Pelien kuninkaan arvokisat ovat menossa, se herättää tietysti suuria tunteita täällä Härmässäkin. Niin pitääkin ja itsekin tapitan kisoja taas kuten pikkulapsena eli joka pelin ja intoa täynnä. Maajoukkuejalkapallossa vielä on vähän jäljellä sitä vanhaa hyvän ajan jalkapalloa. Tokihan jätkät on multimiljonäärejä, jotka kyynikkojen mielestä eivät pistä tikkua ristiin alle miljoonan, mutta niin vaan pojat ovat vaivautuneet pelaamaan ihan vaan kunniasta ja maansa eteen. Hyvä meininki, mitä nyt joillakin ei ego näytä kestävän vaihtoon joutumista mutta tätähän se on.
Yksi asia minua nyt vähän pakkaa naurattamaan. Täällä nippu Suomi-poikia inttää lähes verissä päin omien suosikkijoukkueidensa puolesta, kenellä on Saksa, kenellä Englanti, kenellä Italia. No, ymmärtäähän sen, kun oma isänmaamme menestyy vähän niin ja näin, että mielellään sitä välillä haluaa olla voittajienkin puolella. Kun suosikkijoukkuetta valikoi, hulluahan se olisi vaihtaa Suomi vaikka Islantiin tai Liettuaan, samanlainen tuskailu jatkuisi yhä vaan. Kannattaa ilman muuta ryhtyä suoraan Saksan tai Brasilian kannattajaksi ja olla edes joskus voittajien puolella. Samahan se oli kymmenkunta vuotta sitten täällä pohjoisessakin, kun kaiken maailman jokeri-lippispäisiä molopäitä käveli vastaan siellä ja täällä. Jokerien puolellahan oli todella mukava olla kun melkein kaikki pelit voitettiin ja mestaruuksiakin tuli aivan liukuhihnalta ja tiedotusvälineet ja pikkutytötkin tykkäsivät iki-ihanista Jokereista. Kuka hullu nyt olisi gloorihuntannut vaikka JYPpiä tai FoPSia vaikka olivathan nekin sen aikaisia Kärppiä parempia. Suoraan huipulle vaan.
Toki sen nyt ymmärtää että eri maat keräävät sympatiapisteitä enemmän ja jotkut vähemmän, näin se on itsellänikin. Tanskahan on varsin sympaattinen maa, jonka puolella tässä nyt taas väkisinkin pikkuisen on, mutta en minä nyt sentään kehtaa tekeytyä Tanskan faniksi, höpö höpö. Ruotsi sitten siellä toisessa päässä, ikinä en ole tykännyt ruotsalaisista urheilijoista, en tiedä miksi. Huippumaat taas, kuten Brasilia, Ranska, Italia, Argentiina, Hollanti tuskin minun sympatioitani tai vihojani kaipaavat, melko neutraalisti näihin noin ylipäänsä pystyy suhtautumaan ja pelkästään nauttimaan niiden esittämästä pelistä. Portugali-Englanti –pelissä luonnollisesti tarvittiin Portugalin maali ottelun saamiseksi uudelle tasolle, mitä toivoin ja se tulikin. Ottelusta muodostui klassikko, mitä se ei olisi ollut Englannin voittaessa 1-0 kilpikonnapelillä ja yhdellä säkämaalilla. Hieno ottelu, mahdoton valita puolia tuommoisessa. Nimiään historiaan kirjoittivat ainakin Ricardo avokäsitorjunnallaan ja perään itse vedetyllä maalilla kuten myös tietysti Beckham, jonka Socrates ja van Basten toivottivat lämpimästi tervetulleeksi rankkarikisan pissanneiden supertähtien kerhoon.
Mutta ei muuta kuin vittuilu jatkukoon, hauskaahan tämä on, en minä sitä kiellä.