Ampumaleirillä olin kaverin kanssa vartioimassa mustia muiden ollessa syömässä. Siinä iltahämärissä metsikön suunnasta kömpi yksinäinen skappari ja alkoi haahuilla meidän suuntaan. Siinä sitten kaverin kanssa sovittiin, että minä ilmoitan, jos se tulee kohti. Tulihan se.
Aliupseerikoulun ampumaleirillä (raskassinkoammunnat myös kyseessä) olin määrätty vartiomieheksi takavaara-alueella olevalle saapumisuralle. Saimme halkopinon, tulitikut, radion ja toimintaohjeet. Ja siihen meidät sitten unohdettiinkin.
Aikamme kuluksi sytytimme nuotion (kyseessä siis talviaika), ammunnat jatkuivat ja puut loppuivat nuotiosta - poistua ei saanut puita hakemaan. Jo tunnin päästä pyörittelimme lumiukkoa lämpimiksemme. Tauolla ammunnanjohtaja määräsi lumiukolle kypärän päähän ja itse lisäsimme rähinäremmin. Kohta saapui paikalle prikaatin komentaja, aliupseerikoulun johtaja ja kurssinjohtaja. Kurssin johtaja oli saamassa jo johtamisorgasmia nähdessään lumiukon, joten tilanne pelastettiin tekemällä ilmoitus everstille.
Tein ilmoituksen opetetulla tavalla, ja eversti totesi että vartiomiehiähän on ilmoitetun kahden sijaan kolme, nimesi lumiukon Arskaksi ja veti kättä päähineeseen, sillä olihan lumiukollakin käsi lipassa.
Jäi nimi mieleen - ei komentajan mutta kurssinjohtajan (=