Inttiin lähdössä?

  • 1 239 372
  • 3 632

Baldrick

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pimeä Aitio
Kaveri tulee hakee klo 11 nii siitä sitten köröttelee Keuruulle, eli ennen 12 siellä. Viimestään pitäs olla klo 4, mutta kaveri, joka siellä on alikkina, kerto et on hyvä olla vähä aikasemmin siellä, nii kerkee tekee hommat paremmin.

Keuruun Pioneerirykmentti representin'!
 

Sateentekijä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Anaheim Ducks - pelaajista: Joe Sakic
Vielä tässä muutama hetki ennen lähtöä kysyisin, että jaetaanko tupia millään tavalla vai voiko niihin mennä saapumisjärjestyksessä. Muistelisin kuulleeni joiltakin, että mitä aikaisemmin on siellä paikan päällä, niin voi valita oman tuvan ja punkan, jne... mutta en ole aivan varma.
 

Shejbal

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans
Kannattaa ottaa mukaan rakkolaastareita, sillä ainakin ensimmäisinä päivinä saattaa kengät olla "ei niin jalanmukaiset", joten rakkoja saattaa syntyä. Myös kun marssit alkavat, niin voi jalat olla kovilla. Tosin talvella ei jalat pääse sillä tavalla pehmenemään, kuin kesähelteillä.

Neula ja lankakin on hyvä olla olemassa, niin ei tarvitse jonkun napin irtoamisen takia varusvarastolle lähteä, varsinkin kun sinne pääsee alkuun varsin nihkeästi. Tai helvetistäkö minä tiedä mitä siellä nykyään puuhataan ja onko nykyisissä varusteissa edes mitään nappeja tyyliin "kuuskakkoset".
 
Suosikkijoukkue
Colorado Avalanche
Tunnin päästä pitäisi lähteä asemalle ja pikkuisen kyllä jo jänskättää. Kajaaniin pitäisi lähteä ja pioneeriksi kutsunnoissa pisti merkintää, mutta saa nähdä. Unet jäivät vähän vähäisiksi, kun tuo unirytmi muutenkin melko sekaisin, mutta eiköhän se siellä tasaannu.
 

Sambody

Jäsen
Siviilielämän tj 0 koittanut. Noin puolen tunnin päästä lähtee hiukset helvettiin ja niitä mä ehkä eniten jään kaipaamaan. Siitä sitten pikkuhiljaa kamat kasaan ja rentoutumista Entouragen parissa ennen lähtöä kohti Tikkakosken Ilmasotakoulua. Matka kohti kirkkaan sinistä barettia alkakoot.
 

Setit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Washington Capitals
Vielä tässä muutama hetki ennen lähtöä kysyisin, että jaetaanko tupia millään tavalla vai voiko niihin mennä saapumisjärjestyksessä. Muistelisin kuulleeni joiltakin, että mitä aikaisemmin on siellä paikan päällä, niin voi valita oman tuvan ja punkan, jne... mutta en ole aivan varma.
Kyllä tuvat on ainakin määrätty etukäteen, itse kävin Rollossa ja sielä myös punkat ja kaapit oli nimetty.
 

Veijari

Jäsen
Varmaan on täällä jo esille nostettukin mutta ottakaa pojat omia alusvaatteita mukaan ellette välttämättä halua niitä SA-int - mallin kusenpolttamia kalsareita käyttää.

Kuten Setit jo sanoikin, kyllä tuvat on etukäteen valittu alokkaille. Kyllä te pojat siellä pärjäätte, turha panikoida. Teistä on huolehtimassa niin moni upseeri ja aliupseeri ettei kukaan varmasti pääse eksymään.
 

peno

Jäsen
Suosikkijoukkue
Madness!
Älkää nyt turhia murehtiko. Portista kun astutte sisään, voitte lopettaa ajattelun ja teette vain mitä käsketään. Armeija on siitä helppo paikka, että kaikki mitä teette, kerrotaan kyllä teille niin moneen kertaan että varmasti menee perille. Siellä ei kannata turhaan aivonystyröitään kulutella.

Ja muistakaa, riittävästi huumoria mukaan! Siellä on kaikki muutkin alokkaat samassa tilanteessa kuin te, joten hiukan ryhmähenkeä niin kaikesta selviää.

Tsemppiä jatkiksen morteille!

EDIT: Muistui hauska episodi ensimmäisestä rynkkytarkastuksesta mieleen. Yliluutnantille mentiin hienossa jonossa tarkastuttamaan morsianta, ja kun oma vuoro sattui kohdalle, meni hiukan sanat sekaisin. Olin koko jonotuksen aikana kelaillut tuota aseen luovutusta tarkastukseen ja aseen numeroa, ettei vaan pääse unohtumaan. No sen aseen numeron muistin kyllä mutta muuten meni hiukan reisille.

"Herra alokas, Yliluutnantti penon ase tarkistettu puhdistustanne varten, aseen numero..."

Sitten juostiin, ja puhdistettiin ase pariin kertaan uudestaan. :)

EDIT2: Ja kannattaa muistaa, jos ei jää päähän kunnolla sotilasarvot ja merkit, kannattaa aina huikata hiukan yläkanttiin. Yleensä tulee vähemmän sanomista kun tervehtii yliluutnanttia kapteenina, kuin vaikkapa kapteenia luutnanttina.
 
Viimeksi muokattu:

Sinner

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin I.F.K (Rikollislauma) , NP#10 DEFC#16
Jep, kaikille lähtiöille vain tsemppiä ja huumoria mukaan. Ei sinne kukaan kuole, eikä se intti "hajota" teitä vielä pitkään aikaan. Ensimmäiset päivät menevät ihan siivillä ihmetellessä ja mitään ei tarvitse itse miettiä. Teette vain niinkuin käsketään, niin kaikki menee hienosti. Kukaan ei ole teille karjumassa jo portilla, sitä on aivan turha pelätä. Nyt ei olla jenkkileffassa.

Vaikka siellä joskus tulee hyvin todennäköisesti vituttamaankin, saatte vastapainoksi monia unohtumattomia kokemuksia, yhteenkuuluvuuden tunnetta ja kavereita. Vuosien päästä yllätätte itsenne kaipaamalla inttiä. Pieninä annoksina.... Hyvin se menee!

Hajotkaa aamuihinne mortit! ;)
 

Sateentekijä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Anaheim Ducks - pelaajista: Joe Sakic
No niin, täällä sitä ollaan juuri sotilaskodissa ja koneellehan sitä oli heti päästävä, kun kännykän netti lagaa pikkaisen jostain syystä, mitä ihmettelen.

Mutta onpahan ollut kovaa touhua ja eka päivä oli oikeasti todella vittumainen, kun ei oltu edes varmoja, viekö se bussi Upinniemeen perille asti vai mihin. Kolmelta olin vasta paikalla ja kyllä oli erittäin raskasta kantaa kamat ja olla todella nopeasti joka paikassa.

Tästähän se helpottuu, mutta alku oli kova, mutta no problem. Mikäs tässä. :)
 

Luge H

Jäsen
Suosikkijoukkue
80
No niin, täällä sitä ollaan juuri sotilaskodissa ja koneellehan sitä oli heti päästävä, kun kännykän netti lagaa pikkaisen jostain syystä, mitä ihmettelen.

Mukava kuulla että hommat sujuu, mutta sotilaskodissa toisena päivänä? Ja vielä koneella? Mitä vittua. Kolme vuotta sitten päästiin sotilaskotiin ensimmäisen kerran kahden viikon jälkeen, jotka oltiin vielä kiinni, jollei tutustumiskäyntiä (=läpikävelyä) lasketa.
 

cottonmouth

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo & Philadelphia Flyers
sotilaskodissa toisena päivänä? Ja vielä koneella? Mitä vittua. Kolme vuotta sitten päästiin sotilaskotiin ensimmäisen kerran kahden viikon jälkeen, jotka oltiin vielä kiinni, jollei tutustumiskäyntiä (=läpikävelyä) lasketa.

Suklaasaarella, joka kieltämättä todellisuudessa oli Rankki, pääsi kanssa sodeen toisena päivänä jo vuosikymmen sitten. Upinniemi oli ainakin vielä tuolloin melko tiukan paikan maineessa, mutta näemmä homma on alkanut toimia merivoimissa kokonaisvaltaisemmin sen jälkeen.
 

Sinner

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin I.F.K (Rikollislauma) , NP#10 DEFC#16
Mukava kuulla että hommat sujuu, mutta sotilaskodissa toisena päivänä? Ja vielä koneella? Mitä vittua.

Juurikin samaa ihmettelen. Itsekin Öbiksessä alokasajan palvelleena päästiin sotkuun ensimmäistä kertaa kahdenviikon jälkeen ja silloinkin vain me, jotka olimme edelleen viikonlopun kiinni (ja meistäkin vain arvomerkki kokeen läpäisseet). Kolme viikkoa kesti ensimmäiselle viikonloppuvapaalle. Ihan hyvä homma kyllä, että pääsette jo nyt. Turha sitä on heti alkaa hajottamaan.

Antakaahan tulla aina kun kerkiätte väliaikatietoja. Näitä on kiva lukea.

Enää ei ole montaa aamua jäljellä... ;)
 

xAnZax

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Enää ei ole montaa aamua jäljellä... ;)

Niin juuri! aamujen määrä on lähempänä 700 kuin 0. Ei vaan,ei saa kiusata uusia alokkaita, nopeasti ne aamut menee loppujen lopuksi. P-Kauden kun jaksaa taistella läpi niin jo helpottaa.

Pakko kuitenkin toivottaa AAMUJAA!!

T: Gonakuski II/07 PorPr
 

tutzba

Jäsen
Toivottavasti kenelläkään teistä ei ole niin psykoa tyttöystävää kuin eräällä intistä äskettäin vapautuneella. FB:n statuspäivityksissä on ollut muun muassa seuraavanlaista settiä (vapaasti mukaillen): "IHANAA TJ0 tänään vihdoinkin!", "vuosi on vihdoinkin ohitse, kiitos kaikille jotka jaksoivat tukea minua", "en voi vieläkään uskoa, että se on nyt ohi!", "en suosittele armeijaa kenellekään, on se niin rankka kokemus" ja näitä löytyy vielä lisää. Kyseessä siis armeijassa vuoden olleen pojan tyttöystävä, nainenhan ei ole itse päivääkään viettänyt porttien sisällä.

Minä ja puolisoni oltiin ainakin iloisia tuosta vuoden vapaa-ajasta. Olihan siellä ikävä ja varmaan Jatkoaikaankin siitä avauduin, mutta ihan loistava kokemus parisuhteelle. Oppipahan olemaan itsekseen, eikä koko aikaa tarvitse nyhjätä toisen vieressä.
 

Bbird80

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Siviilielämän tj 0 koittanut. Noin puolen tunnin päästä lähtee hiukset helvettiin ja niitä mä ehkä eniten jään kaipaamaan. Siitä sitten pikkuhiljaa kamat kasaan ja rentoutumista Entouragen parissa ennen lähtöä kohti Tikkakosken Ilmasotakoulua. Matka kohti kirkkaan sinistä barettia alkakoot.

Onnea "paikanvalinnasta"! Sininen baretti on hieno.

2002 Tikkis oli mukava paikka, P-kausi suht rankka mutta sen jälkeen laskettelua 6 kuukauden maaliin.

Tervemenoa Hetolle...
 

Sateentekijä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Anaheim Ducks - pelaajista: Joe Sakic
Juurikin samaa ihmettelen. Itsekin Öbiksessä alokasajan palvelleena päästiin sotkuun ensimmäistä kertaa kahdenviikon jälkeen ja silloinkin vain me, jotka olimme edelleen viikonlopun kiinni (ja meistäkin vain arvomerkki kokeen läpäisseet). Kolme viikkoa kesti ensimmäiselle viikonloppuvapaalle. Ihan hyvä homma kyllä, että pääsette jo nyt. Turha sitä on heti alkaa hajottamaan.

Vapaa-ajalla sotkussa saa käydä ja tänään sitä tuli ensimmäisen kerran plus tietenkin tuon tutustumiskäynnin yj(näppäimistössä on yksi kirjain rikki, joka on kiusallinen)teydessä. Munkin ja Pepsi-max -pullon antoivat sotkussa käteen.

Marsseja on vedetty paljon ja ne sujuu jo kunnolla meidän kakkoskomppanialla... tai siis ykkösjoukkuueella, jojon totta kai kuulun.

Laivastopaikka on itselleni aika varma jo nyt, kunhan toki suoritan liikunta- ja ampumistestit hyvin läpi.

Helvetin kiire on koko ajan, mutta kun asenne on oikea, niin ei ole mitään hätää, mutta kannattaa totella, aina.
 

naapuri

Jäsen
Laivastopaikka on itselleni aika varma jo nyt, kunhan toki suoritan liikunta- ja ampumistestit hyvin läpi.

Helvetin kiire on koko ajan, mutta kun asenne on oikea, niin ei ole mitään hätää, mutta kannattaa totella, aina.

En todellakaan halua masentaa, mutta II/06 erässä sinne laivastoon oli todella vaikea päästä, ja tuskin tuo ainakaan yhtään on helpompaa nyt, kun Pohjanmaa ei ole vaihtoehto. Öbikseen menevistä pojista ainakin puolet haluaa lonkkalepoon laivalle joten laivastopaikka ei todellakaan ole mikään itsestäänselvä asia. Tuo 2. komppania oli kyllä ns. kovakuntoisten komppania P-kaudella ja sieltä muutama menikin AUK:iin laivastolinjalle. Itse olin 1.komppaniassa jossa oli sekalaista porukkaa fyysisen kunnon puolesta. Kovalla tsempillä ja itsepintaisella AUKin välttelyllä pääsin Pohjanmaalle ja vieläpä unelmien tehtävään, eli merenkulkujoukkueeseen. Kirsikkana kakun päällä oli hälytysruorimiehen pesti. Aijai, se vasta oli hienoa kun sai Kustaanmiekasta ohjata, tai avomerellä istuskella ruorin takana ja katsella aamuauringon nousua.

Kuntotestit kannattaa tietysti painaa hyvällä asenteella läpi, ja ampuminen on ihan muuten vaan hauskaa hommaa. Anna mennä hyvällä huumorilla ja oikealla asenteella. Aina kun joku skappari kysyy niin musta mainita että haluat laivastoon. Sitäpaitsi, Pohjanmaan kuri ja päivittäiset toimet olivat sata kertaa vittumaisempia kuin esim. miinalautoilla. Niissä kenkälaatikoissa jengi oli joka viikonloppu lomilla ja "kuri" oli löysää. Jos Sateentekijä pääsee pukemaan mikkihiiren päälleen niin olet jo voittaja :D
 

Sambody

Jäsen
Jahas. Eka viikko kohta takana ja ihan letkeetä alkaa aika olemaan. Pari ekaa päivää oli perseestä, mutta nyt kun oppinut talontavoille niin aika menee oikein mukavasti. Vielä kun tuo alikessujen perässä ravaaminen vähenisi niin olisi kaikki ihan jees. Joukkueen johtajana oikeinkin mainio kouluttaja. Tuvan esimies ehkä joukkueen paras alikessu eikä muutkaan ryhmänjohtajat täysin kädettömiä ole. Tästä on hyvä jatkaa kohti ensi viikonlopun lomia.
 

TimanttiLada

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomalainen kiekko ylipäätänsä
Ensimmäinen viikko ryhmänjohtajana takana ja pakko kyllä sanoa kiirettä pitäneen. Kun mortitkaan eivät osaa vielä mitään niin on saanut juosta ympäri ämpäri opettamassa ihan vatteitten pukemisesta kengännauhojen sitomiseen. Ääntäkin on saanut käyttää ihan kiitettävästi, vaikka alku oli tarkoituksella pehmeä. Mutta faktahan on se, että alkuun kovaa kuria on paljon helpompi löystää kuin päinvastoin.

Ja onnea vaan kaikille Isosaaren uusille alokkaille jos täällä pyöritte. Skarppina vain ja aivot mukana niin kaikki on loppujen lopuksi armeijassa helvetin yksinkertaista. Ja jos on epäselvyyksiä muistakaa kysyä.
 

tutzba

Jäsen
Mutta faktahan on se, että alkuun kovaa kuria on paljon helpompi löystää kuin päinvastoin.

Tuossahan se homma onkin tiivistettynä parhaiten. Mitä parempaa duunia teette mosien kanssa nyt P-kaudella, sitä enemmän heistä on apua teille E- ja J-kaudella. En tiedä millaisia hommia teillä on, mutta meillä esimerkiksi joku teltan pystyttäminen oli ihan kiva saada nopeasti tehtyä ja kun sen alussa opetti hyvin, ei myöhemmin tarvinnut olla kyttäämässä, että tuleeko siitä mitään.
 

heskey #11

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers, NyR 95-99
"Herra alokas, Yliluutnantti penon ase tarkistettu puhdistustanne varten, aseen numero..."

Sitten juostiin, ja puhdistettiin ase pariin kertaan uudestaan.

Nämä ovat legendaarisia. Muistan kanssa itse kun oli näitä ensimmäisiä punkkien tarkastuksia niin vedin jotenkin näin:
"Herra Alikersantti, alokas heskeyn vuode..peti..perkele sänky on valmis tarkastustanne varten"
Nauru kaikui ympäri käytävien siinä (aluksi) hyvinkin totisen oloisessa tilanteessa.

Kyllä se siitä!
 

Cassu

Jäsen
Niinhän siinä kävi että polvi meni ja siinä meni tämän tytön inttihaaveet. Viikon ehdin olla ja hullua ehkä mutta tykkäsin ihan hirveästi. Ei mitään ongelmia ollut kuriin ja ohjeisiin tottuminen, päinvastoin monesti tupakaverin kanssa ennakoitiin ja oltiin aina ajoissa valmiina. Mutta kroppaa en uhraa armeijan takia, ei se enää koko elämä ole.
 

MikGo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät, Leijonat
En tiedä mikä meidänkin tupaa vaivasi kun kusi oli aivan sukassa ensimäisissä tupatarkastuksissa ja yleensä se päättyi siihen kun joku repesi päin alikersantin naamaa tupailmoitusta tehdessä. Kyllähän ne hieman sitä ihmettelivät ja kysyivätkin, että mikä helvetti tuvalla a xxx on vikana? Ehkä se on parempi nauraa kuin itkeä...eihän se vakava tilanne edes loppujen lopuksi edes ole.
 

Hippi Hiiri

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Nanna Karalahti
Tupatarkastukset ovat tosiaan veikeitä tapahtumia. P-kauden loppupuolella oltiin painittu, härvätty ja vittuiltu toisillemme väsymyksestä hysteerisinä noin viimeinen tunti ennen tupatarkastusta. Sitten pitäisi muistaa litania ulkoa alikersantin tullessa kymmenen sentin päähän naamasta ja muiden vilkuillessa ja odottaessa innokkaina mahdollista virhettä. Samat ukot sen aina kusi.

Yksi intin oudoimpia/hauskimpia tapahtumia liittyykin tupatarkastuksiin. Toisena iltana kotiyksikköön palaamisen jälkeen minua pyydettiin tekemään tupatarkastusta, ja totta kai lähdin huudattamaan mortteja. No, astuin tupaan, valitsin yhden taistelijan ja menin hänen eteensä seisomaan. Suusta ei tullut sanaakaan. Naaman väri vaihteli vitivalkoisesta tulipunaiseen. Lopulta sankarin silmäkulmat alkoivat kostua. Siinä vaiheessa ajattelin, että ei vittu tätä touhua ja vaihdoin ukkoa. Tämä choke artist ei edes ollut mikään töhö, menipä vielä AUK:uunkin.

Ei nämä ilmoittamiset menneet minultakaan joka kerta ihan putkeen. Ampumaleirillä olin kaverin kanssa vartioimassa mustia muiden ollessa syömässä. Siinä iltahämärissä metsikön suunnasta kömpi yksinäinen skappari ja alkoi haahuilla meidän suuntaan. Siinä sitten kaverin kanssa sovittiin, että minä ilmoitan, jos se tulee kohti. Tulihan se. "Herra kapteeni, uo nönnönnöö, vartiomies." Vartiomies tuli jo vähän hiljempaa, koska kapteenin ruusut olivat aika ison näköiset ja naama muistutti hyvin paljon Reserviupseerikoulun johtajan naamaa. Siinä sitten tahdikkaasti korjailin: "Oho, taisikin olla herra eversti." Noh, ukko ei ollut moksiskaan ja turistiin kymmenisen minuuttia kovista pakkasista, varusteista ja ampumaleiristä ylipäätään. Lupasin opetella arvomerkitkin.

Myöhemmin sama eversti muisti minua vielä juhlapuheessaan, kehuen keskusteluamme ja sanoen jotakin siitä, että kyllä hänelläkin oli kylmä ampumaleirillä, mutta hän lähti sisälle lämmittelemään tapaamisen jälkeen vartiomiesten jäädessä pakkaseen seisomaan.

Skapparitkin ovat ihmisiä. (Eivät tosin alokkaille, huom.)
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös