Israel on täysin tyhjästä muiden alueelle pystyyn pistetty valtio joka on vuosikymmenten aikana laajentunut aika perkeleesti. Ymmärräthän että se saattaa närästää siellä asuneita kansoja jonkun verran ja se Israelin nyt vaan olisi tajuttava jos se haluaa tuolla rauhassa elää. Haluatko että toistan kysymyksen?
Trenchtown tuossa jo osittain vastasikin puolestani, mutta täsmennetään nyt vielä hieman. Eli seuraavassa tämän kriisin (todella) lyhyt historia:
1. Alue kuului ottomaanien (Turkin) imperiumiin I Maailmansotaan asti. Sen jälkeen Englanti hallinnoi sitä Kansainliiton mandaatilla. Tuona aikana juutalaisia alueella asui häviävän pieni vähemmistö. Se tosin alkoi kasvaa tasaisesti siinonismin aatteen (= eräänlainen juutalaisten versio nationalismista) innoittamana. Juutalaiset maahanmuuttajat asettuivat arabeilta
ostetuille maa-alueille.
2. II maailmansodan jälkeen länsiliittoutuneiden huonon omantunnon (tuhoamisleirit tiedettiin, muttei viitsitty tehdä mitään niihin kulkevien rautateiden tai kaasukammioiden pommittamiseksi, resursseja piti säästää esim. Dresdenin siviilien terroripommituksiin) vuoksi juutalaisten massiivinen maahanmuutto Palestiinaan sallittiin.
3. YK julkaisi suunnitelman kahdesta valtiosta: Israel ja arabien Palestiina entisen Englannin mandaattialueen sisällä. Kumpikaan osapuoli ei lämmennyt esitetylle jaolle, jossa maat olisi jaettu suurin piirtein fifty-fifty ja Jerusalem jätetty vapaakaupungiksi. Juutalaiset perustivat oma aloitteisesti Israelin valtion ja ympäröivät arabimaat Egypti, Syyria ja Transjordania (nyk. Jordania) hyökkäsivät sitä vastaan. Sota päättyi kaikkien ihmeeksi Israelin voittoon ja samalla sen alueen laajenemiseen alkuperäistä suuremmaksi.
4. Ns. kuuden päivän sodassa kesäkuussa 1967 Israel hyökkäsi arabeja vastaan. Tätä edelsi Egyptin presidentti Nasserin puhu, jossa hän kieltäytyi tunnustamasta Israelin valtiota sekä ympäröivien arabimaiden valmistautuminen hyökkäykseen. Israel siis aloitti konfliktin, mutta kyse oli ennakoivasta iskusta. Arabit olisivat aloittaneet sodan muutaman viikon sisällä jos Israel ei olisi hyökännyt (tämä ei ole minun, vaan historioitsijoiden konsensus mielipide). Sodan seurauksena Israel jälleen laajeni Gazan, Länsirannan, Siinain niemimaan ja Golanin kukkuloiden verran.
5. 1973 arabinaapurit poislukien Jordania, joka oli ymmärtänyt Israelia vastaan hyökkäämisen olevan itsemurhahakuista toimintaa, tekivät yllätyshyökkäyksen Israelia vastaan. Tämä ns. Jom Kippur –sota päättyi Israelin pistevoittoon ilman merkittäviä aluemuutoksia.
Näiden sotien seurauksena syntyivät palestiinalaisten pakolaisleirit. Ympäröivät arabimaat eivät halunneet päästää palestiinalaispakolaisia asumaan alueelleen, vaan heidät internoitiin leireille odottelemaan ”lopullista voittoa” ja Israelin valtion tuhoa.
6. 1979 Egypti teki Israelin kanssa rauhansopimuksen ja tämä suunta rauhoittui (ainakin siihen asti, että radikaali-islamistit saavat vallan Egyptissä).
1979-nyt. Palestiinalaiset ovat jatkaneet terrori-iskuja Israelia vastaan Syyrian ja erinäisten arabimaiden (mm. Iran) sekä lännessä asuvien hyödyllisten hölmöjen tuella. Tämä tapahtui pitkään Libanonin puolelta, nykyään pääasiassa Gazan alueelta, jonka Israel luovutti palestiinalaisten itsehallintoon luoden samalla rakettien laukaisualustan itseään vastaan. Palestiinalaismilitanttien taisteluhalua on kasvattanut Israeliin kohdistunut muuttoliike (esim. Venäjän juutalaisten massiivinen maahanmuutto), joka on kiihdyttänyt siirtokuntien rakentamista Israelin miehittämille alueille Länsirannalla. Israelin valtio ei suurimman osan aikaa ole halunnut estää laittomien siirtokuntien rakentamista. Silloinkin kun halua olisi ollut, on poliittinen paine olla puuttumatta asiaan ollut liian suuri.
Yhteenveto: Israelin valtio perustettiin kansainvälisen oikeuden periaatteiden vastaisesti vuonna 1947. Siten palestiinalaiset ovat oikeassa puhuessaan miehityksestä. Kuitenkin tilanteen jatkuttua 67 seitsemän vuotta, suurin osa Israelin kansalaisista on syntynyt Israelissa eikä heillä ole muuta kotia. Näin muodoin Israelin valtiota ei käytännössä oikein voi nykyään peruuttaa. Tämä ei kuitenkaan uppoa palestiinalaisten kalloon, vaan ääriliikkeet löytävät aina riittävästi kannatusta pitääkseen Israelin vastaisen jihadin käynnissä ja aiheuttaakseen epäsuorasti viime aikoina nähdyn kaltaisia Israelin armeijan hyökkäyksiä.
Puolen valinnassa kysymys on siis siitä, haluaako vedota vuoden 1947 vääryyteen (sitä se kiistämättä oli) vai haluaako ajatella, että syntytavastaan huolimatta Israelin valtiolla on oikeus olemassaoloon ja sen kansalaisilla turvallisuuteen => Israelilla on oikeus puolustautua raketti- tai muita hyökkäyksiä vastaan.
Itse asetun sille kannalle, että 67 vuotta vanhaa vääryyttä ei voi kostaa ampumalla raketteja israelilaissiviilien niskaan ja siksi hyväksyn Israelin armeijan toimet Gazassa. Epäilen, että rauha alueelle tulisi vain vielä kovemmilla toimilla. Nykyinen voimankäyttö ei riitä saamaan palestiinalaisten valtaosaa näkemään touhun typeryyttä.