Väkivalta ja anarkia valtaa alaa.
Tilanne Basrassa alkaa olla jo kohtuullisen kaaottinen, kaupunki näyttää joutuneen ryöstelyvimmaisten asukkaiden "uhriksi". Saman aikaisesti väkivaltaisuudet kaupungissa näyttävät lisääntyvän, brittiläiset joukot ovat onnistuneet estämään muutamia kivityksiä ja katuoikeudenkäyntejä, joita järjestävät ryöstelyä estelevät katupartiot kuin myös vanhan hallinnon vastustajat jolloin kohteena ovat entisen hallinnon virkamiehet ja tukijat - tai oletetut tukijat. Valtaosa kaupungin lainvalvojista on suljettu vankilaan asukkaiden toimesta, tämä osaltaa lisää mahdollisuutta harjoittaa anarkiaam eikä liittouman sotilailla ole mahdollisuutta tai voimavaroja puuttua tähän juurikaan. Missä vaiheessa tämä anarkia kääntyy sitten heitä vastaan? Ehkäpä ei lainkaan kun britit näyttävät tehneen sopimuksen paikallisen sheikin kanssa kaupungin hallitsemisesta mutta jollei oloja saada rauhoitettua seuraavien päivien aikana tietää se jatkossa yhä pahenevaa katastrofia kaupungissa ja tuolloin tulilinjalle voivat joutua myös brittisotilaat - mikä olisi heidän kannalta painajaismainen tilanne, koska puolustaessaan itseään he voisivat muuttua hetkessä vapauttajista valloittajiksi asukkaiden silmissä.
Samainen tila näyttää valtaavan alaa Bagdadissa, ryöstely leviää kulovalkean tavoin liittokunnan jalanjäljissä. Turvassa eivät ole oikeastaan mitään tahot, ei YK'n virastot kuten ei Punainen ristikään. Heitä kohtaan on jo hyökkäilty tänään ja vastaisuudessa avustuskuljetukset, mikäli niitä kyetään edes organisoimaan, voivat joutua entistä rajumpien hyökkäilyjen kohteeksi. Kaupungin asukkaat kääntävät näemme heille jaetut aseet itseään ja avustajiaan vastaan. Eivät liittokuntaa vastaan kuten Saddamin hallintokoneisto oletti. Bagdadissa tilanne voi kuitenkin kärjistyä vieläkin vaarallisemmaksi ja räjähdysalttiimaksi kuin Basrassa, mikä taasen tietäisi melkoisia ongelmia liittokunnan sotilaille. Mitä kauemman anarkian annetaan vallata alaa sitä kauemmin kestää olojen vakiinnuttaminen, senpä tähden mielestäni olisi järkevistä puuttua ryöstelyyn ja harjoitettuun heti kun se on mahdollista.
Sikäli oli varsin mielenkiintoista huomata kuinka yllättävän nopeasti Bagdadin organisoitu puolustus sortui, nyt jäljellä on enää hajanainen joukko vastarintaa tekeviä yksiköitä. Sen peruusteella kuinka koviin taisteluihin liittokunta esim. Nasirjassa ja Najifissa joutui olisin olettanut Bagdadin taisteluiden kestävän viikkoja, mutta näin ei näytä tapahtuvan. Tämä tietty on tavallaan siviilien kannalta hyvä mutta pidemmän päälle helppo voitto voi tuudittaa Bush'in hallinnon vääriin luuloihin ja harjoitettu "ennaltaehkäisevän iskun oppi" vakiinnuttaessaan asemansa voi merkitä tulevaisuudessa lisää vastaavia konflikteja. Diplomatia menettää lopullisesti merkityksensä, ja se jos mikä on globaalisesti ajatellen huono asia - sikäli mikäli sotatilaa ja sotimista pitää negatiivisena asiana.
Onnistuiko liittouma saamaan Saddamille uskollisten tasavaltalaiskaartin komentajat puolelleen salaisissa neuvonpidoissa joita sanotaan käyneen vai kääntivätkö joukkojen komentajat oma-aloitteisesti takin? Vai ovatko he vetäytyneet maan alle aloittaakseen pitkäkestoisen sissisodan? Samoja kysymyksiä pohtii varmasti moni muu joka kuvitteli tasavaltalaiskaartin taistelevan viimeiseen veripisaraan saakka.
Niin, jos tämän Irakin, voitaneen jo kai sanoa entisen, tiedotus-/ informaatioministerin kielenkäyttö oli vähintäänkin värikästä ja usko omiin kova onnistui G.W. Bush lausumaan eilen Belfastin lähistöllä mielestäni sodan "hauskimman" kommentin toimittajien kysyessä häneltä "Mitä YK'n merkittävä rooli Irakissa oikein tarkoittaa" tjsp. Tähän Bush sitten vastaili alkuun kaikkea epämääräistä lääkkeistä muuhun humanitaariseen apuun (Blair muuten vaikutti varsin kiusaantuneelta siinä vierellä) kunnes Bush'in suusta pääsi bushismia parhaimmillaan hänen todetessa jotakuinkin seuraavaa.
"Merkittävä rooli YK'lle tarkoittaa, merkittävää roolia YK'lle".
vlad#16.