Avauskolmikko tosiaan uusimmalta levyltä ja toimi mielestäni upeasti. Eihän toi Senjutsu avausbiisinä mikään The Wicker Man tai Aces High ole, mutta tykkään kovasti tuosta synkästä ja raskaasta rakentelusta. Kertosäettä kelpasi hoilottaa mukana. RALLYING ROUND TO THE CALL! Alusta asti oli selvää, että Bruce on iskussa. Stratego on mielestäni selkeästi keskivertoa parempi moderni Maiden-rockeri ja biisissä on hyvää särmää. Tiukka esitys! The Writing on the Wall osoittautui todella kovaksi livejyräksi ja kertosäe sai jengin hyvin mukaan - erinomaista!
Setti on mielenkiintoisimman materiaalin osalta aika etupainotteinen, kun Senjutsun kolmikon perään tulee putkessa Revelations, Blood Brothers (ehkä vähän helppo valinta For the Greater Good of Godin korvaajaksi, mutta lähti kyllä komeasti), Brave New Worldin kiertueen/Rock in Rion livejulkaisun tapaan veriveljiä seuraa majesteettinen Sign of the Cross ja helmien tykittely jatkuu Fligh of Icaruksella, jonka ottaminen takaisin settiin oli 2018 kyllä todella kova liike ja ei ole minkäänlaista "inflaatiota" kärsinyt tämä jyrä.
Joku näköjään kuvannut videolle tuon Icaruksen, mielestäni aika kova veto (linkki YouTubeen).
Sign of the Cross oli 2018 mulle varmaan vähän sama, mitä Rime of the Ancient Mariner oli monelle vanhalle fanille 2008. Ja tälläkin kertaa ihan setin kohokohtia. Tykkään myös Blazen versionnista, mutta Brucella on parempi kyky "värittää" tekstiä ja elävöittää biisin narratiivia ja tuoda sitä kautta esitykseen lisää dynamiikkaa. Upea show vielä tohon päälle, niin ei todellakaan jätä kylmäksi. A FIRE IN THE SKY!
Ylipäätään tämä Legacy-kiertueen Sign of the Cross on mielestäni erinomainen esimerkki siitä, miksi Maiden on edelleen niin kova livebändi. Lava ei ole enää skenen isoin, pyroja ei ole loputtomasti ja loppujen lopuksi show-elementit toteutetaan klassisen, jonkun mielestän varmaan vanhanaikaisenkin teatterin keinoin, mutta kun noita sinänsä rajallisia työkaluja käytetään taidokkaasti ja tehden kuitenkin tilaa myös bändin intensiiviselle esitykselle, jota ei ole haudattu taustanauhojen ja muiden efektien alle, niin onpahan komeaa musiikkiteatteria! Valojen, tulen, lavarakennelman ja taustalakanoiden syvyysvaikutelma hakkaa mielestäni giganttiset screenit 100-0, vaikka toki Suomen valoisissa kesäilloissa ovatkin vähän valjumpia.
Loppusetti oli aika turvallista ja henkilökohtaisesti tykkäisin aina vähän "nichemmistä" biiseistä, mutta toisaalta ne puhkikuluneetkin on mielestäni olleet ihan pirteitä vetoja koko Legacy-rundin aikana. Esimerkiksi Fear of the Dark oli aikamoinen autopilot-numero joskus 2008-2014, mutta nyt biisiin on saatu hauskaa vivahdetta pienen asuleikittelyn ym. keinoin. Brucelta tuli esimerkiksi nyt Riikassa ihan eläväinen tulkinta, eikä mitään puhdasta läpilauleskelua, vaikkei biisi mikään intensiivisin veto olekaan. Hallowed be Thy Name lähti upeasti ja jopa vähän pirteämmin nyt kun paikka oli encoren sijaan ns. pääsetissä. Loppushow oli tosiaan alkupuolta kaavamaisempi, mutta The Trooperin ja The Clansmanin (lähtipä muuten komeasti!) siirtäminen encoreen toi pientä raikkautta ja ylipäätään olen niin tällä Legacy of the Beast kuin The Book of Souls -kiertueillakin arvostanut tätä pientä kaikkein kankeimpien settijärjestyskaavojen sotkemista. Jos ja kun tiettyjä biisejä täytyy luonnollisesti veivata aina uudestaan ja uudestaan, niin kyllähän tämä pieni kikkailu niiden settisijoitusten kanssa tuo edes pientä varianssia shown draamankaareen. Aces High oli alkukiertueesta todella väsynyt lopetusbiisinä, eikä mikään ihme, kun aika vaativa on. Tempo ei nytkään päätä huimannut, mutta Bruce oli löytänyt hyvän tasapainon korkeiden nuottien hallintaan; ei yrittänyt enää tuossa kohtaan keikkaa liikoja ja säästeli panoksia juuri oikein, jotta se viimeinen kertsi lähti ihan kohtalaisen komeasti. Aces High olisi varmaan muuten pudonnutkin setistä, mutta kun kiertuetta oli jo etukäteen ehditty SPITFIRE!!!-hengessä markkinoida, nii paha tuota on kai enää pudottaakaan.
Lavashow oli odotetun hieno. Senjutsu-hommat näytti kivoilta Pagoda-torneineen (vai mitä lienevät), joskin tuo taustakankaan edessä ollut rakennusproppi oli tietyistä kulmista katsottuna vähän turhan kaksiulotteinen. Suurimman osan ajasta syvyysvaikutelma toimi ihan hyvin, kiitos komean valoshown. Vinkkinä Rockfestiin meneville, että siirtymä katedraali-settiin The Writing on the Wallin ja Revelationsin välissä on pitkähkö Senjutsu-tilpehöörin määrän takia, joten nopeimmat ehtii siinä ajassa jonoista riippuen tyhjentää rakkonsa tai napata nestetäydennystä.
Settilistoistahan vois kitistä maailman tappiin, mutta kun ei kiertueen alussa odottanutkaan mitään Infintie Dreamseja, niin tämähän on just hyvä. Aikalailla täysin sitä, mitä etukäteen luvattiin, eli vähän Senjutsua ja sitten Legacy-kiertueen runkosetti. Bruce vieläpä aika spesifisti eri haastatteluissa mainitsi, että todennäköisesti kolme ekaa biisiä uudelta levyltä ja sitten palataan Pedon Perinnön maailmoihin.
Tämä saattoi hyvinkin olla viimeinen mahdollisuus mulle kuulla muutamia ikisuosikkejani kuten Revelations, Sign of the Cross ja Flight of Icarus livenä, joten olen ihan helvetin kiitollinen ja iloinen siitä, että tuli lähdettyä.
Tutustuin bändiin noin 12-13-vuotiaana vuonna 2007, 2008 keikalle en päässyt ja aika alusta lähtien Seventh Son ollut suosikkilevy. Siihen nähden olen ollut aika onnekas, kun suurin osa 2008-setin helmistä on saanut myöhemmin toisen kierroksen, esimerkiksi nyt Legacy-kiertueellakin Aces High ja Revelations, 2013 pääsin useammankin Seventh Sonin ja muutaman muun helmen niin ikään kokemaan ja Legacy of the Beast on sitten tarjoillut Icarusta, Clansmania, Where Eagles Darea, For the Greater Good of Godia (kaksi edellistä toki nyt pudonneet) ja eritoten Sign of the Crossia, jota en uskaltanut edes toivoa koskaan livenä kuulevani.
Oishan se hienoa se Infinite Dreams kuulla ja totta helvetissä Adrian Smithin soolo Stranger in a Strange Landissa olisi melkein yksinään pääsylipun hinnan väärti, mutta kaiken huomioon ottaen... aika tyytyväinen olen tähän Maiden-matkaani ollut. :)
blabbermouth.net
www.setlist.fm