2 viikkoa takana Kainuun Prikaatissa KRHK:ssa. Yllättävän mukavaa ollut, mutta saa nähdä miten meno muuttuu, kun upseerikokeelaat saapuu ensi perjanataina. Ammunta, iltavahvarit ja ruokailu on ollut parasta antia toistaiseksi ja paskinta taas sulkeiset.
Itse olen ajatellut hakea lääkintämieheksi tai sitten suoraan AUKkiin. Olisiko jollain täällä kokemuksia lääkintämiehen hommista? Olisi kiva kuulla juttuja, sillä valintaan ei ole enää kovin kauan aikaa.
Suoritin oman palvelukseni Pohjois-Karjalan Prikaatissa jääkärikomppaniassa, ja kuten tässä joku sivu aiemmin kerroin niin jouduin "pakolla" lääkintämieheksi. Hyvin siellä itse kuitenkin suoriuduin ja ei se erityisen rankkaa ollut. Varmasti riippuu palveluspaikastakin, minkälanen kyseinen koulutus on. Meillä ainakin "irtaannuttiin" muusta komppaniasta siinä koulutuksen aikana ja Veksillä kaikki prikaatin tulevat lääkintämiehet kokoontuivat koulutusta varten. Ihan mukavaa puuhastelua se oli, sellaista kavereitten kantamista ja sitomista yms.
Oli koulutuksen aikana ainakin yksi leirikin, mutta ei sekään ollut mikään kovin paha. Ehkä pahin juttu omalla osallani oli loppumarssi, jossa meidät jaettiin ryhmiin ja se oli joku 40 kilometrin marssi ja välillä erilaisia ensiapurasteja. Myöhään yöllä, joskus kahden aikaan, kun pääsi viimeiselle rastille veksiin, niin siellä sai pistää vielä kanyylin kaverille suoneen. Kivasti kanyylia poistaessa, marssista väsyneenä, unohdin kaverilta ottaa kiristyksen kädestä poies, niin veret vähän lenteli :D No tästä ei mitään vakavaa seurannut ja ihan hyvin marssistakin selvisin. Ja sain sen lämärikurssin parhaimmat pisteet.
Itse palvelus sen jälkeen oli aika rentoa. Meillä ainakin lämärit pystyivät aika hyvin välttelemään muun komppanian ikäviä harjoituksia ja palveluksia halutessaan. Esimerkiksi suksia ei tarvinnut koskaan meidän komppanian lämäreiden ainakaan kuitata, eikä siten hiihtääkään, vaikka talven yli siellä oltiinkin. Loppusodan aikaan oli silloin melko vähän lunta maassa vielä, ja sitten sen jälkeen, kun uudet alokkaat tulevat, niin ei tarvinnut kyllä komppanian koulutukseen osallistua, mitä nyt aamulenkeillä saattoi käydä. Viimeisen kolmen kuukauden aikana kasarmilla ollessa ohjelma oli lähinnä seuraava: herätys siinä joskus komppanian herätyksen jälkeen, siitä aamupalalle, josta takaisin komppaniaan nukkumaan, josta lounaalle, josta sotkuun pelaamaan biljardia, siitä sitten komppaniaan ja ehkä veksiin, ja sitten alkoikin iltavapaat. Okei, tämä oli aika vätystelyä, enkä takaa, että tällaista tulisi missään olemaan, mutta meillä kyllä jokunen päivä meni tälläkin tavalla.
Itse toimin komppaniani huoltojoukkueen lääkintämiehenä, jonka ei hirveästi tarvinnut leireillä sykkiä. Leirillä pitkään nukkumista, ruokapuoli pelaa suht hyvin huoltojoukkueessa jne. Joskus sieltä tuotiin paareilla joku loukkaantunut, joka piti paikata ja pistää lepäämään. Huoltojoukkueen lääkintämiehillä oli varmasti helpompaa ainakin JK:ssa kuin joukkueisiin sijoitetuilla.
Toisaalta jos haluaa sitä sykkimistä, niin sekin varmasti on mahdollista kun nämä joukkueisiin sijoitettujen lääkintämiehet varmasti pääsevät halutessaan syöksähtelemään siinä muun joukkueen mukana. Heidän ensisijainen tehtävä on kuitenkin perustaa sinne joukkueen taakse se oma pikku laavu tai joku vastaava pystyyn, jossa annetaan loukkaantuneelle se ihan ensimmäinen apu ja pistetään pahemmin loukkaantuneet eteenpäin huoltojoukkueeseen. Eri komppanioissa voi lääkintämiehen rooli kyllä vaihdellakin. Esim. sissikomppaniassa lääkintämiehet oli ymmärtääkseni lähinnä samanlaisia sissejä, kuin muutkin sillä erotuksella, että he osasivat myös hoitaa, jos joku loukkaantuu. Mutta KRHK:ssa ainakin PKarPR:ssä tuntui lämäreiden rooli olevan aika samanlainen, kuin meillä JK:ssakin. Vaikka muiden joukkueiden lämärit tais jotain huudella että JK:ssa päästäis helpommalla :D
Leirikomennuksia tulee kyllä lääkintämiehille ehkä vähän enemmän, koska jokaisella leirillä ja marsilla tarvitaan lääkintämiestä hätätapausten varalle. Ja ammuntaleirillä jokaisella eri ammunnalla täytyy lääkintämies olla ihan pelkästään valvomassa. Itseäni vähän harmitti, kun joku viikkoa ennen kotiutumista jouduin vielä lähtemään johonkin SPOL-leirille ammunnan lääkintämieheksi. Muut lämärit saivat homman nakitettua minulle, koska olin pitänyt pitkiä (ansaitsemiani) lomia, joihin muilla komppanian lämäreillä ei ollut mahdollisuuksia :P. Tällaisilla leireillä yleensä pidetään vaan telttaa lämpimänä ja odotellaan siellä ammunnan loppuun, ja ollaan valmiina paikkaamaan, jos tulee jotain paikattavaa. Tämän jälkeen sitten onkin loppupäivä vapaata ja voi vierailla esim. sotkussa tai saunassa, jos alueelta sellaisia löytyy.
Sitten lämärin hommaan kuuluu sitä veksin päivystystä, joka ei minusta niin kamalaa ollut, kun otti siihen vaikka jonkun kirjan lueskeltavaksi. Tietty päivä menee siinä luukulla istuessa, ja saattaa se ruveta puuduttamaan pidemmän päälle. Viikko kerrallaanhan sitä aina päivystettiin. Meillä lääkintämiehet suorittivat myös uimavalvojakurssin, koska uusien alokkaiden tullessa lääkintämiehet valvoivat uimahallia sen kuukauden ajan, ennenkuin uusista alokkaista saatiin miehet siihen. Tämä on myös auttanut minua myöhemmin parina kesänä kesätyön saamisessa...
Palvelus lääkintämiehenä oli siis melko kevyttä ja erinäisiä vapauksiakin tuntui olevan muihin nähden. Välillä alkoi se toimettomuus varsinkin kasarmipäivinä kyllä vähän ärsyttääkin.
