Noni. Näinhän siinä kävi, että kun kerran innostuu, niin sitä mennään täysillä. Tulenjohtopuolen AUK:iin kävisi matka. P-kokeen tulokset, P1: 7 ja P2: 5. Yliluutnantti sanoi, että näillä pääse mihin vain. Näön takia ei tuonne pyssyhommiin, mutta se itse on sitten kouluttajana tuolla tulenjohtopuolella, niin sai houkuteltua minutkin sinne. Vuoden keikka siitä sitten tulikin. Kutsunnoissa tarjottiin jo C:n papereita. Nyt ollaan menossa AUK:iin. Hienoa tämä elämä.
Vähän enemmän tässä jälkeenpäin pukannut jonkinlaista masennustakin. Ajattelee vain niitä kaikkia (niin hyviä kuin huonoja) kokemuksia, mitä siellä enemmän tai vähemmän hienon porukan kanssa voisi kokea. Tavallista enemmän sapuskaa poskeen pistänyt tässä pari päivää (ainakin on terveellistä nykyään) ja intoa löytyy lähinnä vain DVD:itä katsella.Ohi on, saatana.
C:n paperit annettiin ja katsellaan nyt sitten, jos tulevaisuudessa jalat alkaisivatkin jostain syystä kehittyä sen verran, että voisi koittaa uudestaan. Nyt tuli ns. vapaaehtoisesti kokeiltua omia rajoja, joten voin jotenkin olla positiivisin mielin tässä. Harmittaa vaan, että ne rajat mentiin yli ja ympäri yllättävänkin aikaisessa vaiheessa.
No... tsemppiä siellä vielä oleville alokkaille.
Hieman huolen aiheitakin on kuitenkin syntynyt, viimeiset 2 viikkoa olen ollut kipeänä. En kuitenkaan niin kovin että veksiin olisi pitänyt aamulla mennä, mutta kuitenkin siten, että fyysisesti homma ei toimi kuten edellytykset olisi. En kuitenkaan haluaisi lyödä leikkiä kesken ja vaihtaa sivariin, koska en haluaisi tuottaa pettymystä itselleni taikka vanhemmille armeijan lopettamisen suhteen.
Mitenkään tietämättä vaivojesi laatua, niin harkitse nyt ensisijaisena vaihtoehtona kuitenkin sitä veksiin menemistä ennen sen kummempia sivaripohdintoja.
On toki kunnioitettavaa että veksiin ei lähde ihan heti kun alkaa pikkusenkin ahdistaa armeijaelämä tai selkää kolottaa, mutta toisaalta sivariinvaihtopuheet kipeyden vuoksi ilman yhtään veksikäyntiä kuulostavat kovin kummallisilta.
Tosin otaksun pohdintojesi koskeneen lähinnä mahdollista sairauden jatkumista ja sen aiheuttamia jatkoseuraamuksia, joten toivotankin pikaista paranemista. Ja juuri sen vauhdittamiseksi voisi mahdollisesti tehdä ihan hyvää ottaa muutama vapautuspäivä saadaksesi itsesi taas kisakuntoon.
Olotila on semmoinen perus röörit tukossa, päätä kivistää ja henkeä ei saa kunnolla. Ongelma noissa vapautuspäivissä on se, että nuo oireet tuskin pelkästään sängyssä makaamalla helpottavat, koska itse ongelmat ovat juuri siellä kasarmirakennuksissa. En ole aikaisemmin kauheammin sairastellut, mutta kun sairastan niin yleensä se ei ole mitään pientä köhää. Pitää vain toivoa, että keho alkaa turtua noihin kaikkiin mahdollisiin pöpöihin, jotta niitä parempia päiviäkin tulisi.
En kuitenkaan haluaisi lyödä leikkiä kesken ja vaihtaa sivariin, koska en haluaisi tuottaa pettymystä itselleni taikka vanhemmille armeijan lopettamisen suhteen.
Itsellä neljän päivän morttileiri takana, aika schaissea oli mutta odotetustikin näin ja mieluummin tuolla on vaikka pienessä sateessa kun n. 30 asteen pakkasessa. Eniten hommasta jäi kuitenkin vituttamaan se, kun jouduin n. 10 muun kanssa kuskihaastatteluihin kun ilmeisesti meidän komppaniaan pitäis väkisin saada tarpeeks kuskeja ja näköjään olen yksi niistä jotka voi tonne joutua. Toisaalta komppaniassa on ehkä liikaakin aukkiin halukkaita mutta ei sitten kuskeiksi... ei jööses mikä älytön vitutus nousi tästä, enkä sit loppuviikosta vielä kerennyt kapteenin puheille valittamaan asiasta. Alkuviikosta toki menen sinne heti ja kysyn miksi lukion käynyt ja pitkääkin matikkaa suorittanut jamppa olisi mukamas sopiva kuskiksi tänne. Ei saatana että voi olla huono tuuri ihmisellä..
Alunperinhän hain ykkösvaihtoehtona viestimieheksi ja kakkosena tulenjohtoon, molemmat miehistöhomma siis.
Jos tarkkoja ollaan, niin toisen viikon lopussa päätettiin kuskit. 3:nnella viikolla alkoikin jo itse koulutus.Ekalla viikolla tehtiin jo kuskipatteripäätökset täällä Niinisalossa...
Kyllä ehkä ekat viikot joutuu jotain tekemään, kuten muutkin alokkaat. Mutta kyllä se lepi pian alkaa, ihan niin kuin kuvitellaan. Ei huolta. Kyllä kuskin homma on yksi löysimmistä, ainakin Niinisalossa. Siellä olin, en tosin kuskina, mutta ihan tarpeeksi sai niiden vätystelyä seurata. Sinusta vain nyt tuntuu siltä, että se on joku kovakin paikka, kun niin vähän aikaa olet ollut.Itse siis kuskipatterissa juurinkin Niinisalossa. Vaikka kuvitellaan, että kuskipatterissa pääsee melko helpolla, niin kyllä sielläkin duunia väännetään niska limassa.
Juurikin pääasiassa noita. Määrät sitten tietenkin riippuen leirin pituudesta, mutta alakanttiin ei ikinä kannata arvioida ;) Rannekello ja joku otsalamppu on hyvä olla mukana eikä omasta puukostakaan varmasti ole haittaa. Ja tietenkin pakkipusseja riittävästi, kun joltain aina kuitenkin puuttuu omat. En tiedä teidän linjauksista kertakäyttöruokailuvälineiden suhteen, mutta muutama lusikka voi olla hyvä idea, jos onnistuu jotenkin salassa niitä käyttämään eikä jaksa syödä paskasella luhalla. Ylimääräinen vesipullokaan ei varmasti ole haitaksi lämpimillä keleillä. Ja jos sataa, niin kannattaa ehdottomasti käyttää sitä kortsupukua, vaikka kuinka tyhmältä se tuntuisi. Myös vinkkinä talvelle, että kannattaa silloinkin käyttää sadeasua jos joutuu poterossa makailemaan. Nimim. 2,5 tuntia poterossa räntäsateessa ilman sadeasua, ei kiva.Maanantaina morttileirille. Mitäs sinne kannattaa ottaa matkaan muuta kuin lapussa olevat? Suklaata? Patukoita?
Täytyy kyllä sanoa näin jälkikäteen, että olen äärimmäisen tyytyväinen mentyäni talvella inttiin(ja päästyäni miehistöön). On se vaan niin helvetin paljon mukavempaa, että kelit paranee loppua kohti kuin että vitutus vaan kasvaa pakkasessa joskus J-kaudella kun niitä viikon pituisia leirejä oli ainakin meillä se 3 kappaletta.Itsellä neljän päivän morttileiri takana, aika schaissea oli mutta odotetustikin näin ja mieluummin tuolla on vaikka pienessä sateessa kun n. 30 asteen pakkasessa.
Vaikka kuvitellaan, että kuskipatterissa pääsee melko helpolla, niin kyllä sielläkin duunia väännetään niska limassa.
Ja tietenkin pakkipusseja riittävästi, kun joltain aina kuitenkin puuttuu omat.
Alkuviikosta toki menen sinne heti ja kysyn miksi lukion käynyt ja pitkääkin matikkaa suorittanut jamppa olisi mukamas sopiva kuskiksi tänne.
Älä esitä sitä sitten ihan noin. Esim. me saatiin aikamoista palautetta kapteenilta, kun olisimme halunneet yhden alokkaan AUKiin mutta skapparit laittoivat vaunupuolelle. Sanoimme, että kaveri on todella fiksu, selkeää johtaja-ainesta, jonka lahjat menevät hukkaan vaunun komentaja. Ai että sitä huudon ja mussutuksen määrää, kun emme muka arvostaneet kaikkia tehtäviä ja "mitenköhän te vittupäät perustelette sen, etteikö kaikissa Suomen armeijan tehtävissä tarvittaisi viisaita ja johtamiskykyisiä miehiä?". Tiivistettynä: sinä et voi olla liian hyvä mihinkään tehtävään.
Kannattaa oikeasti miettiä aikalailla sanatarkkaan mitä meinaat sanoa.
Alkuviikosta toki menen sinne heti ja kysyn miksi lukion käynyt ja pitkääkin matikkaa suorittanut jamppa olisi mukamas sopiva kuskiksi tänne. Ei saatana että voi olla huono tuuri ihmisellä..