Mainos

Iron Maiden

  • 421 571
  • 2 315

Luolis

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, TuTo, Montreal Canadiens
Jos omia suosikkeja pitäisi miettiä niin top 3 näyttäisi jokseenkin tältä (ei missään erityisessä järjestyksessä).

Final Frontier
Somewhere in Time
Fear of the Dark

Ensi kuussa pääseekin näkemään porukan livenä ensimmäisen kerran sitten vuoden 2010. Innolla odotan.
 

Thombson

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Nyt kuuntelin Number Of The Beast levyn kokonaisuudessaan ja en muistanutkaan miten kova lätty kyseessä. 1 pieni huti levylle mahtunut, siinä tosin pointsit Clivelle mahtavasta rummuttelusta muuten heikohkossa biisissä, mutta muuten levy täyttä timanttia. Kyllä kannattaa käydä läpi koko katalogi niin löytää unohtuneita helmiä.

Top3 levyt
Seventh Son
Beast
Piece Of Mind
 

Maastomasto

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Iron Maidenia tullut enemmän tai vähemmän kuunneltua 30 vuotta. Iski aikoinaan kovaa nimenomaan Seventh Sonin ansiosta ja siksi tuo levy onkin yhä ykköspaikalla arvostelussani. 7 keikkaakin on tullut nähtyä, muistaakseni. Joskin viimeksi varmaan yli 10 vuotta sitten. Parhaana muistona noista Brucen paluu, Churchillin puhe ja Aces High joskus vuonna 1999. Aika uskomatonta, että tuo keikka oli Nordiksella ja liput pystyi ostamaan ovelta.

Viimeisin levy, jota olen kuunnellut todella paljon on kyllä Brave New World. Muutamat 2000-luvun levyt jääneet lähes täysin ohisektorille tai sitten eivät vaan ole vakuuttaneet. Senjutsulta löytyy kyllä helmiä.

Kolme kovinta itselleni:

Seventh Son of A Seventh Son
Somewhere in Time
Powerslave

Vaikeahan näitä on järjestykseen pistää, onhan ne kaksi muutakin Brucen kasari-LP:tä niin kovia.

No Praying for the dying oli eka levy, jota odotin. Se oli kauhea pettymys SSOSS:n jälkeen, mutta kyllä sitäkin tuli paljon kuunneltua. Hyvä levy, mutta järkyttävä pudotus edelliseen kolmeen. Lisäksi kun noissa kolmessa edellisessä oli ainakin olevinaan jonkinlainen oma teema ja yhdistävä tunnelma, niin No Prayer tuntui vaan sekalaiselta kokoelmalta biisejä. Silti parempi kuin Fear of The Dark, vaikka on silläkin hetkensä.

Blazen tuotantoa en ole oikeastaan kuunnellut. Mies nyt oli vaan väärässä paikassa. Kaikki kunnia hänelle sinällään. Keikalla tuli kaksi kertaa nähtyä ja ihan hyvät muistot siitä.

Di'Anno olikin sitten huikea ja nuo kaksi ekaa levyä ovat minulle todella rakkaita. Se on sellainen erilainen Maiden, jonka soundi iskee kuin miljoona volttia. Tässä yksi levylle päätymätön biisi Di'Annon ajoilta:



 

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
TOP3:

Seventh son
Somewhere in time
Brave New World

Hirveän paljon tämmöisten top-listausten muodostuminenkin syntyy monilla varmasti siinä, että mihin levyihin on siinä herkimmässä iässä, eli teini-ikäisenä/nuorena aikuisena tutustunut, kun se musiikki iskee kovimmillaan. Toisille ne kovimmat levyt taas löytyy sieltä 80-luvun alkupuoliskon tuotannosta, kun itse ovat olleet nuoria.

Minulle sattui juuri tuohon ikään se, että kaveri suositteli noista kahta ensimmäiseksi mainittua, ja siitä se ihastuminen Maideniin sitten lähti.

AMOLAD pitää vielä lisäksi mainita. Olin 18-vuotias, kun levy ilmestyi ja juuri siinä iässä, että levy on jättänyt pysyvän jäljen. En sitä musiikillisesti pidä minään Maidenin helmenä, mutta kuten sanottua, niin olin juuri siinä "sopivassa iässä", että musiikki on vaikuttavimmillaan. On jättänyt useita muistoja.
 

Rinksu

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Levyllä on todella kovia kappaleita, kuten mainitsemasi ja vaikkapa todella vinha kaksikko Judas be My Guide (!!!) & Be Quick or be Dead.


Tuota Judas Be My Guidea pidän kyllä yhtenä bändin parhaista sen suurempaa arvostusta vaille jääneistä helmistä. Aivan huikea biisi, joka noudattaa sitä zero fat- linjaa. Joskus on yksinkertainen kaunista.
 

Eddie

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät & kaikki karsintasarjat
En nyt taida ottaa kantaa näihin listauksiin. Ne tuppaavat muuttumaan. Sitten on nuoruudessa puhki kuunneltuja levyjä, joita en ole vuosiin jaksanut kuunnella. Ja kun joskus yritän, niin tulee aina vähän tylsä fiilis. Totuus taitaa olla, etten pysty objektiivisesti mittaamaan jokaista albumia. Jos kuuntelen Maidenia, se on uudempaa tuotantoa tai vanhemmasta juuri näitä Back In The Villageja tai biisejä jotka eivät levylle päätyneet. Tuo Burning Ambition on kyllä kova. Menisi kyllä heittämällä kummallekin Dianno levylle. The X Factoriin on toki aika ajoin palattava. Se on kiehtova ja kulutusta kestävä levy.

Niin Brucen sooloa olisi kait vihdoin ja viimein tulossa "lähiaikoina". Toki olemme jo kuulleet maistiaisen Maidenin versioimana If Eternity Should Fail kappaleen muodossa, joka itselleni on Book Of Soulsin paras biisi. Olen muuten tullut siihen tulokseen, että Book Of Souls on 2000-luvun heikoin Maiden albumi. Palaan siihen kaikista vähiten ja olen kuunnellut sitä kaikista vähiten.

 
Suosikkijoukkue
Raipen SaiPa
Nicko McBrain on soitellut tälläista settilistaa oman bändinsä kanssa viime aikoina. Mukana jokunen aika maukas herkkupala, voi että kun olisi Maidenin setissä mukana!

1. Moonchild
2. The Clairvoyant
3. 2 Minutes to Midnight
4. The Number of the Beast
5. Infinite Dreams
6. Stranger in a Strange Land
7. Seventh Son of a Seventh Son
8. Wrathchild
9. The Trooper
10. The Evil That Men Do
11. Iron Maiden
12. Fear of the Dark
13. Hallowed be thy Name
14. Run to the Hills


Maailmantilanteen takia paluun settiin tekee todennäköisesti Blood Brothers. Siihen joku mehevä puhe mitä Ukrainassa tapahtuu ja " we are all.... BLOOD BROTHERS!" On jotenkin väsynyt renkutus ja toivoisin vaikka Paschendalea mielummin jonka alle voisi rakentaa puheen siitä mihin ei haluta takaisin vaikka maailman tilanne on mikä on.
 
Suosikkijoukkue
Raipen SaiPa
Suosikkijoukkue
Raipen SaiPa
Viimeksi muokattu:

Eddie

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät & kaikki karsintasarjat
Setlist.fm tsekattuna ja omaan makuun kyllä melkoinen lässähdys tuo setti. En sano siitä mitään muuta, mutta jos nyt tuota suurinpiirtein vetävät kesän yli, niin ei kauheasti tullut motivaatiota hommata lippuja Hyvinkäälle. Viimeisenä biisi, josta itse en ole oikein koskaan tykännyt.. Puhkikuunneltuna ja radiopakkosyöttönä vuosien varrelta kuuluu itselläni Maidenin bottom10:iin. Tietysti jo bändin näkeminen on aina hienoa, että kai tämä turhaa nillitystä sinällään on.... Bändillä olisi kuitenkin siellä upeita biisejä, joita ei ole liikaa soitettu..

Edit. Viimeinen biisi onkin eri kuin aiemmin tai sitten toista encorea ei ollut vielä lisätty setlistiin. Tämä viimeinen biisi on aina hyvä.
 
Viimeksi muokattu:
Suosikkijoukkue
Raipen SaiPa
Koskahan viimeeksi FOTD ja IM ei ole ollut peräkkäin? Ihan maukkaalta omaan silmään näyttää, toki niitä harvinaisempia olisi kiva kuulla mutta kyllä tää kelpaa kun monen vuoden tauon jälkeen herrat näkee
 

Eddie

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät & kaikki karsintasarjat
Koskahan viimeeksi FOTD ja IM ei ole ollut peräkkäin? Ihan maukkaalta omaan silmään näyttää, toki niitä harvinaisempia olisi kiva kuulla mutta kyllä tää kelpaa kun monen vuoden tauon jälkeen herrat näkee
Perustelen pettymystä myös sillä, että setti nojaa kolmen vuoden takaiseen valitettavan paljon. Tekee bändistä vähän tylsän ja kaavamaisen. Noh.. Jospa se levykiertue on sieltä tulossa ja Brucen soolo ehkä aika pian
 

Randalf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Slava Ukraini
Fanipoikailuvaroitus!


--

Keskiviikkona joskus aamuyöstä kattelin yövuorossa ollessani, että onkos Riikan keikka jo myynyt loppuun ja tulisiko kalliiksi lentää. Noh, tilannehan olikin sellainen, että lippuja oli vielä kohtuullisesti jäljellä sinne sun tänne ja Ryanairilla pääsee halvalla.

Torstaiaamuna siis Riikaan, illalla keikalle, perjantaiaamuna takaisin ja illaksi töihin.

Ja perskeles, kannatti lähteä. Ihan fantastinen show. Bruce oli tajuttoman kovassa tikissä, aika lähellä noita vuoden 2018 huippuesityksiä, siinä missä 2019 taltioinnit kärsii tosi paljon tuosta sairastelusta ym. Mutta siis Nights of the Dead -livejulkaisu ei kyllä ole Dickinsonin kohdalla mikään ihan kauhean hyvä dokumentti miehen livekunnosta noin yleisesti.

Soundit oli todella hyvät. Kirkkaat ja selkeät. Ns. low end oli muuten ihan tajuttoman kiva. Steve kolisi just niinkuin pitää ja Nicko... kaveri täyttää 70 sunnuntaina ja niveltulehdusta sun muuta taitaa olla, mutta jumalauta mikä tatsi edelleen. Toivottavasti herrat ovat Rockfestilläkin kovassa iskussa, etten nyt hehkuta turhaan ja festarikävijät pääse vinoilemaan jälkikäteen, heh.

Avauskolmikko tosiaan uusimmalta levyltä ja toimi mielestäni upeasti. Eihän toi Senjutsu avausbiisinä mikään The Wicker Man tai Aces High ole, mutta tykkään kovasti tuosta synkästä ja raskaasta rakentelusta. Kertosäettä kelpasi hoilottaa mukana. RALLYING ROUND TO THE CALL! Alusta asti oli selvää, että Bruce on iskussa. Stratego on mielestäni selkeästi keskivertoa parempi moderni Maiden-rockeri ja biisissä on hyvää särmää. Tiukka esitys! The Writing on the Wall osoittautui todella kovaksi livejyräksi ja kertosäe sai jengin hyvin mukaan - erinomaista!

Setti on mielenkiintoisimman materiaalin osalta aika etupainotteinen, kun Senjutsun kolmikon perään tulee putkessa Revelations, Blood Brothers (ehkä vähän helppo valinta For the Greater Good of Godin korvaajaksi, mutta lähti kyllä komeasti), Brave New Worldin kiertueen/Rock in Rion livejulkaisun tapaan veriveljiä seuraa majesteettinen Sign of the Cross ja helmien tykittely jatkuu Fligh of Icaruksella, jonka ottaminen takaisin settiin oli 2018 kyllä todella kova liike ja ei ole minkäänlaista "inflaatiota" kärsinyt tämä jyrä. Joku näköjään kuvannut videolle tuon Icaruksen, mielestäni aika kova veto (linkki YouTubeen).

Sign of the Cross oli 2018 mulle varmaan vähän sama, mitä Rime of the Ancient Mariner oli monelle vanhalle fanille 2008. Ja tälläkin kertaa ihan setin kohokohtia. Tykkään myös Blazen versionnista, mutta Brucella on parempi kyky "värittää" tekstiä ja elävöittää biisin narratiivia ja tuoda sitä kautta esitykseen lisää dynamiikkaa. Upea show vielä tohon päälle, niin ei todellakaan jätä kylmäksi. A FIRE IN THE SKY!

Ylipäätään tämä Legacy-kiertueen Sign of the Cross on mielestäni erinomainen esimerkki siitä, miksi Maiden on edelleen niin kova livebändi. Lava ei ole enää skenen isoin, pyroja ei ole loputtomasti ja loppujen lopuksi show-elementit toteutetaan klassisen, jonkun mielestän varmaan vanhanaikaisenkin teatterin keinoin, mutta kun noita sinänsä rajallisia työkaluja käytetään taidokkaasti ja tehden kuitenkin tilaa myös bändin intensiiviselle esitykselle, jota ei ole haudattu taustanauhojen ja muiden efektien alle, niin onpahan komeaa musiikkiteatteria! Valojen, tulen, lavarakennelman ja taustalakanoiden syvyysvaikutelma hakkaa mielestäni giganttiset screenit 100-0, vaikka toki Suomen valoisissa kesäilloissa ovatkin vähän valjumpia.

Loppusetti oli aika turvallista ja henkilökohtaisesti tykkäisin aina vähän "nichemmistä" biiseistä, mutta toisaalta ne puhkikuluneetkin on mielestäni olleet ihan pirteitä vetoja koko Legacy-rundin aikana. Esimerkiksi Fear of the Dark oli aikamoinen autopilot-numero joskus 2008-2014, mutta nyt biisiin on saatu hauskaa vivahdetta pienen asuleikittelyn ym. keinoin. Brucelta tuli esimerkiksi nyt Riikassa ihan eläväinen tulkinta, eikä mitään puhdasta läpilauleskelua, vaikkei biisi mikään intensiivisin veto olekaan. Hallowed be Thy Name lähti upeasti ja jopa vähän pirteämmin nyt kun paikka oli encoren sijaan ns. pääsetissä. Loppushow oli tosiaan alkupuolta kaavamaisempi, mutta The Trooperin ja The Clansmanin (lähtipä muuten komeasti!) siirtäminen encoreen toi pientä raikkautta ja ylipäätään olen niin tällä Legacy of the Beast kuin The Book of Souls -kiertueillakin arvostanut tätä pientä kaikkein kankeimpien settijärjestyskaavojen sotkemista. Jos ja kun tiettyjä biisejä täytyy luonnollisesti veivata aina uudestaan ja uudestaan, niin kyllähän tämä pieni kikkailu niiden settisijoitusten kanssa tuo edes pientä varianssia shown draamankaareen. Aces High oli alkukiertueesta todella väsynyt lopetusbiisinä, eikä mikään ihme, kun aika vaativa on. Tempo ei nytkään päätä huimannut, mutta Bruce oli löytänyt hyvän tasapainon korkeiden nuottien hallintaan; ei yrittänyt enää tuossa kohtaan keikkaa liikoja ja säästeli panoksia juuri oikein, jotta se viimeinen kertsi lähti ihan kohtalaisen komeasti. Aces High olisi varmaan muuten pudonnutkin setistä, mutta kun kiertuetta oli jo etukäteen ehditty SPITFIRE!!!-hengessä markkinoida, nii paha tuota on kai enää pudottaakaan.

Lavashow oli odotetun hieno. Senjutsu-hommat näytti kivoilta Pagoda-torneineen (vai mitä lienevät), joskin tuo taustakankaan edessä ollut rakennusproppi oli tietyistä kulmista katsottuna vähän turhan kaksiulotteinen. Suurimman osan ajasta syvyysvaikutelma toimi ihan hyvin, kiitos komean valoshown. Vinkkinä Rockfestiin meneville, että siirtymä katedraali-settiin The Writing on the Wallin ja Revelationsin välissä on pitkähkö Senjutsu-tilpehöörin määrän takia, joten nopeimmat ehtii siinä ajassa jonoista riippuen tyhjentää rakkonsa tai napata nestetäydennystä.

Settilistoistahan vois kitistä maailman tappiin, mutta kun ei kiertueen alussa odottanutkaan mitään Infintie Dreamseja, niin tämähän on just hyvä. Aikalailla täysin sitä, mitä etukäteen luvattiin, eli vähän Senjutsua ja sitten Legacy-kiertueen runkosetti. Bruce vieläpä aika spesifisti eri haastatteluissa mainitsi, että todennäköisesti kolme ekaa biisiä uudelta levyltä ja sitten palataan Pedon Perinnön maailmoihin.

Tämä saattoi hyvinkin olla viimeinen mahdollisuus mulle kuulla muutamia ikisuosikkejani kuten Revelations, Sign of the Cross ja Flight of Icarus livenä, joten olen ihan helvetin kiitollinen ja iloinen siitä, että tuli lähdettyä.

Tutustuin bändiin noin 12-13-vuotiaana vuonna 2007, 2008 keikalle en päässyt ja aika alusta lähtien Seventh Son ollut suosikkilevy. Siihen nähden olen ollut aika onnekas, kun suurin osa 2008-setin helmistä on saanut myöhemmin toisen kierroksen, esimerkiksi nyt Legacy-kiertueellakin Aces High ja Revelations, 2013 pääsin useammankin Seventh Sonin ja muutaman muun helmen niin ikään kokemaan ja Legacy of the Beast on sitten tarjoillut Icarusta, Clansmania, Where Eagles Darea, For the Greater Good of Godia (kaksi edellistä toki nyt pudonneet) ja eritoten Sign of the Crossia, jota en uskaltanut edes toivoa koskaan livenä kuulevani.

Oishan se hienoa se Infinite Dreams kuulla ja totta helvetissä Adrian Smithin soolo Stranger in a Strange Landissa olisi melkein yksinään pääsylipun hinnan väärti, mutta kaiken huomioon ottaen... aika tyytyväinen olen tähän Maiden-matkaani ollut. :)
 

Thombson

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Olipahan hyvä keikka. Nickolle vielä laulettiin synttärionnittelut lopuksi. Bruce oli hyvällä fiiliksellä ja veti paremmin kuin vuosiin.
 

BattleHymn

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tampereen Tappara, Liverpool FC
Loistava keikka ikämiehiltä, ainoa nillitys jälleen kerran suomalaisesta yleisöstä, jotka ei huuda jos ei käsketä. (Nokia-arena) Brucen ääni kesti hyvin, toki Aces High meni jo yli. Yhteislaulu Nickolle oli.. se vaan oli.

Vähän kärsii suomen kesästä nämä stadion-luokan bändit valojensa puolesta jos ei ole Rammstein.

Mutta kaikkinensa aivan mahtava elämys.

Up The Irons!!1
 
Suosikkijoukkue
Raipen SaiPa
Ääni meni ainakin jos ei muuta, ei lähde nimittäin pihaustakaan:D

Oli kova keikka. Sitä odottaa koska tulee se laiska eläkettä odottava Maiden mutta herrat jaksaa yllättää. Timanttisessa iskussa on bändi, yhä edelleen. Käsittämätöntä
 

jake styles

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans
Valojen, tulen, lavarakennelman ja taustalakanoiden syvyysvaikutelma hakkaa mielestäni giganttiset screenit 100-0, vaikka toki Suomen valoisissa kesäilloissa ovatkin vähän valjumpia.
Tämä juuri oli myös hienoa tuossa keikassa, muut bändit Rockfestissä kun luottivat enimmäkseen juuri screeneihin visualisuudessa niin oli siistiä nähdä noita perinteisiä lavasteita hienosti tehtynä. Eikä se valoisuuskaan kauheasti haitannut.

Oli kyllä mahtava keikka.
 
Suosikkijoukkue
Raipen SaiPa
Onko kellekään tullu vastaan videota siitä kun laulettiin Nickolle onnittelut? Oli upea hetki
 

SgtMarkov

Jäsen
Loistava keikka ikämiehiltä, ainoa nillitys jälleen kerran suomalaisesta yleisöstä, jotka ei huuda jos ei käsketä.
Mä voisin kitistä myös siitä porukasta, jotka ilmestyvät paikalle 10 minuuttia ennen showtimea ja vaikuttavat olevan ihan aidosti yllättyneitä siitä että miten ei pääsekään ihan eruriviin. Ei sinne jumalauta pääse, ihan sama kuinka paljon jaetaan nyrkkiä ja kyynärpäätä joka ilmansuuntaan.

Mutta eilisestä, nyt 11 kertaa bändin nähneenä, joista edellinen kerta neljän vuoden takaa Legacy-kiertueen ensimmmäiseltä osuudelta, tuntuu että sedät vaan tiukentavat otettaan vuosien karttuessa. Mitään syvempää analyysiä en jaksa soitosta loruilla tähän, mutta sen vaan sanon että varsinkin Senjutsun biisit lähtivät kyllä harvinaisen timmin kuuloisesti. Jos sieltä jotain albumikiertuetta vielä pukataan niin pitäähän sitäkin yrittää lähteä katsomaan, mutta ei enää festareille, kiitos. Ei Suomessa ainakaan.

Suomalainen yleisö ei ehkä aina huuda kuin käskettäessä, mutta se Run to the Hillsin loppuräjäytys sai kyllä aivan mielettömän kovan huutomyrskyn aikaiseksi, tiedä vaikka sillä pamauksella olisi syntynyt muutama uusi Maiden-diggarikin.
 

Jaakkon78

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ikurin Vire
Mä voisin kitistä myös siitä porukasta, jotka ilmestyvät paikalle 10 minuuttia ennen showtimea ja vaikuttavat olevan ihan aidosti yllättyneitä siitä että miten ei pääsekään ihan eruriviin. Ei sinne jumalauta pääse, ihan sama kuinka paljon jaetaan nyrkkiä ja kyynärpäätä joka ilmansuuntaan.

Mutta eilisestä, nyt 11 kertaa bändin nähneenä, joista edellinen kerta neljän vuoden takaa Legacy-kiertueen ensimmmäiseltä osuudelta, tuntuu että sedät vaan tiukentavat otettaan vuosien karttuessa. Mitään syvempää analyysiä en jaksa soitosta loruilla tähän, mutta sen vaan sanon että varsinkin Senjutsun biisit lähtivät kyllä harvinaisen timmin kuuloisesti. Jos sieltä jotain albumikiertuetta vielä pukataan niin pitäähän sitäkin yrittää lähteä katsomaan, mutta ei enää festareille, kiitos. Ei Suomessa ainakaan.

Suomalainen yleisö ei ehkä aina huuda kuin käskettäessä, mutta se Run to the Hillsin loppuräjäytys sai kyllä aivan mielettömän kovan huutomyrskyn aikaiseksi, tiedä vaikka sillä pamauksella olisi syntynyt muutama uusi Maiden-diggarikin.
Yllättävän hyvin oli porukka messissä ja on kyllä ollut kaikkialla Suomessa tänä vuonna mitä oon keikoilla ollut. Että tavallaan teki korona hyvää kun paljon keikkoja ja tapahtumia peruttiin sekä siirrettiin. Et se että täällä käy maailman tähtiä ja on keikkoja kun ei ollutkaan enää itsestään selvää ja nyt taas on niin jengi on sitten pähkinöinä.

Megadeth ja Scopparit oli kans tosi tiukkoja ja tarjoili loistavaa settiä. Jostain syystä osa noista "kalkkiksista" vaan parantaa suoritusta kun ikää tulee mikä on sinänsä aika hassua...
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös