aikakauden surullisen kuuluisissa betonikaukaloissa - kannattaa katsoa, kuinka laitarakenteet joustavat, tai siis eivät jousta, tilanteessa. Toki Jagr oli kyyryssä, mutta ainakin Nordiksella laitarakenteet joustavat merkittävästi vastaavissa matalissakin laitakontakteissa.

Olivat kyllä yksi älyttömimmistä keksinnöistä nuo ysärin lopulta 10-luvulle yleisesti Euroopassa käytössä olleet joustamattomat, korkeat laitarakenteet ja kivikovat lasit.
 
RIP Blues

Ruoppaaja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pääkaupunkiseutu
En allekirjoittaisi, kyllä esim päällikkö/kurpitsapää miten sitten Olli Jokista haluaa kutsuakaan, oli mielestäni hanskaajanakin edellä Jarkkoa, muista pelitaidoista ei tarvitse varmaan edes mainita.
Tämä on ketjun tai jopa palstan absurdeimpia väitteitä. Jokinen on yksi surkeimmista hanskaajista, joka on änärissä hanskannut useammankin kertaa. Kurpitsapään iso kokokaan ei useinkaan auttanut edes siedettävään lopputulokseen. Kun katsoo muutaman Jokisen tappelun, on päällimmäisenä tunteena myötähäpeä.
 

Iker

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Tämä on ketjun tai jopa palstan absurdeimpia väitteitä. Jokinen on yksi surkeimmista hanskaajista, joka on änärissä hanskannut useammankin kertaa. Kurpitsapään iso kokokaan ei useinkaan auttanut edes siedettävään lopputulokseen. Kun katsoo muutaman Jokisen tappelun, on päällimmäisenä tunteena myötähäpeä.
Tuo oli kyllä niin erikoinen heitto että naurahdin kun luulin vitsiksi, mutta jos oli tosissaan niin huhhuh.

OJ on yksi suosikeistani ja 1998 ikoni nevöfoget tietenkin, mutta hanskaajanahan Olli oli ihan onneton kun puolestaan Ruudun Jarkolla nyt kuitenkin tasapainoa ja tappelutaitoa löytyi jos hanskat putosivat. Mutta kuten sanoin hyvästä vitsistähän tuo väite kävi.
 
Lennart Petrell - Aito IFK-ikoni.

U2

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara & anyone against russia...
Lainasin tämän ketjun innoittamana myös tuon Ruudun kirjan ja on ekan vajaan 100 sivun perusteella yhdyttävä vallitsevaan mielipiteeseen, että onpahan pirun hyvin kirjoitettu kirja - oli päähenkilöstä sitten mitä mieltä tahansa! Palaan asiaan, kun saan kirjan viimeisteltyä.
 
Mies voi rakastaa elämänsä aikana useaa eri naista, mutta vain yhtä jääkiekkojoukkuetta.

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät, Kuopion Palloseura, sympatiat: KalPa
Äsken sain tuon Ruudun kirjan kuunneltua loppuun, otin siis äänikirjana tämän käsittelyyn. Pituuttahan sillä on mukavat 18 tuntia, vajaa viikko minulla tuossa meni kun pari tuntia päivässä kuunteli aina lenkkeilyn ohessa. Sanotaanko että harvaan kirjaan samalla tavalla jää koukkuun ja varsinkin äänikirjojen kuuntelu on ollut minulle vähän vierasta, mutta tämä oli kyllä erittäin hyvä. Hyvää tekstiä ja kirjassa oli helppo pysyä kuunneltunakin kärryillä kun teksti kerrottiin "Minä" -muodossa. Toki joitain sitaatteja siellä oli muilta henkilöiltä ja yhdessä kohdassa kesti hetken että tajusin sitaatin olevan menossa, mutta eipä tuossa muuten ollut ongelmia.

Tykkäsin liikaa siitä että turhan syvälle ei menty esim. joihinkin yksittäisiin pudotuspelisarjoihin. Ehkä Jokeri-kausista olisi voinut vähän tarkemmin vielä asiaa käydä läpi, mutta toisaalta Ruutukin mainitsee että esim. viimeisestä kaudesta saisi jo yhden kirjan itsessään joten ehkä ihan hyvä ettei liian pikkutarkasti käyty asioita läpi.

Kirjan aikajana etenee myös sujuvasti ja hyvin kyllä itsekin pääsee sisään moneen ottelusarjaan, mutta yksi virhe sieltä nousi esiin. Ruutu puhuu Senatorsin ja Pensin pudotuspelisarjasta vuodelta 2010 ja ihan siis oikeassa järjestyksessä on menty, mutta tuossa mainitaan että Pens olisi voittanut kannun tuona keväänä. Näin ei kuitenkaan ollut vaan kannuhan tuli vuotta aiemmin eli 2009. Muuten ei paljon taidettu faktoista lipsua.

Suosittelen kyllä.
 
Pedon rinnassa on sydän ikiroutainen

BANZAI!

Blackie

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, Buffalo Sabresin symppaaja
Sääliksi käy Ruutu ja on mielestäni rotta, sillä käyttäytyi kuin rotta käyttäytyy. Oli kaikki mahdollisuudet keskittyä lätkään kun palasi Liigaan mutta ei onnistunut. Uskoin aikoinaan että palaa IFK:hon ja pelaa hyvää ja kovaa lätkää. Jälkikäteen olen iloinen ettei palannut IFK:hon. Toisaalta.. jos olisi päässyt IFK:n kanssa sopimukseen, olisiko käytös ollut parempaa..? En tiedä mutta luulen että olisi.. ehkä kun ei päässyt, oli ainut motiivi yrittää kostaa IFK:lle.
Pelasi kuin rotta (agitaattori, whatever) jo silloin, kun TosiFani tämän ketjun avasi, eli työsulkukaudella 04-05. Aika hyvin muistaakseni kelpasi monelle HIFK-fanille tuolloin, mutta takki kääntyi aika sutjakasti, kun palasi liigaan rottailemaan HIFK:ta vastaan. Sitä kai se fanittaminen on.

Ruudun kirjaa en ole lukenut, mutta ilmeisesti pitäisi, kun sitä niin on kehuttu. Toki tulihan sitä kirjaa "luettua" iltapäivälehtien sivuilta aikoinaan. Toivottavasti tarjoaisi jotain muutakin kuin ne jo revitellyt tarinat.
 
"I've been to Liverpool, and never walking alone is actually pretty good advice." - Frankie Boyle -

Dennis

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Pelasi kuin rotta (agitaattori, whatever) jo silloin, kun TosiFani tämän ketjun avasi, eli työsulkukaudella 04-05. Aika hyvin muistaakseni kelpasi monelle HIFK-fanille tuolloin, mutta takki kääntyi aika sutjakasti, kun palasi liigaan rottailemaan HIFK:ta vastaan. Sitä kai se fanittaminen on.
Varmasti pro-Ruutu -porukkaa HIFKn faneissa oli siihen asti ja sen jälkeenkin, kun siirtyi narreihin, mutta kyllä jo tuon työsulkukauden loppumetreillä ja sen jälkeen oli paljon HIFK-faneissa kriittistä mutinaa sen suhteen, että Ruudulla meni agitointihommat enempi-vähempi överiksi ja ei palvellut enää joukkuetta.
 
Fantastista.
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy