Viestin lähetti mjr
Jostain luin että nykyinenkin miesmäärä oli vain kompromissi armeijan ja puolustusministeriön poliittisen johdon välillä: Rumsfeld olisi ollut sitä mieltä, että vähempikin olisi riittänyt. Todella mukavaa käydä sotaa nojatuolista mielipidetutkimuksia lukien, helppoa puuhaahan se on, hygieenistä touhua. Kai on niin että tämä opetus sodankäynnin riskeistä ja arvaamattomuudesta on omiaan vähentämään halua lähteä ikkunaostoksille esim. Iraniin. Voi jopa olla, että näin lopulta säästetään ihmisuhreja (ja kansainvälistä järjestelmää) jos verta vuodatetaan pitkään Irakissa.
Katselin tänään televisiosta Rumsfeldin käymää keskustelua - olikos se nyt - kongressissa. Herra näytti muuten huomattavan vaivautuneelta ja jopa silminnähden väsyneeltä. Uurteet kasvoilla olivat tavallista syvemmät, näyttää sota valvottavan jo häntäkin ja hyvä niin.
Mikä katastrofi siitä olisikaan seurannut jos hän olisi saanut päättää joukkojen lopullisen vahvuuden. Olisiko seurauksena ollut Yhdysvaltojen "tshetsenia"? Ehkäpä se olisi ollut vielä parempi näpäytys Bush'in hallinnon sormille - menettää pari valiodivisioonaa Irakin autiomaihin. Mahdollisuus Yhdysvaltojen "groznyi'hin" on vielä olemassa - onko sellaisen skenaarion toteutuminen sitten toivottavaa onkon jo toinen asia. Onhan Bushin suulla sanottu Bagdad vallattavan, joten se vallataan. Tapahtuuko se massiivisten pommitusten jälkeen vai ei, sen näemme tulevina viikkoina. Tästä huolimatta tuntuu jotenkin vaikealta kuvitella, että valloituskaan aivan verettömästi sujuisi - kaikkea muuta. Tuskin Tasavaltalaiskaartin eliittijoukot jäävät asemiinsa tapettaviksi - eiköhän heidän sijaan sinne siirretä toisarvoisia joukkoja alueen muista divisioonista ja kaartin miehet miehittävät Bagdadiin rakennetut ja rakennettavat puolustusasemat. Mitä liittouma siinä vaiheessa tekee? Hyökätäkö heti Bagdadiin vai pommittaa se sorakasaksi ja vasta sen jälkeen valloittaa kaupunki? On kovin raadollista todeta, että poliitikot halusivat sodan ja sen he myös saivat - mutta laskun he maksattavat muilla.
Voisin ennustaa, että tällä hetkellä moni ehkäpä Powell'ia lukuunottamatta tuntee olonsa varsin tukalaksi. Näemmä sotilaana ja strategikkona Powell on pelannut pelin tähän mennessä parhaiten. Oivallinen näpäytys haukkojen suuntaan tämäkin.
Ehkäpä jotain sotaan valmistautumisesta kertoo näiden haavoittuneiden sotilaiden haastattelut. He kuvittelivat ja uskoivat lähtevänsä sotaan jossa vastustaja antautuu hetimiten heidät nähtyään. Moni heistä tosiaan kuvitteli lähtevänsä retkelle hiekkalaatikkoon nimeltä Irak. Moiseen virhearvioon syyllistyi eräs naapurimaamme jokunen vuosi sitten, kritiikki oli tuolloin kova heillä mutta mikä mahtanee olla tilanne Yhdysvalloissa sodan päätyttyä?
vlad#16.