Inttiin lähdössä?

[varjo]

Tottakai on mutta kyseinen opiskelupaikka oli muistaakseni jollain lailla erityinen, ettei lykkäys onnistunut.

Ei niitä nyt taida ainakaan kotimaan rajojen sisällä oikein olla, ehkä joku kaupallinen lentokoulu kenties?

Pitää nyt toki muistaa että armeijan ja varusmiespalveluksen tehtävä ei ole viihdyttää, olla mukava pikkujuttu hoidettavana ennen elämää vaan kouluttaa sodan ajan armeijaan reserviä. Jos joku sattuu nyt olemaan pätevä ja kykenevä, isossa kuvassa kansakunnan etu on että henkilö sitten päätyy johtajakoulutukseen, tuotti se sitten inhimillistä tragediaa tai ei, sitä varten asevelvollisuus on velvollisuus, ei vapaaehtoisuus.

Jos näissä tapauksessa kategorisesti alettaisiin käyttää jonkinlaista inhimillistä harkintaa, ollaan sikäli vähän epätasa-arvoisessa tilanteessa niitten osalta joilla on joku opiskelupaikka ja niitten joilla ei ole, olisiko se sitten jotenkin enemmän reilua että ilman tosihyvää tekosyytä 12kk palvelus olisi aina automaatio kun kaikki opiskelupaikan omaavat tai pääsykokeisiin valmistautumaan tahtovat saisivat automaattisen lyhennyksen.

 

[Masculine]

Kaveri marssii suoraan kapteenin toimistolle, jossa saa vielä tylymmän vastaanoton.

Jokaisesta varuskunnasta löytyy ihmisiä, jotka pystyvät kumoamaan näiden kapteeneiden ja komppanianpäälliköiden päätökset, eikä heillä ole siihen mitään sanottavaa. Kenttärovastit ja kuraattorit esimerkiksi pystyvät auttamaan näissä asioissa ja he ovat sielä palvelemassa nimenomaan sitä siviiliminääsi, eikä niinkään armeijan. Eihän sitä välttämättä omalle maineelleen tuolla intissä tee hyvää, jos ravaa kinuamassa etuuksia ympäri varuskuntaa, mutta se on pieni hinta koulupaikasta, josta on iloa loppu elämäsi ajan. Niinkun tuossa aikaisemmin sanoin, niin armeijassa pätee täysin samat lainalaisuudet, kuin normaalissakin elämässä. Jos tahdot saada jonkun ongelman oikeasti hoitumaan menet siitä kertomaan niin ylös kun vaan pystyt, sillä yläpäässä on ihmisiä, jotka voivat oikeasti asioihin vaikuttaakkin.

 

[Euro71]

Niin uskomattomalta kuin se tuntuukin, niin luin koko ketjun. Ketjussa on valtavan paljon asiaa armeijasta ja sen suorittamisesta. Kun kuitenkin harva tulee käsittääkseni lukemaan koko ketjua, niin tässä pikapikaa joitain poimintoja niille, jotka ovat armeijaan menossa (käsittääkseni joku saapumiserä on tulossa?). Omat kokemukseni tosiaan vuodelta -92, mutta silti:

- Voit miettiä etukäteen mikä kiinnostaisi, mutta totuus on valitettavasti se, että sijoituspaikkasi on määrätty jo etukäteen ja liikkumavara on "mallia armeija" - eli hyvin monitahoinen juttu. Vaihtoehdot valkenevat sitten ensimmäisten viikkojen ja kuukausien aikana, joten liian pitkällemeneviä suunnitelmia ei ehkä kannata tehdä.

- Ensimmäiset viikot voivat olla todella haastavaa aikaa lähinnä pään kestävyyden suhteen. Kuten ketjun syövereissä on todettu, "kuria on helpompi löysätä kuin kiristää", jonka jokainen varusmiesjohtaja (alikersantti ja kokelas) tietää. Alussa harrastetaan "shokkihoitoa" ja otetaan turhat luulot pois. Ei kannata pelästyä asiasta. Ideana on vain saada porukka tekemään se, mitä sanotaan.

- Muutenkin, armeija on niin erilainen maailma siviiliin verrattuna. Esimerkiksi minulle itselleni kesti tovi tottua siihen, että kaikki asiat hoidetaan huutamalla. Sillekin on loppujen lopuksi syy; sen informaation olisi tavoitettava koko komppania niin sisä- kuin ulkotiloissa, ja äänenkäyttöä kyllä AUK:ssa (ja tod. näk. myös RUK:ssa) harjoitellaan sen mukaan, että kauimmaisessakin tuvassa saadaan selvää siitä, millainen varustus pitäisi olla päällä. Siihen huutamiseen tottuu puolin ja toisin.

- P-kausi on kaikille sama, ja se on aika tylsä ja jankkaava. Loppuaika onkin sitten enemmän sitä omaa hommaa, ja se voi olla todella kiinnostavaa, jos valikoit paikan, joka kiinnostaa sinua. Itse en tiennyt räjähdysaineista mitään ennen armeijaa, mutta sen jälkeen tiesin niistä enemmän kuin siviililaki sallii ;)

- Rannekello: On olemassa hyvin vähän tavaroita, joita armeijaan tarvii, mutta ota mukaan rannekello taustavalolla. Helpottaa järkyttävän montaa asiaa lafkassa, jossa eletään kellon perusteella. Suunnilleen kaikki muu ehdotettu siviilikampe (omat bokserit, lenkkarit, otsalamput, ...) on sellaista, jonka voit roudata paikalle kyllä myöhemminkin tarpeen niin vaatiessa. Ota halpa kello, koska iso osa niistä kuitenkin jää koristamaan Suomen luontoa.

- Sinner (2011) sanoo: "Jep, eli älä koskaan ala "selventämään" käskyä oli se mielestäsi kuinka typerä tahansa tai hoidettavissa jotenkin helpommin. Vastuu on kuitenkin aina käskijällä. Käskyn takana on myös usein sellaisia seikkoja ja tarkoituksia joita et välttämättä osaa edes ajatella." - niin totta kuin vain voi olla. Jos sinua kiinnostavat nämä asiat, mene AUK/RUK:iin, jos et halua, niin älä sitten ala "pätemään".

- Niin hurjalta ja sairaalta kuin se aluksi tuntuukin, Suomen armeijan koulutusmetodit ovat pääpiirteissään hyvin moderneja, ja näitä metodeja on testattu sodissa (Bosnia, Irak, Afganistan, ...) ja ne on hyväksi havaittu. Suomen armeija ei ole missään tyhjiössä, vaan osa kansainvälistä - tai, no - länsimaista sotilas- ja turvallisuusyhteisöä.

- Joka tapauksessa, armeija (niin Suomen kuin muidenkin maiden) on fyysinen paikka. Ne on kaikki mitoitettu 180cm/80kg miehelle, ja sen kyllä sitten huomaa niiden tavaroiden pakkaustavoissa. Tästä huolimatta armeijassa ehdottomasti tärkein asia on puhdas sinnikkyys, ja aerobinen kunto on ehdottoman ratkaisevassa roolissa jaksamisen kanssa. Ja tätä asiaa koulutuksessa myös haetaan!

- Jos välttämättä haluat selvitä 6kk:lla, niin kuten tässä ketjussa on sanottu, mene kesän saapumiserään ja mene suht "kovaan" yksikköön, jossa vapaaehtoisia riittää myös pidemmille palvelusajoille. Tässä ketjussa ollaan todettu moneen kertaan, että kesän saapumiserissä on useammin jopa kilpailua AUK-paikoista. Sen vaan sanon, että pioneeripuoli (jossa itse olin) voi olla haasteellinen puoli välttää "jatkokoulutusta" johtuen siitä, että taistelupioneerien (6kk) osuus on aika pieni suhteessa erikoiskoulutuksen saaviin (AUK/RUK, kuljettajat, venemiehet, konekuskit, ponttoonimiehet, ...)

- Minä itse kuitenkin suosittelisin kaikille AUK/RUK-linjaa, jos vain mahdollista. Ensinnä, ihmisen elämässä yksi "ylimääräinen" 6 kk on häviävän pieni osa elämää. Se 6kk antaa aivan toisenlaisen kuvan koko hommaan, ja paljon mielekästä tekemistä. Armeijaa ei kannata ottaa pakollisena pahana, vaan ainutkertaisena (ja ilmaisena!) mahdollisuutena viettää elämänsä extreme-leiri.

- - -

Jos sitten kommentoi jotain noihin vanhoihin juttuihin, niin yksi voisi olla tämä Alik vs Kokelas -juttu. Ketjussa on ollut kommentteja siitä, että kuinka alikersanttien ja kokelaiden välillä on ollut joidenkin mielestä selvä ero siinä, että kokelaat ovat olleet selkeästi alikersantteja fiksumpaa väkeä.

Itsehän kyllä koetin päästä AUK:ssa RUK:iin, mutta lukupääni ei yksinkertaisesti pärjännyt tuoreille ylioppilaille. Minä siis silloin jatkoin AUK II:n, ja kuten tuolla aiemmin totesin, menin sitten entisille tupakavereille ryhmänjohtajaksi. Siihen aikaan homma meni niin, että me tolskattiin ilman koksuja näiden entisten tupakavereiden kanssa niiden palvelusajan loppuun saakka. Täytyy myöntää, että siinä vaiheessa kun koksut "kotiutui" takaisin perusyksikköön, niin oli vähän sellaista kitkaa välillä - vaikka siis hehän olivat olleet ensin meidän tupakavereita perusyksikössä ja sittemmin AUK:ssa.

En tiedä. Minä vietin helkkarin haasteellisen kolmikuukautisen vanhojen pioneerien eli entisten tupakavereiden kanssa. Voi olla, että kun viimeisenä kuukautena olin sitten yhden alokastuvan johtajana, niin saattoi olla kotiuttaminen jo liikaa mielessä. Voi olla, että RUK:iin lähti meiltä kovia jätkiä, mutta olen kyllä sitä mieltä, että ainakin me vanhojen RJ:t oltiin aika monessa liemessä koeteltuja kavereita... Siinä ei paljoa muutama kulmarauta kauluksessa auta, kun vastassa ovat sun entiset tupakaverit, jotka siis olivat siinä vaiheessa kuljettajia, konekuskeja, pienkonekuskeja ja muita erikoismiehiä, ja joku onneton jopa taistelupioneeri :D Varusmiesjohtaminen oli kyllä aivan jotain muuta kuin auktoriteettijohtaminen siinä mielessä, että nappulat kaulassa olisivat vaikuttaneet mihinkään.

BTW, josta tulee mieleen ohje koksuille: minua itseäni häiritsi se, että meidän uusi kokelas aina sulkeisharjoituksissa sanoi "Alikersantit pois muodosta". Siis kaiken sen koulutuksen jälkeen, mikäs siinä olisi ollut juostessa :D Eli siis, kokelaat, jutelkaa ryhmänjohtajienne kanssa tästä asiasta. Kyllä siinä sillä koulutuksella sopii näyttää, että kuinka tässä hommassa tulee toimia ;)

- - -

EDIT: Ja vielä yksi juttu. Missään tapauksessa armeija ei vie ihmisiltä yksilöllisyyttä. Vaikka se päällisin puolin pakottaa yhdenmukaiseen varustukseen - johon on olemassa syynsä - ja vaikka se nojaa hyvin vahvasti joukkohenkeen, niin siitä huolimatta jokainen kaveri sen laitoksen sisällä tajuaa ihmisten olevan yksilöitä, niin hyvässä kuin pahassa.

 

[Hippi Hiiri]

Intti (kuten elämä ylipäänsä) on niin kuin sen ottaa. Jos pitää kaikkea hirveänä paskana, kaikki on hirveää paskaa. Jos ajattelee jotenkin toisin, asiat ehkä ovat jotenkin toisin.

Meidän AUK-ajan pääkouluttaja lähti meidän johtoremmin kanssa mökille juomaan kolme vuotta palveluksemme päättymisen jälkeen - ja lähtee varmasti jatkossakin, jos aikataulut natsaavat.

Ihmisiä kaikki siis sielläkin ovat. Jos et ole täysi kusipää tai muuten vain tampio, tulet pärjäämään hyvin. Se, mitä hommasta jää sinun käteesi, riippuu sitten pitkälti omasta suorittamisestasi. Vilttiketjun hyökkääjälle jää vilttiketjun hyökkääjän kokemukset, ykköskentän sentterille ykköskentän sentterin.

 

[Hawk #22]

Helpoin keino selvitä palveluksesta ilman AUK:a on vetää alokaskaudella suoritettavat soveltuvuuskokeet (kirjalliset testit, joiden nimiä en nyt valitettavasti muista) vihkoon. AUK ja muutama muukin koulutus vaativat tietyn määrän pisteitä näistä kokeista, joten huono menestys kokeissa auttaa asiaa. Näistä helpompi on testi, jossa on erilaisia matemaattisia ja visuaalisia testejä, sillä toinen soveltuvuuskoe sisältää paljon enemmän tai vähemmän erilaisia kysymyksiä, joissa ei ole kauheasti järkeä.

Muuten toivotan onnea kaikille tuleville alokkaille! Kotiuduin itse viime maaliskuussa sotilaspoliisikoulutuksesta, joten 255vrk tuli siis palveltua. Ei ollut erityisen hieno kokemus mielestäni, mutta ainakin tupakavereista tuli todella hyviä ystäviä. Toki muutama olikin jo ennestään tuttuja koulun kautta, joten tutustuminen oli tavallista helpompaa.

 

[TosiFani]

Intti (kuten elämä ylipäänsä) on niin kuin sen ottaa. Jos pitää kaikkea hirveänä paskana, kaikki on hirveää paskaa. Jos ajattelee jotenkin toisin, asiat ehkä ovat jotenkin toisin.

Meidän AUK-ajan pääkouluttaja lähti meidän johtoremmin kanssa mökille juomaan kolme vuotta palveluksemme päättymisen jälkeen - ja lähtee varmasti jatkossakin, jos aikataulut natsaavat.

Ihmisiä kaikki siis sielläkin ovat. Jos et ole täysi kusipää tai muuten vain tampio, tulet pärjäämään hyvin. Se, mitä hommasta jää sinun käteesi, riippuu sitten pitkälti omasta suorittamisestasi. Vilttiketjun hyökkääjälle jää vilttiketjun hyökkääjän kokemukset, ykköskentän sentterille ykköskentän sentterin.

Inttiin lähtevät, lukeaa tämä tarkasti, tässä on sen SA-palvelun ydin.

Noin kymmenen vuotta sitten Jaarli-kurssin tykistönviesti kokoontui Haminassa ja useita meidän kouluttajia oli mukana. Tutustuminen vanhaan yksiköön, munkkikahvit vanhassa pikku sotkussa ja vierailu museossa, jonka jälkeen siirtyminen upseerikerholle syömään. Hyvän ruuan ja useamman snapsin jälkeen siirryimme saunomaan lähistölle ja sitä kautta Kotkan yöelämään.

Muistot olivat vahvoja ja yhdestätoista kuukaudesta oli jäänyt paljon reppuun. Toivottavasti jokaisella lähtijällä olisi samat fiilikset sitten joskus.

 

[Euro71]

Muistot olivat vahvoja ja yhdestätoista kuukaudesta oli jäänyt paljon reppuun. Toivottavasti jokaisella lähtijällä olisi samat fiilikset sitten joskus.

Näinpä. Ja sen verran, että ainakin alikersanttina sitä oppi tuntemaan lusmut kaverit, _myös_ siviilissä.

 

[kake619]

Jospa tässä omistakin kokemuksista jotain heittäisi, toivottavasti joku tästäkin hyötyä saa.

Tieni vei Vekaralle I/09 saapumiserässä ja se oli jo tuossa vaiheessa selviö niin itselle kuin komppanian päälliköllekin, että tulen palvelemaan 6 kuukautta (tämän kohtelun Vekaralla saa tai ainakin tuolloin sai jokainen joukkuelajin urheilija näin halutessaan). Alkuhan tuolla oli hyvin sekavaa kun jatkuvasti mentiin paikasta a, paikkaan b, eikä itsellä ollut vielä mitään käryä missä nämä paikat sijaitsivat tai mitä niissä tulisi tapahtumaan. Näissä tuli kuitenkin hyvin nopeasti ilmi, että kaikessa tullaan opastamaan niin selkeästi, että se pahinkin uuno kyllä sen jutun tajuaa, vaikka lopulta yrittää ihan vaan jo vittuilun vuoksikin leikkiä tyhmää. Alku shokin jälkeen p-kausi kului uuteen opetelessa ja harjoitusvapailla ravatessa (noista KK-tigin mainitsemista koko päivän hv:sta kuulisin mielelläni lisää, ainakaan meillä kun ei ennen kolmea päässyt vapaalle edes veikkausliiga pelaajat), jotenkin tuossa pikkuhiljaa alkoi itse huomaamaan ettei se intti olekaan ihan niin paskaa mitä sitä oli alkuun ajatellut. Sitten koitti se päivä kun yksikön seinälle ilmestyi se lakana johon jokainen kävi merkkaamassa omat toivomukset jatkon suhteen, viimeiseen päivään asti kun tuo lakana siellä esillä oli mietin 6kk vai 12kk ja lopulta kävin kolme numeroa sinne heittämässä (en edes muista kakkos- tai kolmosvaihtoehtoa, jotain AUK-linjoja nuo kuitenkin olivat, ykköseksi heitin RUK).

Oltiin päästy siihen pisteeseen kun selvisi mihin kukakin joutuu/pääsee E-kauden ajaksi ja niinhän siinä kävi, että alokas kake619 jatkoi hommia AUK-ykkösellä kiiltomato (aliupseerioppilaan "arvomerkki") hihassa. Tässä vaiheessa se oli sitten itselle selvää, että nyt mennään täysillä ja ainoa tavoite on RUK, koska vuosi oli jo selviö ja Alikin hommat eivät itselle napanneet. Tästä AUK-1 ajasta itselleni ei ole jäänyt mieleen oikeastaan muuta kuin saatanallinen määrä oppitunteja, yksi leiri ja pääsiäislomia edeltävä pelko perseessä siitä jääkö koko komppania kiinni edeltävän viikonlopun gines perseilyiden takia. Ei jäänyt, vaikka kapteeni mielellään olisi näin päättänytkin, pääsiäisen pitkät lomat vietti vekaralla vajaa 60, tarkka luku taisi olla 56, Alikkia, viestimiestä ja oppilasta.

Koitti se päivä kun AUK-kurssi kokoontui auditorioon ja aloittettiin kertoa kuka menee mihinkin. Ensimmäisenä sieltä lähti tulemaan listalta RUK:iin valituista ja hyvin alkupäässä tuota listaa kuului myös oma nimi, helpotus. Haminasta oli liikkunut kaiken näköistä huhua ja vähän kauhun sekaisin tuntein sinne lähdettiinkin. Sinällään aika Haminassa oli itselleni ehkä näin jälkikäteen tarkastellen sitä intin parasta aikaa. Minä henk.koht pidin siitä että silloin kun jotain tehtiin, tehtiin täysillä ja silloin kun ei tehty, niin ei tarvinnut härvätä mitään muutakaan. Oppituntejahan tuollakin oli alkuun aivan posketon määrä ja välillä teki todella tiukkaa pysyä hereillä noilla tunneilla. Parasta RUK:ssa, heti Kirkkiksen jälkeen, oli leirit. Vedät 6vrk:ta alta 5h unilla jatkuvassa vesisateessa, sillä hetkellä uskomaton tatti otsassa, mutta se fiilis kun harjoitus on onnistuneesti ohi ja pääset huollon jälkeen rojahtamaan punkkaan. Suurin ero perusyksikön ja RUK:n välillä oli ehdottomasti yhteishenki, tällä en tarkoita sitä että perusyksikössä olisi ollut huono henki, vaan RUK:ssa tuo vaan oli vielä aivan toiselta planeetalta. Kaveri pyörtyy Kirkkiksellä, niin muu joukkue kantaa tätä kaveria viimeiset 3km. Osa ei jaksa juosta varusteidensa kanssa, niin jotkut kantaa parhaimillaan kolmen muunkin varusteet. Tiedossa on jonkun perseilyt iltavapailla ja tästä seuraava sanktio, vasikoimalla paska kaatuisi vain perseilijöiden niskaan, niin pidetään turpa kiinni ja kärsitään kaikki. Kurssijuhla ja ruusurynnäkkö, jo pelkästään tämän takia suosittelisin kaikille RUK:ta, hieno kokemus.

Perusyksikköön paluu alkoi mukavasti 11 päivän lomilla, tämän jälkeen olikin se tilanne ensimmäistä kertaa turvan edessä kun olit yksin vastuussa siitä, että koko porukka on oikeassa paikassa, oikeaan aikaan ja vielä oikein varustautuneenakin (Joo et täysin yksin tietenkään, mutta olit se kuka sen paskan otti vastaan ja jakoi sitten alaspäin tarvittaessa). Tässä vaiheessa myös se tuli harvinaisen selväksi, että eipä niillä koksuillakaan hirveitä vaikutusmahdollisuuksia ollut siihen mitä tai miten kasarmilla asioita tapahtuu. Metässä toki käytännön toteutus oli aika lailla sitten koksujen ja alikkien aivoitusten tuotetta.
Niille jotka johtajakoulutukseen intissä päätyvät, kannattaa pitää alusta asti riittävä ja vain riittävä kuri, helpottaa pirusti omaa hommaa kun käskiessä asioita alkaa myös tapahtua, ilman, että olet se komppanian suurin kyrpä. Toinen on sitten ettei sitä kantahenkilökuntaa pidä pelätä, pirusti mukavampi on käydä vielä varmistamassa kouluttajalta etukäteen jos olet epävarma jostain, kuin vetää koko porukka tekemään asia päin vittua ja ihmetellä sitten jälkikäteen, että miten tässä nyt näin kävi. Sitten vielä aikamääreet jos selkeästi ette ole pääsemässä aikamääreeseen kannattaa tästä ilmoittaa hyvissä ajoin, paskaa tulee kyllä niskaan, muttei niin paljoa kun jätät ilmoittamatta ja Prikaatinkomentaja sattuukin tekemään yllätysvisiitin harjoitukseen.

Tulipahan tekstiä. Jos jollakin jotain kysyttävää intin suhteen tulee mieleen, vastailen ihan mielelläni.

 

[MustatKortit]

Jospa tässä omistakin kokemuksista jotain heittäisi, toivottavasti joku tästäkin hyötyä saa...

Kiitos tarinastasi, oli mielenkiintoinen kaikin puolin.

Tässä itsekin sen 12 kk lusineena on joskus tullut tätä ketjua lukiessa mieleen, että hieman ylikorostuneesti valtaa ovat saaneet jutut, joissa kerrotaan siitä kuuden kuukauden "hirveästä" ajasta, miten onnistuttiin siirtymään pysyvästi nakkisuojaan ja laskemaan aamukammalla jäljellä olevia päiviä.

Tosiasiassa armeija-aika oli ainakin minun mielestäni varsin palkitsevaa ja juuri mainisemasi onnistumisen tunteet ja yhteishenki ovat ainakin minulle jättäneet tosi hyviä muistoja näin jälkikäteen ajateltuna.

Minun tapauksessani uskallan myös kliseisesti todeta, että armeijassa tosiaan aikuistuin paljon ja opin ottamaan vastuuta itsestäni ja muista.

Armeija-ajalta jäänyt myös muutamia todella läheisiä sydänystäviä, yhdessä koetut vaikeat hetket mm. rannikkojääkärien "barettimarssilla" lähentävät yhä.

 

[Tim Callahan]

(noista KK-tigin mainitsemista koko päivän hv:sta kuulisin mielelläni lisää, ainakaan meillä kun ei ennen kolmea päässyt vapaalle edes veikkausliiga pelaajat)

Meillä ainakin joka päivä pyöri harjoitusvapaat siten, että lähdimme etu-lounaalle kello 11-12 ja tämän jälkeen lähdimme vapaille (toki välillä oli "tärkeämpää ohjelmaa" ja lähdimme vasta 15:sta), jotka kestivät klo. 23-00 asti. Näitä oli arkipäivisin vähintään sen neljä kertaa viikossa. Kinkkuviikonloputkin onnistui vapaaksi, kun vei vähän vapaalippuja skappareille. Komppanian päälikkömmekin totesi, että eihän enää jaksa kiusata äijiä, "jos tarvitsee mennä saatana yhdeltätoista treenaamaan, niin sitten menette, ei teitä täällä kaivata." Matkahan ei ollut pitkä, kun kävimme Kouvolassa treenaamassa Vekaralta.

Toisaalta se on hyvä mainita, että meidän jälkeemme harjoitusvapaa-kuviot kiristyivät aivan perkeleesti, eikä näitä "veikkausliigapelaajiakaan" päästetty välillä ollenkaan hv:lle. Otan muutaman muun kaverin kanssa tästä vastuun, jos viestikomppaniassa on vituttanut tämän suhteen. Me otimme kaikki löysät pois. Jos tosiaan armeijassa on tarpeeksi älliä, niin "systeemiltä" pystyy ottamaan kaiken hyödyn irti ja oikeasti vedettää koko armeijan järjestelmää kunnolla.

Minulle jäi armeijasta sellainen kuva, että kyseessä on isojen poikien leikkikoulu, joka on aikansa elänyt. Toiveissani onkin palkka-armeija Suomelle, sekä massiiviset säästöt talouden puolella. Tuon ikivanhan kaluston päivittämän on miljarditason touhua ja melko typerää. Jos armeijasta tehtäisiin tasa-arvoinen, että naisetkin joutuisivat sen käymään, niin veikkaisin, että tämä nykypäivän vallassa oleva sukupuoli sen aika nopeasti lopettaisi. Muutenkin hauskaa, kun näitä rekkalesboja ja muita muijia pamahtaa armeijaan kovalla uholla ja puolet näistä lopettaa jo p-kaudella. Olisi ollut kiva itsekin lopettaa ja lähteä kotiin raapimaan kasseja sen sijaan, että raapii niitä 10pv putkeen viestikomppaniassa.

 

[MustatKortit]

... Tuon ikivanhan kaluston päivittämän on miljarditason touhua ja melko typerää...

Tähän pienenä tarkennuksena, että Suomen armeijan materiaali on suht' modernia, mutta materiaalia ei ole kaikilta osin riittävästi.

Ja toivomasi palkka-armeija on tietysti mahdoton vaihtoehto, koska sen kustannukset ovat sellaiset, että kasaan saataisiin laskentatavasta riippuen vain 10 000 - 20 000 sotilasta, joilla koko Suomea ei pystytä puolustamaan. Ruotsissahan kävi myös ilmi, ettei palkka-armeijaan edes saada tarpeeksi vapaaehtoisia, vaan nolosti on käynyt heidän projektilleen.

Loppukaneettina nämä arvioinnit ovat siinä mielessä ihan turhia, sillä Itä-Euroopan viime aikaiset tapahtumat ovat käytännössä kymmeniksi vuosiksi eteenpäin varmistaneet, ettei Suomen yleiselle asevelvollisuudelle olla tekemässä mitään. Palkka-armeijasta puhuminen on laitettu kokonaan hyllylle, eivätkä siitä ole kehdanneet puhua edes vihreimmät poliitikot.

Ihan hyvä näin.

 

[LOFIN]

Voisi jotain ajatuksia heittää intistä ja omasta palveluksesta, jota on 75 aamua jäljellä.

Eli tammikuussa 2014 tuli astuttua palvelukseen koleassa loskaisessa Upinniemessä. Laivastohommat olivat mielessä, sen takia Merivoimiin tuli haettuakin. Toinen syy oli tottakai päästä P-kauden jälkeen jatkamaan palvelusta SMMEPA:an Turun Pansioon. Missään vaiheessa johtajakoulutus ei kiinnostanut, 9kk olin suunnitellut olevani alusta asti.

P-kausi oli aika rankkaa, joskin peilatessa puoli vuotta aiemmin samassa paikassa alokaskauden viettäneen kaverin kertomuksiin meno oli paljon löysempää. Talvi toi kuitenkin omat mausteensa soppaan, 5 päivän alokasleiri hyytävässä Kiikalassa oli helvetillinen kokemus. Muistan vieläkin sen vitutuksen, kun yöllä juostiin 2 tunnin sisään 5 kertaa asemiin, jonka jälkeen edessä oli puolentoista tunnin poterovuoro -15c asteessa. Noh, siitäkin selvittiin ja matka jatkui. Alokasaikana vapaa-aikaa oli yleensä helvetin vähän, ja kuri oli aika tiukkaa ainakin omassa yksikössä. Tuo ensimmäiset 6-8 viikkoa ennen valaa ovat ne pahimmat intissä, sen jälkeen alkaa homma helpottaa.

Noh, tuli päivä jolloin saatiin tietää jatkosijoituspaikat. "Haaveet kaatuu-päivä" oli suurelle osalle komppaniaa osuva, suurin osa kuitenkin haki laivastohommiin joihin pääsi sitten ehkä 25% yksiköstä. Omalle kohdalle napsahti 9kk sotilaspoliisimiehen nakki, palveluspaikkana kuitenkin SMMEPA Pansiossa eli jotain positiivista sentään. Heti valan jälkeen siirryttiin Pansioon ja aloitettiin SPOL-peruskurssi. Se sisälsi lähinnä asioita, joita meidän täytyi oppia ennen kuin vanha miehistö poistuisi reserviin 4 viikon kuluessa ja vartiovastuu Pansion ja Turun sotilasalueista siirtyisi meidän harteillemme. Voimankäyttöä, vartiotehtäviä yms. tuli harjoiteltua paljon.

Noh vanha miehistö kotiutui, ja meistä tuli uusi SPOL-joukkue. Vartiot alkoivat pyörimään ja koulutus alkoi keskittymään enemmän sodanajan sotilaspoliisitehtäviin. Kohteensuojausta, henkilönsuojausta, vaarallisen henkilön etsintää jne. Yksi TRA-leirikin (taistelu rakennetulla alueella) vietettiin Säkylässä, hauskaa oli. Vartiu on helvetin mukavaa vaihtelua kasarmi- ja leirielämään, vastuullisia tehtäviä ja paljon löhöilyä, pelailua ja leffojen katselua. Uskoisin vartiossa olemisen olevan hieman mielekkäämpää Pansiossa, kuin jossain säkylässä. Sotilasalueita on muitakin kuin varuskunnassa, ja kaikki eivät ole suljettuja. Vähän mielenkiintoisempaa kierrellä kaupungin keskustan tuntumassa olevaan Merivoimien esikuntaa, jonne pääsee kuka tahansa (alue on vain osittain aidattu) verrattuna jossain korvessa sijaitsevaan aidattuun varuskuntaan.

Kuitenkin vaikka touhu on paikoitellen hauskaa ja mielenkiintoista, on päällimäisenä kuitenkin tunne ja tieto siitä että SPOL-joukkue on 95% sinne nakitettua miehistöä, jota ei touhu juurikaan kiinnosta. Välillä pistää hieman vituttamaan, kun meininki on niin laiskaa ja mitään ei jakseta tehdä. Tosin täytyy sanoa, että seura tekee kaltaisekseen ja aika kovasti alkaa reserviin tehdä mieli.

Koulutushaarakoe, jonka piti olla jo joskus huhtikuussa pidettiin tällä viikolla. 12 tuntia rasteja ja marssimista, ei varmaan tunnu kovin pahalta monen mielestä mutta itselleni oli ainakin ihan sopiva setti. Fiilis maaliin tullessa oli aika huikea, ja lomille lähtiessä klo 23 vielä parempi kun saatiin SPOL-merkit hihaan.

Jotain ranskalaisia SPOL-koulutuksesta ja Pansiosta palveluspaikkana tähän mennessä:

-Sotilaspoliisi on loppupeleissä helvetisti mielenkiintoisempi koulutushaara kuin perusjääkäri. Paljon asekoulutusta, sekä mielenkiintoisia tehtäviä (henkilönsuojaus, vaarallisen henkilön kiinniotto jne.)

-Sotilaspoliisi viettää kasarmin ja leirien lisäksi aikaa vartiossa. Pääosin homma on jokapuolella Suomea sama: hommat kun hoitaa kunnolla, on touhu hauskaa ja rentoa. Miinuksena voi toki olla ginekset, mutta ainakin itselleni yki VLV ei tunnu missään kun tietää että seuraavalla viikolla on edessä rentoa aikaa muiden sykkiessä.

-Pansio on helvetin hieno paikka palvella. Matkaa Turun keskustaan on muutama kilometri, joka bussilla tai autolla taittuu n. 10-20 minuutissa. Itselläni matkaa kotiin on autolla alle 10min, jotain iltavapailla pääsee käymään kotona todella helposti. Varuskunta on sopivan pieni, sotasatamassa on toki aika paljon väkeä mutta rannikkopuolella jossa itse olen palvelee n. 100-200 varusmiestä. Kasarmi on siis sopivan kotoinen, verrattuna Upinniemen monotonisiin kasarmeihin isolla aidatulla sotilasalueella. Jostain maavoimien varuskunnista puhumattakaan.

-SPOL-joukkue on pääosin melkoisen gonahtanutta porukkaa joten välillä touhu pistää vituttamaan, kun henkilöt jotka jaksavat edes auttavasti yrittää voi laskea kahden käden sormilla. En sanoisi että yhteishenki on huono, kaikki tulevat toistensa kanssa hyvin toimeen mutta harvassa ovat ne hetket jolloin jaksetaan yhteen hiileen puhaltaa.

Jotain viivoja uusille alokkaille:

-Toistettu jo kyllästymiseen asti, mutta vielä kerran: asenne. Inttiin ei kannata lähteä ennakkoluuloisesti, ei niin että ajattelee ettei kiinnosta vittuakaan ja intti on perseestä, mutta ei myöskään niin että kuvittelee intin olevan maailman hienoin kokemus, ja sotilaana oleminen on parasta mitä voi tehdä. Ensimmäiseksi mainittu asenne tekee omasta palvelusajasta juuri niin paskaa kuin sen on kuvitellut olevan, jälkimmäinen yli-intoileva asenne taas tulee murenemaan aika pian kun huomaa miten paljon niitä kuuluisia "Firman touhuja" siellä harrastetaan. Monta kertaa herää se mielikuva että mitten asiat olisi voinut hoitaa paljon fiksumminkin, mutta ne kuitenkin tehdään vaikeamman kautta koska PV.

-Edellisestä huolimatta, intti kasvattaa myös helvetisti ihmistä ja antaa uusia näkökulmia. Ennen inttiä sitä moni tuskin osaa arvostaa kunnon yöunia, vapaa-aikaa, sisävessoja jne. Armeijassa oppii nauttimaan pienistä asioista. Ja tosiaan niitä hienoja fiiliksiä kun jokin raskas asia on takana, vaikkapa joku marssi tai paska leiri, tulee olemaan aivan varmasti. Kuten myös niitä paskoja hetkiä edelellä mainittujen parissa.

Siihen, kumpi on parempi vaihtoehto miehistö vai AUK/RUK, en ota kantaa. Itse palvelen miehistössä, ja vaikka ehkä hieman pomotteleva tyyppi olenkin en koe itseäni sellaiseksi johtajaksi joka ehkä intissä tulisi olla. Myöskään 12kk palvelusaika ei kiinnostanu. On vaikea sanoa mikä on johtajille sitä parasta aikaa, jos lähtee uusien mosien kanssa toimimaan niin auktoriteettia on varmasti. Vastaavasti toiminta on melkoista lapsenvahtitouhua. Jos taas ottaa haltuun vanhan jo 6kk palvelleen saman saapumiserän miehistön, ovat tehtävät pääosin mielenkiintoisempia, kurista ja auktoriteetista ei sen sijaan ole tietoakaan. Saman saapumiserän johtaminen pitäisi hoitaa enemmänkin kaveripohjalta, jolloin touhussa pätee sellainen molemminpuolinen kunnioitus. Pelkillä natsoilla ei saman saapumiserän kavereita saa ojennukseen, ei sitten millään.

Tässä vähän tajunnanvirtaa intistä, katsotaan jos tulee lisättävää myöhemmin. Nyt kuitenkin nautitaan 4 päivän lomista ja Ruisrockista.

 

[Tim Callahan]

Tähän pienenä tarkennuksena, että Suomen armeijan materiaali on suht' modernia, mutta materiaalia ei ole kaikilta osin riittävästi.

Ja toivomasi palkka-armeija on tietysti mahdoton vaihtoehto, koska sen kustannukset ovat sellaiset, että kasaan saataisiin laskentatavasta riippuen vain 10 000 - 20 000 sotilasta, joilla koko Suomea ei pystytä puolustamaan. Ruotsissahan kävi myös ilmi, ettei palkka-armeijaan edes saada tarpeeksi vapaaehtoisia, vaan nolosti on käynyt heidän projektilleen.

Loppukaneettina nämä arvioinnit ovat siinä mielessä ihan turhia, sillä Itä-Euroopan viime aikaiset tapahtumat ovat käytännössä kymmeniksi vuosiksi eteenpäin varmistaneet, ettei Suomen yleiselle asevelvollisuudelle olla tekemässä mitään. Palkka-armeijasta puhuminen on laitettu kokonaan hyllylle, eivätkä siitä ole kehdanneet puhua edes vihreimmät poliitikot.

Ihan hyvä näin.

Omaan armeija-aikaani muistellen, voisin ihan mutuna heittää, että reservistä yli 50% on täysin kyvyttömiä puolustamaan omaa maataan mahdollisessa sotatilassa. Myöskin se, että puolustustekniikat perustuvat suurilta osin maapuolustukseen on täysin 1900-luvun touhua, koska ilmasta nykyiset sodat käydään. Ainoa vaihtoehto olisi siis sissisodankäynti mitä meillä länsimaissa kutsutaan terrorismiksi.

Armeija on hyvä keino kuoria edes pieni miehuus esiin jostain stadilaisesta hipsteristä, mutta maanpuolustuksen kanssa en nää mitään suurempaa hyötyä sillä. Tuskinpa itsekään muistan juuri mitään omasta joukkokoulutuksestani.

 

[MustatKortit]

...Myöskin se, että puolustustekniikat perustuvat suurilta osin maapuolustukseen on täysin 1900-luvun touhua, koska ilmasta nykyiset sodat käydään. Ainoa vaihtoehto olisi siis sissisodankäynti mitä meillä länsimaissa kutsutaan terrorismiksi...

Varsin arvovaltaiset ja asiantuntevat tahot - mm. Hiski Haukkala - ovat viime aikoina kommentoineet, että näin ei näytä käyneen, vaan perinteiset sodankäynnin metodit ovat olleet hyvin merkittävässä roolissa.

Tässä siis puhutaan nyt Venäjä-yhteydestä ja millaisia/minkä tyyppisiä konflikteja heidän alueillaan ja lähialueillaan on 1990- ja 2000-luvulla käyty.

Suomen PV:n toiminta sodanajan kriisitilanteessa tulee luonnollisesti perustumaan siihen, että tarvittava ilma-aseen ja it-aseen käyttötaso on turvattu, MUTTA Suomen puolustuksen kova ydin tulee jatkossakin olemaan hyvin organisoitu ja hyvin koulutettu maa-armeija.

Omana armeija- sekä kertausharjoitusaikanani olen saanut tutustua perinpohjaisesti mm. länsinaapurimme tarjoamaan sotilaskoulutukseen.

Huoletta voidaan todeta, että Suomen PV:n tarjoama koulutus on monin verroin parempaa ja valmistaa joukko-osastoja toimimaan kriisitilanteissa yhtenä kokonaisuutena. Lähtien aina kovapanosammunnoista, joissa Suomen ja Ruotsin ero on valtaisa.

 

[powerforward#7]

Omaan armeija-aikaani muistellen, voisin ihan mutuna heittää, että reservistä yli 50% on täysin kyvyttömiä puolustamaan omaa maataan mahdollisessa sotatilassa. Myöskin se, että puolustustekniikat perustuvat suurilta osin maapuolustukseen on täysin 1900-luvun touhua, koska ilmasta nykyiset sodat käydään. Ainoa vaihtoehto olisi siis sissisodankäynti mitä meillä länsimaissa kutsutaan terrorismiksi.

Armeija on hyvä keino kuoria edes pieni miehuus esiin jostain stadilaisesta hipsteristä, mutta maanpuolustuksen kanssa en nää mitään suurempaa hyötyä sillä. Tuskinpa itsekään muistan juuri mitään omasta joukkokoulutuksestani.

Nyt täytyy kyllä sanoa, että aivan täyttä pas*aa. Vieraan valtion miehityksen torjuminen nimenomaan perustuu pitkälti maavoimiin. Kuten myös on perustunut miehityksiä suorittaneiden valtioiden operaatiot. Ilmatilan hallinta on toki merkittävä osa nykysodankäyntiä, mutta kaikkea muuta, kuin ainoa. Yhtään valtiota ei ole miehitetty, eikä tulla miehittämään hävittäjillä. Maavoimien toiminta toki edellyttää sitä, että vihollinen ei saavuta täydellistä ilmaherruutta, mutta maanpuolustuksen selkäranka on maavoimat. Suomen ilmatorjunta- ja hävittäjäkalusto on muuten todella kilpailukykyistä, toki teknologia maksaa ja rahaa tarvitaan tulevaisuudessa(kin) suorituskyvyn ylläpitämiseen.

Erityisesti länsiarmeijoissa on nykyaikana kyky sietää tappioita todella matala. Tämä tarkoittaa sitä, että yleinen mielipide kääntyy todella nopeasti mitä tahansa opertaatiota vastaan jo pienehköistäkin miestappioista. Tällöin on helpompi käyttää massiivisesti rahaa kuluttavia ilmavoimia, risteilyohjuksia etc. tasoittamaan tie maavoimille. Mutta tällöinkin maajoukkoja tarvitaan, eikä heidän toimintakaan yleensä mikään pelkkä huviajelu ole ollut. Tätä kun vertaa Suomeen mahdollisesti kohdstuvaan hyökkäykseen, niin pitää ottaa pari mahdollista seikkaa huomioon:
- Suomen puolustuskyky on aivan eri planeetalta verrattuna valtioihin, joihon mm. Yhdysvallat on hyökkäyksiä suorittanut. Nimenomaan teknologia, koulutus ja johtaminen ovat oikeasti hyvällä tasolla. Välittömän ilmaherruuden saavuttaminen ja sen jälkeen maavoimien lamauttaminen olisi todella haastava, ellei mahdoton operaatio.
- Edes maailman suurinpiin sotilasmahteihin kuuluvalla Venäjällä ei riitä resurssit loputtomiin. Etenkin siinä tilanteessa, jos Suomi ei ole ainoa rintama, jossa sotaa käydään. Ja itse en mitenkään usko skenaarioon, jossa Suomi ja Venäjä ajautuvat 1 vs. 1 tyyliseen sotaan. Suomi olisi todennäköisesti samoin kuin toisessa maailmansodassa toissijainen kohde.
- Venäjän ilmavoimien iskukyky on käsitykseni mukaan oikeasti aika kaukana siitä, mitä se on Yhdysvalloilla. Toki heiltä löytyy teknologiaa mm. samankaltaisiin täsmäaseisiin, mutta yksinkertaisesti tuollaista kalustoa ei ole olemassa, kuin rajallinen määrä. Sama pätee muuten mm. panssarikalustoon. Hyvin pieni osa Venäjän panssarikalustosta on sitä uusinta uutta, josta löytyy kaikki uusimmat pelit ja pensselit. Meidän käytettynä ostetut Leopardit pesee suurimman osan Venäläisvaunuja selvästi.

Mitä tulee reserviläisten kykyyn suoriutua tehtävistä, niin tulee muistaa, että yhtäkään miestä ei suoraan varustamisen jälkeen istuteta poteroon odottamaan tulivalmistelua. Tai jos näin tehdään, niin valmiuden nostaminen on tapahtunut kuukausitolkulla myöhässä. Reserviläisarmeija perustuu siihen, että on riittävästi aikaa varustaa, kouluttaa ja harjoituttaa joukkoja, sekä valmistella taistelukenttä meille edulliseksi. Tässä suorituskyvyn ylläpitämisessä näyttelee muuten suurta osaa myös kertausharjoitukset. Tai näyttelisivät, jos niihin olisi rahaa. Varusmiespalvelus on vain pieni osa asevelvollisuutta, eikä ne jalkaväkisotilaan hommat nyt niin vaikeita ole, etteikö harjoittelulla ala luonnistua.

Lähti näköjään "vähän" laukalle, mutta menkööt.

 

[Ostoskassi]

Intistä jäi itselle myös mieleen kuinka paljon jossain loppusodassa oikeasti väsytti ja kuinka vähän tuli nukuttua. Nykyäänkin kun tulee aamulla herättyä ja mietittyä, että nyt väsyttää, niin ei tarvitse kuin muistella inttiä ja väsymyskin saa oikeat mittasuhteet. Loppujen lopuksi intti on aika mukavaa. Kaikki mitä sinun tulee tehdä käsketään: "syö", "juo", "nuku", "juokse", "lataa ja varmista" jne.

Yksikin kaveri, jota ei intti kiinnostanut lainkaan oli kuitenkin viimeisellä viikolla aika hiljaisena. Intin jälkeen on kuitenkin etsittävä töitä tai opiskelupaikka ja oikeasti tehtävä jotain. Intissä voi vain mennä mukana.

Armeija-aika ottaa paljon, mutta myös antaa paljon, joskus jopa vuosien ajan.

Suosittelen ehdottomasti.

 

[KuumaaKamaa]

Kuinka paljosta jään paitsi jos saavun kasarmille klo 16.00, eli viimeisellä mahdollisella hetkellä kun sinne saa saapua. Päätimme kaveriporukassa, että lähdemme yhdessä liikkeelle samalla bussilla, mutta kaverillani on parturi aika niin myöhään, että olemme vasta klo 14 Kouvolassa ja n. 15 kasarmilla. Itse olisin valmis lähtemään jo aamulla, mutta päätimme, että yhdessä mennään. Harmi jos jotain tärkeää jää paitsi ja etenkin harmi jos tulee todella kiire tavaroiden kanssa, koska itse ainakin olen taipuvainen sähläämään paineen alla.

 

[MustatKortit]

Kuinka paljosta jään paitsi jos saavun kasarmille klo 16.00, eli viimeisellä mahdollisella hetkellä kun sinne saa saapua...

...Itse olisin valmis lähtemään jo aamulla, mutta päätimme, että yhdessä mennään. Harmi jos jotain tärkeää jää paitsi ja etenkin harmi jos tulee todella kiire tavaroiden kanssa, koska itse ainakin olen taipuvainen sähläämään paineen alla.

Nyt täytyy sanoa, että minun mielestäni kannattaisi lähteä jo hivenen aiemmin.

Mistään et varsinaisesti jää paitsi, mutta aiemmin saapumalla jää enemmän aikaa hakea kamat, järjestää kaappi ja mikä tärkeintä tutustua uusiin tupakavereihin. Ja hmm, miten tämän nyt muotoilisi: vähän "totuttautua" siihen intin ilmapiiriin..

Muutenkin tuo päivä on sen verran kiireinen ja jaettavaa varustusta on niin helvetisti (tuolta se ainakin aluksi tuntuu), että kiva olla aiemmin paikalla. Varuskunnasta riippuen saattaa päästä myös valitsemaan sen oman punkkansa jne.

 

[Lert]

Kuinka paljosta jään paitsi jos saavun kasarmille klo 16.00, eli viimeisellä mahdollisella hetkellä kun sinne saa saapua. Päätimme kaveriporukassa, että lähdemme yhdessä liikkeelle samalla bussilla, mutta kaverillani on parturi aika niin myöhään, että olemme vasta klo 14 Kouvolassa ja n. 15 kasarmilla. Itse olisin valmis lähtemään jo aamulla, mutta päätimme, että yhdessä mennään. Harmi jos jotain tärkeää jää paitsi ja etenkin harmi jos tulee todella kiire tavaroiden kanssa, koska itse ainakin olen taipuvainen sähläämään paineen alla.

Et jää yhtään mistään paitsi. Tavaroita on luultavasti kymmeneen asti aikaa järjestellä kaappiin ja muut käytännön asiat, jotka kenties tuvan esimies on jo näyttänyt muille tulleille, opit nopeasti.

Jos tuntuu, että jäit jostain "opetustuokiosta" paitsi, kysy asiaa vaikka tupakavereilta ja kannattaa muutenkin panostaa todella paljon ihmissuhteisiin. Pitkillä leireillä aika menee paljon nopeammin kun on luottokavereita ja ystäviä jotka auttavat hädän hetkellä ja joiden kanssa voi puhua jne.

 

[kake619]

Kuinka paljosta jään paitsi jos saavun kasarmille klo 16.00, eli viimeisellä mahdollisella hetkellä kun sinne saa saapua. Päätimme kaveriporukassa, että lähdemme yhdessä liikkeelle samalla bussilla, mutta kaverillani on parturi aika niin myöhään, että olemme vasta klo 14 Kouvolassa ja n. 15 kasarmilla. Itse olisin valmis lähtemään jo aamulla, mutta päätimme, että yhdessä mennään. Harmi jos jotain tärkeää jää paitsi ja etenkin harmi jos tulee todella kiire tavaroiden kanssa, koska itse ainakin olen taipuvainen sähläämään paineen alla.

Isoin asia varmaan mistä jäät paitsi on helvetillinen jonottaminen. Me kurvailtiin Vekaran portista sisään joskus 13 korvilla ja oltiin yksikössä (ei siis edes vielä haettu ensimmäistäkään tavaraa) jo heti 15 maissa. Sitä porukkaa kun tulee oikeasti aivan vitusti ja jokainen käydään yksitellen, toki hyvin pikaisesti, läpi niin pitkä jonottaminen on väistämätöntä. Romuja joka tapauksessa tullaan vaihtamaan ja venkslaamaan useamman päivän aikana, joten tuostakaan ei tarvitse stressiä ottaa jos kaikki varusteet eivät ole heti sopivia tai oikeilla paikoilla.

 

[Hawk #22]

Omana armeija- sekä kertausharjoitusaikanani olen saanut tutustua perinpohjaisesti mm. länsinaapurimme tarjoamaan sotilaskoulutukseen.

Huoletta voidaan todeta, että Suomen PV:n tarjoama koulutus on monin verroin parempaa ja valmistaa joukko-osastoja toimimaan kriisitilanteissa yhtenä kokonaisuutena. Lähtien aina kovapanosammunnoista, joissa Suomen ja Ruotsin ero on valtaisa.

En tiedä kuinka paljon ketjun aiheeseen tämä liittyy (voit toki vastata yv:llä, ettei ketju täyty OT:sta), mutta vähän kiinnostaisi tietää tästä lisää. Minulla ei siis ole mitään käsitystä muiden valtioiden toiminnoista, joten kuulisin mielelläni pari esimerkkiä juuri Suomen ja Ruotsin eroista koulutuksen tason suhteen.

 

[MustatKortit]

En tiedä kuinka paljon ketjun aiheeseen tämä liittyy (voit toki vastata yv:llä, ettei ketju täyty OT:sta), mutta vähän kiinnostaisi tietää tästä lisää. Minulla ei siis ole mitään käsitystä muiden valtioiden toiminnoista, joten kuulisin mielelläni pari esimerkkiä juuri Suomen ja Ruotsin eroista koulutuksen tason suhteen.

Suomen ja Ruotsin eittämättä suurin ero on "oikeiden harjoitusten", eli kovapanosammuntojen määrässä.

Ruotsalainen pataljoona ampuu vuoden aikana suunnilleen yhtä paljon kovapanosammuntoja, kuin suomalainen komppania, tämä noin nyrkkisääntönä.

Olen jutellut ruotsalaisen pst.koulutuksen saaneen rannikkojääkärin kanssa, joka ei kertaakaan ole laukaissut asetta, jolla hänet on koulutettu taistelemaan.

Suomalaiset panostavat armeija-aikana paljon sellaiseen harjoitteluun, jossa ammutaan kovilla, meillä harjoitellaan paljon niin ryhmän, joukkueen kuin komppaniankin tasolla kovilla kudeilla. Kertausharkoissa olen ollut mukana pataljoonatason hyökkäyksessä. Erilaisten simulaattorien määrän käyttö on lisääntynyt samaten.

Ruotsalaiset panostavat enemmän "mielikuvaharjoitteluun", kärjistäen jatkavat siitä, minkä suomalaiset oppivan mullikaudella, eli "sarja, sarja, lataan, varmistan!"

Ruotsalainen yhdysupseeri ihmetteli kerran Syndalenissa, että miten meillä on varaa tuhlata noin paljon ammuksia kk-ammuntoihin 300 metristä, heillä tuota ampumis-tähystämis juttua ei harjoitella juuri lainkaan.

Tosin en ole varma, miten tämä Ruotsin (nähtävästi epäonnistuva) ammattiarmeija-kokeilu on vaikuttanut heidän koulutukseena.

 

[Hawk #22]

Suomen ja Ruotsin erot.

Kiitos tästä tietopaketista! Ei ollut kyllä mitään käsitystä, että Suomen puolustusvoimat on jossain asiassa noinkin paljon edellä länsinaapuriamme. Varmasti tuosta on myös paljon hyötyä, mikäli Suomi joskus sotaan joutuu.

 

[ndal88a]

Suomen ja Ruotsin eittämättä suurin ero on "oikeiden harjoitusten", eli kovapanosammuntojen määrässä.

Ruotsalainen pataljoona ampuu vuoden aikana suunnilleen yhtä paljon kovapanosammuntoja, kuin suomalainen komppania, tämä noin nyrkkisääntönä.

Olen jutellut ruotsalaisen pst.koulutuksen saaneen rannikkojääkärin kanssa, joka ei kertaakaan ole laukaissut asetta, jolla hänet on koulutettu taistelemaan.

Suomalaiset panostavat armeija-aikana paljon sellaiseen harjoitteluun, jossa ammutaan kovilla, meillä harjoitellaan paljon niin ryhmän, joukkueen kuin komppaniankin tasolla kovilla kudeilla. Kertausharkoissa olen ollut mukana pataljoonatason hyökkäyksessä. Erilaisten simulaattorien määrän käyttö on lisääntynyt samaten.

Ruotsalaiset panostavat enemmän "mielikuvaharjoitteluun", kärjistäen jatkavat siitä, minkä suomalaiset oppivan mullikaudella, eli "sarja, sarja, lataan, varmistan!"

Ruotsalainen yhdysupseeri ihmetteli kerran Syndalenissa, että miten meillä on varaa tuhlata noin paljon ammuksia kk-ammuntoihin 300 metristä, heillä tuota ampumis-tähystämis juttua ei harjoitella juuri lainkaan.

Tosin en ole varma, miten tämä Ruotsin (nähtävästi epäonnistuva) ammattiarmeija-kokeilu on vaikuttanut heidän koulutukseena.

En tieda onko viela mutta esim. -80-luvulla tykistolla oli paljon kranaatteja Jatkosodasta, joita sitten ammuttiin niin paljon kuin huvitti. Sama IT:ssa, Bofors it kanuunoilla haettiin tuntumaa meteliin ja ammuntaan yleensa ja kylla niilla sitten ammuttiinkin paljon, aamusta iltaan Lohtajalla, toki paa-aseet olivat 23 mm ITK (Sergei) ja 57 mm. Jotenkin vaikutti oudolta kun haettiin kranaatteja, niin ne olivat laatikossa joissa oli Saksan kotka ja paivamaara joku vuoden 1942 pvm.

Toinen kysymys, johtamiskoulutukseen (AUK/RUK) liittyva. Aikanaan teknilliseen opistoon/kouluun mentaessa sai kolmen kk:n edesta tyoharjoittelua jos palveli 11 kuukautta intissa (Opistoon/kouluun vaadittiin 12-24 kk:n tyoharjoittelu, sen kait sai suorittaa myos opiskelun aikana, kesatoina).
Vielako naihin ammattikorkeakouluihin vaaditaan tyoharjoittelua ja voiko siita osan kuitata kaymalla AUK/RUK:n?

JOL

 

[MustatKortit]

En tieda onko viela mutta esim. -80-luvulla tykistolla oli paljon kranaatteja Jatkosodasta, joita sitten ammuttiin niin paljon kuin huvitti. Sama IT:ssa, Bofors it kanuunoilla haettiin tuntumaa meteliin ja ammuntaan yleensa ja kylla niilla sitten ammuttiinkin paljon, aamusta iltaan Lohtajalla, toki paa-aseet olivat 23 mm ITK (Sergei) ja 57 mm. Jotenkin vaikutti oudolta kun haettiin kranaatteja, niin ne olivat laatikossa joissa oli Saksan kotka ja paivamaara joku vuoden 1942 pvm...

No näitä ei ole kyllä enää 2000-luvulla harrastettu :)

Mutta kyllä oma faijani on kertonut, että vielä 1970-luvulla pääsivät ammuskelemaan muun muassa legendaarisilla pystykorvilla ja vanhoilla ammuksilla.

On kuulemma tosimiehen ase, ihan eri luokkaa tunkea talvisota-hengessä sitä panoskampaa ja laittaa suolaa lukkoon, kuin sählätä rynkyn kanssa :)