Inttiin lähdössä?

  • 1 239 350
  • 3 632

Mentos

Jäsen
Suosikkijoukkue
Provoviestit & Ylilyönnit
II/11 koskettaa itseäkin ja Niinisaloon menen Porilaisten kanssa. (HUHHUH)

Mutta avoimin mielin liikkeelle ja jopa odottanutkin armeijaa tämän kaiken opiskelun jälkeen. Hienoa tehdä jotain oikein kunnolla, vaikka sitten ärsyttäisikin. Kuljetus-puolelle olisi alustava haku, eli tavoitteena olisi vuosi viihtyä Niinisalossa. Toivottavasti Lukko pelaa mahtavan kauden, niin jää ainakin harmittamaan.
 

-pasi-

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Tutzban juttuja kannataa lueskella tästä ketjusta enemänkin. Myös minä voin vahvistaa sen, että jos homman jättää kesken, se vituttaa jälkeenpäin. Monet vittumaiset jutut ovat myöhemmin hauskoja muistoja. Kavereita tosiaan intistä saa lähes jokainen. Kaverit ovat jo intin aikana hieno voimavara, johon voi turvautua pahiman vitutksen hetkellä.

Kaverit tosiaan on se asia jonka takia inttissä kannattaa yrittää pysyä mahdollisimman pitkään. Itse olin tosiaan sen pari päivää yli 3 viikkoa intissä ja silti olen edelleen parin tyypin kanssa ollut tekemisissä ja niidenkin kanssa joiden en ole ollut niin aina baarissa tulee morjastettua. Eli jos on sattunut vaikkapa koulussa mählimään niin, ettei kavereita ole saanut niin inttikin on yksi mahdollisuus saada koko elinikäisiä kavereita. Olkoonkin että osa porukasta onkin ihan muualta kotoisin kun itse, mutta kun nykyään on facebookit ja muut niin yhteyttä on helpompi pitää kun ennenvanhaa.. Ja itse en tosiaankaan ole niitä puheliaampia tai seurallisimpia ihmisiä ja minäkin pystyin luomaan hyviä kaverisuhteita moneen ihmiseen noinkin lyhyessä ajassa.

Mitä tulee noihin terveysjuttuihin niin itsellä ei ole ollut mitään astman tyylisiä oireita ennen inttiin menemistä, mutta se kolme viikkoa oli ihan tuskaa. Sen kolmen viikon jälkeen tuli niin kovat oireet päälle ja siihen yhdistettynä helkkarin kipeä jalka niin yksinkertaisesti oli pakko päästä pois. Olkoonkin että olisi ollut kaksi päivää enää pitkään viikonloppuvapaaseen. Kesti yli viikon ennenkuin oireet lähti pois kun sieltä lähti. Näin siis Slukissa Keuruulla. Tilannetta ei varmaan yhtään helpottanut se, että oli helkkarin kovat helteet, muistelisin että ainut sadepäivä oli se kun ukkonen riehui yhtenä päivänä.. Kyllähän se ymmärtää jos noissa "homeisissa" rakennuksissa joissa ei ole kunnon ilmastointia ja lämpötila on korkea niin eihän siitä mitään tule, varsinkin kun ikkunat on kiini aina kun ei olla tuvassa eli ilma ei juurikaan vaihdu. Päälle sitten kun siellä kymmenen hikistä kaveria on...

EDIT: siis mitä tässä koitin sanoa niin jos tuolla tosiaan tulee oireita ja niitä on ollut jo ennestään niin omaa terveyttähän siinä vain vaarantaa jos mahdollisuus on pois lähteä. Itsellä on viellä tosin sivari edessä kun ei terveyssyiden takia voinut lähteä pois. Siitäkin kyllä oli tuo lääkäri tuolla ihan suoraan sanottuna ihan sieltä itsestään. Kävin kolmen viikon aikana ainakin neljästi lääkärillä eri syiden takia, ihan oikeiden, mutta tuo lääkäri varmaan luuli, että yritän saada vapautusta kokonaan noista ja niiden takia aliarvio kokoajan rajusti mun vaivoja. Esimerkiksi lämpöäkin mulla oli koko kolme viikkoa reilusti yli 37 jne.. mutta ei se siitäkään välittänyt mitään. Oli eräs yksi kunnonkin "vaiva/sairaus" (jota en tässä ala erittelemään)jota se lällätteli suurinpirtein ettei mulla mitään ole, mutta näin myöhemmin saanut sitten apua ja lääkkeitä tuohon, mutta tuolla se ei mitään välittänyt siitäkään.
 
Viimeksi muokattu:

Crazy Diamond

Jäsen
Suosikkijoukkue
Boston Bruins & Winnipeg Jets
´

Kyllä intistä löytyy sopiva homma sinullekin, vaikka noita terveyspuolen juttuja onkin. Tosiaan aivot kannattaa jättää kotiin ja ottaa varsinkin alkuaika huumorilla.

Niin, eihän sitä kannata miettiä, että lupautuu sodan sattuessa tappamaan ihmisiä (vala). Jos minun joskus täytyy tarttua aseeseen ja tappaa ihmisiä vain sen takia, että joku saisi turvattua lastensa bensat bemariin niin ei kiitos. Itselläni on kutsunnat syksyllä ja luultavasti tulen saamaan lykkäystä.
 

Lohipoika

Jäsen
Niin, eihän sitä kannata miettiä, että lupautuu sodan sattuessa tappamaan ihmisiä (vala). Jos minun joskus täytyy tarttua aseeseen ja tappaa ihmisiä vain sen takia, että joku saisi turvattua lastensa bensat bemariin niin ei kiitos.

No minä aikoinaan (II/08) annoin sen juhlallisen vakuutuksen, jossa lupauduttiin vain suojelemaan kotimaata ja puolustamaan sitä ven... vihollisilta, joten en ihan tarkkaan tiedä, mitä kaikkea tuossa valassa lupautuu tekemään. Aika samoilla linjoilla siinäkin luultavasti mennään, paitsi että siinä on joitakin viittauksia satuolentoihin. Kouluttauduin kuitenkin lääkintämieheksi, joten tuskinpa tulen tappamaan kovinkaan montaa vihollista mahdollisessa sodassa. Kyllä intissä on paljon muitakin hommia, jos omatunto estää hätävarjelun.
 

Crazy Diamond

Jäsen
Suosikkijoukkue
Boston Bruins & Winnipeg Jets
No minä aikoinaan (II/08) annoin sen juhlallisen vakuutuksen, jossa lupauduttiin vain suojelemaan kotimaata ja puolustamaan sitä ven... vihollisilta, joten en ihan tarkkaan tiedä, mitä kaikkea tuossa valassa lupautuu tekemään. Aika samoilla linjoilla siinäkin luultavasti mennään, paitsi että siinä on joitakin viittauksia satuolentoihin. Kouluttauduin kuitenkin lääkintämieheksi, joten tuskinpa tulen tappamaan kovinkaan montaa vihollista mahdollisessa sodassa. Kyllä intissä on paljon muitakin hommia, jos omatunto estää hätävarjelun.

Mitä tarkoitat hätävarjelulla? Vai päättelitkö sinä tekstistäni, että en suojelisi perhettäni jos joku uhkaisi heidän henkeään. Kyllä suojelisin. Mitä ennakkoluuloja sinulla on venäläisistä?
 

Lohipoika

Jäsen

Nume

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, FC Bayern München, SoJy
Itse kävin armeijaa Joensuun Onttolassa rajavartiolaitoksen palveluksessa I/11 erässä. Pystyin olemaan vain kolme viikkoa kun kahdesti leikattu olkapääni alkoi vihoittelemaan, kun oltiin lähdössä ekalle leirille seuraavana päivänä ja käytiin hiihtelemässä ahkion ja rinkan kanssa. Ryhmänjohtaja käski käydä näyttämässä olkapäätä ja tuomio oli tyly. C:n paperit suoraan kouraan. En saanut siirtoa edes Kainuun prikaatille, vaikka kovasti olisin halunnutkin käydä palveluksen loppuun.

Ekat viikot kuitenkin tiukkakurisella kasarmilla oli aika yllättäviä, vaikka ei ollutkaan ongelmia tottua niihin oloihin. Meillä oli vaan se, että puhelinta ei saanut käyttää kuin iltaisin maksimissaan tunnin ja muutenkin kuri on ollut paljon kovempaa verrattuna prikaateihin, mitä olen kavereiltani kuullut. Armeijassa ihan varmasti jokainen pärjää, kunhan tekee mitä käsketään ja yrittää parhaansa!

Kello kannattaa tosiaan hommata nyt ennen inttiä, taustavalollinen, jotta näkee ajan myös pimeässä. Itse ostin kellon Clas Ohlsonilta Linkki, joka maksoi 20€. Tuotteella on jopa takuukin.
 

Crazy Diamond

Jäsen
Suosikkijoukkue
Boston Bruins & Winnipeg Jets
Jos joku hyökkää Suomeen, miellän sen hätävarjeluksi, jolloin minulla on oikeus ja velvollisuus suojalle maatani parhaan kykyni mukaan.



Ei mitään. Viestissä viitattiin humoristisesti siihen seikkaan, että tällä hetkellä ainoa todellinen mahdollinen uhka Suomelle on Venäjä.

Miksi sinulla on oikeus ja velvollisuus suojella maatasi (suomea)? Onko suomi yhteiskuntana tehnyt sinulle jotakin niin hyvää ja arvokasta, että sinä voit ylpeästi ilmoittaa että minulla on oikeus suojella maatani? Minä en koe oikeudekseni päättää minkään maan rivisotilaan elämän, jolla ei ole mitään tekemistä itse sodan (muutakuin, että se on määrätty sotimaan) ja sen syiden kanssa. Miksi sinulla on velvollisuus suojella maatasi. Siksikö, että niin on tehty ennenkin suomenmaassa?

Ja kerro ominsanoin ja omin ajatuksin, älä tuolla samalla liibalaaballa, mitä kaikki alokkaat vastaavat.

e. Enkä usko Venäjän olevan yhtään suurempi uhka Suomelle kuin vaikka Yhdysvallat. Eli ei ole minkäänlaista uhkaa mistään maasta. Mutta pakkohan se on uskoa, että Venäjä on todellinen mahdollinen uhka Suomelle kun Tarja Halonen siitä joka itsenäisyyspäivä muistuttaa.
 
Viimeksi muokattu:

Lohipoika

Jäsen
Onko Suomi yhteiskuntana tehnyt sinulle jotakin niin hyvää ja arvokasta, että sinä voit ylpeästi ilmoittaa, että minulla on oikeus suojella maatani?

Turvannut lapsuuteni ja vanhempieni elintason riittävänä, huolehtinut terveydestäni jo syntymästä asti ja käytännössä lähes ilmaiseksi, rokotuttanut pahoja tauteja vastaan, taannut ilmaisen ja laadukkaan koulutuksen ja yleissivistyksen, taannut riittävän perusturvan, huolehtii oikeuksistani mahdollisen rikoksen tapahtuessa... Kuinka pitkälle tätä listaa pitää oikein jatkaa? Miksi minä en puolustaisi tätä maata tunkeutujaa vastaan olivat syyt sitten mitkä tahansa? Tämä on minun kotini.

Enkä usko Venäjän olevan yhtään suurempi uhka Suomelle kuin vaikka Yhdysvallat.

Kyllä se Venäjä on uhka Suomelle niin kauan, kun on yhteistä rajaa. Suomi on sotinut itsenäisyytensä aikana kolmesti. Ensimmäisellä kerralla se oli Venäjän puolelta levinnyttä ideologiaa vastaan (sisällissota), toisella kerralla puolustanut aluettaan Venäjän oikeudetonta hyökkäystä vastaan (talvisota) ja kolmannella kerralla yrittänyt saavuttaa status quo ante bellumin (jatkosota). Yhdysvallat taas on kaukainen valtio, jonka kanssa ei ole koskaan ollut mitään ongelmia. Päinvastoin Suomella on siellä hyvä maine.
 

aatelisode

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans, Skellefteå, Capitals, Erik Karlsson
Ilmoittaudun 11.7 Vekaralle varusmiespalvelukseen. Hieman jännittyneet tunnelmat ovat kyllä, vaikka tässä onkin vielä 3 viikkoa ennen kuin sinne lähtö on edessä. Saa nähdä minne meikäläisen laittavat, kuntopuoleni ei ole sieltä kovimmasta päästä. Suomen suurin kuntokoulu vai miten se meni... Alokaskyselyyn rustailin monenlaisia vaihtoehtoja, mp-lähetti olisi itseäni todella kiinnostava vaihtoehto, kokeneemmat voinee kertoa sitten miten vaikeaa sinne on päästä ja mitä siellä mahdollisesti tehdään. Toisaalta, ei se vuoden nakkikaan todellakaan maailmanloppu olisi, mutta tavoitteeksi olen silti asettanut puoli vuotta, varsinkin kun haluaisin aloittaa tulevat opinnot tammikuussa. Mielenkiinnolla odotellaan.
 
Suosikkijoukkue
HIFK
Pakkohan se itsekin nyt on kertoa oma inttitarina. 1/10 Vekaranjärvi.
Suurin osa kavereista oli mennyt inttiin jo aiemmassa saapumiserässä ja kovalla mielenkiinnolla niitä "tarinoita" tuli kuunneltua. Kovilta sotamiehiltä vielä silloin vaikuttivat.

Viimeinen lauantai-ilta ennen armeijaa oli vielä ihan normaali olo, mutta suuressa krapulassa sitten sunnuntaina aamulla alkoi hikeä puskemaan muunkin kuin krapulan takia. Silloin sitä tajusi että kun seuraavana aamuna herää, niin pitäisi kamat pakata ja lähteä kohti tuntematonta. Puoli vuotta vähintään elämä tulisi olemaan täysin erilaista. Puoli vuotta oli aluksi myös se tavoite.
15min. ennen junan lähtöä tuli vielä mutsia nähtyä asemalla ja kyllä siinä aikamoinen suru iski puseroon. Tuntui ettei enää ikinä näkisi äitiä, kavereita ja sukulaisia. Aikamoinen rumba alkoi heti Kouvolan asemalla, kun monta sataa tulevaa morttia pyöritteli päätään ja ihmetteli minne pitäisi mennä. Sotilaspoliisit siinä opasteli aamuja huudellen. Bussimatka tuntui ikuisuudelta ja perillä joutui pitkään odottelemaan ja kulkemaan pitkään jonossa eri paikkoihin. Oli semmoinen karjalauma-fiilis.

Yksikköön raahauduttiin tavaroiden kanssa ja odottelun jälkeen tupaankin asti pääsi, kunnes piti jo tunkea tavarat äkkiä kaappiin ja lähteä hakemaan lisää tavaraa. Onneksi olin ajoissa perillä, niin jäi ilta hyvin aikaa laittaa tavaroita kaappiin. Hetken sai kyllä vaatteiden kanssa miettiä, kun varustesäkistä kaiveli viidet eri maastotakit housuineen. Omat tupakaverit olivat hyvissä ajoin paikalla, joten siinä sitten alikersantin johdolla käytiin iltapala popsimassa mukessa(muonituskeskus). Ensimmäinen yö meni yllättävän hyvin. Puhelinta tuli puolisen tuntia selailtua ja uni tuli kuin tulikin. Ensimmäinen aamu on kyllä ikimuistoinen. Kuuden maissa alikersantti pamahtaa ovesta sisään ja alkaa huutamaan kaikkia ylös punkista ja laittamaan tiettyjä vaatteita päälle. Siitä se P-kausi sitten alkoikin kaikkine alkukiireineen.

Alku oli sitä perus oppintuntia ja talon tavoille opettelemista. Kaikki opetettiin perusteellisesti ja matkan varrella ne töhöimmät lopettivat leikin kesken.
Sattui sopivasti omalle P-kaudelle aivan helvetin kylmä talvi. Ampumarata päiviä riitti ja jokainen siellä kylmänä talvipäivänä ollut tietää mitä se on. Pakkasta niin perkeleesti, kylmä puhuri puhaltaa ja pitäisi vielä ampua tauluun 10 laukausta "omaan rauhalliseen tahtiin" ilman hanskoja. Ei ihme ettei ampujanmerkkiä irronnut P-kauden aikana, kun tavoitteena oli vain saada kädet mahdollisimman nopeasti kintaiden ("noukkareiden") sisään.
P-kauden loppuvaiheilla alkoi AUK kiinnostamaan ja sinnehän se tie lopulta vei. 362 kuulosti aluksi pahalta, mutta ei sitä edes tullut AUK:n aikana mietittyä. Katseli vain sitä omien johtajien menoa ja mietti pääsevänsä samoihin hommiin parin kuukauden kuluttua. AUK olikin sitten yhtä tetsausta ja metsäreissua. Onneksi kevät alkoi tulemaan ja ei tarvinnut pitää kaikkia vaatteita kaapista päällä pysyäkseen elossa.

Johtakausi olikin sitten sitä parasta aikaa. Sellaista mukavan rentoa ja mielekästä hommaa. Pääsi näyttämään kunnolla esimerkkiä ja opettamaan asioita, jotka itse oli oppinut puolen vuoden aikana. Johtajien kesken oli hyvä yhteishenki ja kaikki tulivat toimeen toistensa kanssa. AUK:n santsariksi tie sitten vei ja siellä se homma vasta muuttuikin rennoksi. Pääsi parin muun kanssa johtamaan tulevia alikersantteja ja kokelaita. Homma oli lähinnä valvontaa ja neuvojen antamista. Rovajärven reissu oli sellaista lomailua että alta pois, kun tuli nukuttua lämpimässä teltassa varmaan 12h per päivä sen kymmenen päivän ajan. ME LIKE!

Tuli hommat varmaan jotenkin oikein tehtyä, kun kersantin nappulat sain noin kuukausi ennen kotiutumista. Aliupseerioppilailla kun teetettiin kysely, niin meikäläinen kuvailtiin sopivan rennoksi johtajaksi, joka kuitenkin osaa pitää tiukkaa kuria yllä kun sitä tarvitaan.

Kaiken kaikkiaan intti kasvatti meikäläistä henkisellä tasolla todella paljon. Oppi näkemään asioita eri tavalla ja ottamaan vastuuta itsestään ja muista.

P.S. Välillä kaipaa niitä hetkiä kun kesällä aurinko laskee, istuu teltan vieressä ja vain katselee suomalaista metsää. Kamina välillä kolisee siinä telttakankaan toisella puolen, metsä tuoksuu ja linnut visertävät. Siinä on sitä jotain.
 
Viimeksi muokattu:

Kummeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Washington Capitals
2/11 on myös minun lähtöeräni ja paikka on Parola, ei ole enää kovin montaa aamua tuomiopäivään. Jossain vaiheessa jopa odotin sitä, mutta nyt ei kiinnostaisi yhtään lähteä sinne. Se kuitenkin kuuluu miehen velvollisuuksiin, ja halusin ehdottomasti ottaa sen alta pois mahdollisimman nopeasti koulun jälkeen, joten oikeaan aikaan ja oikeaan paikkaan olen menossa, eli siinä mielessä ei ole valitettavaa. Vähintään se puoli vuotta olisi tarkoitus olla siellä, motivaation mukaan katsotaan sitten kaikki ekstra.

Kuitenkin loppujen lopuksi lähden ihan hyvillä mielin sinne, sillä sen ajan tosiaan seisoo vaikka päällään vaikka olisi +35 astetta lämmintä.
 

Sinner

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin I.F.K (Rikollislauma) , NP#10 DEFC#16
Pari mieleen juolahtanutta juttua

Lähdin aikoinani inttiin lukiokaverin kanssa, joka kärsi todella pahasta aknesta. Ja nyt ei puhuta muutamasta finnistä, vaan tilanteen kärjistyttyä vielä armeijassa äijä näytti Ihmenelosten (vai mikä vittu?) Möykyltä. Tuota aknea oli koitettu hoitaa jo siviilissä varsin laihoin tuloksin. Kun kaveri sitten meni lopulta lääkintäupseerin juttusille, niin alkoi tapahtua. Lääkintäupseeri otti asian omakseen ja ymmärsi kuinka vittumaista tuo tauti kaverille oli. Intti kustansi kaverille useiden tuhansien valohoidot ja muun lääkityksen. Ja katso, kasvot ja muu kroppa alkoi parantua. Oli suorastaan häkellyttävää huomata, että koko kaverin pää tuntui pienenevän sitä mukaan kun paraneminen eteni. Homma saatiin intissä täysin hallintaan. Kaveri on liikutukseen asti kiitollinen puolustusvoimille vielä tänäkin päivänä. Eli, jos noita vaivoja siellä tulee (vaikka olisivatkin olleet päällä jo ennen armeijaa), niistä kannattaa käydä puhumassa. Tiedän kyllä, että paskalla munkilla siellä tarjotaan buranaa ja mobilatia katkenneeseen jalkaan, mutta sieltä voi saada myös apua, jota et osaisi edes odottaa.

Minulla ei ollut minkäänlaisia akne-ongelmia ennen inttiä. Parin kolmen kuukauden palvelun jälkeen niitä sitten alkoi ilmetä. Ihmettelin muutaman muun oireista kärsivän kanssa miksi aknea oli vain poskissa. Aluksi määrättiin Pronaxen (muistaakseni) nimistä voidetta, joka kuivatti ihoa ja auttoikin hieman. Isosaaren lääkintäupseeri vihjasi kuitenkin, että vaikka omien vuodevaatteiden tuominen kasarmille oli kiellettyä, niin tyynyliinahan olisi ehkä huomaamaton. Etenkin, kun kuljettajana meillä oli tupa, jossa oli vain me kaksi linnakkeen kuljettajaa ja tupatarkastuksia meidän tuvallamme ei ollut (jouduimme usein lähtemään esim. keskellä yötä auraamaan harjoituskenttää tai kasarmin pihaa ynms). Ymmärsin yskän ja toin oman tyynyliinani. Akne hävisi viikossa. Ilmeisesti kyseessä oli joku yliherkkyys intin käyttämälle pesuaineelle tai jotakin vastaavaa, sillä temppu toimi myös monella muulla. Tiedän ettei tämä nyt moniakaan varmasti kiinnosta, mutta ajattelin kirjoittaa jos vaikka joillakin palveluksessa olevalla tai sen aloittavalla kyseisiä oireita ilmenisi.
 

Nume

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, FC Bayern München, SoJy
Itselläkin on ollut aiemmin aika pahaa aknea, ja nykyisin se on pysynyt aika hyvin hallussa, kun pystyin pesemään kasvoja kahdesti päivässä. Armeija-aika tietenkin pelotti, että miten sitten siellä tapahtuu. Kasarmiolosuhteissa, mun kasvot parantui lähes täysin kolmessa viikossa! Terveellinen ruoka joka päivä täysin samaan aikaan oli aika uskomaton yhtälö minulle, joka auttoi niin ruoansulatukseen kuin finneihinkin. Leirit tietenkin olisi voinut olla aivan toinen tarina, mutta kannattaa nauttia firman ruoista! Onttolassa oli oma keittiö ja kaikki ruoka tehtiin käsin niin saattoi kyllä vaikuttaa sekin, mutta maukasta ruokaa oli !
 
Itsellenikin palaa mieleen nuo P-kauden lukuisat ammunnat. Yhtenäkin tiistai-aamuna pakkasta oli rapiat -33 ja porukkaa jouduttiin evakuoimaan ihan hyvällä kädellä. Yhdellä mm. lähti poskesta kaljapullonkorkin kokoinen läntti nahkaa. P-kausi ei oikeastaan ole niin paha mitä siitä sanotaan, koska innostus on vielä uudella mortilla vähän suurempi. Sitten jos sattuu käymään niin, että osoitteena on huoltohommat yms. puolen vuoden nakit tekeminen loppuu lähes seinään ja kaikki hommat tuntuvat rötväämisen lomassa helvetiltä. Onneksi itselläni pelasti homman jokapäiväiset harjoitusvapaat.

Tässä vaiheessa voin todeta, että luojan kiitos, että en ollut vuoden mies. Olisi jäännyt juhannukset ja muutamat hassut lomat väliin. Palkintona olisi vielä 180pv aivan täysin turhaa palloilua kassulla ja metsässä + Rovalla + Taipalsaaressa ja vaikka missä perseessä. Hyi!
 

Steegil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit 1967-2014, Ducks sympatiat Coyotes & Jets
Itselläkin on ollut aiemmin aika pahaa aknea, ja nykyisin se on pysynyt aika hyvin hallussa, kun pystyin pesemään kasvoja kahdesti päivässä. Armeija-aika tietenkin pelotti, että miten sitten siellä tapahtuu. Kasarmiolosuhteissa, mun kasvot parantui lähes täysin kolmessa viikossa! Terveellinen ruoka joka päivä täysin samaan aikaan oli aika uskomaton yhtälö minulle, joka auttoi niin ruoansulatukseen kuin finneihinkin. Leirit tietenkin olisi voinut olla aivan toinen tarina, mutta kannattaa nauttia firman ruoista! Onttolassa oli oma keittiö ja kaikki ruoka tehtiin käsin niin saattoi kyllä vaikuttaa sekin, mutta maukasta ruokaa oli !

Joo se on kumma kuinka naama paranee kaikista näpyistä, kun ei ryyppää parin viikkoon, on paljon ulkona ja syö mahdollisesti terveellisemminkin.

Itse armeijan leipiin meneville suosittelen sitä, että tutkittuta ne kaikki mahdolliset piilevätkin vaivat heti siellä lääkärin tarkastuksessa ja tärkeintä on sanoa asia selvästi ja lujasti. Itse en tätä silloin tajunnut heti tehdä kunnolla jotain kerroin skolioosista selästä, mutta en kai siitä tarpeeksi mylvinyt niin silloin ei heti seurannut jatkotoimen pitäitä. Ja tuota intinlääkärin tarkastusta ennen olin käynnyt kai pakollisessa tarkastuksessa ennen inttiä, jossa paikallinen lääkäri kehotti mennä selästä sitten itkemään siellä paikanpäällä ja lätkäsi A-paperit. Palvelin sitten selkä mutkalla ensimmäiset pari kuukautta ja tasan puolivälissä palvelusta A-paperit vaihettiin B:n papruihin, jota ennen lääkärikapteeni(?) vai joku isokiho siellä veksissä tarjosi vaihtoehtoisesti Ceen papereita, mutta tulimme sitten lopulta siihen tulokseen, että kun mies on jo puolivälissä palvelusta niin kai sitten loput puolet menee kevennettynä. Olisin varmaan toisissa olosuhteissa ne ottanut, mutta tasan puolet olin jo kärsinyt ja yksikössä oli jo ennastaan tuttu hyvä frendi niin ei vaan kehdannut lopettaa leikkiä. Sitten loppuajan inttiä taistelin urhoollisesti ilman tetsaria vain sirpa, lippaat ja kypärä päässä. Jos jotain iloa siitä sitten oli niin sain ainakin nähdä parin urpon rehkivän viestireppu selässä. Ja näiden sankareiden suhteen en edes potenut huonoa omatuntoa.

Suosittelen siis ihan oman viihtyvyytesi vuoksi, että jos epäilet jostain vaivasti olevan mahdollisesti haittaa palveluksesi suorittamisesta "normaalisti" niin ilmota siitä heti ja selkeästi. Suurimmaksi osaksi toi edellä kirjoitettu juttu oli lähes kokonaan omaa saamattomuutta/kyvyttömyyttä hoitaa asia kerralla selväksi. Kyllähän se jossain leirillä kaiversi se nakerrus, että kun olisi vain vaatinut sitä lähialueen lekuria vilkaisemaan niitä papereita uudestaa niin ei olisi välttämättä ollut sitä lepakkovuoroa kipinävartiossa. Nyt puolitoista vuotta intin jälkeen on se fiilis, että tulipahan käytyä, mutta mitään suoranaista hyötyä iloa siitä tullut, paitsi muutaman frendin muodossa.
 
Suosikkijoukkue
Die Nationalmannschaft, Bayern München, HIFK
Jos minun joskus täytyy tarttua aseeseen ja tappaa ihmisiä vain sen takia, että joku saisi turvattua lastensa bensat bemariin niin ei kiitos. Itselläni on kutsunnat syksyllä ja luultavasti tulen saamaan lykkäystä.
Etkös sinä ollut vähintään jonkin sortin pilvenpolttelija? Jos kerrot ahkerasta hamppuharrasteestasi kutsunnoissa tai alokasajan lääkärintarkastuksessa, niin eikös sillä keinoin saa vähintään lykkäystä, ellei selkeissä tapauksissa peräti lopullisen passituksen siviiliin? Näin koko intti olisi osaltasi paketissa, eikä sinun tarvitsisi kärvistellä kaiken maailman lykkäysten kanssa ikämiesvuosiin saakka.

Tosin en ole aivan varma riittääkö jos ujosti myönnät pikkuisen kannabista nuuhkaisseesi. Kannattaa siis tilittää avoimesti, mitä kaikkia mömmöjä sitä onkaan tullut kiskottua ja keksiä loput omasta päästä. Puolustusvoimilla on ollut aika tarkka linja siinä ettei rynkkyä anneta tajusteiden kanssa vehtaajille, tietysti raskaammista aseista puhumattakaan.

Toinen tajusteiden käyttäjien raakkaamisen syy on simppelisti raha. Tiukkojen resurssien ja kasvavien tehokkuusvaatimusten aikana on selvää, että väärästä päästä alkaen on järkevää karsia sakkia. Palvelukseen kelpaamattomaksi toteamisen kriteerit ovatkin löystyneet viime vuosikymmenten aikana kovasti.
 

regularflex

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Täältä löytyy yksi Niinisaloon 2/11 lähtevä porilainen lisää. Vähän on sekavat fiilikset koko hommasta, mutta kyllä kai siitä nyt selvitään siinä missä muutkin selviytyvät.
 

Crazy Diamond

Jäsen
Suosikkijoukkue
Boston Bruins & Winnipeg Jets
Mielestäni on oikein tappaa toinen ihminen, jos hän tulee tappamaan sinua. Siitähän tässä on nyt väännetty.

Älä osallistu sotaan ja pysy poissa paikoista missä mahdollisesti joku uhkaa sinua aseella, niin sinunkaan ei tarvitse tappaa. Et varmaan mielelläsi ketään tapa, vai miten?

Ja kavereita voi hankkia vaikka SPR:n kautta. Ei tarvitse mennä armeijaan niitä hankkimaan. Toki, SPR:n kautta kavereita hankkiminen on varmasti monen inttijätkän mielestä todella homoa.

e. Kiitos pitkä kääpiö vinkeistä.
 

Lohipoika

Jäsen
Älä osallistu sotaan ja pysy poissa paikoista missä mahdollisesti joku uhkaa sinua aseella, niin sinunkaan ei tarvitse tappaa. Et varmaan mielelläsi ketään tapa, vai miten?

Aika hyvin se on tähänkin asti onnistunut. Mielestäni ihmisellä pitää kuitenkin olla valmius puolustaa maatansa ulkopuolista uhkaa vastaan. Jonkinlainen kansallismielisyys pitää olla jokaisella takaraivossaan. Tämä on kuitenkin meidän maa. Olet siis valmis puolustamaan tarvittaessa asein perhettäsi muttet maatasi? Mitä Suomi on sinulle tehnyt, kun et halua sitä puolustaa?
 

Hippi Hiiri

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Nanna Karalahti
Oi, nuori idealisti. Olen samaa mieltä kanssasi, että tappaminen ja sotiminen on vähän tylsää, mutta kun kaikki muutkin siihen varautuvat, olisi aika tyhmä juttu vain nauttia elämästä vailla huolen häivää. Jos vihollinen ei tule idästä, se on tehnyt kiertoliikkeen, muuten.

Eikö tätä idealistista vääntöä voisi käydä toisessa ketjussa? Se luo ikävän varjon inttimuisteloiden ylle.

***

Jännä juttu muuten, että kaikki hauskimmat muistot ovat ainakin minulla ensimmäisen reilun puolen vuoden ajalta. Johtajakaudella piti keskittyä siihen, missä Löppönen hiihtää ja kenellä on Töppösen rynnäkkökivääri. Yhdellä ampumaleirillä pääsin kuitenkin tetsaamaan kunnolla vielä johtajakaudellakin. Vedin joukkueenvarajohtajan kanssa vuorovedoin partiota partion hyökkäysammunnassa alikkien paistaessa makkaraa nuotiolla. Se oli puolen päivän urakka. Kaaduin kolmesti turvalleni samaan lätäkköön. Kaikilla oli hauskaa.
 

Crazy Diamond

Jäsen
Suosikkijoukkue
Boston Bruins & Winnipeg Jets
Oi, nuori idealisti. Olen samaa mieltä kanssasi, että tappaminen ja sotiminen on vähän tylsää, mutta kun kaikki muutkin siihen varautuvat, olisi aika tyhmä juttu vain nauttia elämästä vailla huolen häivää. Jos vihollinen ei tule idästä, se on tehnyt kiertoliikkeen, muuten.

Eikö tätä idealistista vääntöä voisi käydä toisessa ketjussa? Se luo ikävän varjon inttimuisteloiden ylle.

Oi, keski-ikäinen realisti mukautuja. Olen samaa mieltä, että keskustelun voisi siirtää toiseen ketjuun.

Suomi ei ole tehnyt minulle mitään merkittävää hyvää, eikä pahaa.
 

Theofilus

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Oi, keski-ikäinen realisti mukautuja. Olen samaa mieltä, että keskustelun voisi siirtää toiseen ketjuun.

Suomi ei ole tehnyt minulle mitään merkittävää hyvää, eikä pahaa.

En ole nimimerkki KiVi, mutta täytyy kyllä tässä nauressani vastata että harvinaisen metsään meni kuvailusi hänestä. :D Vaikka en edes tunne miestä.

Ketjun aiheeseen sen verran, että vuosi tässä on vielä onneksi aikaa. Vaikka voisi periaatteessa jo nyt mennä kun on koulutkin käyty. Tuli kutsunnoissa oltua vähän taipuisa ja taivuttua tuohon II/12 lähtöön.

Voisi tietysti sen verran kysyä, että miten paljon esim. kuntoa SPOL-koulutus vaatii? Voisi tässä vuoden aikana vähän kohottaa sitäkin puolta...
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös