Inttiin lähdössä?

[Jari66]

Ja te nuoret kojootit, viimeisimpänä mutta ei vähäisimpinä vinkkinä, muistaaka olla varovaisia sen saippuan kanssa. Sitä ei ihan joka asennossa kannata välttämättä tipauttaa.

 

[sambersson]

Ja te nuoret kojootit, viimeisimpänä mutta ei vähäisimpinä vinkkinä, muistaaka olla varovaisia sen saippuan kanssa. Sitä ei ihan joka asennossa kannata välttämättä tipauttaa.

Nestemäinen suihkusaippua on ehdoton tähän. Ei tuu homppelit tuikkaan! :D

 

[KuumaaKamaa]

Aamulla se on sitten lähdön aika. Jännitys on ollut aivan sietämätön jo jonkin aikaa. Saa nähdä kuinka allekirjoittaneen paskat pysyvät sisällä vai tipahtavatko ne jo housuun ennen kuin on edes kotoota päästy liikkeelle. Tietenkin yritän positiivisuuden ja huumorin kautta lähteä hommaa viemään eteenpäin, mutta tällä hetkellä se tuntuu mahdottomalta.

 

[Creed Bratton]

Aamulla se on sitten lähdön aika. Jännitys on ollut aivan sietämätön jo jonkin aikaa. Saa nähdä kuinka allekkirjoittaneen paskat pysyvät sisällä vai tipahtavatko ne jo housuun ennen kuin on edes kotoota päästy liikkeelle. Tietenkin yritän positiivisuuden ja huumorin kautta lähteä hommaa viemään eteenpäin, mutta tällä hetkellä se tuntuu mahdottomalta.

No et sä sinne kuole niin rauhotuppa ja ajattele positiivisesti, että kuukauden kuluttua se on jo yhtä rutiinia. Tulet elämäsi aikana monta kertaa "astumaan" sen mukavuusalueen ulkopuolelle niin kannattaa opetella katsomaan eteenpäin.

 

[Wilderness]

Täällä myös aamulla lähtö ja suuntana tosiaan Sodankylä. Muita ei täältä ilmeisesti ollut tulossa? Hiukan jännittää, mutta se taitaa olla ihan normaalia. Kaikilta tulee neuvoa, että ole mahdollisimman huomaamaton ja sitä varmaan sitten tavoitellaankin. Katsellaan huomenna, että mikä on meininki.

 

[Eskelarit]

Aamulla lähdetään kaverin kanssa yhdeltätoista ajamaan kohti Säkylää.

Ei fiilis ole nyt että ''jee kivaa päästä sotimaan'', mutta koitetaan mahdollisimman avoimin mielin lähteä liikkeelle..

Katotaan mitä toivottavasti puoli vuotta tuo tullessaan!

 

[Knox]

Aamulla se on sitten lähdön aika. Jännitys on ollut aivan sietämätön jo jonkin aikaa. Saa nähdä kuinka allekirjoittaneen paskat pysyvät sisällä vai tipahtavatko ne jo housuun ennen kuin on edes kotoota päästy liikkeelle. Tietenkin yritän positiivisuuden ja huumorin kautta lähteä hommaa viemään eteenpäin, mutta tällä hetkellä se tuntuu mahdottomalta.

Vaikka vastaus taitaa tulla vähän myöhässä, niin turhapa sitä inttiä on stressata. Sehän on periaatteessa maailman helpoin paikka, mitään ei tarvitse itse sumplia, vaan kaikki on suunniteltu ennakkoon. Mutta jännittihän se itelläkin aikanaan. Mutta kyllä se siitä, pari ensimmäistä päivää menee melko varmasti totaalisessa sumussa, sitten homma kirkastuu hiljalleen.

Muutenkin morttikausi oli ylivoimaisesti vittumaisinta aikaa. Kun sen selviää, niin homma paranee huomattavasti. Kyllä se siitä!

 

[MustatKortit]

Tsemppiä kaikille inttiin lähtijöille!

Positiivisen kautta kun vetää, niin hyvin menee varmasti.

 

[MustatKortit]

Tuli muuten sellainen asia vielä mieleen, että mitäs ruokaa/herkkua jengi piti taisteluvyössä leireillä?

Ihan hirveän paljoa ekstraahan tuonne ei pysty tunkemaan, tila on rajallinen. Toki reppuun pystyi pakkaamaan enemmän, mutta ruokailuhetkien koittaessa reppu saattoi olla jonkun rekan/pasin lavalla kaukana kenttäkeittiöstä.

Suurimmalla osalla oli mun muistikuvien mukaan pari suklaapatukkaa ja tai muuta herkkua siinä kenttälapion vieressä, mutta itse panostin mausteisiin, eli oli vähän pippuria sun muuta, joskus muistaakseni myös joku sinappituubi..

Minun mielestäni intin ruoka oli oikeasti ihan kelvollista, tosin voi johtua siitäkin, että yleensä nälkä leireillä oli valtava. Pientä mausteisuutta silti välillä kaipasin ja muistan, että kovin olivat purkkini suosittuja myös muun ryhmäni keskuudessa ;)

 

[iibor]

Vajaa 8 vuotta on siitä aikaa, kun saapumiserä 1/06 270vrk palvelleet astuivat reservin ihanuuteen. Muistot ovat loistavat ja välillä tuntuu, että itse on vähemmistössä kun muistelen inttiaikaa niin lämmöllä.

Itsellä kävi kyllä tuuri kaiken suhteen. Spol-koulutus Riihimäellä oli omasta mielestäni todella hyvä, meillä oli pieni mutta mahtava joukkue ja kouluttaja oli varmasti Suomen kovakuntoisin mutta samalla reiluin tyyppi. Kiittelikin kotiutuspäivänä, että oltiin ensimmäinen hänen kouluttamansa joukkue, jolle ei tarvinnut huutaa kertaakaan palveluksen aikana. Täytyy sanoa, etten toista samanlaista ihmistä ole tavannut, jolla olisi niin vahva auktoriteetti kuin tällä meidän luutnantti Itkosella. Kaveri astui sisään, vilautti vienon pienen hymynkareen ja jokainen tiesi, että nyt ollaan hiljaa.

Mahtavaa aikaa kaikenkaikkiaan ja itse olen tässä salaisesti toivonut kertauskutsua, mutta tuskin hetkeen on tulossa.

Kaikille tänään aloittaville ei muuta kun tsemppiä ja positiivista mieltä. Ottakaa kaikki huumorilla mitä siellä vastaan tulee ja muistakaa, että on siitä niin moni muukin selvinnyt, kyllä tekin selviätte. Saatte pistää aivot narikkaan vähintään puoleksi vuodeksi, kaikki tullaan neuvomaan melkein kädestä pitäen, joten nauttikaa!

 

[A Siente]

Tuli muuten sellainen asia vielä mieleen, että mitäs ruokaa/herkkua jengi piti taisteluvyössä leireillä?

Ihan hirveän paljoa ekstraahan tuonne ei pysty tunkemaan, tila on rajallinen. Toki reppuun pystyi pakkaamaan enemmän, mutta ruokailuhetkien koittaessa reppu saattoi olla jonkun rekan/pasin lavalla kaukana kenttäkeittiöstä.

Dumppitaskussa (se tasku, joka on tarkoitettu tyhjille lippaille) oli yleensä karkkipussi tai ruokailusta säästetyt näkkärit/ruisleivät ja levitteet. Niitä oli leireillä mukava napostella. Etenkin kun se dumppitasku oli tossa kyljen kohdalla, niin pystyi samalla naposteleman kun ihmetteli poterossa maailman menoa. Kannattaa muutenkin leireillä säästää ne leivät ruokailuiden väliin, jotta ei nälkä pääse yllättämään. Joskus oli sipsipussikin siel taskussa. Loppusodassa taisteluliiviin taskuihin olikin sit tungettu lihiksia ja makkaraa.

 

[Janippa]

Tuli muuten sellainen asia vielä mieleen, että mitäs ruokaa/herkkua jengi piti taisteluvyössä leireillä?

Ihan hirveän paljoa ekstraahan tuonne ei pysty tunkemaan, tila on rajallinen. Toki reppuun pystyi pakkaamaan enemmän, mutta ruokailuhetkien koittaessa reppu saattoi olla jonkun rekan/pasin lavalla kaukana kenttäkeittiöstä.

Suurimmalla osalla oli mun muistikuvien mukaan pari suklaapatukkaa ja tai muuta herkkua siinä kenttälapion vieressä, mutta itse panostin mausteisiin, eli oli vähän pippuria sun muuta, joskus muistaakseni myös joku sinappituubi..

Minun mielestäni intin ruoka oli oikeasti ihan kelvollista, tosin voi johtua siitäkin, että yleensä nälkä leireillä oli valtava. Pientä mausteisuutta silti välillä kaipasin ja muistan, että kovin olivat purkkini suosittuja myös muun ryhmäni keskuudessa ;)

Aika pitkälti omat "eväät" AUKin leireillä ja sitä aiemmilla koostuivat beef jerkystä ja proteiinipatukoista. Noita oli helppo jemmailla esim mainitsemaasi taisteluvyöhön lapion luokse, tai jos käytössä sirpaleliivit, niin sen etutaskussa pystyi beef jerkyt pitämään. Repussa tai sipulisäkissä sitten tonnikalaa ja lisää patukoita, joista sai täydennettyä sirpan tai tetsarin taskuja. Toki jos kyseessä oli leppoisampi leiri, esim ampumaleiri, oli repussa ruisleipää, makkaraa ja jotain limppariakin aika useesti mukana. AUKin jälkeisillä leirellä kun ei itse enää tarvinnut miettiä pahemmin mitä pakkaa mukaan, oli repussa karkeista lähtien aivan kaikkea mitä mieleen juolahti.

Toki kannatan ruisleivän ja makkaran mukanapitämistä, kamiinan päälle jekkulangasta "grilliritilä" ja sen päällä paistelee Ruispaloja, sekä makkaraa. Toki jos joltain se sinappi vielä löytyi repusta, niin maku oli aina vaan parempi. Enkä suosittele käyttämään siinä juustomakkaroita, ne juustot jos sieltä sattuu valumaan, ni voi tulla jossain vaiheessa vielä siivoushommia.

Grilliritilän teki helposti, kun pyöritteli RK:n männän ohjaimen aukoista ensin jekkulangan sisään, minkä jälkeen sen vaan kieritteli tiukalle putken ympärille. Sen jälkeen vaan otti langan pois putken ympäriltä ja taivutteli sen kamiinan päälle.

 

[Knox]

Ja jos täällä nyt on porukkaa jotka toimivat uusina ryhmänjohtajina, niin muistakaa että johtaminen EI ole huutamista ja vittumaisuutta. Ainakin me huomattiin melko nopeasti ne kusipäät, joiden ainoa tapa johtaa oli vedota kulmarautoihin. Ja näillä alikeilla/kokelailla oli huomattavasti hankalampaa saada porukka motivoitumaan yhtään mihinkään. Sen sijaan ne RJ:t, jotka olivat jämäkkiä mutta reiluja johtajia, saivat hommat tapahtumaan aivan eri tavalla. Vittumainen saa olla jos on aihetta, mutta turha vittumaisuus ampuu itseään jalkaan pitkässä juoksussa.

Omassa saapumiserässäni oli jantteri, joka oli jo alokkaana täysin mulkku. Miehen tie kävi lopulta Haminaan, ja toimiessaan kokelaana, oli heittämällä kasarmin vihatuin mies. Yritti tulla nakittamaan meitä vanhempaa miehistöäkin turhaakin turhempiin hommiin, vaikka meillä oli hiljainen diili, että saman saapumiserän jätkiä ei komennella, oli kaulassa mitä tahansa rautaa. Kävi mm. kantelemassa minusta luutnantille, kun en suostunut siivoamaan käytävää hänen käskystään. Kaverilla oli melko yksinäistä suorittaa inttiä.

 

[Hereworth]

Tuli muuten sellainen asia vielä mieleen, että mitäs ruokaa/herkkua jengi piti taisteluvyössä leireillä?

Itse tungin taisteluvyöhön leirille sellaisen isomman puoleisen paketin meetwurstia, joka runsain suolainsa ansioista ei korkeammissakaan lämpötiloissa leirin aikana ehdi pilaantua. Nyt kun helteet näyttäisivät jatkuvan, voin suositella tuota jo kehon suolatasojen ylläpitämiseksi. Tämän lisäksi maustetut tonnikalapurkit, pähkinät ja pakollinen motivaatiosuklaa kulkivat mukana, vaikka näin laivatossa palvelleena leirit omalta osaltani melko vähiin lopulta jäivät.

Onnea ja menestystä kaikille II/14 taistelijoille, palvelus tulee olemaan juuri niin antoisaa tai perseestä kuin miten sen itse otatte! Jos ei muuta, niin hyviä ystäviä intistä ainakin jää käteen. Meille on laivaporukan kanssa jo muodostunut perinteeksi jokakesäinen veneily- ja mökkeilyreissu, ja muutenkin pidetään yhä tiiviisti yhteyttä ja kokoonnutaan vaikka kotiutumisesta onkin jo 3 vuotta aikaa.

Ja muistakaa, 347 kunnes toisin todistetaan!

 

[MustatKortit]

...maustetut tonnikalapurkit...

Juu, ihan hyvä eväs, mutta kannattaa muistaa, etteivät kaikki katso hyvällä, jos tuollaisen teltan sisällä meni avaamaan.. puhumattakaan siitä, että jätti jo avatun ja syödyn purkin johonkin sisätiloihin.

"Mansikka" kaminaan ja tuohon päälle lämpimän tonnikalaliemen döfis, saattoi tulla vähän sanomista muulta ryhmältä ;)

 

[Pausima]

Tuli muuten sellainen asia vielä mieleen, että mitäs ruokaa/herkkua jengi piti taisteluvyössä leireillä?

En taisteluvyössä pitänyt hirveästi mitään spesiaalia, mutta meillä porukka aina naureskeli kun mulle kasvoi ennen leirejä aina tissit, eli maastopuvun rintataskut täyteen alppeneita joita sitten sai naposteltua aina kun kerkis. Sitten reisitaskuista löytyi ediä tai pepsiä vähän riippuen leiristä. Ja olihan mulla yleensä ässämix pussi lämärilaukussa. Meillä spadet eivät kovin usein onnistuneet loihtimaan syömäkelpoista ruokaa leireillä. Makaroonimetwurstioliivisetti oli tästä piristävä poikkeus.

 

[KuumaaKamaa]

Täällä sitä jonotellaan varusteita saatavaksi. Yksikkö on 2KT eli juuri se jonka laitoin toivelistallekkin. Harmi vain, että itse olen yksin täällä ja kaverini pääsivät samaan yksikköön, tosin eri tupaan. Alikessu vaikuttaa todella tiukkapipolta, joten kovat ajat ovat edessä päin. Saa nähdä kuinka alokas KuumaaKamaa selviää. Ensinmäiset lomat tuntuvat loistavan vasta ikuisuuden päässä.

 

[MustatKortit]

...Alikessu vaikuttaa todella tiukkapipolta, joten kovat ajat ovat edessä päin...

No, ans kattoo nyt rauhassa.

Alikessut ovat ensialkuun tiukkoja ja minun mielestäni tämä on ihan hyvä juttu, opetetaan vähän talon tavoille.

Suurin osa alikessuista on kuitenkin reiluja tyyppejä ja hyvä alikessuhan opettaa sitten alaisilleen kaikki hyvä kikat ja niksit, leirielämää sun muuta ajatellen.

 

[Salming]

Tuli muuten sellainen asia vielä mieleen, että mitäs ruokaa/herkkua jengi piti taisteluvyössä leireillä?

Kotiuduin jouluksi kotiin, joten suht tuoreessa muistikuvassa on vielä se, mitä kaikkea herkkua itse otin mukaan leireille. Dumppitaskussa oli usein pari suklaapatukkaa ja pieni ässämixpussi. Lipastaskuissa pidin oikeaoppisesti lippaita, vaikka jotkut pitivätkin esim. toista taskua tyhjänä ja kätkivät sinnekin eväitään. Ruokailuista en juurikaan säästänyt mitään syötävää esim. leipiä, vaan söin kaiken kerralla aterian yhteydessä. Toki joskus joku mustikkakeitto oli hyvä säästää myöhempään. Repussa mulla oli sitten yksi 1,5 litran pepsipullo per leiri. Yllättävän usein tuo jäi kokonaan juomatta, kun iltaisin oli vaan aikaa tutkia/motivaatiota penkoa isoa reppua. Lisäksi joskus oli korvapuusteja tai keksejä mukana. Suurin panostus oli tosiaan suklaapatukoihin. Kasarmilla ollessa sotkusta tarttui mukaan eniten pumadamunkkeja eli suomeksi berliininmunkkeja. 70snt kappale, joten joka ilta noita tuli ostettua melkeinpä se kolme kerralla. Tästä sainkin kuulla palautetta aika usein tupakavereilta, että taasko se osti pumadia, heh.

Tonnikala taitaa tätä nykyä olla suosituin eväs leireille, mutta meikäläinen ei koskaan ole pitänyt tuosta mössöstä, joten sain ravintoni pakkiruoasta ja omista herkuista. Loppuvaiheessa meidän kymmenen hengen joukkueesta/ryhmästä meitsin lisäksi vain 2-3 tyyppiä per aamu jaksoi kaivaa pakin esiin aamupuuroa varten. Tuosta muodostui itselle tapa, jolla sai hyvät energiat aamupäivää varten.

 

[Halifaxin Hirvi]

Täällä sitä jonotellaan varusteita saatavaksi. Yksikkö on 2KT eli juuri se jonka laitoin toivelistallekkin. Harmi vain, että itse olen yksin täällä ja kaverini pääsivät samaan yksikköön, tosin eri tupaan. Alikessu vaikuttaa todella tiukkapipolta, joten kovat ajat ovat edessä päin. Saa nähdä kuinka alokas KuumaaKamaa selviää. Ensinmäiset lomat tuntuvat loistavan vasta ikuisuuden päässä.

Haha, kuka niistä? Samassa yksikössä ollaan.

T.Mustasilmäinen lääkintämies

 

[KuumaaKamaa]

Haha, kuka niistä? Samassa yksikössä ollaan.

T.Mustasilmäinen lääkintämies

Katos sattumaa, pitääkin moikata jos tulet vastaan ;). Nyt kun tarkemmin mietin niin törmäsinkin sinuun tuossa pääsisäänkäynnin yhteydessä!

Nukkumaan päästiin noin klo 23 aikoihin, mutta kyllä jumalauta sanon että tota tavaraa tuli ja niin saatanasti. Kaappini on aivan sekaisin ja etenkin nuo minireput sun muut ovat aivan järjettömän sekaisin, kun ei niille ole annettu kaappiin mitään järkevää sijoituspaikkaa. Voiko esim. lomareppuun laittaa niitä reppuja tieltä lojumasta?

Päivä ei mielestäni ollut raskas, tosin sitäkin pitkäveteisempi. Tupa vaikuttaa todella rennolta ja tuo alikessukin tuntuu olevan todella leppoisalla meiningillä liikenteessä sittenkin, ainakin vielä. Tähän meininkiin kyllä kestää totuttautuminen todella pitkään, etenkin juuri kaapin laitossa sekä pinkan teossa voi tulla ongelmia kun vaatimustaso kasvaa huomattavasti!

Unta pitäisi vain saada, kun aamulla on herätys mukavasti klo 5.30.

 

[Hawk #22]

Nukkumaan päästiin noin klo 23 aikoihin, mutta kyllä jumalauta sanon että tota tavaraa tuli ja niin saatanasti. Kaappini on aivan sekaisin ja etenkin nuo minireput sun muut ovat aivan järjettömän sekaisin, kun ei niille ole annettu kaappiin mitään järkevää sijoituspaikkaa. Voiko esim. lomareppuun laittaa niitä reppuja tieltä lojumasta?

Jos yksiköstä löytyy lukollisia kuivauskaappeja (Pirkkalassa ainakin oli WC-tiloissa), niin käy äkkiä varaamassa itsellesi yksi. Sinne voi sitten viskoa kaikki isoimmat tavarat (valmiiksi pakattu tetsari, talvisaappaat jne.) ja kaapin siistinä pitäminen helpottuu huomattavasti.

PS. Kaappijärjestys on ohjeistuksessa muuten ihan järkyttävän huono, joten suosittelen sopimaan tuvan kanssa jonkun helpomman järjestyksen, jota kaikki sitten noudattavat.

 

[Numero13]

Katos sattumaa, pitääkin moikata jos tulet vastaan ;). Nyt kun tarkemmin mietin niin törmäsinkin sinuun tuossa pääsisäänkäynnin yhteydessä!

Nukkumaan päästiin noin klo 23 aikoihin, mutta kyllä jumalauta sanon että tota tavaraa tuli ja niin saatanasti. Kaappini on aivan sekaisin ja etenkin nuo minireput sun muut ovat aivan järjettömän sekaisin, kun ei niille ole annettu kaappiin mitään järkevää sijoituspaikkaa. Voiko esim. lomareppuun laittaa niitä reppuja tieltä lojumasta?

Päivä ei mielestäni ollut raskas, tosin sitäkin pitkäveteisempi. Tupa vaikuttaa todella rennolta ja tuo alikessukin tuntuu olevan todella leppoisalla meiningillä liikenteessä sittenkin, ainakin vielä. Tähän meininkiin kyllä kestää totuttautuminen todella pitkään, etenkin juuri kaapin laitossa sekä pinkan teossa voi tulla ongelmia kun vaatimustaso kasvaa huomattavasti!

Unta pitäisi vain saada, kun aamulla on herätys mukavasti klo 5.30.

Huhhuh, kylmiä väreitä tulee vieläkin kun näitä tekstejä lukee, olihan tuo alku ihan järkyttävää aikaa. Siitä kun pääsee rutiineihin kiinni niin alkaa hommat luistamaan ja punkkakin suoristuu alta aikayksikön.
Ainoa homma mikä itsellä tökki oikeastaan koko puolen vuoden aikana, oli juurikin tuo kaappi. Ihan sekaisin ja ainakun sieltä jotain tarvitsi niin hirveä etsiminen ja paine, että missä helvetissä sekin kompassi on. Siltikin taisin puolen vuoden aikana ainoastaan tuon yhden ainoan kompassin hävittää :)

Tsemiä KuumaaKamaa ja toki muillekkin alokkaille!

ps. Kuulin huhua ettei 2/14 kotiudu koskaan..

 

[Dee Snider]

Omassa saapumiserässäni oli jantteri, joka oli jo alokkaana täysin mulkku. Miehen tie kävi lopulta Haminaan, ja toimiessaan kokelaana, oli heittämällä kasarmin vihatuin mies. Yritti tulla nakittamaan meitä vanhempaa miehistöäkin turhaakin turhempiin hommiin, vaikka meillä oli hiljainen diili, että saman saapumiserän jätkiä ei komennella, oli kaulassa mitä tahansa rautaa. Kävi mm. kantelemassa minusta luutnantille, kun en suostunut siivoamaan käytävää hänen käskystään. Kaverilla oli melko yksinäistä suorittaa inttiä.

Eikös se ole yleinen armeijan kirjoittamaton sääntö, että saman saapumiserän gonat jätetään rauhaan? Mutta tuollaisia kuvaamiasi mulkkuja toki löytyy aina. Omista kokemuksista muistuu eräs vitun neitispolle, joka teki minusta ilmoituksen, kun en tervehtinyt oikein portilla, kun lähdin iltalomille. Väitti, että olisin näyttänyt vielä keskaria. No, onneksi oli myös kavereita spollissa ja serkku kesäkessuna, niin ilmoitus löysi itsensä mappi ööstä.

 

[Murkula]

En tiedä nykyintistä juuri mitään, mutta kuuma vinkki nyt koulutukseen lähteneille, ketkä haluatte armeijasta pientä iloakin.
Itse ilmoitin ensimmäisistä haastatteluista saakka haluavani asesepän koulutuksen ja kuinka ollakaan koko saapumiserän kahdesta tykistön asesepästä minä olin toinen. Helvetin mukavaa hommaa sanoisin, omat kouluttajat ja omat aikataulut. Opinkin paljon tykistön laitteista ja aseiden toiminnasta.
Leirejä oli enemmän ja mm. Rova kesti viikon kauemmin kuin muilla. Silti noillakin leireillä saatiin pitkälti olla omissa oloissamme, 2 tvälliä, 2 aseseppää ja meidän 3 alikessua + yksi luti ja yksi yliluti.. Eräänlainen ydinryhmä, missä ei todellakaan tarvinnut pokkuroida suotta vaan normaali asiallinen käyttäytyminen kelpasi.

Opintoviikkoja AMK:ssa sain tällä koulutuksella hyväksiluettua.

Suosittelen niille kellä tekniikkaan tai aseisiin kiinnostus riittää.