No niin, nyt Rudin kirja on luettu, tägään tähän muutaman nimimerkin jonka kanssa asiasta keskusteltiin, tai suosittelivat kirjaa Jeren ketjussa.
@Vellihousu @Snakster @McBean @Valapatto @V-G- @Jupe @teppana @Loorz15
Ihan alkuun voi todeta että kehut kirjaa kohtaan olivat ansaittuja. Ehdottomasti yksi parhaita, ellei paras urheiluaiheinen kirja jonka olen lukenut. Kuten Jeren ketjussa totesin, olen tietoisesti ollut lukematta kirjaa, koska kyykkääminen/piilolinssit/muut spedeilyt Jokereissa polttivat käämit vaan silloin niin totaalisesti.
Taustaksi lukemattomuudelle siteeraan kirjaa sivulta 88:
"Tilanne muuttui mutkikkaaksi vasta vuosia myöhemmin, kun pelasin Jokereissa ja Rami oli HIFK:n päävalmentajana.
Ne ajat pilasivat monta ystävyyttä".
Viittaan boldattuun kohtaan. Olen itse pitkän linjan HIFK-kannattaja, ensimmäinen matsi Nordiksella 7-vuotiaana, vuonna
1976. Jostain syystä kuitenkin lähimmästä viidestä aidosta ystävästäni neljä on Jokeri-kannattajia. Kaksi ihan lapsuudesta
asti tuttuja ja kaksi myöhemmältä iältä, noin 25-vuotiaasta. Aina ollaan seurattu lätkää ns. normaalissa paikallisvastustajien
hengessä, lyöty vetoa paikallismatseista, vittuiltu tappiosta ja muuta. Ilman mitään aitoa eripuraa.
Rudin saavuttua Ilmalaan ja siitä seuranneiden tapahtumien johdosta tilanne muuttui, ja jossain kohtaa tilanne oli ihan
aidosti tulehtunut. Sehän on hieman absurdia, kyse on vain lätkästä. Ja stadin ulkopuolisten ihmisten ei ehkä ole helppo
edes ymmärtää sitä tilannetta. No, siitä päästiin yli, ei siitä sen enempää, kaikki ok nykyään. Lätkästä ei nykyään hirveästi
puhuta, koska jäbistä kolme lopetti Jokerien aktiivisen seuraamisen parin ekan KHL-vuoden jälkeen, joten siitä ei oikein
enää vaan puhuta.
Mutta itse asiaan. Kirja on todella hyvin kirjoitettu, ehkä helpottaa sekin, että tykkään Nyholmin tyylistä muutenkin. Ehkä joissain kohtaa hieman häiritsi tietty terminologia, jonka kuulin päässäni tulevan Nyholmin suusta. Luin kirjan viikonlopun aikana, oli niin kiinnostavaa settiä että ei pystynyt olemaan lukematta.
Totta kai Rudin tarina on minulle pääpiirteittäin tuttu, mutta kyllä tämä syväluotasi äijän ajatusmaailmaa hienosti. Itselle ehkä
kiinnostavin osuus oli uran alku rapakon takana ja ajat farmijengeissä. On huikeaa ajatella miten sitkeää omistautuneisuutta Rudi on osoittanut päästäkseen sinne minne halusi. Ja mielenkiintoista ajatella miten kusisia paikkoja farmista voi löytyä ja mikä
on kontrasti siihen kun pääsee ylös pelaamaan.
Tarinaa maajoukkueen kanssa vietetystä ajasta oli myös hyvin mielenkiintoista lukea ja taustoista turnaustapahtumien takana.
Kirjan lopetus oli täydellinen, en voi kieltää hieman liikuttuneeni parin viimeisen sivun aikana. KIrja ainakin vaikuttaa hyvin rehellisesti tehdyltä, eikä sisällä mitään sosiaalipornoa, vaikka Rudilla olisi varmasti aineksia siihen runsaastikin.
Kuulostaa mahtipontiselta, mutta kirjan luettuani olen sinut Rudin viimeisten vuosien häröilyjen kanssa. En hyväksy, mutta
ymmärrän miksi ne tapahtuivat. Ja kuten joku totesi, ei Rudi tekoja anteeksi pyytele, mutta katuu kuitenkin niistä joitakin.
Suosittelen lämpimästi kaikille.