Aseen purkaminen ja kasaaminen on kyllä mielenkiintoista, mutta ei me ammuttu edes paukkupatruunoilla, vaan muutaman tyhjänä ampumiskerran jälkeen lähdettiin jo radalle ampumaan koville. Mukavaa toki sekin oli, vaikka lämpöä olikin se +30 astetta.
Ase on sitten se joka sai mielenkiinnon eniten syttymään. Jumankeuta jo paukkupatruunojen ampuminen oli mielenkiintoista. Sillä on mukava värkätä yms. Se on morsiammesi ja kyllä sen huomaa, että siihen joku tietty suhde tulee, kun tietää oman aseen kaikki metkut.
mutta ei me ammuttu edes paukkupatruunoilla.
Räkäpäät oli ihan hauskoja toki alkuun kun pääsi sarjalla laskemaan keskellä metsää. Mutta mutta, voi sitä paskan määrää mitä se pyssy sisälsi näiden räkäpääsessioiden jälkeen. Loppuvaiheessa palvelusta kun noita jaettiin jossain harjoituksessa niin jätin ampumatta kokonaan, että säästyin siltä putsausoperaatiolta. Näin teki moni muukin :)
Miten meni ensimmäiset ammunnat? Kai tähtäin oli säädetty päin sitä itseään? Joko kilahti 12 tauluun ?
Tarkoitti varmaan osumia tuolla kahdellatoista. Eli ampumataitotestissä ammutaan makuulta, kolmelta lippaalta yhteensä 6 laukausta kääntyviin tauluihin, viimeinen lipas tuplana. Sitten polvelta omaan tahtiin 3 laukausta ja lopuksi kolme kääntyviin seisaalta, ja seisaalta ammutaan 50 metristä, muuten 150.
Ja lähes aina taisi tulla 12 osumaa. Onneksi ei pidetty niitä vitun tyhmiä ampumamerkkejä lomatakeissa. Niin ja aluksihan ammutaan usein isoihin tauluihin ja myöhemmin sitten harjoitellaan att:tä pieniin.
Tarkoitti varmaan osumia tuolla kahdellatoista. Eli ampumataitotestissä ammutaan makuulta, kolmelta lippaalta yhteensä 6 laukausta kääntyviin tauluihin, viimeinen lipas tuplana. Sitten polvelta omaan tahtiin 3 laukausta ja lopuksi 3 kääntyviin seisaalta, ja seisaalta ammutaan 50 metristä, muuten 150.
Aseen purkaminen ja kasaaminen on kyllä mielenkiintoista, mutta ei me ammuttu edes paukkupatruunoilla, vaan muutaman tyhjänä ampumiskerran jälkeen lähdettiin jo radalle ampumaan koville. Mukavaa toki sekin oli, vaikka lämpöä olikin se +30 astetta.
Ensimmäiset lomat on päällä ja on sanottava että 2 ekaa viikkoa oli kyllä huimaa menoa, jatkuvasti kiire joka paikkaan ja etenkin eka viikko oli aivan 6-21 ajan toimintaa, onneksi nyt toinen viikko oli jo hieman kiireettömämpi ja iltavapaita taisi olla joka päivä. Ehkä tämä tahti tästä nyt sitten hieman rauhoittuu. Ensimmäiset ammunnat kieltämättä jännitti, etenkin kun tämän viikon tiistaina suunnattiin ensimmäistä kertaa ampumaradalle ja eteen jaettiin kovat ammukset, mutta kyllä se jännitys siitä laukesi samalla kun ase laukesi ensimmäisen kerran kohti taulua..
Juurikin näin.
Ihmeellistä että ei ollut kunnon ampumatestiä, tai edes harjoiteltu kunnolla kääntyviä tauluja. Hyvä kuitenkin että on otettu tuntumaa kovilla. Ei siinä olisi mitään menettänyt. Ei liian hyvin voi koskaan ampua.
2 viikkoa takana Kainuun Prikaatissa KRHK:ssa. Yllättävän mukavaa ollut, mutta saa nähdä miten meno muuttuu, kun upseerikokeelaat saapuu ensi perjanataina. Ammunta, iltavahvarit ja ruokailu on ollut parasta antia toistaiseksi ja paskinta taas sulkeiset.
Itse olen ajatellut hakea lääkintämieheksi tai sitten suoraan AUKkiin. Olisiko jollain täällä kokemuksia lääkintämiehen hommista? Olisi kiva kuulla juttuja, sillä valintaan ei ole enää kovin kauan aikaa.
Noni. Näinhän siinä kävi, että kun kerran innostuu, niin sitä mennään täysillä. Tulenjohtopuolen AUK:iin kävisi matka. P-kokeen tulokset, P1: 7 ja P2: 5. Yliluutnantti sanoi, että näillä pääse mihin vain. Näön takia ei tuonne pyssyhommiin, mutta se itse on sitten kouluttajana tuolla tulenjohtopuolella, niin sai houkuteltua minutkin sinne. Vuoden keikka siitä sitten tulikin. Kutsunnoissa tarjottiin jo C:n papereita. Nyt ollaan menossa AUK:iin. Hienoa tämä elämä.
Vähän enemmän tässä jälkeenpäin pukannut jonkinlaista masennustakin. Ajattelee vain niitä kaikkia (niin hyviä kuin huonoja) kokemuksia, mitä siellä enemmän tai vähemmän hienon porukan kanssa voisi kokea. Tavallista enemmän sapuskaa poskeen pistänyt tässä pari päivää (ainakin on terveellistä nykyään) ja intoa löytyy lähinnä vain DVD:itä katsella.Ohi on, saatana.
C:n paperit annettiin ja katsellaan nyt sitten, jos tulevaisuudessa jalat alkaisivatkin jostain syystä kehittyä sen verran, että voisi koittaa uudestaan. Nyt tuli ns. vapaaehtoisesti kokeiltua omia rajoja, joten voin jotenkin olla positiivisin mielin tässä. Harmittaa vaan, että ne rajat mentiin yli ja ympäri yllättävänkin aikaisessa vaiheessa.
No... tsemppiä siellä vielä oleville alokkaille.
Hieman huolen aiheitakin on kuitenkin syntynyt, viimeiset 2 viikkoa olen ollut kipeänä. En kuitenkaan niin kovin että veksiin olisi pitänyt aamulla mennä, mutta kuitenkin siten, että fyysisesti homma ei toimi kuten edellytykset olisi. En kuitenkaan haluaisi lyödä leikkiä kesken ja vaihtaa sivariin, koska en haluaisi tuottaa pettymystä itselleni taikka vanhemmille armeijan lopettamisen suhteen.
Mitenkään tietämättä vaivojesi laatua, niin harkitse nyt ensisijaisena vaihtoehtona kuitenkin sitä veksiin menemistä ennen sen kummempia sivaripohdintoja.
On toki kunnioitettavaa että veksiin ei lähde ihan heti kun alkaa pikkusenkin ahdistaa armeijaelämä tai selkää kolottaa, mutta toisaalta sivariinvaihtopuheet kipeyden vuoksi ilman yhtään veksikäyntiä kuulostavat kovin kummallisilta.
Tosin otaksun pohdintojesi koskeneen lähinnä mahdollista sairauden jatkumista ja sen aiheuttamia jatkoseuraamuksia, joten toivotankin pikaista paranemista. Ja juuri sen vauhdittamiseksi voisi mahdollisesti tehdä ihan hyvää ottaa muutama vapautuspäivä saadaksesi itsesi taas kisakuntoon.
Olotila on semmoinen perus röörit tukossa, päätä kivistää ja henkeä ei saa kunnolla. Ongelma noissa vapautuspäivissä on se, että nuo oireet tuskin pelkästään sängyssä makaamalla helpottavat, koska itse ongelmat ovat juuri siellä kasarmirakennuksissa. En ole aikaisemmin kauheammin sairastellut, mutta kun sairastan niin yleensä se ei ole mitään pientä köhää. Pitää vain toivoa, että keho alkaa turtua noihin kaikkiin mahdollisiin pöpöihin, jotta niitä parempia päiviäkin tulisi.
En kuitenkaan haluaisi lyödä leikkiä kesken ja vaihtaa sivariin, koska en haluaisi tuottaa pettymystä itselleni taikka vanhemmille armeijan lopettamisen suhteen.