Isi, mitä oli grunge?

[mikko600]

Pearl Jam on kyllä kerran nähty Suomessa, Neil Youngin lämppärinä Helsingin jäähallissa kesäkuussa 1993. Mulla on tuo keikka CD-muodossa, kuten myös Nirvanan Ruisrock-keikka, hommasin entiseltä luokkakaverilta. Ilmeisesti herroille maistuivat erinäiset virvokkeet siinä määrin, että olivat keikalla melko tuiskeessa.

Kysyin tätä asiaa kerran itse asiassa Jeff Amentilta yhdessä internetin Q&A-sessiossa vuosia sitten että milloin Pearl Jam tulee Suomeen uudelleen ja Ament jopa vastasi kysymykseeni. Hän sanoi ehdottavansa Suomeen tuloa joka kerta kun bändi suunnittelee Euroopan rundia. Mutta ehdotuksen asteelle se on sitten jäänyt. Eli ne esteet taitaa olla siellä bändin sisällä. Olisiko tuo edellinen visiitti jättänyt osaan bändin jäsenistä niin huonot muistot että ovat tuumanneet ettei enää ikinä Suomeen. Mene ja tiedä. Tosin Ament sanoi vuonna 2009 Daily Recordin haastattelussa, että bändi haluaa paikata tuon epäonnistuneen vierailun. Ainakaan toistaiseksi ei ole näkynyt. Pearl Jam haluaa palata Suomeen keikalle

Pearl Jamin setti Helsingin jäähallissa näytti tältä:

Animal
Even Flow
Why Go
Jeremy
Glorified G
Daughter
Black
Alive
Porch

Tässähän oli käynyt ns. perinteiset, että backstagelle oli raahattu Karhun IVb-olutta. Jenkit sitten miettineet että samaa tavaraa tämähän on kuin kotona budweiserit jne. Pääsi sitten vahvempi bisse yllättämään ja esitys oli ollut sitten mitä oli.

 

[eriatarka]

Tulin vain katsomaan, kun ketjussa paljon uusia viestejä ja täällähän lähinnä yksi wannabe musiikkitietäjä trollaa. Kannattaa jättää tuollainen omaan arvoonsa.

Washingtonin osavaltio on USA:n luoteisnurkassa. Pahoittelut että puutuin noin pieneen juttuun, mutta ajattelin että hyvä korjata ettei jollekin jää mieleen väärää knoppitietoa.

Meni näköjään (taas) väli-ilmansuunnat sekaisin.

 

[ElmerMoody]

Meni näköjään (taas) väli-ilmansuunnat sekaisin.

Ymmärrän! Meni ikuisuus ennen kuin opin nuo vihdoin ja puolivahingossa.

 

[Wowee Zowee]

Cobainin tarinahan oli käsittääkseni lapsuudesta asti jo varsin surullista kamaa, tämäkin tuntuu olevan valitettavan yleistä nimenomaan musiikkistarojen keskuudessa. Olen muutenkin sitä mieltä, että musiikkibisnes on todella raastavaa ja julmaa nimenomaan siellä suurimmalla huipulla, ei ole todellakaan täysjärkisen puuhaa. Rahaa ja mainetta tulee, mutta yleensä myös oma yksityisyys menee ja paine pysyä huipulla on todella kova - paitsi itsellä, niin myös faneilla ja sikariportaalla, joiden rahasampo loppujen lopuksi olet kun pääset huipulle saakka.

Myöhäisteininä grunge iski todella syvälle allekirjoittaneelle. Tätä nykyä en voi sanoa olevani minkään genren yhtyeen varsinainen fani, mutta yksittäiset levyt uppoavat edelleen, kuten Alice In Chainsin Dirt, Nirvanan In Utero sekä Soundgardenin Superunknown. Kaikki hienoja(ja synkkiä) levyjä, jotka edelleen osuu ja uppoaa - vaikutteiden läpinäkyvyydestä huolimatta. Grunge toimiikin myös erinomaisena ponnahduslautana näiden yhtyeiden vaikutteisiin ja itse olen löytänyt todella monta itselleni rakasta bändiä ja levytystä nimen omaan grungemuusikoiden omista suosikeista, näistä mainittakoon vaikkapa Cobainin arvostamat Sonic Youth, The Sonics ja Wipers.

 

[oiler99]

Cobainin tarinahan oli käsittääkseni lapsuudesta asti jo varsin surullista kamaa, tämäkin tuntuu olevan valitettavan yleistä nimenomaan musiikkistarojen keskuudessa.

Cobainin äidin kuuluisa kommentti "pyysin ettei liittyisi siihen typerään kerhoon", joka usein tulkitaan kommentiksi 27-vuotiaina kuolleiden rokkarien kerhoon liittymisestä, viittaa tosiasiassa siihen, että Cobainin suvussa oli/on historiaa itsemurhista ja masennusta sukurasitteena.

 

[Fordél]

Cobain oli varmasti hieno ihminen ja kova panemaan. Musiikillinen panoksensa tähän maailmaan oli kuitenkin melko vähäinen. Kolme omista biiseistä koostuvaa albumia, joista yksi oli lähinnä demo ja kolmas iso keskisormi hittihakuiselle kansalle (ajatuksena hieno, mutta kuuntelukelvoton). Se iso levy, Nevermind, oli aika hyvä ajankuva. Mitä muuta tuli 1991? Metallican musta levy. Use Your Illusionit. Uukakkosen Achtung Baby. Chili Peppersin Blood Sugar. Nevermind potki näitä vastaan, mutta alistui lopulta samaan ketjuun. Ei julkisuusmylly kohtele bändiä hyvin, saati ihmistä.

Nirvana kerkesi tekemään kaksi laadukasta levyä (Nevermind ja In Utero). Kun kolmesta varsinaisesta levystä kaksi ns. osuu niin onhan saldo hyvä. Eikä musiikillista panosta mitata vain levyjen tai hittibiisien määrällä vaan myös muulla vaikutuksella koko alaan ja ihmisiin. Eittämättä Cobain on yksi rock-kulttuurin suurista, ja hän jätti lyhyen uran aikana poikkeuksellisen ison vaikutuksen koko alaan.

 

[Mike]

Myöhäisteininä grunge iski todella syvälle allekirjoittaneelle. Tätä nykyä en voi sanoa olevani minkään genren yhtyeen varsinainen fani, mutta yksittäiset levyt uppoavat edelleen, kuten Alice In Chainsin Dirt, Nirvanan In Utero sekä Soundgardenin Superunknown.

Sama tapahtunut. Pearl Jamiin en ole ikinä oikein päässyt sisälle, mutta muuten kolisi aika isosti. Grunge oli Faith No Moren kanssa jonkinlaista kevyempää fiilistelykamaa sinne Slayereiden ja Sepulturoiden ohessa nautittavaksi. Faith No More jäi kuunteluun loppuelämäksi, mutta grungea huomaan kuuntelevani nykyään tosi vähän. Alice In Chainsin Dirt varmaan ainoa kokonaisuudessaan edelleen toimiva albumi ja heiltä tulee kuunneltua jonkin verran muutakin, jopa ihan uusiakin levyjä. Sitten joku hittikattaus Nirvanan Nevermind-In Utero -levyiltä ja parhaat palat Stone Temple Pilotsin Corelta. Muuten on jäänyt aika vähiin.

Pitäisi ehkä ottaa joku nostalgiaviikko ja kokeilla josko sitä vielä saisi itseään sille taajuudelle, että noista sinänsä varsin legendaarisen aikakauden tuotoksista saisi sen saman irti kun nuorena miehenä.

 

[nummenkallio]

Nirvana kerkesi tekemään kaksi laadukasta levyä (Nevermind ja In Utero). Kun kolmesta varsinaisesta levystä kaksi ns. osuu niin onhan saldo hyvä. Eikä musiikillista panosta mitata vain levyjen tai hittibiisien määrällä vaan myös muulla vaikutuksella koko alaan ja ihmisiin. Eittämättä Cobain on yksi rock-kulttuurin suurista, ja hän jätti lyhyen uran aikana poikkeuksellisen ison vaikutuksen koko alaan.

Grunge on muutakin kuin Kurt Cobain. Nirvana oli ensimmäinen grungebändi, joka breikkasi isosti, mutta kyllähän myös Cobainin kuolema nosti hänet siihen asemaan, jossa hän on.

Jos mietitään vaikka pelkästään sitä aikaa kun Cobain eli, niin muut grungebändit ehtivät tehdä vähintään yhtä hyvää tavaraa kuin Nirvana, usein jopa parempaakin. Pearl Jamin Vs, Soundgardenin Superunknown, Alice In Chainsin Dirt ja Smashing Pumpkinsin Siamese Dream ovat kaikki parempia kuin mikään Nirvanan tuotannossa. Nuo vain yksittäisinä esimerkkeinä. Listaisin tähän mielelläni myös Stone Temple Pilotsin Purplen, mutta se ilmestyi vasta hätäisesti Cobainin kuoleman jälkeen.

Nirvana ja Cobain olivat ehkä ilmiönä merkittävin, mutta musiikillisesti monet muut grungebändit tai grungeksi kutsutut bändit pyyhkivät kyllä Nirvanalla pöytää.

 

[heavy]

Nirvana kerkesi tekemään kaksi laadukasta levyä (Nevermind ja In Utero). Kun kolmesta varsinaisesta levystä kaksi ns. osuu niin onhan saldo hyvä

Nirvanan levytyksistä puhuttaessa ei saa unohtaa Unplugged levyä, joka on olennainen osa tuotantoa ja sisältää mm. huikean version Bowien Man Who Sold the World kappaleesta.

 

[Mike]

Nirvana ja Cobain olivat ehkä ilmiönä merkittävin, mutta musiikillisesti monet muut grungebändit tai grungeksi kutsutut bändit pyyhkivät kyllä Nirvanalla pöytää.

Tämä nyt on aina kovin subjektiivista ja nämä vertailut sikäli aina yhtä hassuja. Tossa sunkin mainitsemassasi listassa on levyjä ja bändejä, josta joku toinen ei saa yhtään enempää irti kuin kuolleen sydänmonitorista.

 

[nummenkallio]

Tämä nyt on aina kovin subjektiivista ja nämä vertailut sikäli aina yhtä hassuja. Tossa sunkin mainitsemassasi listassa on levyjä ja bändejä, josta joku toinen ei saa yhtään enempää irti kuin kuolleen sydänmonitorista.

Osasin odottaa tällaista viestiä, eikä siihen kauaa mennyt. Joskus kiinnostaisi kuulla, mikä siinä Nirvanassa on niin ylivertaista muihin grungebändeihin nähden. Ihan yhtä subjektiivinen näkemys sekin on. Itse voin sanoa, että nuo listaamani bändit ja levyt ovat musiikillisesti parempia kuin mikään Nirvanan tekele. Parempia biisejä paremmin tulkittuna ja soitettuna, jos konkretiaa haluat. Noista nyt kukaan ei vain ikävä kyllä kaatunut niin nopeasti kuin Cobain, joten tietty legendan status jäi saavuttamatta. Ja Vedder ja Corgan ovat pystyssä edelleen, mikä on vain hyvä asia.

 

[Mike]

Ei siinä ole mitään ylivertaista. Oli siinä tosin toki monelle muulle. Joka levy ei tee sitä mitä Nevermind teki. Kaikki toki haluaisivat. Mä tai sä voidaan sanoa mitä hyvänsä, mutta 30-miljoonaa ihmistä osti sen.
Mulle mikään noista ei ole pitkässä juoksussa ollut kauhean kova. Nyt 2021 on helppo sanoa, että AIC oli se kovin ja ainoa, jonka tuotanto on kestänyt leveällä rintamalla aikaa. Vastaavasti Pearl Jam ja Smashing Pumpkins (jos sitä nyt tähän kastiin edes laskisin) eivät toimineet silloin, ja vielä vähemmän nykyään. Nirvanalla on n. levyllinen hyvää kamaa ja loppu aika yhdentekevää huttua. Ei mulla silti mitään tarpeita ole kenenkään tekemisiä dissailla. Ei vaan lähde niin ei lähde.

 

[Wowee Zowee]

Osasin odottaa tällaista viestiä, eikä siihen kauaa mennyt. Joskus kiinnostaisi kuulla, mikä siinä Nirvanassa on niin ylivertaista muihin grungebändeihin nähden. Ihan yhtä subjektiivinen näkemys sekin on. Itse voin sanoa, että nuo listaamani bändit ja levyt ovat musiikillisesti parempia kuin mikään Nirvanan tekele. Parempia biisejä paremmin tulkittuna ja soitettuna, jos konkretiaa haluat. Noista nyt kukaan ei vain ikävä kyllä kaatunut niin nopeasti kuin Cobain, joten tietty legendan status jäi saavuttamatta. Ja Vedder ja Corgan ovat pystyssä edelleen, mikä on vain hyvä asia.

Nirvanahan on muutenkin huomattavan erilainen soundiltaan muihin suuriin grungenimiin verrattuna. Ite rankkaan aiemmin mainitsemani levyt (In Utero, Dirt, Superunknown) varsin tasavertaisiksi, joista In Uteron suurin vahvuus on raaka soundi ja noise rock vaikutteet yhdistettynä varsin popahtaviin kappaleisiin. Nevermind on sitten taas vähän liian pliisu ja sliipattu mulle, vaikka ihan hyvä levy onkin.

 

[Fordél]

Grunge on muutakin kuin Kurt Cobain. Nirvana oli ensimmäinen grungebändi, joka breikkasi isosti, mutta kyllähän myös Cobainin kuolema nosti hänet siihen asemaan, jossa hän on.

Jos mietitään vaikka pelkästään sitä aikaa kun Cobain eli, niin muut grungebändit ehtivät tehdä vähintään yhtä hyvää tavaraa kuin Nirvana, usein jopa parempaakin. Pearl Jamin Vs, Soundgardenin Superunknown, Alice In Chainsin Dirt ja Smashing Pumpkinsin Siamese Dream ovat kaikki parempia kuin mikään Nirvanan tuotannossa. Nuo vain yksittäisinä esimerkkeinä. Listaisin tähän mielelläni myös Stone Temple Pilotsin Purplen, mutta se ilmestyi vasta hätäisesti Cobainin kuoleman jälkeen.

Nirvana ja Cobain olivat ehkä ilmiönä merkittävin, mutta musiikillisesti monet muut grungebändit tai grungeksi kutsutut bändit pyyhkivät kyllä Nirvanalla pöytää.

Kuten täällä tuotiin jo esille, nämä ovat täysin subjektiivisia näkemyksiä. Pidän tässä viestissä mainittuja kaikkia levyjä todella hyvinä, aivan kuten Nirvanan Nevermindia ja In Uteroa. Jos puolestaan katsellaan näitä muita mainitsemiasi levyjä niin ohan ne musiikillisesti lähempnä toisiaan (vaikka toki kaikilla on oma tunnistettava soundinsa) kuin Nevermindia ja In Uteroa. Voi jopa sanoa, että ne ovat lähempänä mainstreamea ja pliisumpaa, kun taas Nirvana oli 'raaempaa', punkimpaa ja indiempää. Ehkä juuri tähän perustuu Nirvanan arvostus ja kulttiasema.

Tämän kaiken sanon suurena AIC- ja STP-fanina ja jolle esim. Jerry Cantrell on suuri musiikillinen nero. Silti en lähde yhtään vähättelemään myöskään Nirvanaa ja sen tuotannon tasoa ja merkitystä.

 

[oiler99]

Alice In Chainsin pitäessä taukoa ovat bändin jäsenet kunnostautuneet sooloprojektien kimpussa. William DuVall julkaisi vuonna 2019 ensimmäisen sooloalbuminsa jonka tiimoilta miehen piti tulla Suomeenkin keikalle, kunnes koronapandemia siirsi kiertuetta eteenpäin. Nyt Jerry Cantrell on saanut valmiiksi kolmannen soololevynsä josta saataneen pian maistiaisia. Jerry Cantrell Is Finished With His First Solo Album Since 2002

 

[oiler99]

Entinen Iron Maiden-vokalisti Blaze Bayley ei muistele grunge-aikoja hyvällä. Bayleyn mukaan grunge yritti tappaa Iron Maidenin. Blaze Bayley Dismisses Grunge - It Was Trying to Kill Iron Maiden

 

[clayman]

Entinen Iron Maiden-vokalisti Blaze Bayley ei muistele grunge-aikoja hyvällä. Bayleyn mukaan grunge yritti tappaa Iron Maidenin. Blaze Bayley Dismisses Grunge - It Was Trying to Kill Iron Maiden

Blazen olisi hyvä tajuta, ettei hänen versionsa Maidenista tainnut muutenkaan herättää samaa intohimoa ihmisissä kuin mihin bändi oli aiemmin tottunut.

Taisi muutenkin olla Pantera se yhtye, joka oikeasti piti metallin elossa 90-luvulla. Se Pantera, joka oli hyvissä väleissä esim. Alice In Chainsin kanssa.

Staley ja Cornell > Blaze

 

[Salt]

Vastauksena kysymykseen: Ihan jotain kamalaa.

Jos on sanottu että grunge tappoi hevin, niin grungesta tuli juuri sitä mainstream sontaa, jota ei halunnut kuunnella, mutta joutui kuuntelemaan jokaisessa Music Television erikoisohjelmassa: Alternative Nation, 120 Minutes yms.

Nirvana menetteli eikä herättänyt itsessä mitään tunteita suuntaan tai toiseen. Mutta esimerkkinä mainittuna Pear Jam, Alice in Chain, Soundgarden yms oli jotain ihan hirveetä.

Sori.

 

[clayman]

Vastauksena kysymykseen: Ihan jotain kamalaa.

Jos on sanottu että grunge tappoi hevin, niin grungesta tuli juuri sitä mainstream sontaa, jota ei halunnut kuunnella, mutta joutui kuuntelemaan jokaisessa Music Television erikoisohjelmassa: Alternative Nation, 120 Minutes yms.

Nirvana menetteli eikä herättänyt itsessä mitään tunteita suuntaan tai toiseen. Mutta esimerkkinä mainittuna Pear Jam, Alice in Chain, Soundgarden yms oli jotain ihan hirveetä.

Sori.

Niin no, Alice In Chains ei periaatteessa edes ollut grungea ja Soundgarden oli siinä ja siinä. Pearl Jam jopa lähempänä classic rockia. Sen sijaan Nirvana (ehkä se kaupallisin näistä) on suorin esimerkki "grungesta."

Grunge is Seattle, but not all Seattle is grunge... tai jotain

 

[lemponen]

Taisi muutenkin olla Pantera se yhtye, joka oikeasti piti metallin elossa 90-luvulla. Se Pantera, joka oli hyvissä väleissä esim. Alice In Chainsin kanssa.

Itselleni Faith No More ysärin alun ainoa uusi hevibändi, jota uusista kuuntelin. Tuota mitä nimim. clayman kertoi, niin sitä olen itse joskus miettinyt. Ysärillä kun hevi ei ollut enää siinä määrin muodissa, että uusia isoja bändejä tulisi, olivat mulle suomalaiset hevibändit jonkinlainen merkki hevin tulevaisuudesta. Sentenced, HIM, Nightwish, COB, Sonata. Ainakin itseäni kiinnosti kovasti tuo suomalaisbändien hienoinen breikkaaminen, vaikka mitään suurta tai todella suurta noista, kasarihevibändeihin verrattavaa, ei tullutkaan. Joka tapauksessa vanhana kasarihevifanina olin ylpeä suomalaisbändeistä.

Mitä grungeen tulee, grunge on aika yksinkertaista perusrokkaamista mun mielestä. Grungevaihe meni aika nopeasti ohi. Millä tavalla grunge olisi voinut kasvaa suuremmaksi ja pidempi kestosammaksi? Mun mielestä sillä, että grungebiisin rakenne olisi muuttunut tuosta perusrokkaamisesta hiukan monimutkaisimpiin rakenteisiin, jolloin se sitten olisi taas lähentynyt enemmän keskivertohevin suuntaan. Tämä näin mutuna, vähemmän fanaattisena musamiehenä.

 

[clayman]

Itselleni Faith No More ysärin alun ainoa uusi hevibändi, jota uusista kuuntelin. Tuota mitä nimim. clayman kertoi, niin sitä olen itse joskus miettinyt. Ysärillä kun hevi ei ollut enää siinä määrin muodissa, että uusia isoja bändejä tulisi, olivat mulle suomalaiset hevibändit jonkinlainen merkki hevin tulevaisuudesta. Sentenced, HIM, Nightwish, Sonata. Ainakin itseäni kiinnosti kovasti tuo suomalaisbändien hienoinen breikkaaminen, vaikka mitään suurta tai todella suurta noista, kasarihevibändeihin verrattavaa, ei tullutkaan. Joka tapauksessa vanhana kasarihevifanina olin ylpeä suomalaisbändeistä.

Mitä grungeen tulee, grunge on aika yksinkertaista perusrokkaamista mun mielestä. Grungevaihe meni aika nopeasti ohi. Millä tavalla grunge olisi voinut kasvaa suuremmaksi ja pidempi kestosammaksi? Mun mielestä sillä, että grungebiisin rakenne olisi muuttunut tuosta perusrokkaamisesta hiukan monimutkaisimpiin rakenteisiin, jolloin se sitten olisi taas lähentynyt enemmän keskivertohevin suuntaan. Tämä näin mutuna, vähemmän fanaattisena musamiehenä.

Kuten muut musiikkityylit/genret, myös metallimusiikki kävi oman aallonpohjan läpi. 80-luku oli sitä kulta-aikaa ja silloin tehtiin ns. tulosta. Homma meni överiksi homma thrash metallin osalta, joten jälleen tarvittiin muutosta. Näin astui grunge esille. Mutta... Metallica myös vei yksinkertaisempaa kaavaa eteenpäin. Thrash meni 80-luvun lopussa sinne, minne grungekin olisi tarvinnut mennä eli monimutkaisempaan suuntaan. Homma meni melkein progeiluksi. Toisaalta taas tukkahevin kohdalla oltiin todella kaupallistettuja. Siihen grungekin lopulta kompastui

Sitte toisaalla... Faith No More ja Pantera veivät metallia rytmisempään muotoon, kuten myös Sepultura. Tämä auttoi pitämään metallin hengissä. Toki äärimetalli oli kovassa vireessä taustalla (norjalainen bläkkis, death, grindcore...).

90-luku oli vaikea niille yhtyeille, jotka eivät onnistuneet muuttumaan tarpeeksi tai yrittivät muuttua liikaa. Oli Metallicasta mitä mieltä tahansa, heidän muutos oli orgaaninen. He tekivät sen ennen grungen nousua. Muut menivät joko Metallican tai grungen perässä kohti uutta tulkintaa. Monesti se oli aivan liian väkinäistä.

Hirveästi kirjoitettuna. Vähemmän järkeä mukana? Mahdollisesti...

Btw, Jerry Cantrell on ollut relevantti jo 30 vuotta.

 

[eriatarka]

Grunge ei ole musiikkityyli, vaan Seattlen rokkiskene 1990-luvun alussa, joka kattaa monenlaisia bändejä punkista metalliin. Grungeksi kutsutaan myös bändejä, jotka tyylillisesti muistuttivat Seattlen 90-luvun alun skenen suuria nimiä (Nirvana, Pearl Jam, Soundgarden, Alice In Chains) esim. Stone Temple Pilotsia alettiin kutsua grungeksi, koska eka levy oli saundillisesti lähellä Pearl Jamia ja Weiland kuulosti joillain biiseillä Vedderiltä.

 

[clayman]

Grunge ei ole musiikkityyli, vaan Seattlen rokkiskene 1990-luvun alussa, joka kattaa monenlaisia bändejä punkista metalliin. Grungeksi kutsutaan myös bändejä, jotka tyylillisesti muistuttivat Seattlen 90-luvun alun skenen suuria nimiä (Nirvana, Pearl Jam, Soundgarden, Alice In Chains) esim. Stone Temple Pilotsia alettiin kutsua grungeksi, koska eka levy oli saundillisesti lähellä Pearl Jamia ja Weiland kuulosti joillain biiseillä Vedderiltä.

Niin, grungea käytettiin alternative rockin sijasta vaikka vain osa ns. grungebändeistä oli oikeasti vaihtoehtorockia. Sitten puhuttiin myös Sub Popista kuin se olisi ollut jotain isompaa kuin levy-yhtiö.

Genret ovat muutenkin täysin epäolennaisia musiikissa. Meinasin sanoa, että harva bändi edustaa puhtaasti jotain genreä, mutta sitten on taas tuo death metal (eipä se Cannibal Corpse muuksi taivu).

 

[Schadowan]

Olipa AIC, Nirvana, Soundgarden, Pearl Jam jne. joidenkin mielestä skeidaa tai parasta maailmassa, ollaan varmaan kaikki samaa mieltä, että olisi hienoa, jos kitaravetoinen rokketiroll tekisi saman mittakaavan paluun mainstreamiin, kuin mitä 90luvun alussa.

Hienoa grungessa oli mielestäni se, että sen "alla" oli sen verran laaja kattaus erilaista musiikkia, että siitä riitti jokaiselle vähän jotakin. Jollekkin Nirvana oli tärkein, jollekkin AIC, jollekkin Mudhoney jne.. Tärkeintä oli kuitenkin se, että laajalla rintamalla tuli bändejä ison yleisön tietoisuuteen, jolla saatiin musiikkimarkkinaa vähän heräteltyä sekä lukemattomia nuoria insipiroitua soittamisen pariin. Toki siitä voi olla montaa mieltä, mitä grungesta inspiroituneet ja jalansijaa saaneet post-grunge/rock/pop bändit kuten Creed, Nickelback, Puddle off Mudd jne. sitten antoivat meille kuuntelijoille, mutta tavallaan tuokin osa kuuluu ilmiön kehityskaareen.

Se pitää myöntää, että en ole viimeiseen 5-6vuoteen kauheasti kerennyt perehtymään uuteen musiikkiin, joten ehkä tuolla pinnan alla jotain jo tapahtuu, mutta vielä se ei näy esim. spotifyn top listoilla. Tuossa kun katsoo maailman kuunnelluimmat albumit niin siellä on tällä hetkellä Justin Bieber, Dua Lipa, Weeknd, Bad Bunny, Pop Smoke, SCH, Harry Styles, Ariana Grande, The Kid LAROI ja Lana Del Rey. Omaan keski-ikäiseen korvaan aika geneeristä mössöä (toki yksittäisiä hyviä pop lauluja näiltäkin artisteilta löytyy, ei siinä mitään), joten jotain "uutta" tuo mainstream kyllä kaipaisi...

 

[Schadowan]

90-luku oli vaikea niille yhtyeille, jotka eivät onnistuneet muuttumaan tarpeeksi tai yrittivät muuttua liikaa. Oli Metallicasta mitä mieltä tahansa, heidän muutos oli orgaaninen. He tekivät sen ennen grungen nousua. Muut menivät joko Metallican tai grungen perässä kohti uutta tulkintaa. Monesti se oli aivan liian väkinäistä.

Kyllähän Metallican Loadissa, ja esim. Until It Sleeps biisissä ja videossa näkyy alternative/grunge-vaikutteet. Videon ohjasi Samuel Bayer, joka nousi pinnalle Smells Like Teen Spirit:n myötä. Mitä nyt itse muistelen tuota aikaa, kun Load julkaistiin, niin olihan se monelle shokki vrt. Black album (joka toki oli askel kaupallisemaan suuntaa vrt.edeltäjänsä, mutta edelleen heavy-musiikkia), joten en ole ihan varma tuosta orgaanisesta muutoksesta ennen grungen nousua.