Näin.
Eihän tuossa muutenkaan olisi rahallisesti ollut mitään järkeä lähteä editoimaan videota, jotta uusi basisti olisi saatu mukaan.
Mainos
Verkkolehden uusimmat jutut
-
NL-katsaus: Kloten löysi ylivoimatehonsa voittoputkesta, Harri Pesonen sai pelikieltoa ruotsalaisen tähtipelaajan telomisestaLue lisää »
-
Mestis-viikko: Hermes nousi jo kolmanneksi Alex Mäkelän johdolla, IPK ensi kertaa kauden aikana kolmen ottelun tappioputkessaLue lisää »
-
Maailmanmestari ja kaksinkertainen Sveitsin mestari Carl Klingberg IlvekseenLue lisää »
-
Liiga-kierros: Pelicans mursi Ässien kotitaian, Ryan Laschia taklattiin päähänLue lisää »
-
Drew Bannisterille potkut St. Louis Bluesista – Bruinsista kenkää saanut Jim Montgomery tilalleLue lisää »
-
AHL:ään komennettu Kaapo Kähkönen ei tyrmää ajatusta Euroopassa pelaamisesta – hyvien tyyppien listalta löytyy huippuveskari ja suomalaisvalmentajaLue lisää »
Isi, mitä oli grunge?
- Viestiketjun aloittaja pygmalion
- Alkaa
- 95 291
- 556
Eihän tuossa muutenkaan olisi rahallisesti ollut mitään järkeä lähteä editoimaan videota, jotta uusi basisti olisi saatu mukaan.
Gilby Clark muistelee:
”Siinä oli pari juttua joiden perusteella pystyimme päättelemään, että musiikkikenttä kävi läpi murrosta”
www.soundi.fi
Gunnarit lähti kiertueelle 1991 alussa ja maailman pisimmäksi konserttikiertueeksi venähtänyt retki päättyi vasta kesällä 1993. Use your illusionit julkaistiin syyskuussa -91, samoihin aikoihin kuin mm. Nirvanan Nevermind, Soundgardenin Badmotorfinger ja Pearl Jamin Ten. Grungebuumi käynnistyi vuoden 1992 alussa, kun Nevermind pomppasi Billboard-listalla Michael Jacksonin Dangerousin ohi ykköseksi.
”Siinä oli pari juttua joiden perusteella pystyimme päättelemään, että musiikkikenttä kävi läpi murrosta”
Ex-Guns N' Roses -kitaristi kertoo, että bändi tajusi aikojen muuttuneen 90-luvun alussa, kun Slashille alettiin naureskella kadulla - Soundi.fi
Entinen Guns N’ Roses -kitaristi Gilby Clarke on muistellut 1990-luvun alkupuolta, jolloin grunge mullisti musiikkikentän miltei täydellisesti. Mies myöntää, että tien päällä viettäneen yhtyeen jäsenistöstä suurin osa oli autuaan tietämättömiä meneillään olleista mullistuksista. Nokkamies Axl...
www.soundi.fi
Gunnarit lähti kiertueelle 1991 alussa ja maailman pisimmäksi konserttikiertueeksi venähtänyt retki päättyi vasta kesällä 1993. Use your illusionit julkaistiin syyskuussa -91, samoihin aikoihin kuin mm. Nirvanan Nevermind, Soundgardenin Badmotorfinger ja Pearl Jamin Ten. Grungebuumi käynnistyi vuoden 1992 alussa, kun Nevermind pomppasi Billboard-listalla Michael Jacksonin Dangerousin ohi ykköseksi.
Tuo taisi jo tulla lauantaina ekaa kertaa.
Cobainista olen lukenut jonkin verran, mutta dokumentti aukaisi sitä kuinka ongelmainen hän oli alusta loppuun asti. Tosin dokumentti oli tehty vain ongelmia korostavaksi. Jotenkin jäi säälittävän/inhottavan ihmisen kuva dokumentin perusteella. Ainakin ne kohdat tyttären kanssa kun hepoa on vedetty oikein urakalla. Myös ne animaatiot sanoituksineen eivät positiivistä mielikuvaa jättäneet.
Toki John Lennon oli persoonana samankaltainen tapaus mm hakkaamalla molempia vaimojaan ja henkisesti Brian Epsteiniä kohtaan.
Ihan hyvä dokkari. Grohl ja Novoselic (eli Nirvanan elossa olevat jäsenet) sanoivat, että rakastivat dokkarin ekaa puoliskoa ja vihasivat tokaa puoliskoa. Menihän se loppu aika synkäksi, pakko myöntää, mutta jos Cobainin elämä on yhtään tuttua niin faktahan oli se, että mies oli pahassa heroiinikoukussa aikalailla 1991 kesä/syksystä aina sinne kuolemaan asti, vaikka hetkittäisiä "kuivia" jaksoja ehkä siellä välissä olikin.
Cobainin tytär Frances oli muuten dokkarin vastaava tuottaja ja on jälkikäteen harmitellut, ettei itse ollut ihan parhaassa kunnossa (kärsi huumeaddiktiosta) tuota tehdessään ja dokkariin päätyi kuvamateriaalia, jotka olisivat voineet jäädä pois. Kukin voi päätellä, mistä kohdasta puhutaan. Nykyään Frances ilmeisesti viettää päihteetöntä elämää, mikä on tietysti hieno juttu, mutta ei kyllä käy kateeksi hänen osansa noin muuten tässä koko asiassa - ilmeisesti äidin kanssa välit vähän niin ja näin, eikä isästä mitään muistoja tai kosketuspintaa, pl musiikki+maine+legenda. Yritä siinä sitten kasata itsestäsi vahvalla itsetunnolla varustettu kokonainen ihminen, ei oo heleppoa.
Nirvanaan liittyen, Dave Grohl kertoi taannoin nauhoitelleensa musiikkia yhdessä Krist Novoselicin ja Pat Smearin kanssa Foo Fightersin Midnight To Medicine-albumin äänitysten yhteydessä. Saa nähdä näkeekö tämä materiaali ikinä päivänvaloa. Kolmikko jammailee aina silloin tällöin yhdessä, niinkuin Nirvana ei olisi ikinä lopettanutkaan. Nirvana elää: Foo Fightersin Dave Grohl, Pat Smear ja Krist Novoselic jammailevat edelleen yhdessä - "Me itse asiassa nauhoitimme jotain" - Soundi.fi
Soundgardenin oikeuskiistat Vicky Cornellin kanssa jatkuvat. Bändin leiristä on kuitenkin lupailtu, että Chris Cornellin kuoleman aikaan tekeillä ollut levy tullaan viimeistelemään ja julkaisemaan joskus. Soundgarden-muusikot kommentoivat Vicky Cornellin tuoreita syytöksiä: "Olemme varmoja, että totuus tulee julki" - Soundi.fi
Soundgardenin oikeuskiistat Vicky Cornellin kanssa jatkuvat. Bändin leiristä on kuitenkin lupailtu, että Chris Cornellin kuoleman aikaan tekeillä ollut levy tullaan viimeistelemään ja julkaisemaan joskus. Soundgarden-muusikot kommentoivat Vicky Cornellin tuoreita syytöksiä: "Olemme varmoja, että totuus tulee julki" - Soundi.fi
Viimeksi muokattu:
Nyt on vähän erikoisempi kysely. Tässä on käynnissä yksi projekti, johon tarvisin Seattlea ja grunge-scenen tietämystä siinä noin vuosina 1990-92, mieluummin Soundgardenia, Pearl Jamia tai Alice In Chainsia koskevaa. Moni varmaan on lukenut aiheen elämäkertoja tai muita kirjoja ja pystyy ehkä osoittamaan mua sopivaan suuntaan?
Haussa on joku yksittäinen tapaus tai tapahtuma, jotain joka ehkä muovasi bändiä tai vaikka koko grungea siihen suuntaan mihin se meni, tai on vaan ihan hauska tai erikoinen anekdootti bändin historiassa. Mutta kuitenkin sellainen oikeasti tapahtunut ja jollakin tavalla dokumentoitu keissi tai tapahtuma.
Esimerkkejä minkä tapaista olisi haussa:
- Michael Jacksonin hiukset tulessa mainoskuvauksissa
- Led Zeppelinin riehuminen ja irstailu hotellissa
- Izzy Stradlin kuseskelu lentokoneen tuhkakuppiin
- Metallican kolari Ruotsissa ja Cliff Burtonin kuolema
- Rolling Stones ja Altamont
Siis ihan joku yksittäinen tapahtuma, hauska tai traaginen, tai vaikka mitätön kunhan siinä on jotain "legendan" väriä.
Haussa on joku yksittäinen tapaus tai tapahtuma, jotain joka ehkä muovasi bändiä tai vaikka koko grungea siihen suuntaan mihin se meni, tai on vaan ihan hauska tai erikoinen anekdootti bändin historiassa. Mutta kuitenkin sellainen oikeasti tapahtunut ja jollakin tavalla dokumentoitu keissi tai tapahtuma.
Esimerkkejä minkä tapaista olisi haussa:
- Michael Jacksonin hiukset tulessa mainoskuvauksissa
- Led Zeppelinin riehuminen ja irstailu hotellissa
- Izzy Stradlin kuseskelu lentokoneen tuhkakuppiin
- Metallican kolari Ruotsissa ja Cliff Burtonin kuolema
- Rolling Stones ja Altamont
Siis ihan joku yksittäinen tapahtuma, hauska tai traaginen, tai vaikka mitätön kunhan siinä on jotain "legendan" väriä.
Mother Love Bonen laulaja Andy Wood kuoli yliannostukseen vain vähän ennen yhtyeen debyytin julkaisua. Levy on huikea, mutta jäi siis yhtyeen ainoaksi. Kuolemasta seurasi upea tribuuttilevy Temple of the Dog, johon Mother Love Bonen jäljelle jääneet jäsenet saivat laulajaksi Chris Cornellin ja Eddie Veddderin. Ja samalla oli Pearl Jamin siemen istutettu.
Ensinnäkin oikaistaan, että "grunge" ei ole musiikkityyli, vaan SubPop-levy-yhtiön tyyppien lanseeraama käsite, jota lehdistö alkoi laajemmin käyttämään Seattlen bändeistä sen jälkeen, kun Nirvana breikkasi isosti ja musamaailman huomio kohdistui Seattleen. Tämä tapahtui tammikuussa -92, jolloin Nevermind meni Billboard-listalla ykköseksi ohi Michael Jacksonin Dangerousin. Tyylillisesti grunge-bändit olivat hyvin erilaisia, mutta "grunge" muodostui yläkäsitteeksi, jolla kutsuttiin kaikkia seattlelaisia rokkibändejä: Nirvana, Pearl Jam, Alice In Chains, Soundgarden, Mudhoney, Screaming Trees jne. Jos gunnarit olisivat olleet Seattlesta, sitäkin olisi kutsuttu grungeksi. Myöhemmin Stone Temple Pilotsia alettiin kutsua grungeksi, koska Plush muistutti Pearl Jamia.
Mutta anyway: kun Nevermind nousi listaykköseksi, sen imussa myös Pearl Jamin Ten ja Soundgardenin Badmotorfinger kasvattivat myyntiä ja myöhemmin syksyllä -92 Alice In Chainsin Dirt sai enemmän huomiota kuin mitä olisi varmaan muuten saanut. Samana vuonna tehtiin myös leffa Singles (jossa skenen muusikoita pienissä rooleissa), joka hyödynsi Seattleen kohdistunutta kiinnostusta.
Ihan höpöhöpöä, että Gunnarit olisi Seattlelaisena ollut Grungea. Grunge ei ole varsinaisesti pelkkä musiikkityyli, mutta kokonaisuutena kuitenkin tyyli mikä oli/on täydellinen vastakohta glam/tukkaosastolle jne. "perinteiselle" hardrockille.
Johtuu siitä, että Seattle oli kaupunkina vastakohta Los Angelesille. Kuitenkin Mother Love Bone oli tyylillisesti lähempänä glam rockia kuin grunge-skeneä, mutta bändistä puhutaan silti usein grungena, koska oli seattlelainen ja Ament ja Gossard sittemmin perustivat Pearl Jamin.
Duff on muuten Seattlesta.
Alice In Chains veti myös vahvasti glam rockiin kallistuvaa musiikkia alkuun, eikä Facelift ihan täysin poikkea tuosta tyylistä.
AIC on aina ollut hard rock / heavy metallia. Soundissa ei koskaan ollut samaa punk elementtiä kuin Nirvanalla tai Soundgardenilla.
Joo esim. Faceliftiltä joku Put You Down ei juuri tyylillisesti eroa gunnareista. AIC:n levyt ovat keskenään hyvin erilaisia.
Soundgarden Louder Than Love on enempi metallia, myöhemmillä levyillä bändi veti rockimpaa osastoa. Muihin Seattlen bändeihin verrattuna Soundgardenilla oli enemmän rytmillisiä koukeroita musiikissa.
On kyllä mainio levy. Tulee kuunneltua vieläkin aika ajoin. Myöskin tuo tribuuttilevy on kova paketti. Ja jaan myös vahvasti näkemyksen eräänlaisesta grungen mainstream lähtölaukauksesta.
Ai niin @axe
Yksi legenda on, kun Homer perusti yhtyeen nimeltä Sadgasm:
Edit. Temple of The Dog, josta @heavy mainitsi. Kyseessä oli Chris Cornellin tribuuttilevy hyvän ystävänsä ja entisen kämppiksensä muistoksi, johon pyysi Mother Love Bonesta mukaan Gossardin ja Amentin. Vedder päätyi duetoimaan Hunger Striken sattuman kautta, kun hengaili tuolloin studiolla tultuaan Gossardin, Amentin ja McCreadyn uuden bändin (Pearl Jam) laulajaksi.
Yksi legenda on, kun Homer perusti yhtyeen nimeltä Sadgasm:
Edit. Temple of The Dog, josta @heavy mainitsi. Kyseessä oli Chris Cornellin tribuuttilevy hyvän ystävänsä ja entisen kämppiksensä muistoksi, johon pyysi Mother Love Bonesta mukaan Gossardin ja Amentin. Vedder päätyi duetoimaan Hunger Striken sattuman kautta, kun hengaili tuolloin studiolla tultuaan Gossardin, Amentin ja McCreadyn uuden bändin (Pearl Jam) laulajaksi.
Viimeksi muokattu:
Sitä mä just tarkotin, että se koko L.A-skene oli ihan eri homma, mutta ei se millään bändin muutolla toiseen kaupunkiin olisi muuttunut. Yritin jo aiemmalla kirjoituksella sanoa, että olen samaa mieltä siitä, että Grunge ei ole yhtenäinen musiikkityyli, mutta kuitenkin tietynlaisia juttua sieltä voi poimia, mikä bändejä yhdistää musiikillisestikin. Onhan esim. Bay Arean isot Thrash bänditkin lopulta aika erilaisia keskenään, mutta nekin niputetaan sujuvasti samaan laatikkoon.
Ja moni Grunge heebo taas jostain muualta. Mikä tässä oli pointti?
Olisi mielenkiintoista tietää miten Seattle nykyään suhtautuu grungeen? Ovatko ylpeitä siitä ja onko kaupungissa kapakoita jotka osoittavat kunniaa soittamalla pelkästään näitä bändejä?
Yllä mainitut bändit ovat hyvinkin tuttuja itselle ysärin alusta ja puolivälistä, oli aika vahva viisvuotiskausi kun tuli juotua kaljaa ja kuunneltua grungea. Tarjosi enemmän tunnetta ja fiilistä kuin saman ajan suoraviivaisemmat hard rock bändit.
Valitettavasti livenä ehdin näkemään vain Soundgardenin ja Scott Weilandin kun kävi täällä Velvet Revolverin kanssa.
Pearl Jam voisi toimia edelleen, Vedder osaa vanheta arvokkaasti ja tekee edelleen tunnelmallista musaa. Tiedä sitten kuinka kaukainen haave että lähtisivät vielä vanhojen levyjen tiimoilta rundaamaan tänne asti koronan jälkeen.
Yllä mainitut bändit ovat hyvinkin tuttuja itselle ysärin alusta ja puolivälistä, oli aika vahva viisvuotiskausi kun tuli juotua kaljaa ja kuunneltua grungea. Tarjosi enemmän tunnetta ja fiilistä kuin saman ajan suoraviivaisemmat hard rock bändit.
Valitettavasti livenä ehdin näkemään vain Soundgardenin ja Scott Weilandin kun kävi täällä Velvet Revolverin kanssa.
Pearl Jam voisi toimia edelleen, Vedder osaa vanheta arvokkaasti ja tekee edelleen tunnelmallista musaa. Tiedä sitten kuinka kaukainen haave että lähtisivät vielä vanhojen levyjen tiimoilta rundaamaan tänne asti koronan jälkeen.
nummenkallio
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- KooKoo
Alice In Chainshan esiintyi tuossa leffassa ihan itsenään yhdessä klubikohtauksessa.
Pearl Jam oli puolestaan yhtye nimeltään Citizen Dick. Hauskana yksityiskohtana se, että Vedder oli rumpali.
Ja toki myös Chris Cornell ja Soundgarden nähtiin leffassa.
Matkaoppaassa luki, että "g-sana" on paikallisille kirosana. Toki ymmärtääkseni ovat ylpeitä, että moni bändi vienyt Amerikan koillisnurkassa sijaitsevaa kaupunkia maailmankartalle. Itse näin Seattlessa jossain seinällä Pearl Jamin mainoksia ja yhdessä meksikolaisessa Cobainin kuva. Muuten en muistaakseni skenen bändien musaa missään kuullut, vaikka pubeja ja klubeja tuli aika paljon koluttua. Tosin sattumalta samaan aikaan kaupungissa oli SubPopin 25-vuotisjuhlafestarit, missä tuli nähtyä Mudhoney.
Bostonissa pienpanimopubissa Gardenin lähellä pärähti soimaan Aerosmithin "Back In The Saddle", mikä nosti tunnelmaa.
Pelkästään nuo viisi suurinta ja edellä mainitut yksittäiset levyt sekä triibuutti antaisivat hyvän alustan nostalgiselle baarille. Aika ehkä kultaa muistot mutta lähtökohtaisesti baareissa soitetaan paskaa musaa tai ei ollenkaan musaa joten pahasti ei voi mennä metsään.
Ja onhan Tallinnassakin DM Baar, eikä sekään jäänyt parin vuoden kokeiluksi. Muistan kun siellä 2003 visiteerasin ekan kerran ja funtsin että onpa hieno idea ja tunnelma. 2006 näköjään bändin jäsenetkin piipahtanut siellä ennen keikkaa.
Ja onhan Tallinnassakin DM Baar, eikä sekään jäänyt parin vuoden kokeiluksi. Muistan kun siellä 2003 visiteerasin ekan kerran ja funtsin että onpa hieno idea ja tunnelma. 2006 näköjään bändin jäsenetkin piipahtanut siellä ennen keikkaa.
DM BAAR | About / Tutvustus
www.depechemode.ee
Viimeksi muokattu:
On The Rocksissa oli joskus grunge-iltoja, jengiä hitosti ja hyvä tunnelma. Ja kymmenisen vuotta sitten oli Nosturissa Grunge Fest, jossa tribuuttibändejä. Oli helvetin suosittu ja pitkä jono ulkona.
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy