Ja te nuoret kojootit, viimeisimpänä mutta ei vähäisimpinä vinkkinä, muistaaka olla varovaisia sen saippuan kanssa. Sitä ei ihan joka asennossa kannata välttämättä tipauttaa.
No et sä sinne kuole niin rauhotuppa ja ajattele positiivisesti, että kuukauden kuluttua se on jo yhtä rutiinia. Tulet elämäsi aikana monta kertaa "astumaan" sen mukavuusalueen ulkopuolelle niin kannattaa opetella katsomaan eteenpäin.Aamulla se on sitten lähdön aika. Jännitys on ollut aivan sietämätön jo jonkin aikaa. Saa nähdä kuinka allekkirjoittaneen paskat pysyvät sisällä vai tipahtavatko ne jo housuun ennen kuin on edes kotoota päästy liikkeelle. Tietenkin yritän positiivisuuden ja huumorin kautta lähteä hommaa viemään eteenpäin, mutta tällä hetkellä se tuntuu mahdottomalta.
Aamulla se on sitten lähdön aika. Jännitys on ollut aivan sietämätön jo jonkin aikaa. Saa nähdä kuinka allekirjoittaneen paskat pysyvät sisällä vai tipahtavatko ne jo housuun ennen kuin on edes kotoota päästy liikkeelle. Tietenkin yritän positiivisuuden ja huumorin kautta lähteä hommaa viemään eteenpäin, mutta tällä hetkellä se tuntuu mahdottomalta.
Tuli muuten sellainen asia vielä mieleen, että mitäs ruokaa/herkkua jengi piti taisteluvyössä leireillä?
Ihan hirveän paljoa ekstraahan tuonne ei pysty tunkemaan, tila on rajallinen. Toki reppuun pystyi pakkaamaan enemmän, mutta ruokailuhetkien koittaessa reppu saattoi olla jonkun rekan/pasin lavalla kaukana kenttäkeittiöstä.
Tuli muuten sellainen asia vielä mieleen, että mitäs ruokaa/herkkua jengi piti taisteluvyössä leireillä?
Ihan hirveän paljoa ekstraahan tuonne ei pysty tunkemaan, tila on rajallinen. Toki reppuun pystyi pakkaamaan enemmän, mutta ruokailuhetkien koittaessa reppu saattoi olla jonkun rekan/pasin lavalla kaukana kenttäkeittiöstä.
Suurimmalla osalla oli mun muistikuvien mukaan pari suklaapatukkaa ja tai muuta herkkua siinä kenttälapion vieressä, mutta itse panostin mausteisiin, eli oli vähän pippuria sun muuta, joskus muistaakseni myös joku sinappituubi..
Minun mielestäni intin ruoka oli oikeasti ihan kelvollista, tosin voi johtua siitäkin, että yleensä nälkä leireillä oli valtava. Pientä mausteisuutta silti välillä kaipasin ja muistan, että kovin olivat purkkini suosittuja myös muun ryhmäni keskuudessa ;)
Tuli muuten sellainen asia vielä mieleen, että mitäs ruokaa/herkkua jengi piti taisteluvyössä leireillä?
...maustetut tonnikalapurkit...
Tuli muuten sellainen asia vielä mieleen, että mitäs ruokaa/herkkua jengi piti taisteluvyössä leireillä?
...Alikessu vaikuttaa todella tiukkapipolta, joten kovat ajat ovat edessä päin...
Kotiuduin jouluksi kotiin, joten suht tuoreessa muistikuvassa on vielä se, mitä kaikkea herkkua itse otin mukaan leireille. Dumppitaskussa oli usein pari suklaapatukkaa ja pieni ässämixpussi. Lipastaskuissa pidin oikeaoppisesti lippaita, vaikka jotkut pitivätkin esim. toista taskua tyhjänä ja kätkivät sinnekin eväitään. Ruokailuista en juurikaan säästänyt mitään syötävää esim. leipiä, vaan söin kaiken kerralla aterian yhteydessä. Toki joskus joku mustikkakeitto oli hyvä säästää myöhempään. Repussa mulla oli sitten yksi 1,5 litran pepsipullo per leiri. Yllättävän usein tuo jäi kokonaan juomatta, kun iltaisin oli vaan aikaa tutkia/motivaatiota penkoa isoa reppua. Lisäksi joskus oli korvapuusteja tai keksejä mukana. Suurin panostus oli tosiaan suklaapatukoihin. Kasarmilla ollessa sotkusta tarttui mukaan eniten pumadamunkkeja eli suomeksi berliininmunkkeja. 70snt kappale, joten joka ilta noita tuli ostettua melkeinpä se kolme kerralla. Tästä sainkin kuulla palautetta aika usein tupakavereilta, että taasko se osti pumadia, heh.Tuli muuten sellainen asia vielä mieleen, että mitäs ruokaa/herkkua jengi piti taisteluvyössä leireillä?
Haha, kuka niistä? Samassa yksikössä ollaan.Täällä sitä jonotellaan varusteita saatavaksi. Yksikkö on 2KT eli juuri se jonka laitoin toivelistallekkin. Harmi vain, että itse olen yksin täällä ja kaverini pääsivät samaan yksikköön, tosin eri tupaan. Alikessu vaikuttaa todella tiukkapipolta, joten kovat ajat ovat edessä päin. Saa nähdä kuinka alokas KuumaaKamaa selviää. Ensinmäiset lomat tuntuvat loistavan vasta ikuisuuden päässä.
Haha, kuka niistä? Samassa yksikössä ollaan.
T.Mustasilmäinen lääkintämies
Nukkumaan päästiin noin klo 23 aikoihin, mutta kyllä jumalauta sanon että tota tavaraa tuli ja niin saatanasti. Kaappini on aivan sekaisin ja etenkin nuo minireput sun muut ovat aivan järjettömän sekaisin, kun ei niille ole annettu kaappiin mitään järkevää sijoituspaikkaa. Voiko esim. lomareppuun laittaa niitä reppuja tieltä lojumasta?
Katos sattumaa, pitääkin moikata jos tulet vastaan ;). Nyt kun tarkemmin mietin niin törmäsinkin sinuun tuossa pääsisäänkäynnin yhteydessä!
Nukkumaan päästiin noin klo 23 aikoihin, mutta kyllä jumalauta sanon että tota tavaraa tuli ja niin saatanasti. Kaappini on aivan sekaisin ja etenkin nuo minireput sun muut ovat aivan järjettömän sekaisin, kun ei niille ole annettu kaappiin mitään järkevää sijoituspaikkaa. Voiko esim. lomareppuun laittaa niitä reppuja tieltä lojumasta?
Päivä ei mielestäni ollut raskas, tosin sitäkin pitkäveteisempi. Tupa vaikuttaa todella rennolta ja tuo alikessukin tuntuu olevan todella leppoisalla meiningillä liikenteessä sittenkin, ainakin vielä. Tähän meininkiin kyllä kestää totuttautuminen todella pitkään, etenkin juuri kaapin laitossa sekä pinkan teossa voi tulla ongelmia kun vaatimustaso kasvaa huomattavasti!
Unta pitäisi vain saada, kun aamulla on herätys mukavasti klo 5.30.
Omassa saapumiserässäni oli jantteri, joka oli jo alokkaana täysin mulkku. Miehen tie kävi lopulta Haminaan, ja toimiessaan kokelaana, oli heittämällä kasarmin vihatuin mies. Yritti tulla nakittamaan meitä vanhempaa miehistöäkin turhaakin turhempiin hommiin, vaikka meillä oli hiljainen diili, että saman saapumiserän jätkiä ei komennella, oli kaulassa mitä tahansa rautaa. Kävi mm. kantelemassa minusta luutnantille, kun en suostunut siivoamaan käytävää hänen käskystään. Kaverilla oli melko yksinäistä suorittaa inttiä.