Niin mielenkiintoista ja ristiriitaistakin kuin se onkin, palestiinalaisten integraatiossa alueen maista parhaiten taitaa olla onnistunut juuri Israel. Ymmärtäneekseni useimmat eivät itseään varsinaisesti palestiinalaisiksi edes miellä, vaan he ovat Israelin arabeja ja monet heistä patrioottisia israelilaisia. Vaikka toki arabit syrjintää Israelissa kokevatkin, mikä on tietysti väärin, ei kai heidän tilannetta voi naapurimaiden veljiin ja siskoihin juuri verrata, mitä tulee keskimääräiseen elintasoon, naisten oikeuksiin, uskonnonvapauteen jne.
Höpö höpö. Israel on kyllä onnistunut integroimaan osan Israelin arabeista, mutta tähän se on käyttänyt hajota ja hallitse -politiikkaa, joka on vahvistanut jakolinjoja juutalaisten ja muslimien välillä ennestään ja vahvistanut arabimuslimien syrjintää. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että druuzit ovat olleet perinteisesti Israelin "suosikkiryhmä" arabien sisällä. He voivat suorittaa asepalveluksen ja nauttivat monista sellaisista sosiaalisen nousun mahdollisuuksista, joista muslimit voivat vain haaveilla. Kristityt ovat sosiaalisessa hierarkiassa noiden kahden ryhmän välillä, ja pahnan pohjimmaisena ovat arabimuslimit, joita Israelin valtio pitää yhä edelleen viidentenä kolonnana ja joiden mahdollisuudet kunnolliseen koulutukseen tai työuraan on edelleen erittäin hankala. Armeijaan muslimeilla ei ole mitään asiaa.
En myöskään lähtisi kovin hanakasti kertomaan ulkoa käsin, minkälaisia identiteettiin liittyviä termejä Israelin arabit käyttävät. Jotkut arabit tosiaan ovat sitä mieltä, että arabimuslimit on synonyymi palestiinalaisille, toisten arabien mielestä arabien jakaminen muslimeihin, druuseihin ja kristittyihin on nimenomaisesti Israelin sortokoneiston ylläpitämää ja hyödyntämää. Jakolinjoja siis piirretään sinne, missä niitä ei ole.
Varmaa on kuitenkin se, että valtaosa (islaminuskoiset arabit ovat arabien sisäisistä ryhmistä ylivoimaisesti suurin) arabeista elää täysin toisen luokan kansalaisina Israelissa, enkä puhu tässä viestissäni nyt siis Gazasta tai Länsirannasta, vaan niistä arabeista, joiden vanhemmat tai isovanhemmat jäivät vuonna 1948 Israelin rajojen sisäpuolelle. Jokainen elämänlaatua mittaava indikaattori, oli se sitten eliniänodote, lapsikuolleisuus, tulotaso, koulutus tai mikä vain, kertoo, että Israelin arabit on täysin marginaaliin poljettu vähemmistö. Sen väittäminen onnistuneeksi integraatioksi on täyttä hasbaraa. Kannattaa katsoa jordanjoen itäpuolelle, jos haluaa nähdä edes jokseenkin onnistunutta integraatiota, vaikka Jordaniankaan tilanne ei ole mikään ideaali.
Mikäli jossain vaiheessa edessä on realistisesti siintämässä Palestiinan itsenäistyminen, paluumuutto-oikeus tulee kyllä olemaan merkittävä kysymys ratkaistavaksi. Onko pirstaleiselle Länsirannalle esim. mahdollista kovin montaa miljoonaa ihmistä enää mahdollista asuttaa lisää?
Itse olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että kahden valtion malli kuoli samalla, kun Yitzhak Rabin ammuttiin. Sen jälkeen Israel on luisunut koko ajan radikaalimmaksi messiaanis-sionistiseksi maaksi ja samalla alueen muslimiväestö on luisunut myös yhä radikaalimpien toimijoiden ohjaamaksi. Tilanteeseen on nähdäkseni enää kaksi ratkaisua: yhden valtion malli, jossa Israel ratkaisee nuo yllä listaamani ongelmat, ja juutalaiset ja muslimit saavat yhtäläiset kansalaisoikeudet, tai sitten palestiinalaisten kansanmurhaaminen Gazan kaistaleelta sekä Länsirannalta.
fi.wikipedia.org
