Isi, mitä oli grunge?

[D.Santon]

Cantrell tosiaan julkaisi uuden soololevyn 18.10. Mitä tunteita herätti?

Linkki: https://youtu.be/HtJg6EfE9Us?si=szDkMYdfx3W-_Y6p

Julkaisukeikka. Hienon bändin on saanut kasaan.

Linkki: https://youtu.be/7J9JPlfpB40?si=h3ibiRzfLa899ELL

Linkki: https://youtu.be/uoKB_cknyh8?si=QvR6TUE7XNdSrILB

Hienoa nähdä Jerry edelleen kovassa vireessä, laulut ne vain paranevat. Nimikappale on täyttä rautaa ja Afterglow täydellinen kappale. Brighten oli hieno albumi, ja niin tämäkin omilla erilaisilla tavoillaan.

 

[ElmerMoody]

Cantrell tosiaan julkaisi uuden soololevyn 18.10. Mitä tunteita herätti?

Aivan järkyttävän kova levy. Menin oikeasti sanattomaksi kun tämän kuulin, koska tällaista laatua niin harvoin nykypäivänä enää tarjotaan. Suoraan sinne vanhojen AIC klassikkojen jatkoksi, eikä häpeä siinä seurassa yhtään.

 

[tinkezione]

Komppaan edellisiä skribenttejä, uusi Cantrell on kuin naula päähän AIC-tyylisen ilmaisun ystäville. Jerryn koko soolotuotanto on aika lailla rautaa ja jo edeltänyt Brighten antoi viitteitä sävellyskynän terävänä pysymisestä, mutta kyllähän tämä I Want Blood räjäyttää pajatson. Levy väärällään laadukasta jerrymäisen tuttua toimittamista, omat suosikit tällä erää rieskalta ehkäpä Off the Rails ja Echoes of Laughter. Jälkimmäisessä hakee kitarasoolokin taas vertaisiaan Jerryn mittavan laadukkaasta soolokataloogista.

Ylistykseksi meni, mutta menkööt. Saisi tämä heebe tulla Suomeen keikalle ihan sooloartistinakin. Settilistat taannoiselta Etelä-Amerikan visiitiltä eivät jätä kylmäksi.

 

[Rod Weary]

Sori, kun olen vastarannan kiiski. Minusta Cantrell ei ole tehnyt mitään mielenkiintoista Boggy Depotin jälkeen. Vähän niinkuin yhtä ja samaa biisiä samalla monotonisella jollotuksella säestettynä. Suomeksi sanottuna tylsää ja mielikuvituksetonta. Jos mulla olisi poika, soittaisin sille oikeasti hyvää 90-luvun grungea.

Mutta kunniaksi tälle uudelle, kuuntelin (=pystyin kuuntelemaan) sen toiseenkin kertaan parin viikon sisään. Ei onnistunut edellisen lätyn kohdalla.

 

[clayman]

Sori, kun olen vastarannan kiiski. Minusta Cantrell ei ole tehnyt mitään mielenkiintoista Boggy Depotin jälkeen. Vähän niinkuin yhtä ja samaa biisiä samalla monotonisella jollotuksella säestettynä. Suomeksi sanottuna tylsää ja mielikuvituksetonta. Jos mulla olisi poika, soittaisin sille oikeasti hyvää 90-luvun grungea.

Mutta kunniaksi tälle uudelle, kuuntelin (=pystyin kuuntelemaan) sen toiseenkin kertaan parin viikon sisään. Ei onnistunut edellisen lätyn kohdalla.

Et ole ainoa.

Cantrell on omalla listalla aikalailla ykkönen, mitä muusikkoihin tulee. Silti täytyy hyväksyä tietyt asiat. Boggy Depot:n jälkeen biiseistä on puuttunut ne koukut. Lisäämällä stemmoja jne. haudataan se perusmelodia, joka on turhan usein tylsä. Poikkeuksia tietenkin löytyy joka levyltä ja onhan Jerryn tuotanto silti laadukasta moneen muuhun verrattuna.

Uudella levyllä on muutama helmi, mutta yleisesti mitään ei oikein jää mieleen.

 

[Straight Edge]

Et ole ainoa.

Cantrell on omalla listalla aikalailla ykkönen, mitä muusikkoihin tulee. Silti täytyy hyväksyä tietyt asiat. Boggy Depot:n jälkeen biiseistä on puuttunut ne koukut. Lisäämällä stemmoja jne. haudataan se perusmelodia, joka on turhan usein tylsä. Poikkeuksia tietenkin löytyy joka levyltä ja onhan Jerryn tuotanto silti laadukasta moneen muuhun verrattuna.

Uudella levyllä on muutama helmi, mutta yleisesti mitään ei oikein jää mieleen.

Joo, tylsää kamaa oli minunkin mielestäni. AIC kyllä toimii oikeastaan koko uran ajalta mainiosti.

 

[tinkezione]

Semmoinen ajatus jäi vielä mainitsematta, että AIC:n toistaiseksi ainoa hutilaukaus Rainier Fog olisi jatkumon puolesta ollut hyvin korvattavissa Brightenilla ja varsinkin I Want Bloodilla. Noh, pääasia kuitenkin, että Cantrell jatkaa musiikin tekemistä iloksemme. Tylsää tai ei, makuasia, mutta jos 90-luvun grungesta puolet olikin timanttia ja puolet täyttä tuubaa, niin näin 2020-luvullakin tämä Cantrellin soolotuotanto edustaa sitä parempaa grungeperinteen kulmaa. Jännä, että Degradation Trip ei useinkaan saa mainintoja, vaikka sieltäkin löytyy muutama aivan todellinen helmiveto.