Mitäs sitten sanotte kun meillä kirjataan lakitekstiin kuolemantuomio koraanin pilkkaamisesta? Sitten voidaan todeta että kävi juuri niin kuin syövän kanssa käy, se tuhoaa ihmisen sisältä päin, hiljaa leviämällä kunnes huomaat että sille ei voi enää yhtään mitään. Welcome back to kivikausi.
Tässä ketjussa tuli jo eilen sanottua, mutta sanonpahan taasen. Jos jostakin uhasta suomalaisten pitäisi olla akuutisti huolissaan, niin se on juurikin itänaapurista tuleva. Sekä kokoajan olemassaoleva suora, sotilaallinen ja poliittinen uhka, että tämä syövän tavoin maatamme pikkuhiljaa sisältäpäin kaluava invaasio. Tämä nyt takuuvarmasti on tällä hetkellä ja meidän tulevan elinikämme aikana varteenotettavampi ongelma kuin islam.
Kyllä tämä maa on edelleen suomettunut, ja mitä vahvempi voima itärajan takana jyllää, sitä suomettuneempia täällä ollaan. On suomalaisittain suorastaan itsetuhoista ummistaa silmänsä tältä tosiasialta ja uhrata pohdiskeluenergiansa joidenkin marginaalisten, fundamentalististen ääriryhmien tempauksille jotka epäilemättä kohdistuvat ja tulevat kohdistumaan muualle kuin tänne pohjoisen taigan susirajan taakse (kuuluisia viimeisiä sanojako..)
Mutta jotta ketjun aihe ei ihan unhottuisi, niin Israelia, tuota sivistyksen ja kehityksen saareketta Lähi-Idän vihamielisessä ympäristössä tulisi ymmärtää paremmin myös Suomessa ja unohtaa se jonkun jo mainitsema Israel-viha, joka todellakin on vain muoti-ilmiö. Israelin vihaaminen on vähän sama kuin Che Guevaran paidan muodikas päälläpitäminen nykynuorison keskuudessa; jos menet kysymään ensimmäiseltä vastaantulevalta cheguevarapaidalta, että "mitä paidassasi oleva heebo on saanut aikaan maailmanhistoriassa", kuuluisi vastaus kutakuinkin: "ai tää vai, onks tää sen niminen kundi?"
Ja nyt rupiaa tulemaan kovaa tekstiä: mielestäni Israelin olemassaolo on oikeutettu. Vitunkaan vertaa en tunne uskontoja, kun en yhteenkään itse kuulu, mutta näin länsimaisen elämäntyylin ja täkäläisen sivistyksen vakaana kannattajana ja puolestapuhujana olen ihan vaan periaatteessa sitä mieltä. Jos Iranin vanhoillinen papisto tai populismi sitä uhkaa, niin ei muuta kuin suuntaamaan ohjuksia kohti Aleksanteri Suuren ex-painikavereita. Olen myös sitä mieltä, että on pelkästään hyvä asia, että Israel de facto omistaa ydinaseita. Jos ei omistaisi, olisi kolmas maailmansota jo kaiketi nähty/nähtäisiin parhaillaan.
Ja sitten, jotta suvaitsevaisuuteni ei jäisi täysin taka-alalle, niin olen siinä määrin sinisilmäinen, että uskon, että Mahmud Ahmadinejad ei pohjimmiltaan ole niin paha ihminen kuin mitä vallankahvan kilahtaneena hattuun antaa ymmärtää. Uskon, että jos esmes Suomesta lähtisi rautaisen ammattitaidon omaava poliitikko-psykologi-sosiaalityöntekijädelegaatio tämän partaniekan juttusille, niin ydinohjelmasta voitaisiin taas pitkästä aikaa keskustella ihan aikuisten ihmisten kesken.
Ei maailmasta koskaan hyvää paikkaa aikaan saa, mutta jos ei sitä edes yritä, niin mitähän siitäkin loppuviimeksi seuraisi?
