Tässä onkin se tuhannen taalan kysymys. Se on se ihmisluonne semmoinen, ettei monikaan halua lupua siitä, minkä on saanut/hankkinut.
Eikä se rahan antaminenkaan tekisi kenestäkään onnellista, jos siis kärsii mielenterveysongelmista.
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Norjan maajoukkuehyökkääjä Thomas Olsen JukureihinLue lisää »
-
Kärpille sopimukset kolmen nuoren pelurin kanssa − Olli Nikupeteri palaa SHL:sta OuluunLue lisää »
-
Tapparan mestarijoukkueessa muutoksia − pistekärki Levtchi vuoden visiitille ulkomaille, Liedeksen ja Ahlrothin sopimukset purettuLue lisää »
-
Tapparan sonnit ja vasikat, 2023–24: Triplasankareita, Konnia ja timanttisia läpimurtojaLue lisää »
-
Kiitos ja hyvästi, Tappara 2023–24: Ruotsalainen uudistumisen tuuli ei katkaissut huikeaa mestaruusputkeaLue lisää »
-
KooKoo kotiutti oman kasvattinsa − Akseli Mäkinen palaa Imatralta KouvolaanLue lisää »
Isi, mitä oli grunge?
- Viestiketjun aloittaja pygmalion
- Alkaa
- 90 013
- 543
Eikä se rahan antaminenkaan tekisi kenestäkään onnellista, jos siis kärsii mielenterveysongelmista.
Olen sallinut teidän kuolevaisten vilkaista ohuesti musiikkimaailmani ovesta. Olette nähneet ehkä pari prosenttia. Sisällä piilee paljon muutakin. Mainitsemiesi lisäksi nautin sujuvasti vaikkapa Gustav Holstista, Thelonius Monkista, Robert Johnsonista, Frederikistä, Barefoot Brothersista, Tinariwenista, Incredible String Bandista ja Olavi Virrasta. Olen helevetin laaja-alainen musiikinkuuntelija, mutta myös todella kriittinen. Kelpuutan kaikki lajit, mutta poimin kaikkialta vain parhaat. Mulla ei ole aikaa eikä intoa kolmannen divisioonan Led Zeppelin -klooneille, kun voin kuunnella oikeaa Zeppeliniä silloin kun zepututtaa.
Sulla on tässä vähän rikkininen logiikka. sori. Vaikka raha ei tee itsessään onnelliseksi ei se tarkoita että vastakohtakan rahattomuuden täytyy tehdä onnelliseksi. Oikea vastaus ettei niistä kumpikaan tee itsessään onnelliseksi. Se on vähän niinkuin se juttu että onni löytyy muualta kuin rahasta tai sen puutteesta. Raha auttaa kyllä välttämään monia onnettomuutta aiheuttavaa asiaa elämässä eli siinä mielessä rikkaan voi olla helpompi olla onnellinen, muttei se raha itsessään tuo onnea ja sisältöä kenenkään elämään. Raha on vaihdannan väline eli määritelmänsä mukaan se helpottaa erilaisten asioiden hankkimista (ja niistä luopumista) oli sitten kyse aineellisesta omaisuudesta, asuinpaikasta, työstä tai harrastuksista jne jne. Raha antaa siis vapaammat kädet rakentaa elämänsä sellaiseksi kuin haluaa, mutta tähänkin pätee se ettei todellisuus aina vastaa unelmia. Eikä vapaammat kädet tarkoita sitä että kaikki onnistuisivat muokkaamaan elämäänsä onnellisempaan suuntaan vaan joku saattaa erehtyä tuomaan elämäänsä haitallisia ja tuhoavia asioita.
Asian voisi esittää myös niin että onni löytyy siitä mitä tekee ja kenen kanssa, ilman rahaa vaihtoehtoja on vähemmän. Monelle omin avuin rikastuneelle se suurin tyydytyksen aiha on ollut se oman yrityksen tai uran rakentaminen. Toisaalta monella menestyjällä on myös samasta syystä mennyt lopulta onnen suhteen metsään kun muut asiat elämässä eivät olekaan olleet balanssissa kun keskittyminen on ollut liikaa siinä yhdessä asiassa, vaikka juuri se keskittyminen on voinut taata sen taloudellisen menestyksen. Ehkä on tehty huonoja valintoja vaikkapa perherintamalla tai päihteiden suhteen. Eli taas kerran raha ei ole itsessään taannut onnea. Jonku muusikon ja vaikkapa yritystään luotsaavan välillä voi olla myös sellainen samankaltaisuus että lopulta menestyksen kylkiäisenä se negatiivisen puolen taakka kasvaakin isommaksi kuin pystyy kantamaan, mutta ei osata tai haluta luopua koska sellainen päätös vaikuttaisi negatiivisesti myös muihin ihmisiin eli bändikavereihin tai yrityksen työntekijöihin. Lopulta edessä on kuitenkin umpikuja.
Mutta nyt ollaan jo aika kaukana aiheesta grunge.
Hmm.... Zeppelin. Eikös niiden sijaan sitten kannattaisi kuunnella näitä bluesartisteja, joilta bändi "lainasi" biisejä? Robert Johnson ainakin näköjään iskee.
nummenkallio
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- KooKoo
Pearl Jamin toinen levy eli Vs. on kyllä itse asiassa bändin kovin. Eli kuuntele vielä vähän eteenpäin.
Todella raaka ja karu. Lyhyitä biisejä, loistavia sävellyksiä. Sellaista punk-henkeä. Hyvin erilainen kuin bändin muut levyt, ja yksi parhaita grunge-levyjä.
Muistan kun Vs. ilmestyi. Se oli pesismaila päin näköä. Loistava levy. Tyttöystävä oli jättänyt juuri, löysin lohtua ja voimaa tästä levystä.
Oon nähnyt Pearl Jamin 3krt livenä ja Prahassa 2018 tuntui hallin katto lähtevän irti Rearviewmirrorin aikana. Harvoin kokee tuollaista
Aidosti ehkä, no en sano maailman paras, mutta niin kova livebändi ettei mitään järkeä. Toivoisin jokaisen ihmisen pääsevän PJ:n keikalle, vaikka ei olisi koskaan bändiä kuullutkaan.
2020 kiertueelle on liput hallussa, mutta se siirtyi tietenkin tulevalle kesälle. Josta se tulee siirtymään 99% varmasti vuoteen 2022, mutta odotellaan.
Aidosti ehkä, no en sano maailman paras, mutta niin kova livebändi ettei mitään järkeä. Toivoisin jokaisen ihmisen pääsevän PJ:n keikalle, vaikka ei olisi koskaan bändiä kuullutkaan.
2020 kiertueelle on liput hallussa, mutta se siirtyi tietenkin tulevalle kesälle. Josta se tulee siirtymään 99% varmasti vuoteen 2022, mutta odotellaan.
Touche. Eihän Jimmy Page sinällään uutta ruutia keksinyt. Sekoittelipa vaan olemassa olevista lajikkeista oman soppansa. Bluesin kaveriksi lisäili folkmusiikkia, vanhaa rockia, itämaisen ja afrikkalaisen musiikin sävyjä... Sen verran originaali keitos kuitenkin, että näitä Zeppelin-klooneja ilmestyy joka vuosikymmen. Jokainen sukupolvi löytää Zeppelinin. On ollut Kingdom Comea, Rival Sonsia sun muita. Coverdalekin muunsi Snakensa Zeppelinin jalanjälkiin, kunnes märkä unensa toteutui ja pääsi ihan levyntekoon Jimmyn kanssa. Ihan samalla tavalla kuin jokainen hevibändi on velassa Judas Priestille ja jokainen soulvokalisti on velassa James Brownille, niin jokainen vähänkään uskottava rockbändi on velassa Led Zeppelinille.
nummenkallio
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- KooKoo
Nyt tietäjät tietäkää ja kertokaa, mikäs tämä juttu on, että Pearl Jamia ei ole nähty ikinä Suomessa. Okei, Ruissiin piti tulla silloin 1992. Olisi ollut kyllä jäätävän kova festari, kun listalla oli myös Nirvana. Eihän tuota kovempaa festaria olisi Suomessa ollut kuin Provinssi 1999, jolloin oli Suede, Manics, Blur ja Cardigans samalla listalla.
Festareiden järjestäjät puhuvat aina yksinkertaisesta matematiikasta. Eli ei kannata tuoda. Lipunhinnat kohoavat liian korkeiksi. Tietyissä tapauksissa ymmärrän sen. Ja jotkut jenkkibändit eivät yksinkertaisesti jaksa liikauttaa persettään Suomeen päin, kun saavat hyvin rahaa jo kotimaan kiertämisestä ja isommista Euroopan keikoista.
Kaikkihan me tiedämme, miksi esimerkiksi Noel Gallagher ei tule ikinä Suomeen. Joku vitun juntti löi sitä snägärillä Joensuussa, kun Noel oli roudarina käymässä siellä. Jos tämän ihmisen löytäisin, vetäisin sitä pataan kahdella kädellä.
Mutta miksi Pearl Jam ei tule ikinä Suomeen? Enää ei pitäisi olla esteitä.
Festareiden järjestäjät puhuvat aina yksinkertaisesta matematiikasta. Eli ei kannata tuoda. Lipunhinnat kohoavat liian korkeiksi. Tietyissä tapauksissa ymmärrän sen. Ja jotkut jenkkibändit eivät yksinkertaisesti jaksa liikauttaa persettään Suomeen päin, kun saavat hyvin rahaa jo kotimaan kiertämisestä ja isommista Euroopan keikoista.
Kaikkihan me tiedämme, miksi esimerkiksi Noel Gallagher ei tule ikinä Suomeen. Joku vitun juntti löi sitä snägärillä Joensuussa, kun Noel oli roudarina käymässä siellä. Jos tämän ihmisen löytäisin, vetäisin sitä pataan kahdella kädellä.
Mutta miksi Pearl Jam ei tule ikinä Suomeen? Enää ei pitäisi olla esteitä.
Tässä on musiikin voima, tässä on sen taika. Se auttaa aivoja, lohduttaa sielua. Nostaa arkipäivän yläpuolelle. Ehkä jollekin hiihtosuunnistus tai kuviokellunta tekee saman, mutta minulle, samoin kuin yllekirjoittaneelle ilmeisesti, musiikki on paitsi nautintoa myös terapiaa. Silloin kun sitä tarvitaan. Minä jopa hahmotan elämäni aikajanaa musiikin kautta. En välttämättä muistaisi esikoistyttäreni syntymävuotta, mutta kun linkitän sen CMX:n Auraan ja Dog Man Stariin, niin jopas valkenee.
Turha Kaukalo
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- HIFK, RM, Hyvinkään Tahko, Leijonat
Olikohan se joku paikallinen rockmies, joka ei niin piitannut 70-luvun jälkeisestä musiikista?
Laitoin Vs.:n soimaan, tämähän on loistava levy tietenkin vaikka grunge on paskaa.
En ollut minä. Oliko se silloin Inspiral Carpetsin matkassa? 1992?
Pikkuveli kuulemma tulee Joensuuhun. Jos nyt kesällä festareita pidetään.
nummenkallio
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- KooKoo
Kyllä, Inspiral Carpetsin roudarina sai pataan snägärillä. Ja en nyt luullut, että se olisit ollut sinä. Musiikinystävä sinäkin kuitenkin olet, etkä edes välttämättä sellainen, joka snägärillä myllyttäisi. Kai sinä ihan fiksu kaveri olet.
Mutta jos tiedät kyseisen kaverin, niin ilmianna hänet minulle. Tämä ei koskaan unohdu.
Tulen kyllä katsomaan Liamia, jos festarit pidetään. Maailmassa on sentään muutamia artisteja, joiden takia jaksan ajaa Joensuuhun. Viimeksi se oli Jack White, sitä ennen Alice In Chains (no, okei, myös Haim ja mitä siellä nyt muita olikaan).
Liamin ja kaiken Oasikseen liittyvän takia jaksan ajaa minne vain.
Oli pakko heittää. Itse olen Zeppelin fani ja hyvin omaleimaseksi se musiikki siitä kehittyi tosiaan.
Kingdome Come on hirveetä kuraa, vaikka en mielelläni musiikkia sellaiseksi tuomioi.
Minä olisin ehkä jaksanut mennä taksilla sen 5 km tuohon Laulurinteelle sinä vuonna kun Motörhead oli tulossa, mutta Lemmy perui joten minäkin. Olin kaikissa 90-luvun Ilosaarirockeissa, mutta tällä vuosituhannella ei ole tullut käytyä. Miksiköhän? Ikä? Huonot bändit? Väärä ajankohta? Toissakesänä sentään kävin Ilovaarissa. Radiopuhelimet on nähtävä ja kuultava aina, kun käyvät täällä päin.
Joensuun nakkikioskiskenen paras ja ilahduttavin tapaus oli se, kun puolenkymmentä nahkapäätä huomasi neekerin odottelemassa hamppariaan. Tää oli joskus -95. Päättivät hyökätä porukassa ja antaa afrikanpellelle turpiin. Minuutin päästä afrikanpelle söi rauhassa hampurilaistaan ja nämä kaljut makasi ketarat levällään ja nenät veressä Ykin grillin pihamaalla. Tää musta mies ei ollutkaan mikään kenialainen kestävyysjuoksija vaan Ameriikan Yhdysvalloista tullut tohtorismies, joka oli paikalla luennoimassa yliopistolla. Ja entinen merijalkaväen sotilas. Ei kattonut hyvällä teininatsien hommia.
Minusta muuten Oasiksen splitistä selvisi paremmin Noel. Onhan Liamilla toki ääni, mutta isoveikalla on biisit. Ne High Flying Birds -levyt on hyviä. Joku Riverman... vittu miten kova biisi. Lauluntekijöistä ulkomaaksi joskus käytetään termiä craftsman. Noel on sellainen parhaasta päästä.
Viimeksi muokattu:
Onhan tämä aika hupaisa. Ostin jopa näiden ensimmäisen lp:n, kun Soundissa kehuivat. Sitten kotona kuunnellessa ajattelin, että eikö niitä edes hävetä. Ei mitään omaperäisyyden hiventä. Halutaan vain olla Zeppelin. Tosin huonomminkin voisi olla, olisihan ne voineet haluta olla vaikka uusi Village People. Jos nyt pakko on kopioida, niin nää sentään kopioi parasta.
Pearl Jamin kohdalla tapahtui sama kuin Faith No Moren kanssa. FNM kolahti siihen asti kun King for a Day... julkaistiin. USAssa tuota julkaisua ei tullut edes huomioitua, eikä se yleisestikään aiheuttanut kuuntelijoissa samaa ihailua verrattuna bändin aiempiin julkaisuihin. Yllätyinkin kuinka kovasti siitä pidettiin Suomessa.
Pearl Jamin nopea muutos tyylissä aiheutti tosiaan samanlaisen reaktion. Ei vaan iskenyt, vaikka yritin. Ehkä kummatkin levyt maistuisi nykyään.
Tätä mieltä on moni ja yleinen käsitys on ollut, että Noel oli pääarkkitehti Oasiksen takana. Minulle ei vaan täysin avaudu, että miksi sitten Noelin soolotuotanto on aivan paskaa ja Liamin uudet albumit ihan helvetin kovaa tykitystä? No nämä on näitä.
Cobainista: miehellähän oli koko elämän ajan kovat vatsakivut ja ilmeisesti syytä ei saatu selville ainakaan ennen kuolemaa --> lääkekoukku oli valmis heti alkuun. Olen kerran ollut pari päivää niin kovissa vatsakivuissa (meni ohi eikä lääkäriä kiinnostanut selvittää, vieläkin hieman kuumottaa), että aloin näin absolutistina ja onnellisena ihmisenäkin tosissaan ymmärtää Cobainin ongelmia. Jos vuosikausia joutuu elämään viiltävän kivun kanssa ja siihen päälle osin tästä johtuvat huumeongelmat, niin vaikea nähdä mitään muuta lopputulemaa kuin itsemurha. Ja kyllähän tekotapakin viittaa siihen, että nyt todellakin riitti.
Liamin levyt on ihan ok. Mutta vain ok. Sellaisia kolmen tähden levyjä. Ei sieltä mitään singalong-anthemeja nouse. Ei Wonderwalleja. Ei tosin Noelinkaan levyiltä, mutta on siellä aina joku helmi piilossa.
Cobain oli varmasti hieno ihminen ja kova panemaan. Musiikillinen panoksensa tähän maailmaan oli kuitenkin melko vähäinen. Kolme omista biiseistä koostuvaa albumia, joista yksi oli lähinnä demo ja kolmas iso keskisormi hittihakuiselle kansalle (ajatuksena hieno, mutta kuuntelukelvoton). Se iso levy, Nevermind, oli aika hyvä ajankuva. Mitä muuta tuli 1991? Metallican musta levy. Use Your Illusionit. Uukakkosen Achtung Baby. Chili Peppersin Blood Sugar. Nevermind potki näitä vastaan, mutta alistui lopulta samaan ketjuun. Ei julkisuusmylly kohtele bändiä hyvin, saati ihmistä.
ElmerMoody
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- ✦ IFK ✦
Washingtonin osavaltio on USA:n luoteisnurkassa. Pahoittelut että puutuin noin pieneen juttuun, mutta ajattelin että hyvä korjata ettei jollekin jää mieleen väärää knoppitietoa.
Pearl Jam on kyllä kerran nähty Suomessa, Neil Youngin lämppärinä Helsingin jäähallissa kesäkuussa 1993. Mulla on tuo keikka CD-muodossa, kuten myös Nirvanan Ruisrock-keikka, hommasin entiseltä luokkakaverilta. Ilmeisesti herroille maistuivat erinäiset virvokkeet siinä määrin, että olivat keikalla melko tuiskeessa.
Kysyin tätä asiaa kerran itse asiassa Jeff Amentilta yhdessä internetin Q&A-sessiossa vuosia sitten että milloin Pearl Jam tulee Suomeen uudelleen ja Ament jopa vastasi kysymykseeni. Hän sanoi ehdottavansa Suomeen tuloa joka kerta kun bändi suunnittelee Euroopan rundia. Mutta ehdotuksen asteelle se on sitten jäänyt. Eli ne esteet taitaa olla siellä bändin sisällä. Olisiko tuo edellinen visiitti jättänyt osaan bändin jäsenistä niin huonot muistot että ovat tuumanneet ettei enää ikinä Suomeen. Mene ja tiedä. Tosin Ament sanoi vuonna 2009 Daily Recordin haastattelussa, että bändi haluaa paikata tuon epäonnistuneen vierailun. Ainakaan toistaiseksi ei ole näkynyt. Pearl Jam haluaa palata Suomeen keikalle
Pearl Jamin setti Helsingin jäähallissa näytti tältä:
Animal
Even Flow
Why Go
Jeremy
Glorified G
Daughter
Black
Alive
Porch
Viimeksi muokattu:
Joskus vuosia sitten kuulin jutun, jonka mukaan joku suomalainen booker olisi yrittänyt viedä heiltä liian ison siivun keikasta tjsp. ja siitä suivaantuneena eivät sen jälkeen ole tänne halunneet. Tiedä häntä sitten, huhut on huhuja.
Itse olen kysynyt asiaa median välityksellä Live Nations Finlandin Risto Juvoselta ja vastaus oli jotain ympäripyöreää. ”Olemme laittaneet joka kerta tarjouksen sisään, mutta eivät ole siihen tarttuneet” tjsp.
Itse olen kysynyt asiaa median välityksellä Live Nations Finlandin Risto Juvoselta ja vastaus oli jotain ympäripyöreää. ”Olemme laittaneet joka kerta tarjouksen sisään, mutta eivät ole siihen tarttuneet” tjsp.
Olisikohan yksi syy Pearl Jamin ongelmat Ticketmasterin / Live Nationin kanssa? Eikös ne asiat saatu selvitettyä vasta viime vuonna?
Aika helevetin vähänhän minkään bändin muusikot saavat päättää siitä missä soittavat. Ihan muut ihmiset buukkaa keikat ja tekee kiertueaikataulut. Eli turhaa on kysyä bändin X basistilta jossain pressissä, että miksette soita ensi viikolla Luxemburgissa. Ei se basisti sitä tiedä eikä siitä päätä. Se voisi soittaa vaikka Joutsan Joutopäivillä, mutta siltä ei kysytä.
Joo, tämähän on perinteinen asia. Metallica sai ekan keikkansa kun Mötley Crüe totesi etteivät he lämppää ketään. Sitten tosiaan kun saadaan joku kunnon manageri niin voi vähän valita.
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy