Sovintoa on yritetty, mutta sain siitä vaan enemmän paskaa niskaani. Tosin en tiedä että haluaisinko edes olla heidän kanssa muutenkaan tekemisissä. En halua nyt avata sen enempää että miksi. Ehkä joskus.Oletko yrittänyt selvittää asioita kuntoon heidän kanssaan? Tiedän tasan tarkkaan, miten raastavaa on kantaa syyllisyyttä riidasta hyvän/hyvien kavereiden kanssa. Tosin omalla kohdalla ne tapahtuivat jo pääosin ala-asteaikana, mutta sain puhuttua asiat lopulta halki yhden vanhan todella hyvän kaverin kanssa myöhemmin ja nykyään olemme taas ihan hyvissä viestittelyväleissä. Se merkkasi minulle henkilökohtaisesti todella paljon ja tuntui että valtava kivi vierähti pois sydämeltä.
Haluan sanoa ennenkaikkea sinulle, että älä luovuta, ja että ei tuon tilanteen tarvitse jäädä pysyväksi. Kyllä ne asiat järjestyy, ja harvemmin ne syyt välirikkojen takana kuitenkaan ovat elämää suurempia, etteikö niitä voisi saada ainakin osin korjattua.
En luovuta.