Näinhän se menee. Talvirovasta en itse päässyt nauttimaan, vaan oma saapumiseräni ihasteli Lappia varhaiskeväällä lopputoukokuusta, mikä ehkä antoi olettaa hieman lohdullisimpia kelejä. Yöllä ei esimerkiksi ollut pimeitä hetkiä ollenkaan, vaan pikkuhämärässä sai hoitaa isänmaan tehtäviä. Lumikin oli sopivasti väistymässä pois alta.Itse olin heittimessä ja tosiaan mitä tulee tuohon legendaariseen Rovajärven leiriin, niin se on jäänyt elävästi mieleen todella hienona kokemuksena. Inttiaika tuntuu näin jälkeenpäin tietysti muutenkin aika kultaiselta, mutta Rova tuntui siltä jo silloin. Jotenkin todella upeata. Hienot maisemat, hyvät säät ja voimakas yhteenkuuluvuuden tunne. Tykistön ampuessa taivaalta kuuluva repivä ääni on myös jäänyt mieleen. Ei sinne kaikki pääse.
Kevätrovaan kuuluu myös myyttinen Nenosen tulenavauskilpailu, joka niputtaa leirin ja oikeastaan koko inttiajan yhteen. Nenosessa kaikki Suomen kuusi(?) tykistörykmenttiä kilpailevat keskenään siitä, kuka osuu tykeillä/heittimillä nopeiten ja tarkimmin maalialueille. Kukin rykmentti käy vuorollaan koestamassa ja mukana on kyseisen poppoon kaikki jaokset. Minulle viestimiehenä Nenonen tarkoitti ~4km kaapelinvetoa juosten; aikaa taisi mennä parisenkymmentä minuuttia eli alle aikarajan. Sen verran hyvin pelasi monisatapäinen tykistöjoukkomme yhteen, että vyölle napsahti kisan voitto ja mukava kasa kuntsareita. Huheijaa niitä muistoja!