Jospa tässä omistakin kokemuksista jotain heittäisi, toivottavasti joku tästäkin hyötyä saa.
Tieni vei Vekaralle I/09 saapumiserässä ja se oli jo tuossa vaiheessa selviö niin itselle kuin komppanian päälliköllekin, että tulen palvelemaan 6 kuukautta (tämän kohtelun Vekaralla saa tai ainakin tuolloin sai jokainen joukkuelajin urheilija näin halutessaan). Alkuhan tuolla oli hyvin sekavaa kun jatkuvasti mentiin paikasta a, paikkaan b, eikä itsellä ollut vielä mitään käryä missä nämä paikat sijaitsivat tai mitä niissä tulisi tapahtumaan. Näissä tuli kuitenkin hyvin nopeasti ilmi, että kaikessa tullaan opastamaan niin selkeästi, että se pahinkin uuno kyllä sen jutun tajuaa, vaikka lopulta yrittää ihan vaan jo vittuilun vuoksikin leikkiä tyhmää. Alku shokin jälkeen p-kausi kului uuteen opetelessa ja harjoitusvapailla ravatessa (noista KK-tigin mainitsemista koko päivän hv:sta kuulisin mielelläni lisää, ainakaan meillä kun ei ennen kolmea päässyt vapaalle edes veikkausliiga pelaajat), jotenkin tuossa pikkuhiljaa alkoi itse huomaamaan ettei se intti olekaan ihan niin paskaa mitä sitä oli alkuun ajatellut. Sitten koitti se päivä kun yksikön seinälle ilmestyi se lakana johon jokainen kävi merkkaamassa omat toivomukset jatkon suhteen, viimeiseen päivään asti kun tuo lakana siellä esillä oli mietin 6kk vai 12kk ja lopulta kävin kolme numeroa sinne heittämässä (en edes muista kakkos- tai kolmosvaihtoehtoa, jotain AUK-linjoja nuo kuitenkin olivat, ykköseksi heitin RUK).
Oltiin päästy siihen pisteeseen kun selvisi mihin kukakin joutuu/pääsee E-kauden ajaksi ja niinhän siinä kävi, että alokas kake619 jatkoi hommia AUK-ykkösellä kiiltomato (aliupseerioppilaan "arvomerkki") hihassa. Tässä vaiheessa se oli sitten itselle selvää, että nyt mennään täysillä ja ainoa tavoite on RUK, koska vuosi oli jo selviö ja Alikin hommat eivät itselle napanneet. Tästä AUK-1 ajasta itselleni ei ole jäänyt mieleen oikeastaan muuta kuin saatanallinen määrä oppitunteja, yksi leiri ja pääsiäislomia edeltävä pelko perseessä siitä jääkö koko komppania kiinni edeltävän viikonlopun gines perseilyiden takia. Ei jäänyt, vaikka kapteeni mielellään olisi näin päättänytkin, pääsiäisen pitkät lomat vietti vekaralla vajaa 60, tarkka luku taisi olla 56, Alikkia, viestimiestä ja oppilasta.
Koitti se päivä kun AUK-kurssi kokoontui auditorioon ja aloittettiin kertoa kuka menee mihinkin. Ensimmäisenä sieltä lähti tulemaan listalta RUK:iin valituista ja hyvin alkupäässä tuota listaa kuului myös oma nimi, helpotus. Haminasta oli liikkunut kaiken näköistä huhua ja vähän kauhun sekaisin tuntein sinne lähdettiinkin. Sinällään aika Haminassa oli itselleni ehkä näin jälkikäteen tarkastellen sitä intin parasta aikaa. Minä henk.koht pidin siitä että silloin kun jotain tehtiin, tehtiin täysillä ja silloin kun ei tehty, niin ei tarvinnut härvätä mitään muutakaan. Oppituntejahan tuollakin oli alkuun aivan posketon määrä ja välillä teki todella tiukkaa pysyä hereillä noilla tunneilla. Parasta RUK:ssa, heti Kirkkiksen jälkeen, oli leirit. Vedät 6vrk:ta alta 5h unilla jatkuvassa vesisateessa, sillä hetkellä uskomaton tatti otsassa, mutta se fiilis kun harjoitus on onnistuneesti ohi ja pääset huollon jälkeen rojahtamaan punkkaan. Suurin ero perusyksikön ja RUK:n välillä oli ehdottomasti yhteishenki, tällä en tarkoita sitä että perusyksikössä olisi ollut huono henki, vaan RUK:ssa tuo vaan oli vielä aivan toiselta planeetalta. Kaveri pyörtyy Kirkkiksellä, niin muu joukkue kantaa tätä kaveria viimeiset 3km. Osa ei jaksa juosta varusteidensa kanssa, niin jotkut kantaa parhaimillaan kolmen muunkin varusteet. Tiedossa on jonkun perseilyt iltavapailla ja tästä seuraava sanktio, vasikoimalla paska kaatuisi vain perseilijöiden niskaan, niin pidetään turpa kiinni ja kärsitään kaikki. Kurssijuhla ja ruusurynnäkkö, jo pelkästään tämän takia suosittelisin kaikille RUK:ta, hieno kokemus.
Perusyksikköön paluu alkoi mukavasti 11 päivän lomilla, tämän jälkeen olikin se tilanne ensimmäistä kertaa turvan edessä kun olit yksin vastuussa siitä, että koko porukka on oikeassa paikassa, oikeaan aikaan ja vielä oikein varustautuneenakin (Joo et täysin yksin tietenkään, mutta olit se kuka sen paskan otti vastaan ja jakoi sitten alaspäin tarvittaessa). Tässä vaiheessa myös se tuli harvinaisen selväksi, että eipä niillä koksuillakaan hirveitä vaikutusmahdollisuuksia ollut siihen mitä tai miten kasarmilla asioita tapahtuu. Metässä toki käytännön toteutus oli aika lailla sitten koksujen ja alikkien aivoitusten tuotetta.
Niille jotka johtajakoulutukseen intissä päätyvät, kannattaa pitää alusta asti riittävä ja vain riittävä kuri, helpottaa pirusti omaa hommaa kun käskiessä asioita alkaa myös tapahtua, ilman, että olet se komppanian suurin kyrpä. Toinen on sitten ettei sitä kantahenkilökuntaa pidä pelätä, pirusti mukavampi on käydä vielä varmistamassa kouluttajalta etukäteen jos olet epävarma jostain, kuin vetää koko porukka tekemään asia päin vittua ja ihmetellä sitten jälkikäteen, että miten tässä nyt näin kävi. Sitten vielä aikamääreet jos selkeästi ette ole pääsemässä aikamääreeseen kannattaa tästä ilmoittaa hyvissä ajoin, paskaa tulee kyllä niskaan, muttei niin paljoa kun jätät ilmoittamatta ja Prikaatinkomentaja sattuukin tekemään yllätysvisiitin harjoitukseen.
Tulipahan tekstiä. Jos jollakin jotain kysyttävää intin suhteen tulee mieleen, vastailen ihan mielelläni.
Tieni vei Vekaralle I/09 saapumiserässä ja se oli jo tuossa vaiheessa selviö niin itselle kuin komppanian päälliköllekin, että tulen palvelemaan 6 kuukautta (tämän kohtelun Vekaralla saa tai ainakin tuolloin sai jokainen joukkuelajin urheilija näin halutessaan). Alkuhan tuolla oli hyvin sekavaa kun jatkuvasti mentiin paikasta a, paikkaan b, eikä itsellä ollut vielä mitään käryä missä nämä paikat sijaitsivat tai mitä niissä tulisi tapahtumaan. Näissä tuli kuitenkin hyvin nopeasti ilmi, että kaikessa tullaan opastamaan niin selkeästi, että se pahinkin uuno kyllä sen jutun tajuaa, vaikka lopulta yrittää ihan vaan jo vittuilun vuoksikin leikkiä tyhmää. Alku shokin jälkeen p-kausi kului uuteen opetelessa ja harjoitusvapailla ravatessa (noista KK-tigin mainitsemista koko päivän hv:sta kuulisin mielelläni lisää, ainakaan meillä kun ei ennen kolmea päässyt vapaalle edes veikkausliiga pelaajat), jotenkin tuossa pikkuhiljaa alkoi itse huomaamaan ettei se intti olekaan ihan niin paskaa mitä sitä oli alkuun ajatellut. Sitten koitti se päivä kun yksikön seinälle ilmestyi se lakana johon jokainen kävi merkkaamassa omat toivomukset jatkon suhteen, viimeiseen päivään asti kun tuo lakana siellä esillä oli mietin 6kk vai 12kk ja lopulta kävin kolme numeroa sinne heittämässä (en edes muista kakkos- tai kolmosvaihtoehtoa, jotain AUK-linjoja nuo kuitenkin olivat, ykköseksi heitin RUK).
Oltiin päästy siihen pisteeseen kun selvisi mihin kukakin joutuu/pääsee E-kauden ajaksi ja niinhän siinä kävi, että alokas kake619 jatkoi hommia AUK-ykkösellä kiiltomato (aliupseerioppilaan "arvomerkki") hihassa. Tässä vaiheessa se oli sitten itselle selvää, että nyt mennään täysillä ja ainoa tavoite on RUK, koska vuosi oli jo selviö ja Alikin hommat eivät itselle napanneet. Tästä AUK-1 ajasta itselleni ei ole jäänyt mieleen oikeastaan muuta kuin saatanallinen määrä oppitunteja, yksi leiri ja pääsiäislomia edeltävä pelko perseessä siitä jääkö koko komppania kiinni edeltävän viikonlopun gines perseilyiden takia. Ei jäänyt, vaikka kapteeni mielellään olisi näin päättänytkin, pääsiäisen pitkät lomat vietti vekaralla vajaa 60, tarkka luku taisi olla 56, Alikkia, viestimiestä ja oppilasta.
Koitti se päivä kun AUK-kurssi kokoontui auditorioon ja aloittettiin kertoa kuka menee mihinkin. Ensimmäisenä sieltä lähti tulemaan listalta RUK:iin valituista ja hyvin alkupäässä tuota listaa kuului myös oma nimi, helpotus. Haminasta oli liikkunut kaiken näköistä huhua ja vähän kauhun sekaisin tuntein sinne lähdettiinkin. Sinällään aika Haminassa oli itselleni ehkä näin jälkikäteen tarkastellen sitä intin parasta aikaa. Minä henk.koht pidin siitä että silloin kun jotain tehtiin, tehtiin täysillä ja silloin kun ei tehty, niin ei tarvinnut härvätä mitään muutakaan. Oppituntejahan tuollakin oli alkuun aivan posketon määrä ja välillä teki todella tiukkaa pysyä hereillä noilla tunneilla. Parasta RUK:ssa, heti Kirkkiksen jälkeen, oli leirit. Vedät 6vrk:ta alta 5h unilla jatkuvassa vesisateessa, sillä hetkellä uskomaton tatti otsassa, mutta se fiilis kun harjoitus on onnistuneesti ohi ja pääset huollon jälkeen rojahtamaan punkkaan. Suurin ero perusyksikön ja RUK:n välillä oli ehdottomasti yhteishenki, tällä en tarkoita sitä että perusyksikössä olisi ollut huono henki, vaan RUK:ssa tuo vaan oli vielä aivan toiselta planeetalta. Kaveri pyörtyy Kirkkiksellä, niin muu joukkue kantaa tätä kaveria viimeiset 3km. Osa ei jaksa juosta varusteidensa kanssa, niin jotkut kantaa parhaimillaan kolmen muunkin varusteet. Tiedossa on jonkun perseilyt iltavapailla ja tästä seuraava sanktio, vasikoimalla paska kaatuisi vain perseilijöiden niskaan, niin pidetään turpa kiinni ja kärsitään kaikki. Kurssijuhla ja ruusurynnäkkö, jo pelkästään tämän takia suosittelisin kaikille RUK:ta, hieno kokemus.
Perusyksikköön paluu alkoi mukavasti 11 päivän lomilla, tämän jälkeen olikin se tilanne ensimmäistä kertaa turvan edessä kun olit yksin vastuussa siitä, että koko porukka on oikeassa paikassa, oikeaan aikaan ja vielä oikein varustautuneenakin (Joo et täysin yksin tietenkään, mutta olit se kuka sen paskan otti vastaan ja jakoi sitten alaspäin tarvittaessa). Tässä vaiheessa myös se tuli harvinaisen selväksi, että eipä niillä koksuillakaan hirveitä vaikutusmahdollisuuksia ollut siihen mitä tai miten kasarmilla asioita tapahtuu. Metässä toki käytännön toteutus oli aika lailla sitten koksujen ja alikkien aivoitusten tuotetta.
Niille jotka johtajakoulutukseen intissä päätyvät, kannattaa pitää alusta asti riittävä ja vain riittävä kuri, helpottaa pirusti omaa hommaa kun käskiessä asioita alkaa myös tapahtua, ilman, että olet se komppanian suurin kyrpä. Toinen on sitten ettei sitä kantahenkilökuntaa pidä pelätä, pirusti mukavampi on käydä vielä varmistamassa kouluttajalta etukäteen jos olet epävarma jostain, kuin vetää koko porukka tekemään asia päin vittua ja ihmetellä sitten jälkikäteen, että miten tässä nyt näin kävi. Sitten vielä aikamääreet jos selkeästi ette ole pääsemässä aikamääreeseen kannattaa tästä ilmoittaa hyvissä ajoin, paskaa tulee kyllä niskaan, muttei niin paljoa kun jätät ilmoittamatta ja Prikaatinkomentaja sattuukin tekemään yllätysvisiitin harjoitukseen.
Tulipahan tekstiä. Jos jollakin jotain kysyttävää intin suhteen tulee mieleen, vastailen ihan mielelläni.