Vielä enemmän melkeinpä ärsyttää ne, jotka ihan tarkoituksella tulevat tyyliin intronauhan alkaessa paikalle ja lähtevät sitten vetämään jotain elämänsä taistelusyöksyä sinne väkijoukkoon, jyräten aina useammankin varomattoman, jotka omaan paikkaansa tyytyväisinä ovat kääntäneet huomionsa jo lavan tapahtumiin.
Stadikalla 2013 muistan, kuinka kaksi pitkää, kuin suoraan 80-luvulta tulleesta aikakoneesta kentälle astunutta rässiliivijäbää (ei siinä toki, tyylistä pisteet heille) tepasteli päällikköinä alueelle ja kiertueintron aikana jyräsivät ihan surutta mm. pienikokoisempaa nais- ja muuta väkeä poikkeukselisen röyhkeällä kyynärpäätaktiikalla pois edestä. Lähelle päästyään alkoi sitten hillitön huitominen, jotta varmasti on oma tila turvattu.
Kun nyt oikein kukkahattutäteilen, niin siellä kaikkein tiiviimmän väkijoukon seassa tupakoivia en myöskään hirveästi symppaa, vaikka henkilökohtaisesti en ole niin kovasti siitä häiriintynyt.
Mutta hei, mahtavaa, että herrat oli Hyvinkäällä vedossa! Mukavaa lukea näitä keikkafiiliksiä.
Tässä on varmaan se, että itsensä huoltaminen ja rajojen tunnistaminen varmaan kehittynyt iän myötä. Tähän kun lisätään se kunnianhimo ja halu edelleen olla keikkakunnossa, eikä vedellä sinnepäin, niin kilometrit näkyvät varmaan myös ihan positiivisena juttuna lavaolemuksessa ja -tekemisessä. Samalla varmaan se suhde omaan biisimateriaaliin syventyy ja tietyistä asioista löytyy ehkä uusia kulmia. Scorpionsilla esimerkiksi Wind of Change ei tunnu tässä maailmantilanteessa yhtään kuluneelta ja voisin veikata jonkun Wasted Yearsin tulevan Maidenille ihan eri tavalla iholle näillä vanhoilla päivillä vrt. silloin kolmansilla kymmenillä. :D
Maidenin tapauksessa esimerkiksi biisien temmot ovat pudonneet, mutta se ei ole pelkästään huono juttu. Ihan hyvä, ettei esimerkiksi Sign of the Crossia lähdetä "puurouttamaan" vaan annetaan sen soida tarkasti jykevänä ja teatraalisena. Samaten Hallowed be Thy Name; Brucen tulkinta saa kivasti tilaa, kun ei tarvitse ihan niin vimmatusti haukkoa ja paahtaa menemään. Samat sanat Revelationsista, jonka modernit liveversioinnit ovat mielestäni selvästi 80-lukulaisia parempia; groovea ja draiviahan niissä on, mutta kyllähän jotkut biisit vaan hengittävät paremmin, kun tempo pidetään maltillisena. Toki Aces High vikana biisinä menee jo vähän eläkeläistemmolla, mut toimiihan tuo!
Viimeksi muokattu:
