Mainos
  • Joulurauhan julistus
    Huomenna, jos Moderaattorit suovat, on meidän Jatkoajan armorikas joulupäivä; ja julistetaan siis täten yleinen joulurauha, kehottamalla kaikkia tätä palstaa asiaankuuluvalla kirjoittelulla täyttämään sekä muutoin hiljaisesti ja rauhallisesti käyttäytymään sillä se, joka tämän rauhan rikkoo ja joulurauhaa jollakin laittomalla taikka sopimattomalla kirjoituksella häiritsee, on raskauttavien asianhaarain vallitessa syypää siihen rangaistukseen, jonka Moderaattorit ja säännöt kustakin rikoksesta ja rikkomuksesta erikseen säätävät.

    Toivotamme kaikille Jatkoajan kirjoittajille sekä lukijoille Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2025.

Inttiin lähdössä?

  • 1 242 561
  • 3 632

Ervasti

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Ampumaleirillä olin kaverin kanssa vartioimassa mustia muiden ollessa syömässä. Siinä iltahämärissä metsikön suunnasta kömpi yksinäinen skappari ja alkoi haahuilla meidän suuntaan. Siinä sitten kaverin kanssa sovittiin, että minä ilmoitan, jos se tulee kohti. Tulihan se.

Aliupseerikoulun ampumaleirillä (raskassinkoammunnat myös kyseessä) olin määrätty vartiomieheksi takavaara-alueella olevalle saapumisuralle. Saimme halkopinon, tulitikut, radion ja toimintaohjeet. Ja siihen meidät sitten unohdettiinkin.

Aikamme kuluksi sytytimme nuotion (kyseessä siis talviaika), ammunnat jatkuivat ja puut loppuivat nuotiosta - poistua ei saanut puita hakemaan. Jo tunnin päästä pyörittelimme lumiukkoa lämpimiksemme. Tauolla ammunnanjohtaja määräsi lumiukolle kypärän päähän ja itse lisäsimme rähinäremmin. Kohta saapui paikalle prikaatin komentaja, aliupseerikoulun johtaja ja kurssinjohtaja. Kurssin johtaja oli saamassa jo johtamisorgasmia nähdessään lumiukon, joten tilanne pelastettiin tekemällä ilmoitus everstille.

Tein ilmoituksen opetetulla tavalla, ja eversti totesi että vartiomiehiähän on ilmoitetun kahden sijaan kolme, nimesi lumiukon Arskaksi ja veti kättä päähineeseen, sillä olihan lumiukollakin käsi lipassa.

Jäi nimi mieleen - ei komentajan mutta kurssinjohtajan (=
 

Beagle Boy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Luomuteurastajat (RIP)
En todellakaan halua masentaa, mutta II/06 erässä sinne laivastoon oli todella vaikea päästä, ja tuskin tuo ainakaan yhtään on helpompaa nyt, kun Pohjanmaa ei ole vaihtoehto.

Vuosituhannen alussa toinen ja muistaakseni neljäs komppania olivat ns. laivakomppanioita, josta tulivat pääsääntöisesti laivapalvelukseen väki. Tiedä, jos tuo on muuttunut.

Jos Sateentekijä pääsee pukemaan mikkihiiren päälleen niin olet jo voittaja :D

Mikkihiiren?
 

Mogly

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Noniin ensimmäiset vlv:t on virallisesti alkaneet, joten on aika antaa väliaikakatsausta.

Minusta ollaan näköjään tekemässä Asutuskeskustaistelu taitoista sotilaspoliisia kovalla vauhdilla, ollaan käyty ampumassa kovia ja yksi kympin kilpasarjakin melko huonoin tuloksin tuli ammuttua. Toisaalta tähtäimet sain vasta tuohon kilpasarjaan jotenkuten kohdilleen.

On jo tässä vaiheessa loistava henki joukkueen sisällä ja on mielenkiintoisia juttuja jo tapahtunutkiin mitä voi sitten vanhempana muistella lämmöllä.
Ensimmäinen vauhtisäkki oli se eka etappi, vitutti kantaa sitä loskassa kun ei mistään saanu kiinni kunnolla ja mietti että onko tässä nyt mitään järkeä.

Onhan tuo meno mielenkiintoista kasarmilla, mutta oikeanlaisella huumorilla toi on jopa ihan kivaakin välillä. Eniten tällä hetkellä odotan että päästään kunnolla akettamaan ja vyöryttämään rakennuksia.

Korvahiiri: Mihis komppaniaan jouduit? :)
 

korvahiiri

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP (Flyers, D)
Noniin ensimmäiset vlv:t on virallisesti alkaneet, joten on aika antaa väliaikakatsausta.

Minusta ollaan näköjään tekemässä Asutuskeskustaistelu taitoista sotilaspoliisia kovalla vauhdilla, ollaan käyty ampumassa kovia ja yksi kympin kilpasarjakin melko huonoin tuloksin tuli ammuttua. Toisaalta tähtäimet sain vasta tuohon kilpasarjaan jotenkuten kohdilleen.

On jo tässä vaiheessa loistava henki joukkueen sisällä ja on mielenkiintoisia juttuja jo tapahtunutkiin mitä voi sitten vanhempana muistella lämmöllä.
Ensimmäinen vauhtisäkki oli se eka etappi, vitutti kantaa sitä loskassa kun ei mistään saanu kiinni kunnolla ja mietti että onko tässä nyt mitään järkeä.

Onhan tuo meno mielenkiintoista kasarmilla, mutta oikeanlaisella huumorilla toi on jopa ihan kivaakin välillä. Eniten tällä hetkellä odotan että päästään kunnolla akettamaan ja vyöryttämään rakennuksia.

Korvahiiri: Mihis komppaniaan jouduit? :)

Mut iskettiin 3. jääkärikomppaniaan ja 2. joukkueeseen. Hyvät tupakaverit, vaikka ekana iltana ei puhuttu mitään. Nyt juttu lentää ja "ei naureta" on tullut tutuksi. Hyvä alikki sattui omalle tuvalle ja muutkin ovat siedettäviä. Kun kokelaat saapuvat niin ollaankin sitten alikersanttien kanssa vähän kuin samassa paatissa.

Eka ikävä tuulahdus oli se kun ei millään saanut sitä varustesäkkiä selkään ja joutui hauiksilla viemään tuskastuttavan matkan. Hapoillehan se hieman iski ja vikat metrit jouduin jo pyytämään apua. Onneksi 2. säkki sitten haettiin vähän lähempää (tai ainakin se tuntui siltä) ja sen jaksoi kantaa paremmin. Ekat aamut olivat takapuolesta ja kun yksi tupamme 12 miehestä lähti kolmantena aamuna kotiin olin jo harkitsemassa itsekin. Onneksi jäi harkitsemiseen, aloin viihtyä paremmin ja paremmin vaikka homma tuntuukin turhalta hösäämiseltä vielä. Onneksi jatkossa ei olla kiinni kuin yksi tai kaksi v-loppua P-kaudella mitä todennäköisimmin.

Safkat on erinomaisia ja tulee kyllä lapattua kaikki mahdollinen kitaan. Ampumistakin testattiin jo (68/100, keskipiste 12cm liian vasemmalla taululla). Eka laukaus vähän pelotti kun ei ole koskaan ennen ampunut.

Pari kaveria löytyy sieltä 2.jk:sta 1. joukkueesta ja 5. joukkueesta, oikeastaan jokainen tapaamasi porvoolainen on jollain lailla mulle tuttu.

"Mikä naurattaa, alokas nönnönnöö?"
"2.jääkärikomppania, herra alikersantti!"
"Se on juuri näin."

Näin meillä.
 

Mogly

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Pari kaveria löytyy sieltä 2.jk:sta 1. joukkueesta ja 5. joukkueesta, oikeastaan jokainen tapaamasi porvoolainen on jollain lailla mulle tuttu.

Mehän ollaan sitten melkein naapureita, itse olen 2jk 5 joukkueessa juurikin.
Hieman ollaan myös kuittia Porvoosta annettu eräälle joukkueemme jäsenelle.

Ensimmäinen vauhtisäkki oli tosiaan kaikista pahin, toka ei ollutkaan enään niin paha omasta mielestäni johtuin tosin varmaan siitä että oli jo tuttua hommaa.

Mukesin safkat on ihan syötäviä, kunhan vain kerkeää syömään ettei heti kuulu "2JK viides joukkue linjastoon".

Jos tänään saadaan on mielessä JOUKKUE!

"Alik: Mikä naurattaa Alokas nönnönöö?"
"Alokas: Tukikomppnia Herra Alikersantti"
 

korvahiiri

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP (Flyers, D)
Mehän ollaan sitten melkein naapureita, itse olen 2jk 5 joukkueessa juurikin.
Hieman ollaan myös kuittia Porvoosta annettu eräälle joukkueemme jäsenelle.

Ensimmäinen vauhtisäkki oli tosiaan kaikista pahin, toka ei ollutkaan enään niin paha omasta mielestäni johtuin tosin varmaan siitä että oli jo tuttua hommaa.

Mukesin safkat on ihan syötäviä, kunhan vain kerkeää syömään ettei heti kuulu "2JK viides joukkue linjastoon".

Jos tänään saadaan on mielessä JOUKKUE!

"Alik: Mikä naurattaa Alokas nönnönöö?"
"Alokas: Tukikomppnia Herra Alikersantti"

Juu, itse oon tottunut mättämään aika nopeesti muutenkin, joten ruokailuun varattu 10min ei ole edes paha. Meillekin huudatettiin vähän "Jos tänään saadaan on mielessä, herra alikersantti", "karkkia ja videopelejä, herra alikersantti", "kirjaston kautta kotiin, herra alikersantti" jne.

Kuittailla voit sille Porvoon pitkälle oranssipäälle myös narrifaniudesta. Ihan vain vinkkinä.

Oikeasti lomat menevät vain lepäilyyn, itsellä nousi kuume torstai-iltana ja sinnittelin särkylääkkeellä perjantain että pääsin lomille. Maanantaina cooper ja nyt aika kipeä olo, meillähän on puolet 3JK:ssa jo kipeänä.

Eka leirikin ensi viikolla, tosin vain yhden yön harjoitus, mutta kuulemma ihan tarpeeksi pitkä aika sekin:D.
 

tutzba

Jäsen
Kun kokelaat saapuvat niin ollaankin sitten alikersanttien kanssa vähän kuin samassa paatissa.

Kuka teille noin on uskotellut? Kyllä se niin vain menee, että kokelaat ja alikit on samassa paatissa ja siihen paattiin eivät alokkaat mahdu. Ota huomioon, että alikersantit ja kokelaat ovat samaa saapumiserää ja ovat olleet AUKissa yhdessä.
 

Mogly

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Kuittailla voit sille Porvoon pitkälle oranssipäälle myös narrifaniudesta. Ihan vain vinkkinä.

Voin kertoa että kyllä sitä kuittia on jo viljeltykkin narrifaniudesta, on melko sotilaallinen se hiusvarustus. Alikersantit typoo aina kyseisen herran nimeen huutaessaan sitä aina tulee ylimääräinen i johonkin väliin tai kirjaimia puuttuu.

Itsellekkin flunssa iski torstai aamuna ja nyt ollaan lääkkeitä syöty ja kohta pitäisi lähteä desinfioimaan ja asettamaan pää jälleen tehdasasetuksille maanantaita varten.
 

Kolokettu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, KoU, HJK, AS Roma, Chelsea
Jahas, se ois ens viikolla alkamassa intti neljännen kerran uudestaan.

P-kauden jälkeen siirrettiin toiseen patteriin, josta tie johti AUK I:n jälkeen RUK:hon. No ainakin on vaihtelua ollut riittämiin...

Suurella innolla kyllä odotan torstaista paluuta Haminasta "kotiin". Sitä kun on kohta 7 kk ollut käytännössä organisaation alimmalla portaalla, niin on ihan hienoa lähteä koittamaan miten sitä pärjää "herran" roolissa.

Myös yleinen mieliala on tällä hetkellä tosi jees. Joskus tossa joulun aikaan oli pientä vitutusta päällänsä, kun kaverit viettivät 2 viikon joululomiaan ennen tammikuun kotiutumistaan, ja ite lähti tapaninpäivänä takaisin itärajalle vain mennäkseen tutustumaan taas viikoksi Haminan jatkuvasti yllättävään ilmastoon.

Uusille alokkaille voin kyllä suositella RUK:hon pyrkimistä. Siinä ei ole mitään uskomattoman maagista, mutta nyt kun kyseinen koulu rupeaa olemaan ohi niin eipä kaduta kyllä tippaakaan että tuli ylitettyä aitaa vähäsen korkeammalta. Ja aika nuokin muistot vielä entisestään kultaa.

6 kk ei myöskään ole huono vaihtoehto, etenkin talven saapumiserällä kuitenkin korostuu se kun toiset lähtevät heinäkuussa reserviin ja ite tekee mitä tekee. Mutta oli palvelusaika ja -motivaatio sitten mitä tahansa, niin en suosittele aloittamaan missään kohtaa varsinaista perseilyä. Oli tuosta touhusta sitten mikä mielipide hyvänsä, niin helpommalla pääsee tekemällä asiat kerralla kunnolla ja siten miten käsketään. Onko se sitten alistumista vai mitä lie kuvien kumartamista, mutta pirun paljon helpommaksi se elämän tuolla tekee.

Edelliseenkin liittyen en kuitenkaan suosittele heittämään aivoja narikkaan palveluksen ajaksi. P-kaudella kannattaa vähän ennakkoon jo miettiä erinäisiä toimintatapoja, jos haluaa omaan palvelusaikaansa vaikuttaa muutenkin kuin mielipiteensä kertoen. Toisaalta jos AUK:kkiin eksyy niin siellä nyt ei kannata ajatella kuin kokeissa jos niissä mielii pärjäillä, sillä skappareita lainatakseni "siinä kohtaa homma menee vituiksi kun pirpana rupeaa ajattelemaan" (pirpana=aliupseerioppilas). RUK:issa ajattelua jo taas sitten jatkuvasti vaaditaan ja kokelaskaudella se lienee elinehto, ettei aivan menetä luottamustaan joukkojensa edessä.

Eli mitä tästä jaarittelustani pitäisi oppia? Tuskinpa yhtään mitään. Hajotkaa vaan aamuihinne ja ensi viikon kokelaiden saapumiseen. :)
 

Sateentekijä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Anaheim Ducks - pelaajista: Joe Sakic
Armeijaelämää on nyt takana kaksi viikkoa ja kaksi päivää, eka rentouttava loma oli viime viikonloppuna (lauantaista maanantai-iltaan, kassulla piti olla 20:30 - 21:30 välillä).

---

Tänään oli aika koominen pieni hiihtomarssi, intin kämäsillä suksilla. Pitovoidetta oli pakko laittaa, se hieman hymyilytti. No, kun alikersantti tai kersantti käskee, niin silloin kannattaa kyllä totella.

Täysvarustusmarssi repun kanssa on kyllä kaikista vittumaisinta täällä intissä, kaksi kertaa sellainen vedetty ja samalla rynkyllä ammuttu. Ammunta on jees, mutta aseen kokoaminen ja muu putsauspaska saavat kyllä raivon partaalle.

P1- ja P2-testit menivät aika hyvin, tuloksia ei ole kyllä vielä tullut. P2-kokeessa huvitti aika paljon, kun kysyttiin varmasti joku pari-kolkytä kertaa eri muodoissa, että suututko helposti kritiikistä. Onko viime aikoina intin käyneillä ollut myös samanlainen koe ja tuollaista umpiskeidaa kysytty?

---

Se on muuten TJ 3 meikäläisellä enää eli vähiin käy olo intissä... tietenkin loma-tj:hän tuo on, joka alkaa perjantaina. Loman käytän itse ainakin rentoutumiseen ja hetki hetkestä nauttien. Hiljaa todellakin hyvä tulee.

Tunti olisi vielä vapaa-aikaa jäljellä, huomenna voisi mennä pelaamaan vähän säbää vapaa-ajalla.

Hieno mesta tää Upinniemi, kesällä varsinkin todella hulppeat maisemat. Ei vituta tämä palveluspaikka, joku Santahamina vasta saisikin kunnon kiehumisen pääkopan sisälle.
 

tutzba

Jäsen
P1- ja P2-testit menivät aika hyvin, tuloksia ei ole kyllä vielä tullut. P2-kokeessa huvitti aika paljon, kun kysyttiin varmasti joku pari-kolkytä kertaa eri muodoissa, että suututko helposti kritiikistä. Onko viime aikoina intin käyneillä ollut myös samanlainen koe ja tuollaista umpiskeidaa kysytty?

Eikös nuo testit ole vakiot, eli kaikille on ollut samat. Tuossahan se idea juuri onkin, että kysytään samoja asioita hiukan eri tavalla. Nähdään, ketkä keskittyvät vastauksiin ja ketkä eivät. Huvittavaa kun jotkut vastaavat puoleen, että en suutu ja toiseen puolikkaaseen myöntävät suuttuvansa. Siinä on täydellä fokuksella vastattu.
 
Suosikkijoukkue
Mestaruuden jälkeinen krapula 2022-
Tulipa mieleen...

Taisteluparikoulutuksessa, tai mikävittusenytolikaan, taisi olla ainoa kerta, kun olin armeijassa vähän enemmän kuset housussa.
Kranaatti lensi poterosta suht oikeille taajamille ja singolla sain osuman tankkiin, mutta siinä vaiheessa, kun pistettiin kovat piippuun ja vedettiin taisteluparin kanssa rinnakkain, syöksyen ja toista suojaten, oli kieltämättä aika jäätävät fiilikset.
Ihme ettei noissa (kai) tapahdu kuitenkaan mainitunlaisesti vahinkoja. Taistelupari kun saattaa eksyä tulilinjalle vähän helvetin helposti.

Noooh, ei mitään paniikkia. Kyllä se siitä, kun vaan muistaa ampua maaleja, ei vieressä juoksevaa kaveria. :)
 

peno

Jäsen
Suosikkijoukkue
Madness!
Taisteluparikoulutuksessa, tai mikävittusenytolikaan, taisi olla ainoa kerta, kun olin armeijassa vähän enemmän kuset housussa.
Kranaatti lensi poterosta suht oikeille taajamille ja singolla sain osuman tankkiin, mutta siinä vaiheessa, kun pistettiin kovat piippuun ja vedettiin taisteluparin kanssa rinnakkain, syöksyen ja toista suojaten, oli kieltämättä aika jäätävät fiilikset.
Ihme ettei noissa (kai) tapahdu kuitenkaan mainitunlaisesti vahinkoja. Taistelupari kun saattaa eksyä tulilinjalle vähän helvetin helposti.

Noooh, ei mitään paniikkia. Kyllä se siitä, kun vaan muistaa ampua maaleja, ei vieressä juoksevaa kaveria. :)

Lisätään tähän vielä sen verran, että astetta vittumaisempaa on olla vyöryttämässä juoksuhautaa porukan ensimmäisenä kovat piipussa. Varsinkin jos selän takaa löytyy pari kpl. ns. ei niin terävää jantteria.

Mutta hyvinhän tuokin meni, kun hönöt muistivat pitää varmistimen päällä siellä peremmällä. Tosin sieltä löytyi niitäkin jotka kompastuivat joka vitun kantoon, ja sai oikeasti pelätä sitä vahinkolaukausta.
 

Mahola

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Hc Andersen, Valencia CF
Taisteluparikoulutuksessa, tai mikävittusenytolikaan, taisi olla ainoa kerta, kun olin armeijassa vähän enemmän kuset housussa.

Taisteluparikoulutus oli ainoa kerta kun jouduin huutamaan moneen kertaan opetellun "Seis!" komennon. Skappari oli toki myös valvomassa tilannetta mutta hän katseli maalitauluille päin. Itse tulin hieman taaempana tehtävänäni nostaa ja laskea kauko-ohjattavia maalitauluja. Periaatteessa taisteluparin molemmilla osapuolilla oli selkeät urat mitä pitkin heidän piti edetä mutta jostain syystä toinen sankari lähti säntäämään väärälle uralle juuri tulilinjan poikki. Onneksi toinen osapuoli ei juuri silloin päättänyt ampua vaikka taulutkin oli ylhäällä rynnistyksen alkaessa. Silloin kävi mielessä, että mahtaako näissä hommissa sattua kuinka paljon vahinkoja.
 

Lohipoika

Jäsen
P-kauden lopun taistelupariammunta (ja myöhemmin aketuksessa talojen vyörytys) olivat niitä tilanteita, joita etu- ja jälkikäteen ajatteli, että mitäs jos se kaveri siellä takana onkin unohtanut varmistuksen pois päältä tai muuta vastaava. Jostain kumman syystä itse tilanteessa se ei tullut mielenkään. Kai sitä vain sen verran luotti monta viikkona yhdessä olleisiin tupakavareihin. Itsekin tuossa taistelupariammunnassa eksyin kaverin tulilinjalle, mutta se johtui siitä, että lähdimme väärässä järjestyksessä etenemään. Sillä toisella kerralla muutimme lähtöjärjestystä ja saimme kiitosta kapiaisilta hyvästä suorituksesta.

Edelleenkin hienoin yksittäinen muisto inttiajoilta on tuosta taistelupariammunnasta. Tehtävämme oli siis vyöryttää pareittain eteenpäin ja ampua nousevia maalitauluja. Minun reitilläni yksi maalitauluista nousi näkyviin juuri kahden puun välistä. Puut eivät siis kasvaneet rinta rinnan, mutta minun perspektiivistäni siinä välissä ei ollut montaa senttiä. Pakko ne oli ampua, joten nostin nopeasti piipun ylös ja painoin liipasinta lähes vaistonvaraisesti siltä seisomalta. Osui ja kaatui. Hemmetti kun tuntui mahtavalta se laukaus! Näin jälkeenpäin muisteltuna se etäisyys on kasvanut jo satoihin metreihin, niin kuin kunnon inttijutuilta odottaakin, mutta siitä laukausesta olen hemmetin ylpeä.
 

Rautapohkeet

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Inttiä takana jo kolme viikkoa ja toisilla viikonloppuvapailla jo ollaan. Aika on muutaman ensimmäisen päivän jälkeen mennyt ihan nopeasti, eikä se nyt aivan niin perseestä ole kuin ensimmäisinä päivinä tuntui. Puolella vuodella yritetään silti selvitä (vinkkejä saa laittaa :).

Tämän viikon lopulla päästiin ensimmäistä kertaa hiihtämään, kun saatiin viimein siteetkin. Torstaina hiihdeltiin vain lyhyt lenkki läheisen lammen jäälle. Tämä nyt ei ollut lainkaan fiksua sillä lumikerroksen alla olikin hieman vettä ja voitte arvata, että suksen pohjiin jäätyi mieletön kerros lunta. Kävellen takaisin. Eilen eli perjantaina käytiinkin sitten harjoittelemassa hiihtotekniikkaa ja mäenlaskua. Harjoittelu aloitettiin kuitenkin suksijalkapallolla mikä olikin varsin hauskaa. Tupakaveri teki ottelun ainoan maalin ja tuuletukset olivat sen mukaiset. Itse potkaisin pallolla yliluutnanttia mahaan. Hiihtoreeneissä käytiin harjoittelemassa mäenlaskua. Se täytyy sanoa, että kaikennäköistä hiihtäjää mahtuu maahamme. Jotkut kaatuivat metrin välein ja jotkut vetivät mäen lähes jarruttamatta. Kasarmille palattaessa ensimmäinen kasarmilla voitti kahvilipun sotkuun ja sen voitin. Pientä kuittia pääsin heittämään alikersanteillekin, kun eivät lopussa saaneet kiinni vaikka yrittivätkin.

Pakko sanoa vielä tuosta Kokelaan arvonimestä, että kuulostaahan se nyt helvetin naurettavalta sanoa Herra Kokelas. Kuulostaa melkein alempitasoiselta kuin Alokas.
 

Hippi Hiiri

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Nanna Karalahti
Puolella vuodella yritetään silti selvitä (vinkkejä saa laittaa :).
Siihen ei vaadita muuta kuin että sanot joka ikisessä haastattelussa, ettet missään nimessä halua palvella yli puolta vuotta. Jos keksit jonkun uskottavan tekosyyn, se kannattaa kertoa myös joka kerta. Et anna minkään vertaa siimaa, kun ne alkavat maanitella vuodeksi, et edes alikersanteille. Kyllä ne puhetta uskovat.
Pakko sanoa vielä tuosta Kokelaan arvonimestä, että kuulostaahan se nyt helvetin naurettavalta sanoa Herra Kokelas. Kuulostaa melkein alempitasoiselta kuin Alokas.
Olen vahvasti samaa mieltä. Meillä arvonimi kuului "herra upseerikokelas". How cool is that?!
 

Sambody

Jäsen
Alkohan se intti vituttamaan heti, kun päästiin pöpelikön puolelle. Tutustuttamis leiri eli yksi yö metsässä oli tällä viikolla ja eihän se mitään herkkua ollut. Varsinkin ruokailut olivat suoraan berberistä. Kädet ja pää jäätyivät, kun piti oman terveytensä kustannuksella kunnioittaa ruokaa ja muutenkin se vitun korpossa kökkiminen viiden metrin välein puun alla oli varsin hienoa myös varsinkin kun parhaimmillaan ruokajono oli jotain 200 metriä. Ampumassahan siinä oltiin radalla päivisin, mutta ei sekään kovin nautittavaa ollut, koska joka kerta kun sai ampuma-asennon oli jo näpit jäässä ja odotteli vain sitä hetkeä että pääsee ylös ja saa noukkarit käsiin.

No eihän siinä. Nyt on kroppa taas desinfioitu huolella ja ensi viikolla takaisin metsään aina niin mukavan mosaleirin(JV TST1) muodossa. Ai että mä odotan sitä avautumisen määrää mitä tuolloin voi kuulla, kun painetaan munat ruvilla keskellä yötä poterorallia.
 

Egonomic

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Mestis KalPa
Itse tuli silloin aikoinaan ihmeteltyä, että miten olen selvinnyt poterorallista syys öinä ilman kaatumisia, sillä onhan se aivan vitun tyhmää juosta kivien,kantojen ja kuoppien seassa säkkipimeässä ilman järkevää syytä.

Sitten itse poterossa olosta voi sanoa, että olihan se paljon mukavampaa kesällä kuin talvella vaikka olikin itikoita ja mäkäräisiä. Tosin siinäkään en nähnyt järkeä enää syksyllä/talvella kun alkoi olemaan niin pimeää, että et siellä poterossa kyykkiessä nähnyt mitään. Satuimme vielä olemaan komppania, joka ei saanut käyttöönsä valonvahvistimia toisinkuin varmaan kaikilla muilla komppanioilla oli.

Nykyisille alokkaille vinkkinä voisi sanoa, että kannattaa hommata semmoset ohuet sormikkaat sinne nahkahanskojen alle. Ei palella niin paljoa näppejä ammunnoissa. Myöskään sinne hanskojen sisäpuolelle ei kannata puhallella lämmintä ilmaa, sillä siinä on vähän sama homma kuin housuun kusemisessa, lämmittää aluksi mutta sen jälkeen onkin vilpoisampaa.
 

naapuri

Jäsen
Vuosituhannen alussa toinen ja muistaakseni neljäs komppania olivat ns. laivakomppanioita, josta tulivat pääsääntöisesti laivapalvelukseen väki. Tiedä, jos tuo on muuttunut.



Mikkihiiren?

Hupsista, nyt meni Disney-hahmot sekaisin :)

Omassa saapumiserässä ei ainakaan tunnettu mitään "laivakomppanioita", jengiä oli purkilla ihan kaikista komppanioista ja aika tasaisesti vieläpä. Ainoastaan kuntoluokitus oli olemassa eri komppanioiden välillä, joskin se 1. komppania oli sekalaista seurakuntaa.
 

MrMacmanaman

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vaasan Sport
Kertokaa joku, että saako sakkoja tai mitään, jos jättää menemättä lentorukin pääsykokeeseen ilmoittamatta. En saa yhteyttä heihin.

E: Sain yhteyden ja homma on hoidettu.
 
Viimeksi muokattu:

Sateentekijä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Anaheim Ducks - pelaajista: Joe Sakic
Perjantai mieles... valabileis

Suomen valtion aikuispäiväkodin p-kautta on jäljellä muutama vaivainen päivä ja sitten on perskausi takana. Fiilis on hyvä - hyytävän kylmä Kiikala on takana. Leiri kesti neljä päivää.

Kiikalasta olisi kiva kuulla muiltakin tarinoita ja kommelluksia tuosta paikasta. Vittumaisimmat asiat olivat hyinen pakkanen ja totta kai teltassa herääminen aamulla. Aikaa olla ulkona makuupussi rullattuna ja sotilasvarustus (käytettiin lumipukua) se joku kiva 7 minuuttia. Hyvin kestin kyllä tuon Kiikalan jälkeenpäin ajatellen mielen ollessa aina positiivinen ja vahvalla sisulla vain eteenpäin.

Valapäivä olisi sitten perjantaina, maailman turhimman tapahtuman eli sulkeisten jälkeen saunailtaa vain viettämään ja naattimaan hyvästä safkasta ja juomista.

Merivalvontamieheksi haen ja luultavasti pääsen. Vastuu on tuossa duunissa kova ja kiinnioloviikonloppuja riittää, mutta so what - sissimeiningillä vain eteenpäin.

Merivalvonta puuhista joltain joka tietää niistä hommista, olisi kiva kuulla yksityiskohtaista tietoa, mitä tuo merivalvonta sisältää.
 

Sinner

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin I.F.K (Rikollislauma) , NP#10 DEFC#16
Merivalvonta puuhista joltain joka tietää niistä hommista, olisi kiva kuulla yksityiskohtaista tietoa, mitä tuo merivalvonta sisältää.

No se sisältää ihan yllättäen merivalvontaa :) joko väijyssä tornissa tai sitten kaiussa luurit korvilla. Parastahan tuossa on tietysti "nakkisuoja", jonka saatte heti, kun teistä merivalvojia tulee. Eli kukaan ei voi teille muita hommia nakitella. Olette kokoonpanosta riippuen luultavasti aina 2h "palveluksessa" ja 4-6 "vapaalla". Joskus nuo saattavat mennä jopa 2-2, joka on aika helvetin rankkaa jo. Mutta, kun oikein suklaisesti käy tuo saattaa olla olla myös 2-10. Näin ainakin meidän Mevoilla Mäkiluodossa ja Isosaaressa aikanaan. Mäkiluodon rantakalliot oli nimetty MeVa-Beachiksi. Siellä ne saatanat otti aurinkoa ja ui, kun muut tetsasivat ympäri saarta :)

Vaikeinta on kuulema tottua yöheräilemisiin, kun äijiä on vähän ja väijyjä paljon. Ei kuitenkaan mikään paskahomma. Meillä oli kuljettajan hommat parhaat ja sitten MeVa.

Edit: Jos olet esim. Upinniemessä, niin pyri ehdottomasti Isosaareen. Oikeastaan mihin vain paitsi Mäkiluotoon. "Kivi" on todellakin vain kivi keskellä merta. Siitä ei ole mitään hyvää sanottavaa lukuunottamatta järkyttävän hyvää muonapuolta. Armeijan mittapuulla toki.
 
Viimeksi muokattu:
Merivalvontamieheksi haen ja luultavasti pääsen. Vastuu on tuossa duunissa kova ja kiinnioloviikonloppuja riittää, mutta so what - sissimeiningillä vain eteenpäin.

Merivalvonta puuhista joltain joka tietää niistä hommista, olisi kiva kuulla yksityiskohtaista tietoa, mitä tuo merivalvonta sisältää.

Hehheh. Aivan pakko aluksi todeta, että mevaksi "pääseminen" on tyhjä arpa, ei voittoa. Terveisin Meva 1/09 Upinniemi.

Muistaakseni meidän noin 30 miehen meva-joukkueesta vain pari jantteria oli tehtävään itse hakenut ja muut siihen nakitettiin (ml. minä). Meininki oli tietysti sen mukaista eli motivaatio oli aikalailla nollissa ja huonokuntoista porukkaa riitti. Jostain syystä alokkaille on annettu tehtävästä melko salaperäinen ja choco-kuva. Harvaa se kumminkaan vapaaehtoisesti kiinnosti sillä esim. viestimiehet pääsevät puolella vuodella.

"Vastuu on kova" on ihan paskapuhetta. Käytännössä toimit merivalvontakeskuksen kantahenkilöstön vittuilutauluna ja silmätikkuna. Gineksiä riittää, totta. Itse olin 270vrk palveluksessa p-kausi mukaanlukien 16 viikonloppua kiinni. Tuo on lukema, joka ylittää useamman aliupseerikoulun käyvän ginekset. Hassua, eikö?

Yksinkertaistettuna hommasi on istua kopissa ja seurata näyttöä parin tunnin vuoroissa. Sitten lepoa 2-8h ja uudet kaksi tuntia tyhjäntoimittamista. Tulet istumaan tekemättä mitään fiksua tai virikkeellistä tuossa kopissa 200h elämästäsi. Se jättää arvet herkkäsieluiseen. Kun oma valvonta-/lomaryhmä ei ole valvontavastuussa, niin osallistutaan normaaliin koulutukseen. Koulutus on lähestulkoon identtinen samassa komppaniassa majailevien sotilaspoliisien kanssa, aseen- ja voimankäyttöä on vain vähemmän.

Ikävä kyllä merivalvonta on yksi niistä kuuluisista PV:n tehtävistä, jossa teet työtä, jolla on tarkoitus. NOT. Ihan oikeasti.

Vastaan mielelläni tarkentaviin kysymyksiin vaikka YV:llä. Sinnerille tiedoksi, että Isosaaressa ei enää kouluteta mevoja, vaan sen alueen "valvonta" suoritetaan myös Upinniemessä.
 

Sinner

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin I.F.K (Rikollislauma) , NP#10 DEFC#16
Sinnerille tiedoksi, että Isosaaressa ei enää kouluteta mevoja, vaan sen alueen "valvonta" suoritetaan myös Upinniemessä.

Tämä selvä. Vanha kunnon Rikaman torni on sitten vissiin lintubongari käytössä :) Tiedä onko tuo Mäkiluodon linnoituskaan enää armeijan käytössä. Eikös noita pienempiä paikkoja ole ajettu enemmänkin alas? Ja tuo on totta, että jos merivalvojaksi haluat, niin varmasti pääset. Tämä jo esihistoriallisella ajalla, jolloin itse intin kävin. Kaipa tuo on homma, joka toisille sopii ja toisille ei, sillä ei mevat ainakaan minun aikanani olleet yhtään enempää rikki kuin muutkaan. Lähinnä päinvastoin.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös