(boldaus oma)Vekaranjärvellä on ainakin erinomaiset iltavapaiden vietto vaihtoehdot, halusi sitten käydä pizzalla, pelailemassa tai urheilemassa.
Mikäli helpoimmalla mahdollisella haluat päästä niin kannattaa toivoa, että pääset tykistöön, tarkemmin sanottuna toiseen kenttätykistöpatteriin (2KT). Puoli vuotta menee aika nopeasti ja 2KT:ssa vielä helpoimmalla mahdollisella vaivannäöllä. P-kausi nyt on jokaisessa joukko-osastossa melko sama eli sen puoleen ei ole väliä, missä peruskoulutuskautesi vietät ja yksikön vaihdon ei pitäisi tuottaa mitään ylitsepääsemätöntä vaivaa. Mikäli tykkäät viettää aikaa metsässä leirien muodossa niin siinä tapauksessa tykistö ei ole oikea paikka sinulle.
En tiedä onko käytännöt paljoa muuttuneet siitä kun itse suoritin inttini Vekaralla (2/07). 2KT:ssa ollessa meillä ei ollut missään vaiheessa palvelusta mm. ohjattuja aamutoimia vaan herätys oli 6.30 ja aamupala klo 7 (muistaakseni) eli herätyksestä oli puoli tuntia aikaa pistää punkka kondikseen, käydä suihkussa, paskalla ja röökillä. Tosin kusipää pioneerit tykkäsivät herättää meidät vammaisilla lauluillaan viiden aikaan, aamupalalle mennessään.
Muuten olen kyllä kanssasi yhtä mieltä, mutta tuosta leireilyn määrästä tuli hieman eriäviä kokemuksia. Näet meillä, I/08/1KT, vietettiin palveluajasta (180vrk) metsässä kouluttajan laskujen mukaan reippaasti päälle 50 vuorokautta. Kun tuosta puolivuotisesta ottaa viikonloppulomat, kuntsarit, höllit yms. poissaolot pois, tuli varsinaisista palveluspäivistä yllättävän moni vietettyä metsän siimeksessä. Eli kyllä tykistössäkin saa teltassa öitä viettää, jos kohdalle sattuu.
Muuten kyllä kuin sanasta sanaan kokemukseni Vekaran tykistörykmentistä, ja siellähän me lusittiinkin samoihin aikoihin :) Pioneereista saa tosiaan hyvän arkkivihollisen lauluineen päivineen.
Nimimerkille KuumaaKamaa sellaisia sanoja, että turha ottaa tuosta herroittelusta etukäteen mitään asenneongelmaa. Oikeasti se herroittelu alipäällystön (alikit, koksut) kanssa lähtee alkuharjoittelun jälkeen sujumaan ihan itsestään ja pienemmällä vaivalla pääsee, kun sen hoitaa jokseenkin ohjeiden mukaisesti. Parin kuukauden jankkaamisen jälkeen se jääkin alikersanttien ja mahdollisesti jopa kokelaiden kanssa kokonaan pois. Henkilökuntaa kannattaa sitten morjestaa viimeiseen päivään asti.
Tuvan sosiaalisia tilanteita ei yksinkertaisesti kannata arastella. Siellä pärjää sekä äänekkäät että hiljaiset tyypit, koska kaikki te olette kuitenkin täysin samalla viivalla. Lisäksi voit lähteä sinne täysin puhtaalta pöydältä, kun kukaan ei sinua todennäköisesti tunne siellä. Itse asiassa jopa parempi, jos olet luonteeltasi hiljainen tyyppi, koska sellaiset joutuvat harvoin "framille" ja täten epäsuotuisan huomion kohteeksi. Mutta jottei palvelusajasta tule sinulle pelkkää yksikseen kyhjöttämistä, kannattaa ihmisiin tutustua. Ja niin tulet varmasti tekemäänkin.
Nuo elektroniikkavempeleet eivät ainakaan minun aikanani tuottaneet ongelmaa. Ketään ei todennäköisesti kiinnosta, mitä teet tuvassa omassa sängyssäsi hiljaisuuden jälkeen. Huhupuheet kertovat, että siellä peiton näprätään usein jotain muutakin kuin kännykkää... Tee mitä teet, mutta hoida se muita häiritsemättä, niin asia lienee ok. Todennäköisesti kuitenkin alat palveluksen edetessä arvostamaan nukkumista sen verran, että ne soittimet ja kännykät jäävät suosiolla kaappiin yöksi.