mutta Gazan kohdalla pyritään sepittämään täysin valheellisesti, että siellä kansa haluaisi rauhaa ja mukavaa rinnakkaiseloa Israelin kanssa, vaikka kaikki kyselyt, tutkimukset, ja näyttö osoittaa, että Gazassa kansa seisoo Hamasin ja sen politiikan takana.
Itse en ole huomannut tällaista sepitystä. En usko, että mikään faktoihin perustuva analyysi sanoisi, että palestiinalaiset haluaisivat
- Hamasin pois vallasta
- elää rinnakkain rauhassa Israelin kanssa.
Todellisuus on hyvin suurella varmuudella aivan erilainen: palestiinalaisten keskuudessa Israel on se pahin vihollinen ja Hamas on nykyrealismissa ainoa, joka voi laittaa sille hanttiin. Tämähän on itsessään hyvin lyhytnäköinen, vahingollinen, vihamielinen ja epälooginen ajatus. Mutta jos halutaan oikeasti analysoida asiaa kunnolla (eli pyrkiä totuudenmukaiseen kokonaiskuvaan), ei liene millään lailla hedelmällistä todeta vain, että "jaahas, palestiinalaiset hyväksyvät Hamasin ja tukevat sen terrorismia, haluavat lakkauttaa Israelin ja häätää juutalaiset".
Perustellumpaa olisi huomioida syyt ja perusteet palestiinalaisten tuntemuksille. Huom. ymmärtäminen ei tarkoita hyväksymistä. Israel on ollut vuosikymmeniä hegemoninen, väkivaltainen, kyyninen ja autoritäärinen palestiinalaisväestöä kohtaan. Se ei tietenkään ole ollut yksin syyllinen mihinkään; tilannehan on sotkuinen kuin kissan kehräämä lankakerä, ja israelilaisten kauna eri terroritiorganisaatioita kohtaa on niin ikään varsin ymmärrettävää, mutta tätä taustaa vasten ei ole ihme, että tilanteeseen ei palestiinassa nähdä juurikaan rakentavia vaihtoehtoja.
Toki Palestiinassa on myös Hamasin vastaisuutta, mutta tässä pitää huomioida se, että väkivallan monopoli on 100% Hamasilla, ja se myös käyttää tätä valtaansa tappamalla poliittisia vastustajiaan säännöllisesti ja jatkuvasti. Näin on ollut aina; tässä hyvä ja kattava kuvaus tilanteesta Hamasin valtakauden alkuvuosilta:
Under Cover of War
Toisin sanoen, vaikka palestiinalaiset haluaisivat syrjäyttää Hamasin, he tarvitsisivat siihen laajaa ulkopuolista apua. Nyt tilanne on kuitenkin se, että käytännössä koko Gaza on pistetty palasiksi, taudit, nälkä ja kymmenet tuhannet pommit tappavat palestiinalaisia päivästä toiseen, eikä ihmisillä ole mahdollisuuksia suojautua edes säältä, saati kulkutaudeilta (sairaalat ovat hajalla, lääkkeitä ei ole edes likelle riittävästi), nälältä (ruoka-apua tulee aivan liian vähän; toivottavasti USA:n lupaama lisäys helpottaisi) tai varsinkaan niiltä pommituksilta. Niinpä se yllä mainittu lyhytnäköinen ajattelu Hamasin roolista ainoana hanttiin laittajana voi tuskin oikeasti ihmetyttää yhtään ketään.
Pidän varsin eriskummallisena (samoin tietysti myös mm. huolestuttavana), jos Suomenkin kaltaisessa paljon keskivertoa sivistyneemmässä maassa lähestymistapa tällaiseen humanitääriseen tilanteeseen on niin kyyninen, pinnallinen ja yksinkertainen, ettei suostuta näkemään kokonaiskuvaa, harmaan sävyjä tai loputtoman monimutkaisten keskinäisten vaikutteiden verkostoa. Mikään osapuoli ei ole tässä yksin syyllinen, se on hyvä pitää mielessä.
Mikä sitten avuksi? Laajat kansainväliset takuut kahden valtion kompromisille on se tärkein ensi askel, joka voi toki seurata vasta aselevon ja pakotetun rauhansopimuksen jälkeen. Paino on sanalla kompromissi; tilanteeseen, jossa Israel tarjoaa itselleen sopivaa ratkaisua ota tai jätä -hengessä ei johda mihinkään, kuten on aiemminkin nähty. (Kyynisyys on muuten tässäkin varsin kuvaava sana). Niin ikään tarvitaan pitkäkestoista ja laajamittaista kansainvälistä rauhanturva-, jälleenrakennus- ja talousaputyöskentelyä: tässä kokonaisuudessa ajan kulumisella on itseisarvo, sillä tarvitaan vähintään yksi sukupolvi, joka saisi elää elämänsä kokonaisuudessaan ilman sotaa, jotta traumoista ja koston kierteestä päästäisiin eroon. Lisäksi tarvitaan kv-yhteistyötä siinä, että Hamasin (et al.) hyysääminen noissa lähialueiden öljyvaltioissa loppuisi.
Vertailu Venäjään ja venäläisiin ei muuten sikäli oikein osu tässä, että siellä kansalla ei ole ollut minkäänlaista ulkoista uhkaa sitten Hitlerin, kansa luopui demokratiahankkeestaan ja orastavasta mahdollisuudestaan liberaaliin elämään ilman pakkoa (eli antoi Putinille mahdollisuudet hiljattaiseen siirtymiseen kohti diktatuuria) ja on hyväksynyt oman maansa valloitus- ja terrorismisodankäynnin menneisyyden eetoksen, ei faktisen eloonjäämiskamppailun perusteella. Niin ikään Venäjän oma strategia sodankäynnissä on ollut täysin pohjattoman rasistinen: se valitsee tykiruoaksi reuna-alueidensa asukkaita, joiden elämätä tärkeämpien, eli ns. "aitovenäläisten" ei tulisi mieleenkään kiinnostua.
Loppuun: itse toivon ensin aselepoa, sitten Netanjahun hallinnon tuomiota ja Hamasin savustamista ulos naapurimaista, ja samalla tuota yllä kuvaamaani rauhanprosessia. Nykymenoa on aivan hirveää katsella.
