Ted Raikas
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- SaiPa
Reagoin siis ihan väärin.Tuolla on joitain ohjeita.
Jos olisin nuo ohjeet lukenut ennen käytyä keskustelua ystävän kanssa, niin ehkä olisin voinut ohjailla asiaa eri suuntaan tai käyttäytyä kuuntelevasti. Tässä tilanteessa vaan inhimillisyys ja ensireaktiot ottaa vallan ja tietysti yrittää tsempata ja sanoa, että mieti asiat uudelleen ja näin edespäin.
Tuntuu melkein tyhmältä nyt tämän kaiken keskellä.
Niin, kyllä minä ne ajatukset tunnistan. On niitä itsekin henkisessä nollatilassa tunnusteltu jälkeenpäin pelottavallakin tavalla. Kun nyt tätä ketjua lueskelin ja luin esim. omia ensimmäisiä viestejäni täällä, niin en ajatusmaailman suhteen tunnistanu ihan täysin silloista itseäni.Itsemurha ei välttämättä ole huono ratkaisu, eikä sitä kannata sinällään tuomita. Hyväkin elämä on ajoittain kärsimystä, josta itsemurhalla pääsee. Jos tuttusi on tullut johtopäätökseen, ettei elämä ole viime kädessä elämisen arvoista, voi auttaminen olla vaikeaa.
Eli suhtautumiseni itsemurhaan on tullut paljon torjuvammaksi. Pitäisi yrittää jotenkin löytää ne pienetkin valotäplät, jotka lupaisi tulevaisuuden olevan sisällöllistä. Sen uskon, että todella pohjalla ollessa se on äärimmäisen hankalaa, sen verran monta masennusta olen ympärilläni nähnyt, ihan viimeaikoinakin. Myös sen turhautumisen, että itse ei voi yhtään auttaa kun sanat ja teot ei tehoa. Eikä varmaan omakaan pää ihan se tervein kapistus ole ja muiden ajatukset, olotilat ja tekemiset tuntuu vaan sekoittavan lisää.
Ystävälläni menee siis aika heikosti nyt ja on ollut vastoinkäymisiä ja täydellistä jaksamattomuutta. Sosiaalisia ja muuten elämänhallinnallisia ongelmia on ja tulevaisuus aika epävarmalla pohjalla. Ilmeisesti uskoa siihen, että nuo elämänasiat järjestyisi ei pahemmin ole, kokee itse epäonnistuneensa joka asiassa. Osin tuli aika puun takaa, osin ei. En ole ehkä hahmottanut ihan koko kuvaa.Se kuitenkin on surullista, jos itsemurhaan johtaa jokin yksittäinen syy (masennus, työttömyys jne.), jonka voisi ratkaista, mutta jonka ratkeamiseen ihminen ei usko.
Jos tuntui tyhmältä tuossa viestin alussa, niin nyt tuntuu ihan tyhjältäkin. Kai sitä on keskusteltava vaan vielä lisää.
Sitten jos se ei auta ja vaikuttaa, että jotain ikävää voi tapahtua, niin en voi muuta kuin ottaa yhteyttä terveysviranomaisiin. Tuntuu ankealta ajatus sekaantua toisen ihmisen elämään noin ja varmaan aika itsekkäistäkin syistä, mutta omatunto ei salli olla välinpitämätön.
Ei ole helppo asia tämä. Toisaalta kun ei halua tuomita, mutta ei myöskään hyväksyä.