Inttiin lähdössä?

[Halifaxin Hirvi]

Ehkä on hyvä nostaa tätä ketjua pikkuhiljaa ylöspäin. Tarkalleen viikon kuluttua lähtöerä 2/14 viettää ensinmäistä iltaansa kasarmien suojassa. Minä kaikkien muiden alokkaiden joukossa. Onko jatkoajassa muita tämän "kovan" kohtalon kokevia ja jos on niin mihin päin Suomea teitä ollaan viemässä? Oma suuntani on kohti Vekaranjärveä.

Juu tervetuloa tänne vain! Itse voin melko tuoreesti kertoa tästä kasarmista, tammikuussa kun tänne saavuin. Ensimmäinen päivä on todella, huom. todella sekava. Teidät jätetään bussilla tuohon kuljetuskeskuksen eteen josta teidät ohjataankin eri repuntarkistus ym. pisteisiin. Siitä sitten ohjattiin mihin yksikköön kuulut, sekin tilanne oli niin sekava että oksat pois. Hirveä melu ja huuto, esim: "SALMINEN, 3KT" ja samaanaikaan huuto esim "SALLINEN 1KT" (nimet keksitty) siinä oltiinkin sitten aika pihalla. Jokatapauksessa kun oman yksikön sai tietoonsa, joku alikeista (en jälkeenpäin edes muista, oli tilanne niin sekavaa kokoajan) ohjasi meidät omaan yksikköömme, joka sattui olemaan yllätysyllätys, 3KT. Siellä sitten perus haastattelut ja kysymykset, jonka jälkeen pimeisenä tammikuu iltana käytiin sitten ne kamppeet hakemassa. Hyi että. Se säkki tuntui painavan ainakin 200kg. Se piti sitten ilman mitään ohjeita sinne kaappiin sulloa, joka oli sitten aamulla virhe... Illalla meidän tupaan rupesi tulemaan ties minkänäköistä sakkia, kukaan ei puhunut mitään. Tulin suhtajoissa tupaan joten sain valita paikan, otin aivan tuvan perältä toisen alapunkan, jossai ei tietenkään ollut vielä patjaa. Sitä patjaa ei koskaan tullut joten siinä sitten vietettiin ensimmäinen yö telttapatjan päällä. Miksikö oli virhe sulloa kaappi vain nopeasti täyteen? Aamulla herätessä oli muuten sellainen paniikki ja rumba päällä kun kuulutettiin "M05"sta ym. koodikielistä. Muistan aina kun piti koko kaappi tyyliin tyhjentää jotta löytyi jotkut palvelushanskat. Aamulla siinä sitten oltiin pihalla (armeijassa on aina -30) pakkasessa nimenhuudossa. Joku jopa pyörtyi siellä... mietin mihin olin oikein tullut. Loppupäivästä en muista mitään, oikeasti niin sekavaa se oli kun ei tiennyt mistään mitään ja kokoajan oltiin menossa johonkin.

Vapaa-aikaa ei liiemmin ollut ensimmäisellä viikolla. Oppitunteja ilta kahdeksaan asti ja sen jälkeen ruvettiin jo panikoimaan meneekö illan pinkka läpi... Niitäkin tuli väänneltyä se 30min joka ilta, kun "pelkäsi" niin paljon että toivottavasti en ole ainoa jolla ei mene läpi. Siinä yksi asia mikä armeijassa on hyvää. Ikinä et mokaa yksin, aina joukkueena. Jos yksi perseilee, koko joukkue kärsii.

P-kausi oli rankkaa aikaa. Iltaisin olin aina jo 21.30 punkassa nukkumassa, ei sitä puhelinta jaksanut räplätä ei sitten millään. Oli pakko saada ne 8h unet että jaksoi.

Itsekin lähdin "6kk tai kotiin" asenteella Vekaralle. Jossain välissä p-kautta alettiin jo kuiskailla mihin ketäkin joutuisi. Itse ammuin kiitettävästi ATT:ssa, mutta muuten pysyttelin aina johtajien silmien alla juuri siinä perusmassassa. Se on hyvä merkki jos kukaan alik/kokelas ei millään vaan muista nimeäsi vielä monen viikon jälkeen.

Sitten tuli se haastattelu. Se jota oli odottanut ensimmäisestä päivästä lähtien. Olin jo 90% varma että 6kk homma sieltä tulee, niin oli mulle kokoajan vihjailtu. Haastattelussa ylil. sitten aloitti:
-Jaa, mihis xxx haluaa?
-KRH tai viestimies.
-Eli puoli vuotta?
-Kyllä!
Ylil katseli jtn arvioita minusta ja:
-Teitä ei taida noi johtajahommat kiinnostaa?
-Juu ei todellakaan!
-Juu niin vähä arvelin. Lähdetään siitä että puoli vuotta täällä palvelet. (Samalla ylil. alleviivasi jtn lappua) ja kysyi aivan loppuun:
-Mitäs jos laitettais vielä yksi pitkä homma tähän, ihan muodon vuoksi kun kolme näitä pitää olla.
-Hmm... Noo... Laita vaikka.. Lääkintämies siihen kolmanneks.
-Juu. Mutta 6kk tuut olemaan täällä. Voit mennä

Ai että sitä vapauden tunnetta mitä tossa kohtia oli! Olin jo melko varma 6kk mies. Tuuletin ja vittuilin muille tupalaisille joiden kyselyt oli mennyt "Mikä AUK linja?" :D

Siinä sitten odoteltiin sitä päivää jolloin tuomiot kerrotaan. Siirryimme auditorioon, jossa oli hyvin hiljainen ja jännittynyt olo. Rupesi nimiä satelemaan ja sitä kiroilun määrää kun jotkut joutui AUKiin. Sitten tuli ne lyhyemmät hommat. Nimeäni ei mainittu KRH listalta, aloin jo ihmettelään. Seuraavaksi tuli viestimiehet, ei sieltäkään! Sitten tuli nyrkistä naamalle. Seuraavalla sivulla löysin nimeni kappas kappas, lääkintämiesten listalta. Voi elämä siinä tuli otettua juuri 90 aamua lisää.

Lämäreiden hommista voin sen sanoa ettei sen 1kk kurssin jälkeen paljoa hommia tehdä, leirejä ja loppusotaa lukuunottamatta. 12 yön loppusota Lapissa tulee kulkemaan aina muistoissani... Joten jos joudut vuoden olemaan, pääset sinäkin tuon kokemaan. Talvi Rovaa kun ei enään järjestetä.

Joten tervetuloa tänne! T.Gonahtanut lääkintämies joka makaa nytkin punkassa kun ei ole mitään tekemistä.

Niin ja me sitten tulotarkastetaan teidät. Voi hitto siitäkin tulee sellainen sirkua kun 1500 alokasta pyörii siellä miten sattuu. Noh, itsekin olin tammikuussa yksi heistä.

TJ76, ei tunnu missään!

Pahoittelen mahdollisista kirjoitusvirheistä. Nyt kessulle ja päikkärit lounaaseen asti.

Muut lämärit täällä kyllä tietää mitä J-kauden jälkeinen "elämä" täällä on....

 

[Ameno]

Itse olen saapumiserää II/07 ja palvelin PKarPR:ssa, Kontiorannassa - RIP. Omien kokemuksien perusteella tuo AUKkiin pääseminen tai joutuminen riippuu melko paljon vapaaehtoisten määrästä. Olen myös kuullut, että kesän saapumiserässä on paljon enemmän AUKkiin halukkaita, kuin talvella, johtuen varmaankin ihan siitä, että siinä on normaalisti vuosi aikaa ennenkun koulut yms alkaa seuraavan kerran, joten on paljon helpompi välttää ainakin sinne joutuminen.
Itsekin tuolloin ilmoitin halukkuuteni AUKkiin pääsemiseksi. Minulla oli lukio käytynä suht hyvillä arvosanoilla ja opiskelipaikka yliopistosta jo varmistettuna, niin mikäpä siinä olisi ollut vuotta viettää, kenties siitä johtajakoulutuksesta olisi ollut jotain hyötyäkin. Suht särmästi suoritin silloin peruskoulutuskautena kaikki, taisin pälli-1 testistäkin saaha keskiarvoa melko paljon paremmat pisteet, ensimmäisessä sissiradistitestissäkin kuuntelin niitä piipityksiä sen verran hyvin, että minut kutsuttiin toiseen sissiradistitestiin. No en varmaan niissä kuntotesteissä ollut lähellekään parhaimmistoa toisessa sissiradistitestissä, ja sitten sille upseerillekin sanoin, että en ehkä vältsisti haluais tällaiseksi, huhut jokavuotisista kertauksista hiihtoineen ei nimittäin ihan napanneet. Joo, fyysinen kuntoni ei kyllä mitenkään erityisen hyvä ollut, erityisesti noissa juoksulajeissa, vaikka melko hoikka poika olinkin armeijaan tullessa (lähtiessä paino oli noussut kymmenisen kiloa). Mielestäni ainakin olin kuitenkin melko hyvin pärjännyt verrattuna moneen muuhun.
Nooh, itselläni se AUKkiin pääsy jäi sitten toisesta pällitestistä, eli tästä psykologisesta testistä. Kyllähän tuossa kyselyssä tavallaan oli selvää mihin piti vastata millä tavalla, jotta olisit joku hypersupermies, kaikkien huomion keskipiste jne, mutta kyselyssä vastailin ihan omantuntoni mukaan, eikä pisteet sitten riittäneet. Minut pistettiin vielä tekemään uudestaan kyseinen testi, mutta vieläkin vastailin kyssäreihin ihan rehellisesti, enkä saanut vieläkään tarpeeksi pisteitä, enkä täten sitten päässyt AUKkiin, vaikka niin olin sinne luullut jo pääseväni. Yhteispisteitä eri suorituksista olin saanut enemmän kuin moni muu, särmäkin, tyyppi, jotka sitten sinne AUKkiin sitten lähtivät. Kai minulla sitten viiraa päässä, enkä ole johtaja-ainesta. Vähän hävettää tätä myöntää esim. joillekin kavereille etten pällitestistä läpi päässyt.
Kyllähän tuo oli aika kova paikka itselleni kuulla tuo, etten sinne päässyt, ja erityisesti se, mihin minua sen sijaan ollaan pistämässä. Koska olin ilmottanut halukkuuteni AUKkiin, eli siis vuoden palvelukseen, niin tämän jälkeen ei ollut mitään mahdollisuuksia selvitä enää puolella vuodella. Vaihtoehdoiksi minulle sitten annettiin 12kk kuskihomma tai sitten 9kk lääkintämiehen koulutus. Noh näistä sitten valitsin tuon lääkintämiehen koulutuksen, kun se nyt oli edes vähän lyhempi eikä kuskeilu kiinnostanut vähänkään alusta. Ei kyllä juuri se lämärihommakaan.
Hetken tämä vitutti, mutta eipä tuolle ollut enää mitään tehtävissä, joten päätinpä sitten vetää tuon lämärihomman kunnolla. Ihan mukavaa puuhastelua sekin oli, ja kai siitäkin sitten jotain hyötyä näin jälkeenpäin on ollut (ehkä jopa enemmän, mitä AUKista olisi ollut?). Olin tietysti tuon lääkintämieskurssin "priimus" eli sain parhaimmat pisteet sitten siitä. Pieni vitutuksen aihe oli sekin, ettei edes korpinnatsoja minulle annettu milloinkaan, vaikka jonkun aikaa jatkoin melko skarppina. Eipä tuolla kai sitten lämäreille niitä juuri anneta, muuta kuin niille sissilämäreille tietysti.
Loppuarmeija-aika lääkintämiehenä olikin sitten melko lepposaa, varsinkin sen 6kk:n jälkeen. Varuskuntasairaalan päivystystä, muuten ei oikeen mitään tekemistä, kyllähän tuohonkin tylsyyten meinasi kypsyä. Ainahan kaikille leireille lääkintämiehiä tarvitaan, joten joillakin leireillä tuli lorvittua, joilla muuten tuskin olisi tullut käytyä, mutta eipä noilla lereillä paljon mitään tarvinnut tehdä.
Noh, nyttenpä ollaan valmistuttu sieltä yliopistosta, eikä kertauskutsuja ole kuulunut. Oma varuskuntani lakkautettu, alan melkein olla jo ikäloppukin, niin toivottavasti ei kertauskutsuja enää kuulukaan.
Tarinan opetus? En tiedä. Noh, mitä tässä on jo aiemmin sanottu, että selkeästi ilmoittakaa halunne johonkin kuuden kuukauden hommaan, mikäli ette kauempaa halua siellä viihtyä, tietysti hyvät perustelut tuskin haittaavat toiveenne toteutumista. Toinen tapa estää tämä on vetää vaikka pällitestit vihkoon, niin ette ainakaan AUKkiin joudu, mikäli siis muuten riittää päteviä ehdokkaita sinne, mutta tämä nyt ei estä muita pidempään kestäviä paskanakkeja.

Aamuja vain kaikille alokkaille ja muillekin asevelvollisuuttaan suorittaville!

 

[HankChief]

Kuulin eräältä luotettavalta intin käyneeltä kaverilta seuraavanlaisia huhuja/vinkkejä:

-Jos ymmärsin oikein, II/2014 (?) ei kotiudu koskaan
-Kannattaa aina olla joko ensimmäinen tai viimeinen, niin pääsee helpoimmalla
-Tosisoturi ei käy koskaan suihkussa ja nukkkuu päiväpeiton päällä säätääkseen arvokasta levytysaikaa

Noilla nyt varmaan jo pääsee alkuun. Itse kävin sivarin.

 

[Lert]

Säälin aika paljon kavereita, joille sanottiin, että mitä nohevammin käyttäydyt, sitä varmemmin pääset siihen koulutukseen mihin haluat. Yksi mun tuvasta uskoi tämän pölpötyksen ja oli särmä kaveri koko p-kauden. Toki se oli luonteeltaakin jo todella mukava kaveri. Harrasti jääkiekkoa ja oli sellainen iloinen ja auttavainen kaikkia kohtaan. Ei siis todellakaan mikään ressukka vaan todella suosittu ja kova kaveri. Jätkä halusi kuitenkin ehdottomasti puolen vuoden palveluksen koska hänellä oli jotain tärkeää kotopuolessa, ilmeisesti opiskelua tai jotain muuta. No, Kaveri meni joukkueenjohtajan haastatteluun ensimmäisen kerran ja nuorehko, myös jääkiekkoa pelaava ylikersantti kyseli kaverin kuulumisia ja halukkuutta johtajakoulutukseen mihin kaveri sanoi ehdottomasti ei ja luetteli muutaman puolen vuoden nakin, johon olisi halukas.
No, viikon päästä tuli taas kutsu ylikersantin luo ja keskustelu eteni suurinpiirtein näin:
-No niin, Onko miehen mieli muuttunut?
-Ei ole muuttunut
-No, teidät on kuitenkin laitettu johtajakoulutukseen eli palvelusaikanne on vuosi.
-(syvää epäuskoisuutta) No, entäs ne mun muut vaihtoehdot.
-Ne on kaikki jätetty pois. ne on heitetty menemään.

Kaveri marssii suoraan kapteenin toimistolle, jossa saa vielä tylymmän vastaanoton.

Tiivistettynä siis: Kaverille valehdeltiin päin naamaa varusmiespalveluksen alussa, siis yksikön kapteenin toimesta ja kaveri kun toimi tarkalleen kyseisen ohjeen mukaisesti, sai kärsiä.

Älkää siis uskoko mokomaa roskaa. Sitten on vielä tyyppejä , jotka ehdottomasti haluavat puolen vuoden palveluksen mutta ovat luonteeltaan niin "kilttejä", että eivät mitenkään pysty olemaan töhöjä ja nämä kaverit marssitetaan suoraan johtajakoulutukseen.

Riippuu tietenkin aina AUK paikoista ja niihin olevien halukkaiden määrästä, kuinka kellekki käy.
Eräs toinen kaverini menetti kohtalaisen isolla vaivalla hankkimansa opiskelupaikan, kun yksikön päällikkö marssitti mistään opiskelupaikoista kiinnostamatta kaverin johtajakoulutukseen ja näin kaveri menetti opiskelupaikan itseltään. Tämä siis ihan muutama vuosi sitten. Mielestäni erittäin tylyä toiminta puolustusvoimilta, joiden pitäisi EHDOTTOMASTI huomioida tälläiset tapaukset paljon tarkemmin. Kysymyksessä on kuitenkin jokaisen yli 18-vuotiaan miehen velvollisuus osallistua maamme puolustukseen. Tämä velvollisuus murentuu nopeasti kun nämä "kaltoin" kohdellut nuoret astuvat vanhojen jäärien saappaisiin tulevaisuudessa ja muistelevat omia kokemuksiaan varusmiespalveluksen ajoilta.

 

[sambersson]

Mä laitoin valintakyselyyn vaihtoehdoiksi traktorikuski, polkupyörämekaanikko ja viestimies. Mihinkään näistä en päässyt. Vielä kun jyrkkä ei haastattelussa kaikkiin yli 180vrk, niin laittoivat johonkin ylijäämäjoukkueeseen joka hoiti ns. paskahommia. Komento- ja huoltojoukkue. Kaikki komppanian aseet tuli koulutettua, mutta mihinkään ei erikoistuttu.

Jos on tiedossa paljon leiriöitä, kannattaa vetää tukka pois. On meinaan huomattavasti helpompaa pestä pelkkää päänahkaa.

 

[MustatKortit]

Ilmeisesti trendi sitten "hieman" muuttunut omien aikojeni?

Olin intissä I-98 Dragsvikissa, PsVK (panssaritorjuntakomppania på finska)...

No, tuskinpa on muuttunut siinä mielessä, että tuohan on/oli koko Dragan gonahtanein komppania :) Minun aikanani 2000-luvun puolessa välissä tuonne sijoitettiin kaikki Pasi-kuskit, rekkakuskit, jne. Plus tietty B-miehet, jos oikein muistan.

Tosin ei taida enää olla tuossa muodossaan, vaan jotain uudistuksia on viime vuosina tehty.

Dragsvikissa on kolme komppaniaa, jossa uskoisin olevan enemmän halukkaita AUKkiin, kuin on paikkoja.

Nämä komppaniat ovat Rannikkojääkärikomppania (luonnollisesti), sekä heidän toimintaansa tukevat Pioneerikomppania (lempinimellä "Pjonken") sekä Kranaatinheitinkomppania (eli GRK på svenska).

Itseäni Kustjägarkompanietissa kiehtoi monikin asia, etenkin mahdollisuus päästä näkemään ja kokemaan hyvin monipuolisesti maamme armeijan oloja ja eri vempeleitä. Mukaan mahtuikin niin hienoja leirejä merellä, aketusta Santahaminassa, hiihtokisoja Kainuussa, kuin helikopterikyytejä Utissa ja Parolassa.

Krh.miehenä ja eritoten tulenjohtajana yhteistyö rannikkojääkärikomppanian kanssa on varsin mielenkiintoista, koska tällaisella komppanialla on oma epäsuora tuli ja näin ollen nämä krh.miehet muodostavat varsin tiiviin porukan.

 

[TosiFani]

...Eräs toinen kaverini menetti kohtalaisen isolla vaivalla hankkimansa opiskelupaikan, kun yksikön päällikkö marssitti mistään opiskelupaikoista kiinnostamatta kaverin johtajakoulutukseen ja näin kaveri menetti opiskelupaikan itseltään...

Ilmeisesti kyseessä on ulkomainen tai joku yksityinen koulutuksen järjestäjä, sillä käsitääkseni armeija on laillinen peruste opiskelupaikan vastaanottamisen lykkäykseen.

 

[Lert]

Ilmeisesti kyseessä on ulkomainen tai joku yksityinen koulutuksen järjestäjä, sillä käsitääkseni armeija on laillinen peruste opiskelupaikan vastaanottamisen lykkäykseen.

Tottakai on mutta kyseinen opiskelupaikka oli muistaakseni jollain lailla erityinen, ettei lykkäys onnistunut.

 

[varjo]

Tottakai on mutta kyseinen opiskelupaikka oli muistaakseni jollain lailla erityinen, ettei lykkäys onnistunut.

Ei niitä nyt taida ainakaan kotimaan rajojen sisällä oikein olla, ehkä joku kaupallinen lentokoulu kenties?

Pitää nyt toki muistaa että armeijan ja varusmiespalveluksen tehtävä ei ole viihdyttää, olla mukava pikkujuttu hoidettavana ennen elämää vaan kouluttaa sodan ajan armeijaan reserviä. Jos joku sattuu nyt olemaan pätevä ja kykenevä, isossa kuvassa kansakunnan etu on että henkilö sitten päätyy johtajakoulutukseen, tuotti se sitten inhimillistä tragediaa tai ei, sitä varten asevelvollisuus on velvollisuus, ei vapaaehtoisuus.

Jos näissä tapauksessa kategorisesti alettaisiin käyttää jonkinlaista inhimillistä harkintaa, ollaan sikäli vähän epätasa-arvoisessa tilanteessa niitten osalta joilla on joku opiskelupaikka ja niitten joilla ei ole, olisiko se sitten jotenkin enemmän reilua että ilman tosihyvää tekosyytä 12kk palvelus olisi aina automaatio kun kaikki opiskelupaikan omaavat tai pääsykokeisiin valmistautumaan tahtovat saisivat automaattisen lyhennyksen.

 

[Masculine]

Kaveri marssii suoraan kapteenin toimistolle, jossa saa vielä tylymmän vastaanoton.

Jokaisesta varuskunnasta löytyy ihmisiä, jotka pystyvät kumoamaan näiden kapteeneiden ja komppanianpäälliköiden päätökset, eikä heillä ole siihen mitään sanottavaa. Kenttärovastit ja kuraattorit esimerkiksi pystyvät auttamaan näissä asioissa ja he ovat sielä palvelemassa nimenomaan sitä siviiliminääsi, eikä niinkään armeijan. Eihän sitä välttämättä omalle maineelleen tuolla intissä tee hyvää, jos ravaa kinuamassa etuuksia ympäri varuskuntaa, mutta se on pieni hinta koulupaikasta, josta on iloa loppu elämäsi ajan. Niinkun tuossa aikaisemmin sanoin, niin armeijassa pätee täysin samat lainalaisuudet, kuin normaalissakin elämässä. Jos tahdot saada jonkun ongelman oikeasti hoitumaan menet siitä kertomaan niin ylös kun vaan pystyt, sillä yläpäässä on ihmisiä, jotka voivat oikeasti asioihin vaikuttaakkin.

 

[Euro71]

Niin uskomattomalta kuin se tuntuukin, niin luin koko ketjun. Ketjussa on valtavan paljon asiaa armeijasta ja sen suorittamisesta. Kun kuitenkin harva tulee käsittääkseni lukemaan koko ketjua, niin tässä pikapikaa joitain poimintoja niille, jotka ovat armeijaan menossa (käsittääkseni joku saapumiserä on tulossa?). Omat kokemukseni tosiaan vuodelta -92, mutta silti:

- Voit miettiä etukäteen mikä kiinnostaisi, mutta totuus on valitettavasti se, että sijoituspaikkasi on määrätty jo etukäteen ja liikkumavara on "mallia armeija" - eli hyvin monitahoinen juttu. Vaihtoehdot valkenevat sitten ensimmäisten viikkojen ja kuukausien aikana, joten liian pitkällemeneviä suunnitelmia ei ehkä kannata tehdä.

- Ensimmäiset viikot voivat olla todella haastavaa aikaa lähinnä pään kestävyyden suhteen. Kuten ketjun syövereissä on todettu, "kuria on helpompi löysätä kuin kiristää", jonka jokainen varusmiesjohtaja (alikersantti ja kokelas) tietää. Alussa harrastetaan "shokkihoitoa" ja otetaan turhat luulot pois. Ei kannata pelästyä asiasta. Ideana on vain saada porukka tekemään se, mitä sanotaan.

- Muutenkin, armeija on niin erilainen maailma siviiliin verrattuna. Esimerkiksi minulle itselleni kesti tovi tottua siihen, että kaikki asiat hoidetaan huutamalla. Sillekin on loppujen lopuksi syy; sen informaation olisi tavoitettava koko komppania niin sisä- kuin ulkotiloissa, ja äänenkäyttöä kyllä AUK:ssa (ja tod. näk. myös RUK:ssa) harjoitellaan sen mukaan, että kauimmaisessakin tuvassa saadaan selvää siitä, millainen varustus pitäisi olla päällä. Siihen huutamiseen tottuu puolin ja toisin.

- P-kausi on kaikille sama, ja se on aika tylsä ja jankkaava. Loppuaika onkin sitten enemmän sitä omaa hommaa, ja se voi olla todella kiinnostavaa, jos valikoit paikan, joka kiinnostaa sinua. Itse en tiennyt räjähdysaineista mitään ennen armeijaa, mutta sen jälkeen tiesin niistä enemmän kuin siviililaki sallii ;)

- Rannekello: On olemassa hyvin vähän tavaroita, joita armeijaan tarvii, mutta ota mukaan rannekello taustavalolla. Helpottaa järkyttävän montaa asiaa lafkassa, jossa eletään kellon perusteella. Suunnilleen kaikki muu ehdotettu siviilikampe (omat bokserit, lenkkarit, otsalamput, ...) on sellaista, jonka voit roudata paikalle kyllä myöhemminkin tarpeen niin vaatiessa. Ota halpa kello, koska iso osa niistä kuitenkin jää koristamaan Suomen luontoa.

- Sinner (2011) sanoo: "Jep, eli älä koskaan ala "selventämään" käskyä oli se mielestäsi kuinka typerä tahansa tai hoidettavissa jotenkin helpommin. Vastuu on kuitenkin aina käskijällä. Käskyn takana on myös usein sellaisia seikkoja ja tarkoituksia joita et välttämättä osaa edes ajatella." - niin totta kuin vain voi olla. Jos sinua kiinnostavat nämä asiat, mene AUK/RUK:iin, jos et halua, niin älä sitten ala "pätemään".

- Niin hurjalta ja sairaalta kuin se aluksi tuntuukin, Suomen armeijan koulutusmetodit ovat pääpiirteissään hyvin moderneja, ja näitä metodeja on testattu sodissa (Bosnia, Irak, Afganistan, ...) ja ne on hyväksi havaittu. Suomen armeija ei ole missään tyhjiössä, vaan osa kansainvälistä - tai, no - länsimaista sotilas- ja turvallisuusyhteisöä.

- Joka tapauksessa, armeija (niin Suomen kuin muidenkin maiden) on fyysinen paikka. Ne on kaikki mitoitettu 180cm/80kg miehelle, ja sen kyllä sitten huomaa niiden tavaroiden pakkaustavoissa. Tästä huolimatta armeijassa ehdottomasti tärkein asia on puhdas sinnikkyys, ja aerobinen kunto on ehdottoman ratkaisevassa roolissa jaksamisen kanssa. Ja tätä asiaa koulutuksessa myös haetaan!

- Jos välttämättä haluat selvitä 6kk:lla, niin kuten tässä ketjussa on sanottu, mene kesän saapumiserään ja mene suht "kovaan" yksikköön, jossa vapaaehtoisia riittää myös pidemmille palvelusajoille. Tässä ketjussa ollaan todettu moneen kertaan, että kesän saapumiserissä on useammin jopa kilpailua AUK-paikoista. Sen vaan sanon, että pioneeripuoli (jossa itse olin) voi olla haasteellinen puoli välttää "jatkokoulutusta" johtuen siitä, että taistelupioneerien (6kk) osuus on aika pieni suhteessa erikoiskoulutuksen saaviin (AUK/RUK, kuljettajat, venemiehet, konekuskit, ponttoonimiehet, ...)

- Minä itse kuitenkin suosittelisin kaikille AUK/RUK-linjaa, jos vain mahdollista. Ensinnä, ihmisen elämässä yksi "ylimääräinen" 6 kk on häviävän pieni osa elämää. Se 6kk antaa aivan toisenlaisen kuvan koko hommaan, ja paljon mielekästä tekemistä. Armeijaa ei kannata ottaa pakollisena pahana, vaan ainutkertaisena (ja ilmaisena!) mahdollisuutena viettää elämänsä extreme-leiri.

- - -

Jos sitten kommentoi jotain noihin vanhoihin juttuihin, niin yksi voisi olla tämä Alik vs Kokelas -juttu. Ketjussa on ollut kommentteja siitä, että kuinka alikersanttien ja kokelaiden välillä on ollut joidenkin mielestä selvä ero siinä, että kokelaat ovat olleet selkeästi alikersantteja fiksumpaa väkeä.

Itsehän kyllä koetin päästä AUK:ssa RUK:iin, mutta lukupääni ei yksinkertaisesti pärjännyt tuoreille ylioppilaille. Minä siis silloin jatkoin AUK II:n, ja kuten tuolla aiemmin totesin, menin sitten entisille tupakavereille ryhmänjohtajaksi. Siihen aikaan homma meni niin, että me tolskattiin ilman koksuja näiden entisten tupakavereiden kanssa niiden palvelusajan loppuun saakka. Täytyy myöntää, että siinä vaiheessa kun koksut "kotiutui" takaisin perusyksikköön, niin oli vähän sellaista kitkaa välillä - vaikka siis hehän olivat olleet ensin meidän tupakavereita perusyksikössä ja sittemmin AUK:ssa.

En tiedä. Minä vietin helkkarin haasteellisen kolmikuukautisen vanhojen pioneerien eli entisten tupakavereiden kanssa. Voi olla, että kun viimeisenä kuukautena olin sitten yhden alokastuvan johtajana, niin saattoi olla kotiuttaminen jo liikaa mielessä. Voi olla, että RUK:iin lähti meiltä kovia jätkiä, mutta olen kyllä sitä mieltä, että ainakin me vanhojen RJ:t oltiin aika monessa liemessä koeteltuja kavereita... Siinä ei paljoa muutama kulmarauta kauluksessa auta, kun vastassa ovat sun entiset tupakaverit, jotka siis olivat siinä vaiheessa kuljettajia, konekuskeja, pienkonekuskeja ja muita erikoismiehiä, ja joku onneton jopa taistelupioneeri :D Varusmiesjohtaminen oli kyllä aivan jotain muuta kuin auktoriteettijohtaminen siinä mielessä, että nappulat kaulassa olisivat vaikuttaneet mihinkään.

BTW, josta tulee mieleen ohje koksuille: minua itseäni häiritsi se, että meidän uusi kokelas aina sulkeisharjoituksissa sanoi "Alikersantit pois muodosta". Siis kaiken sen koulutuksen jälkeen, mikäs siinä olisi ollut juostessa :D Eli siis, kokelaat, jutelkaa ryhmänjohtajienne kanssa tästä asiasta. Kyllä siinä sillä koulutuksella sopii näyttää, että kuinka tässä hommassa tulee toimia ;)

- - -

EDIT: Ja vielä yksi juttu. Missään tapauksessa armeija ei vie ihmisiltä yksilöllisyyttä. Vaikka se päällisin puolin pakottaa yhdenmukaiseen varustukseen - johon on olemassa syynsä - ja vaikka se nojaa hyvin vahvasti joukkohenkeen, niin siitä huolimatta jokainen kaveri sen laitoksen sisällä tajuaa ihmisten olevan yksilöitä, niin hyvässä kuin pahassa.

 

[KiVi]

Intti (kuten elämä ylipäänsä) on niin kuin sen ottaa. Jos pitää kaikkea hirveänä paskana, kaikki on hirveää paskaa. Jos ajattelee jotenkin toisin, asiat ehkä ovat jotenkin toisin.

Meidän AUK-ajan pääkouluttaja lähti meidän johtoremmin kanssa mökille juomaan kolme vuotta palveluksemme päättymisen jälkeen - ja lähtee varmasti jatkossakin, jos aikataulut natsaavat.

Ihmisiä kaikki siis sielläkin ovat. Jos et ole täysi kusipää tai muuten vain tampio, tulet pärjäämään hyvin. Se, mitä hommasta jää sinun käteesi, riippuu sitten pitkälti omasta suorittamisestasi. Vilttiketjun hyökkääjälle jää vilttiketjun hyökkääjän kokemukset, ykköskentän sentterille ykköskentän sentterin.

 

[Hawk #22]

Helpoin keino selvitä palveluksesta ilman AUK:a on vetää alokaskaudella suoritettavat soveltuvuuskokeet (kirjalliset testit, joiden nimiä en nyt valitettavasti muista) vihkoon. AUK ja muutama muukin koulutus vaativat tietyn määrän pisteitä näistä kokeista, joten huono menestys kokeissa auttaa asiaa. Näistä helpompi on testi, jossa on erilaisia matemaattisia ja visuaalisia testejä, sillä toinen soveltuvuuskoe sisältää paljon enemmän tai vähemmän erilaisia kysymyksiä, joissa ei ole kauheasti järkeä.

Muuten toivotan onnea kaikille tuleville alokkaille! Kotiuduin itse viime maaliskuussa sotilaspoliisikoulutuksesta, joten 255vrk tuli siis palveltua. Ei ollut erityisen hieno kokemus mielestäni, mutta ainakin tupakavereista tuli todella hyviä ystäviä. Toki muutama olikin jo ennestään tuttuja koulun kautta, joten tutustuminen oli tavallista helpompaa.

 

[TosiFani]

Intti (kuten elämä ylipäänsä) on niin kuin sen ottaa. Jos pitää kaikkea hirveänä paskana, kaikki on hirveää paskaa. Jos ajattelee jotenkin toisin, asiat ehkä ovat jotenkin toisin.

Meidän AUK-ajan pääkouluttaja lähti meidän johtoremmin kanssa mökille juomaan kolme vuotta palveluksemme päättymisen jälkeen - ja lähtee varmasti jatkossakin, jos aikataulut natsaavat.

Ihmisiä kaikki siis sielläkin ovat. Jos et ole täysi kusipää tai muuten vain tampio, tulet pärjäämään hyvin. Se, mitä hommasta jää sinun käteesi, riippuu sitten pitkälti omasta suorittamisestasi. Vilttiketjun hyökkääjälle jää vilttiketjun hyökkääjän kokemukset, ykköskentän sentterille ykköskentän sentterin.

Inttiin lähtevät, lukeaa tämä tarkasti, tässä on sen SA-palvelun ydin.

Noin kymmenen vuotta sitten Jaarli-kurssin tykistönviesti kokoontui Haminassa ja useita meidän kouluttajia oli mukana. Tutustuminen vanhaan yksiköön, munkkikahvit vanhassa pikku sotkussa ja vierailu museossa, jonka jälkeen siirtyminen upseerikerholle syömään. Hyvän ruuan ja useamman snapsin jälkeen siirryimme saunomaan lähistölle ja sitä kautta Kotkan yöelämään.

Muistot olivat vahvoja ja yhdestätoista kuukaudesta oli jäänyt paljon reppuun. Toivottavasti jokaisella lähtijällä olisi samat fiilikset sitten joskus.

 

[Euro71]

Muistot olivat vahvoja ja yhdestätoista kuukaudesta oli jäänyt paljon reppuun. Toivottavasti jokaisella lähtijällä olisi samat fiilikset sitten joskus.

Näinpä. Ja sen verran, että ainakin alikersanttina sitä oppi tuntemaan lusmut kaverit, _myös_ siviilissä.

 

[kake619]

Jospa tässä omistakin kokemuksista jotain heittäisi, toivottavasti joku tästäkin hyötyä saa.

Tieni vei Vekaralle I/09 saapumiserässä ja se oli jo tuossa vaiheessa selviö niin itselle kuin komppanian päälliköllekin, että tulen palvelemaan 6 kuukautta (tämän kohtelun Vekaralla saa tai ainakin tuolloin sai jokainen joukkuelajin urheilija näin halutessaan). Alkuhan tuolla oli hyvin sekavaa kun jatkuvasti mentiin paikasta a, paikkaan b, eikä itsellä ollut vielä mitään käryä missä nämä paikat sijaitsivat tai mitä niissä tulisi tapahtumaan. Näissä tuli kuitenkin hyvin nopeasti ilmi, että kaikessa tullaan opastamaan niin selkeästi, että se pahinkin uuno kyllä sen jutun tajuaa, vaikka lopulta yrittää ihan vaan jo vittuilun vuoksikin leikkiä tyhmää. Alku shokin jälkeen p-kausi kului uuteen opetelessa ja harjoitusvapailla ravatessa (noista KK-tigin mainitsemista koko päivän hv:sta kuulisin mielelläni lisää, ainakaan meillä kun ei ennen kolmea päässyt vapaalle edes veikkausliiga pelaajat), jotenkin tuossa pikkuhiljaa alkoi itse huomaamaan ettei se intti olekaan ihan niin paskaa mitä sitä oli alkuun ajatellut. Sitten koitti se päivä kun yksikön seinälle ilmestyi se lakana johon jokainen kävi merkkaamassa omat toivomukset jatkon suhteen, viimeiseen päivään asti kun tuo lakana siellä esillä oli mietin 6kk vai 12kk ja lopulta kävin kolme numeroa sinne heittämässä (en edes muista kakkos- tai kolmosvaihtoehtoa, jotain AUK-linjoja nuo kuitenkin olivat, ykköseksi heitin RUK).

Oltiin päästy siihen pisteeseen kun selvisi mihin kukakin joutuu/pääsee E-kauden ajaksi ja niinhän siinä kävi, että alokas kake619 jatkoi hommia AUK-ykkösellä kiiltomato (aliupseerioppilaan "arvomerkki") hihassa. Tässä vaiheessa se oli sitten itselle selvää, että nyt mennään täysillä ja ainoa tavoite on RUK, koska vuosi oli jo selviö ja Alikin hommat eivät itselle napanneet. Tästä AUK-1 ajasta itselleni ei ole jäänyt mieleen oikeastaan muuta kuin saatanallinen määrä oppitunteja, yksi leiri ja pääsiäislomia edeltävä pelko perseessä siitä jääkö koko komppania kiinni edeltävän viikonlopun gines perseilyiden takia. Ei jäänyt, vaikka kapteeni mielellään olisi näin päättänytkin, pääsiäisen pitkät lomat vietti vekaralla vajaa 60, tarkka luku taisi olla 56, Alikkia, viestimiestä ja oppilasta.

Koitti se päivä kun AUK-kurssi kokoontui auditorioon ja aloittettiin kertoa kuka menee mihinkin. Ensimmäisenä sieltä lähti tulemaan listalta RUK:iin valituista ja hyvin alkupäässä tuota listaa kuului myös oma nimi, helpotus. Haminasta oli liikkunut kaiken näköistä huhua ja vähän kauhun sekaisin tuntein sinne lähdettiinkin. Sinällään aika Haminassa oli itselleni ehkä näin jälkikäteen tarkastellen sitä intin parasta aikaa. Minä henk.koht pidin siitä että silloin kun jotain tehtiin, tehtiin täysillä ja silloin kun ei tehty, niin ei tarvinnut härvätä mitään muutakaan. Oppituntejahan tuollakin oli alkuun aivan posketon määrä ja välillä teki todella tiukkaa pysyä hereillä noilla tunneilla. Parasta RUK:ssa, heti Kirkkiksen jälkeen, oli leirit. Vedät 6vrk:ta alta 5h unilla jatkuvassa vesisateessa, sillä hetkellä uskomaton tatti otsassa, mutta se fiilis kun harjoitus on onnistuneesti ohi ja pääset huollon jälkeen rojahtamaan punkkaan. Suurin ero perusyksikön ja RUK:n välillä oli ehdottomasti yhteishenki, tällä en tarkoita sitä että perusyksikössä olisi ollut huono henki, vaan RUK:ssa tuo vaan oli vielä aivan toiselta planeetalta. Kaveri pyörtyy Kirkkiksellä, niin muu joukkue kantaa tätä kaveria viimeiset 3km. Osa ei jaksa juosta varusteidensa kanssa, niin jotkut kantaa parhaimillaan kolmen muunkin varusteet. Tiedossa on jonkun perseilyt iltavapailla ja tästä seuraava sanktio, vasikoimalla paska kaatuisi vain perseilijöiden niskaan, niin pidetään turpa kiinni ja kärsitään kaikki. Kurssijuhla ja ruusurynnäkkö, jo pelkästään tämän takia suosittelisin kaikille RUK:ta, hieno kokemus.

Perusyksikköön paluu alkoi mukavasti 11 päivän lomilla, tämän jälkeen olikin se tilanne ensimmäistä kertaa turvan edessä kun olit yksin vastuussa siitä, että koko porukka on oikeassa paikassa, oikeaan aikaan ja vielä oikein varustautuneenakin (Joo et täysin yksin tietenkään, mutta olit se kuka sen paskan otti vastaan ja jakoi sitten alaspäin tarvittaessa). Tässä vaiheessa myös se tuli harvinaisen selväksi, että eipä niillä koksuillakaan hirveitä vaikutusmahdollisuuksia ollut siihen mitä tai miten kasarmilla asioita tapahtuu. Metässä toki käytännön toteutus oli aika lailla sitten koksujen ja alikkien aivoitusten tuotetta.
Niille jotka johtajakoulutukseen intissä päätyvät, kannattaa pitää alusta asti riittävä ja vain riittävä kuri, helpottaa pirusti omaa hommaa kun käskiessä asioita alkaa myös tapahtua, ilman, että olet se komppanian suurin kyrpä. Toinen on sitten ettei sitä kantahenkilökuntaa pidä pelätä, pirusti mukavampi on käydä vielä varmistamassa kouluttajalta etukäteen jos olet epävarma jostain, kuin vetää koko porukka tekemään asia päin vittua ja ihmetellä sitten jälkikäteen, että miten tässä nyt näin kävi. Sitten vielä aikamääreet jos selkeästi ette ole pääsemässä aikamääreeseen kannattaa tästä ilmoittaa hyvissä ajoin, paskaa tulee kyllä niskaan, muttei niin paljoa kun jätät ilmoittamatta ja Prikaatinkomentaja sattuukin tekemään yllätysvisiitin harjoitukseen.

Tulipahan tekstiä. Jos jollakin jotain kysyttävää intin suhteen tulee mieleen, vastailen ihan mielelläni.

 

[MustatKortit]

Jospa tässä omistakin kokemuksista jotain heittäisi, toivottavasti joku tästäkin hyötyä saa...

Kiitos tarinastasi, oli mielenkiintoinen kaikin puolin.

Tässä itsekin sen 12 kk lusineena on joskus tullut tätä ketjua lukiessa mieleen, että hieman ylikorostuneesti valtaa ovat saaneet jutut, joissa kerrotaan siitä kuuden kuukauden "hirveästä" ajasta, miten onnistuttiin siirtymään pysyvästi nakkisuojaan ja laskemaan aamukammalla jäljellä olevia päiviä.

Tosiasiassa armeija-aika oli ainakin minun mielestäni varsin palkitsevaa ja juuri mainisemasi onnistumisen tunteet ja yhteishenki ovat ainakin minulle jättäneet tosi hyviä muistoja näin jälkikäteen ajateltuna.

Minun tapauksessani uskallan myös kliseisesti todeta, että armeijassa tosiaan aikuistuin paljon ja opin ottamaan vastuuta itsestäni ja muista.

Armeija-ajalta jäänyt myös muutamia todella läheisiä sydänystäviä, yhdessä koetut vaikeat hetket mm. rannikkojääkärien "barettimarssilla" lähentävät yhä.

 

[Tim Callahan]

(noista KK-tigin mainitsemista koko päivän hv:sta kuulisin mielelläni lisää, ainakaan meillä kun ei ennen kolmea päässyt vapaalle edes veikkausliiga pelaajat)

Meillä ainakin joka päivä pyöri harjoitusvapaat siten, että lähdimme etu-lounaalle kello 11-12 ja tämän jälkeen lähdimme vapaille (toki välillä oli "tärkeämpää ohjelmaa" ja lähdimme vasta 15:sta), jotka kestivät klo. 23-00 asti. Näitä oli arkipäivisin vähintään sen neljä kertaa viikossa. Kinkkuviikonloputkin onnistui vapaaksi, kun vei vähän vapaalippuja skappareille. Komppanian päälikkömmekin totesi, että eihän enää jaksa kiusata äijiä, "jos tarvitsee mennä saatana yhdeltätoista treenaamaan, niin sitten menette, ei teitä täällä kaivata." Matkahan ei ollut pitkä, kun kävimme Kouvolassa treenaamassa Vekaralta.

Toisaalta se on hyvä mainita, että meidän jälkeemme harjoitusvapaa-kuviot kiristyivät aivan perkeleesti, eikä näitä "veikkausliigapelaajiakaan" päästetty välillä ollenkaan hv:lle. Otan muutaman muun kaverin kanssa tästä vastuun, jos viestikomppaniassa on vituttanut tämän suhteen. Me otimme kaikki löysät pois. Jos tosiaan armeijassa on tarpeeksi älliä, niin "systeemiltä" pystyy ottamaan kaiken hyödyn irti ja oikeasti vedettää koko armeijan järjestelmää kunnolla.

Minulle jäi armeijasta sellainen kuva, että kyseessä on isojen poikien leikkikoulu, joka on aikansa elänyt. Toiveissani onkin palkka-armeija Suomelle, sekä massiiviset säästöt talouden puolella. Tuon ikivanhan kaluston päivittämän on miljarditason touhua ja melko typerää. Jos armeijasta tehtäisiin tasa-arvoinen, että naisetkin joutuisivat sen käymään, niin veikkaisin, että tämä nykypäivän vallassa oleva sukupuoli sen aika nopeasti lopettaisi. Muutenkin hauskaa, kun näitä rekkalesboja ja muita muijia pamahtaa armeijaan kovalla uholla ja puolet näistä lopettaa jo p-kaudella. Olisi ollut kiva itsekin lopettaa ja lähteä kotiin raapimaan kasseja sen sijaan, että raapii niitä 10pv putkeen viestikomppaniassa.

 

[MustatKortit]

... Tuon ikivanhan kaluston päivittämän on miljarditason touhua ja melko typerää...

Tähän pienenä tarkennuksena, että Suomen armeijan materiaali on suht' modernia, mutta materiaalia ei ole kaikilta osin riittävästi.

Ja toivomasi palkka-armeija on tietysti mahdoton vaihtoehto, koska sen kustannukset ovat sellaiset, että kasaan saataisiin laskentatavasta riippuen vain 10 000 - 20 000 sotilasta, joilla koko Suomea ei pystytä puolustamaan. Ruotsissahan kävi myös ilmi, ettei palkka-armeijaan edes saada tarpeeksi vapaaehtoisia, vaan nolosti on käynyt heidän projektilleen.

Loppukaneettina nämä arvioinnit ovat siinä mielessä ihan turhia, sillä Itä-Euroopan viime aikaiset tapahtumat ovat käytännössä kymmeniksi vuosiksi eteenpäin varmistaneet, ettei Suomen yleiselle asevelvollisuudelle olla tekemässä mitään. Palkka-armeijasta puhuminen on laitettu kokonaan hyllylle, eivätkä siitä ole kehdanneet puhua edes vihreimmät poliitikot.

Ihan hyvä näin.

 

[LOFIN]

Voisi jotain ajatuksia heittää intistä ja omasta palveluksesta, jota on 75 aamua jäljellä.

Eli tammikuussa 2014 tuli astuttua palvelukseen koleassa loskaisessa Upinniemessä. Laivastohommat olivat mielessä, sen takia Merivoimiin tuli haettuakin. Toinen syy oli tottakai päästä P-kauden jälkeen jatkamaan palvelusta SMMEPA:an Turun Pansioon. Missään vaiheessa johtajakoulutus ei kiinnostanut, 9kk olin suunnitellut olevani alusta asti.

P-kausi oli aika rankkaa, joskin peilatessa puoli vuotta aiemmin samassa paikassa alokaskauden viettäneen kaverin kertomuksiin meno oli paljon löysempää. Talvi toi kuitenkin omat mausteensa soppaan, 5 päivän alokasleiri hyytävässä Kiikalassa oli helvetillinen kokemus. Muistan vieläkin sen vitutuksen, kun yöllä juostiin 2 tunnin sisään 5 kertaa asemiin, jonka jälkeen edessä oli puolentoista tunnin poterovuoro -15c asteessa. Noh, siitäkin selvittiin ja matka jatkui. Alokasaikana vapaa-aikaa oli yleensä helvetin vähän, ja kuri oli aika tiukkaa ainakin omassa yksikössä. Tuo ensimmäiset 6-8 viikkoa ennen valaa ovat ne pahimmat intissä, sen jälkeen alkaa homma helpottaa.

Noh, tuli päivä jolloin saatiin tietää jatkosijoituspaikat. "Haaveet kaatuu-päivä" oli suurelle osalle komppaniaa osuva, suurin osa kuitenkin haki laivastohommiin joihin pääsi sitten ehkä 25% yksiköstä. Omalle kohdalle napsahti 9kk sotilaspoliisimiehen nakki, palveluspaikkana kuitenkin SMMEPA Pansiossa eli jotain positiivista sentään. Heti valan jälkeen siirryttiin Pansioon ja aloitettiin SPOL-peruskurssi. Se sisälsi lähinnä asioita, joita meidän täytyi oppia ennen kuin vanha miehistö poistuisi reserviin 4 viikon kuluessa ja vartiovastuu Pansion ja Turun sotilasalueista siirtyisi meidän harteillemme. Voimankäyttöä, vartiotehtäviä yms. tuli harjoiteltua paljon.

Noh vanha miehistö kotiutui, ja meistä tuli uusi SPOL-joukkue. Vartiot alkoivat pyörimään ja koulutus alkoi keskittymään enemmän sodanajan sotilaspoliisitehtäviin. Kohteensuojausta, henkilönsuojausta, vaarallisen henkilön etsintää jne. Yksi TRA-leirikin (taistelu rakennetulla alueella) vietettiin Säkylässä, hauskaa oli. Vartiu on helvetin mukavaa vaihtelua kasarmi- ja leirielämään, vastuullisia tehtäviä ja paljon löhöilyä, pelailua ja leffojen katselua. Uskoisin vartiossa olemisen olevan hieman mielekkäämpää Pansiossa, kuin jossain säkylässä. Sotilasalueita on muitakin kuin varuskunnassa, ja kaikki eivät ole suljettuja. Vähän mielenkiintoisempaa kierrellä kaupungin keskustan tuntumassa olevaan Merivoimien esikuntaa, jonne pääsee kuka tahansa (alue on vain osittain aidattu) verrattuna jossain korvessa sijaitsevaan aidattuun varuskuntaan.

Kuitenkin vaikka touhu on paikoitellen hauskaa ja mielenkiintoista, on päällimäisenä kuitenkin tunne ja tieto siitä että SPOL-joukkue on 95% sinne nakitettua miehistöä, jota ei touhu juurikaan kiinnosta. Välillä pistää hieman vituttamaan, kun meininki on niin laiskaa ja mitään ei jakseta tehdä. Tosin täytyy sanoa, että seura tekee kaltaisekseen ja aika kovasti alkaa reserviin tehdä mieli.

Koulutushaarakoe, jonka piti olla jo joskus huhtikuussa pidettiin tällä viikolla. 12 tuntia rasteja ja marssimista, ei varmaan tunnu kovin pahalta monen mielestä mutta itselleni oli ainakin ihan sopiva setti. Fiilis maaliin tullessa oli aika huikea, ja lomille lähtiessä klo 23 vielä parempi kun saatiin SPOL-merkit hihaan.

Jotain ranskalaisia SPOL-koulutuksesta ja Pansiosta palveluspaikkana tähän mennessä:

-Sotilaspoliisi on loppupeleissä helvetisti mielenkiintoisempi koulutushaara kuin perusjääkäri. Paljon asekoulutusta, sekä mielenkiintoisia tehtäviä (henkilönsuojaus, vaarallisen henkilön kiinniotto jne.)

-Sotilaspoliisi viettää kasarmin ja leirien lisäksi aikaa vartiossa. Pääosin homma on jokapuolella Suomea sama: hommat kun hoitaa kunnolla, on touhu hauskaa ja rentoa. Miinuksena voi toki olla ginekset, mutta ainakin itselleni yki VLV ei tunnu missään kun tietää että seuraavalla viikolla on edessä rentoa aikaa muiden sykkiessä.

-Pansio on helvetin hieno paikka palvella. Matkaa Turun keskustaan on muutama kilometri, joka bussilla tai autolla taittuu n. 10-20 minuutissa. Itselläni matkaa kotiin on autolla alle 10min, jotain iltavapailla pääsee käymään kotona todella helposti. Varuskunta on sopivan pieni, sotasatamassa on toki aika paljon väkeä mutta rannikkopuolella jossa itse olen palvelee n. 100-200 varusmiestä. Kasarmi on siis sopivan kotoinen, verrattuna Upinniemen monotonisiin kasarmeihin isolla aidatulla sotilasalueella. Jostain maavoimien varuskunnista puhumattakaan.

-SPOL-joukkue on pääosin melkoisen gonahtanutta porukkaa joten välillä touhu pistää vituttamaan, kun henkilöt jotka jaksavat edes auttavasti yrittää voi laskea kahden käden sormilla. En sanoisi että yhteishenki on huono, kaikki tulevat toistensa kanssa hyvin toimeen mutta harvassa ovat ne hetket jolloin jaksetaan yhteen hiileen puhaltaa.

Jotain viivoja uusille alokkaille:

-Toistettu jo kyllästymiseen asti, mutta vielä kerran: asenne. Inttiin ei kannata lähteä ennakkoluuloisesti, ei niin että ajattelee ettei kiinnosta vittuakaan ja intti on perseestä, mutta ei myöskään niin että kuvittelee intin olevan maailman hienoin kokemus, ja sotilaana oleminen on parasta mitä voi tehdä. Ensimmäiseksi mainittu asenne tekee omasta palvelusajasta juuri niin paskaa kuin sen on kuvitellut olevan, jälkimmäinen yli-intoileva asenne taas tulee murenemaan aika pian kun huomaa miten paljon niitä kuuluisia "Firman touhuja" siellä harrastetaan. Monta kertaa herää se mielikuva että mitten asiat olisi voinut hoitaa paljon fiksumminkin, mutta ne kuitenkin tehdään vaikeamman kautta koska PV.

-Edellisestä huolimatta, intti kasvattaa myös helvetisti ihmistä ja antaa uusia näkökulmia. Ennen inttiä sitä moni tuskin osaa arvostaa kunnon yöunia, vapaa-aikaa, sisävessoja jne. Armeijassa oppii nauttimaan pienistä asioista. Ja tosiaan niitä hienoja fiiliksiä kun jokin raskas asia on takana, vaikkapa joku marssi tai paska leiri, tulee olemaan aivan varmasti. Kuten myös niitä paskoja hetkiä edelellä mainittujen parissa.

Siihen, kumpi on parempi vaihtoehto miehistö vai AUK/RUK, en ota kantaa. Itse palvelen miehistössä, ja vaikka ehkä hieman pomotteleva tyyppi olenkin en koe itseäni sellaiseksi johtajaksi joka ehkä intissä tulisi olla. Myöskään 12kk palvelusaika ei kiinnostanu. On vaikea sanoa mikä on johtajille sitä parasta aikaa, jos lähtee uusien mosien kanssa toimimaan niin auktoriteettia on varmasti. Vastaavasti toiminta on melkoista lapsenvahtitouhua. Jos taas ottaa haltuun vanhan jo 6kk palvelleen saman saapumiserän miehistön, ovat tehtävät pääosin mielenkiintoisempia, kurista ja auktoriteetista ei sen sijaan ole tietoakaan. Saman saapumiserän johtaminen pitäisi hoitaa enemmänkin kaveripohjalta, jolloin touhussa pätee sellainen molemminpuolinen kunnioitus. Pelkillä natsoilla ei saman saapumiserän kavereita saa ojennukseen, ei sitten millään.

Tässä vähän tajunnanvirtaa intistä, katsotaan jos tulee lisättävää myöhemmin. Nyt kuitenkin nautitaan 4 päivän lomista ja Ruisrockista.

 

[Tim Callahan]

Tähän pienenä tarkennuksena, että Suomen armeijan materiaali on suht' modernia, mutta materiaalia ei ole kaikilta osin riittävästi.

Ja toivomasi palkka-armeija on tietysti mahdoton vaihtoehto, koska sen kustannukset ovat sellaiset, että kasaan saataisiin laskentatavasta riippuen vain 10 000 - 20 000 sotilasta, joilla koko Suomea ei pystytä puolustamaan. Ruotsissahan kävi myös ilmi, ettei palkka-armeijaan edes saada tarpeeksi vapaaehtoisia, vaan nolosti on käynyt heidän projektilleen.

Loppukaneettina nämä arvioinnit ovat siinä mielessä ihan turhia, sillä Itä-Euroopan viime aikaiset tapahtumat ovat käytännössä kymmeniksi vuosiksi eteenpäin varmistaneet, ettei Suomen yleiselle asevelvollisuudelle olla tekemässä mitään. Palkka-armeijasta puhuminen on laitettu kokonaan hyllylle, eivätkä siitä ole kehdanneet puhua edes vihreimmät poliitikot.

Ihan hyvä näin.

Omaan armeija-aikaani muistellen, voisin ihan mutuna heittää, että reservistä yli 50% on täysin kyvyttömiä puolustamaan omaa maataan mahdollisessa sotatilassa. Myöskin se, että puolustustekniikat perustuvat suurilta osin maapuolustukseen on täysin 1900-luvun touhua, koska ilmasta nykyiset sodat käydään. Ainoa vaihtoehto olisi siis sissisodankäynti mitä meillä länsimaissa kutsutaan terrorismiksi.

Armeija on hyvä keino kuoria edes pieni miehuus esiin jostain stadilaisesta hipsteristä, mutta maanpuolustuksen kanssa en nää mitään suurempaa hyötyä sillä. Tuskinpa itsekään muistan juuri mitään omasta joukkokoulutuksestani.

 

[MustatKortit]

...Myöskin se, että puolustustekniikat perustuvat suurilta osin maapuolustukseen on täysin 1900-luvun touhua, koska ilmasta nykyiset sodat käydään. Ainoa vaihtoehto olisi siis sissisodankäynti mitä meillä länsimaissa kutsutaan terrorismiksi...

Varsin arvovaltaiset ja asiantuntevat tahot - mm. Hiski Haukkala - ovat viime aikoina kommentoineet, että näin ei näytä käyneen, vaan perinteiset sodankäynnin metodit ovat olleet hyvin merkittävässä roolissa.

Tässä siis puhutaan nyt Venäjä-yhteydestä ja millaisia/minkä tyyppisiä konflikteja heidän alueillaan ja lähialueillaan on 1990- ja 2000-luvulla käyty.

Suomen PV:n toiminta sodanajan kriisitilanteessa tulee luonnollisesti perustumaan siihen, että tarvittava ilma-aseen ja it-aseen käyttötaso on turvattu, MUTTA Suomen puolustuksen kova ydin tulee jatkossakin olemaan hyvin organisoitu ja hyvin koulutettu maa-armeija.

Omana armeija- sekä kertausharjoitusaikanani olen saanut tutustua perinpohjaisesti mm. länsinaapurimme tarjoamaan sotilaskoulutukseen.

Huoletta voidaan todeta, että Suomen PV:n tarjoama koulutus on monin verroin parempaa ja valmistaa joukko-osastoja toimimaan kriisitilanteissa yhtenä kokonaisuutena. Lähtien aina kovapanosammunnoista, joissa Suomen ja Ruotsin ero on valtaisa.

 

[powerforward#7]

Omaan armeija-aikaani muistellen, voisin ihan mutuna heittää, että reservistä yli 50% on täysin kyvyttömiä puolustamaan omaa maataan mahdollisessa sotatilassa. Myöskin se, että puolustustekniikat perustuvat suurilta osin maapuolustukseen on täysin 1900-luvun touhua, koska ilmasta nykyiset sodat käydään. Ainoa vaihtoehto olisi siis sissisodankäynti mitä meillä länsimaissa kutsutaan terrorismiksi.

Armeija on hyvä keino kuoria edes pieni miehuus esiin jostain stadilaisesta hipsteristä, mutta maanpuolustuksen kanssa en nää mitään suurempaa hyötyä sillä. Tuskinpa itsekään muistan juuri mitään omasta joukkokoulutuksestani.

Nyt täytyy kyllä sanoa, että aivan täyttä pas*aa. Vieraan valtion miehityksen torjuminen nimenomaan perustuu pitkälti maavoimiin. Kuten myös on perustunut miehityksiä suorittaneiden valtioiden operaatiot. Ilmatilan hallinta on toki merkittävä osa nykysodankäyntiä, mutta kaikkea muuta, kuin ainoa. Yhtään valtiota ei ole miehitetty, eikä tulla miehittämään hävittäjillä. Maavoimien toiminta toki edellyttää sitä, että vihollinen ei saavuta täydellistä ilmaherruutta, mutta maanpuolustuksen selkäranka on maavoimat. Suomen ilmatorjunta- ja hävittäjäkalusto on muuten todella kilpailukykyistä, toki teknologia maksaa ja rahaa tarvitaan tulevaisuudessa(kin) suorituskyvyn ylläpitämiseen.

Erityisesti länsiarmeijoissa on nykyaikana kyky sietää tappioita todella matala. Tämä tarkoittaa sitä, että yleinen mielipide kääntyy todella nopeasti mitä tahansa opertaatiota vastaan jo pienehköistäkin miestappioista. Tällöin on helpompi käyttää massiivisesti rahaa kuluttavia ilmavoimia, risteilyohjuksia etc. tasoittamaan tie maavoimille. Mutta tällöinkin maajoukkoja tarvitaan, eikä heidän toimintakaan yleensä mikään pelkkä huviajelu ole ollut. Tätä kun vertaa Suomeen mahdollisesti kohdstuvaan hyökkäykseen, niin pitää ottaa pari mahdollista seikkaa huomioon:
- Suomen puolustuskyky on aivan eri planeetalta verrattuna valtioihin, joihon mm. Yhdysvallat on hyökkäyksiä suorittanut. Nimenomaan teknologia, koulutus ja johtaminen ovat oikeasti hyvällä tasolla. Välittömän ilmaherruuden saavuttaminen ja sen jälkeen maavoimien lamauttaminen olisi todella haastava, ellei mahdoton operaatio.
- Edes maailman suurinpiin sotilasmahteihin kuuluvalla Venäjällä ei riitä resurssit loputtomiin. Etenkin siinä tilanteessa, jos Suomi ei ole ainoa rintama, jossa sotaa käydään. Ja itse en mitenkään usko skenaarioon, jossa Suomi ja Venäjä ajautuvat 1 vs. 1 tyyliseen sotaan. Suomi olisi todennäköisesti samoin kuin toisessa maailmansodassa toissijainen kohde.
- Venäjän ilmavoimien iskukyky on käsitykseni mukaan oikeasti aika kaukana siitä, mitä se on Yhdysvalloilla. Toki heiltä löytyy teknologiaa mm. samankaltaisiin täsmäaseisiin, mutta yksinkertaisesti tuollaista kalustoa ei ole olemassa, kuin rajallinen määrä. Sama pätee muuten mm. panssarikalustoon. Hyvin pieni osa Venäjän panssarikalustosta on sitä uusinta uutta, josta löytyy kaikki uusimmat pelit ja pensselit. Meidän käytettynä ostetut Leopardit pesee suurimman osan Venäläisvaunuja selvästi.

Mitä tulee reserviläisten kykyyn suoriutua tehtävistä, niin tulee muistaa, että yhtäkään miestä ei suoraan varustamisen jälkeen istuteta poteroon odottamaan tulivalmistelua. Tai jos näin tehdään, niin valmiuden nostaminen on tapahtunut kuukausitolkulla myöhässä. Reserviläisarmeija perustuu siihen, että on riittävästi aikaa varustaa, kouluttaa ja harjoituttaa joukkoja, sekä valmistella taistelukenttä meille edulliseksi. Tässä suorituskyvyn ylläpitämisessä näyttelee muuten suurta osaa myös kertausharjoitukset. Tai näyttelisivät, jos niihin olisi rahaa. Varusmiespalvelus on vain pieni osa asevelvollisuutta, eikä ne jalkaväkisotilaan hommat nyt niin vaikeita ole, etteikö harjoittelulla ala luonnistua.

Lähti näköjään "vähän" laukalle, mutta menkööt.

 

[Ostoskassi]

Intistä jäi itselle myös mieleen kuinka paljon jossain loppusodassa oikeasti väsytti ja kuinka vähän tuli nukuttua. Nykyäänkin kun tulee aamulla herättyä ja mietittyä, että nyt väsyttää, niin ei tarvitse kuin muistella inttiä ja väsymyskin saa oikeat mittasuhteet. Loppujen lopuksi intti on aika mukavaa. Kaikki mitä sinun tulee tehdä käsketään: "syö", "juo", "nuku", "juokse", "lataa ja varmista" jne.

Yksikin kaveri, jota ei intti kiinnostanut lainkaan oli kuitenkin viimeisellä viikolla aika hiljaisena. Intin jälkeen on kuitenkin etsittävä töitä tai opiskelupaikka ja oikeasti tehtävä jotain. Intissä voi vain mennä mukana.

Armeija-aika ottaa paljon, mutta myös antaa paljon, joskus jopa vuosien ajan.

Suosittelen ehdottomasti.

 

[KuumaaKamaa]

Kuinka paljosta jään paitsi jos saavun kasarmille klo 16.00, eli viimeisellä mahdollisella hetkellä kun sinne saa saapua. Päätimme kaveriporukassa, että lähdemme yhdessä liikkeelle samalla bussilla, mutta kaverillani on parturi aika niin myöhään, että olemme vasta klo 14 Kouvolassa ja n. 15 kasarmilla. Itse olisin valmis lähtemään jo aamulla, mutta päätimme, että yhdessä mennään. Harmi jos jotain tärkeää jää paitsi ja etenkin harmi jos tulee todella kiire tavaroiden kanssa, koska itse ainakin olen taipuvainen sähläämään paineen alla.