Mainos

Inttiin lähdössä?

  • 1 240 532
  • 3 632

Delter

Jäsen
Suosikkijoukkue
Harkimoista vapaa Jokerit
Itse olin heittimessä ja tosiaan mitä tulee tuohon legendaariseen Rovajärven leiriin, niin se on jäänyt elävästi mieleen todella hienona kokemuksena. Inttiaika tuntuu näin jälkeenpäin tietysti muutenkin aika kultaiselta, mutta Rova tuntui siltä jo silloin. Jotenkin todella upeata. Hienot maisemat, hyvät säät ja voimakas yhteenkuuluvuuden tunne. Tykistön ampuessa taivaalta kuuluva repivä ääni on myös jäänyt mieleen. Ei sinne kaikki pääse.
Näinhän se menee. Talvirovasta en itse päässyt nauttimaan, vaan oma saapumiseräni ihasteli Lappia varhaiskeväällä lopputoukokuusta, mikä ehkä antoi olettaa hieman lohdullisimpia kelejä. Yöllä ei esimerkiksi ollut pimeitä hetkiä ollenkaan, vaan pikkuhämärässä sai hoitaa isänmaan tehtäviä. Lumikin oli sopivasti väistymässä pois alta.

Kevätrovaan kuuluu myös myyttinen Nenosen tulenavauskilpailu, joka niputtaa leirin ja oikeastaan koko inttiajan yhteen. Nenosessa kaikki Suomen kuusi(?) tykistörykmenttiä kilpailevat keskenään siitä, kuka osuu tykeillä/heittimillä nopeiten ja tarkimmin maalialueille. Kukin rykmentti käy vuorollaan koestamassa ja mukana on kyseisen poppoon kaikki jaokset. Minulle viestimiehenä Nenonen tarkoitti ~4km kaapelinvetoa juosten; aikaa taisi mennä parisenkymmentä minuuttia eli alle aikarajan. Sen verran hyvin pelasi monisatapäinen tykistöjoukkomme yhteen, että vyölle napsahti kisan voitto ja mukava kasa kuntsareita. Huheijaa niitä muistoja!
 

Kaner

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hawks, SaiPa
Minut sijoitettiin 1.kenttätykistöpatteriin, jossa koulutetaan viesti- ja mittamiehet sekä huolto. Kouluttajat olivat täysin kestettävissä, joten siitä viihtyminen ei ollut kiinni.

Minusta esimerkiksi leivottiin viestimies, mikä tarkoitti melko kiitettävää määrää puhelinyhteyksien rakentamista pitkin metsiä niin sanotuissa teleryhmissä (7-10 henkeä).
Täältähän löytyy kohtalontoveri. Tosin itse en ole teleryhmässä, mutta 1.KT:n viestimies kylläkin. Kouluttajat ovat tosiaan ihan kestettävissä, vaikka toki sekaan mahtuu myös muutama, sanonko mikä. En tiedä ketä siellä oli sun saapumiserän (oliko se nyt I/08?) aikana, mutta varmaankin samoja naamoja ollaan aika pitkälti katseltu.

Ensi viikolla sitten Rovalle. Onneksi säätiedotukset lupaavat alueelle ihan siedettäviä kelejä ainakin alkuviikolle. Rovan jälkeen alkaakin tämä kakku olemaan lusittu, eli lähinnä palloilua kassulla, lomia ja loppusota. Se pitää sanoa, että harvoin on kyllä tullut tuhlattua aikaa yhtä tehokkaasti kuin viimeisen neljän kuukauden aikana. Aikamoista pelleilyähän tämä larppaaminen pääosin on, ei voi muuta sanoa.
 

tutzba

Jäsen
Ensi viikolla sitten Rovalle. Onneksi säätiedotukset lupaavat alueelle ihan siedettäviä kelejä ainakin alkuviikolle.

Kyllä kyllä, sinne on lähtö. Juna lähtee Parolasta joskus maanantaina, joten se päivä menee aikalailla siinä. Tiistaina sitten vähän paikkoja pystyyn ja pojat pääsee ampumaan. Itselläni leiristä ei varmaan mitään kauhean mielenkiintoista tule, kun AUK lähtee lähinnä vaan seuraamaan nyk. alikersanttien toimintaa.

Maisemat voivat olla komeita, pitänee ottaa kamera mukaan.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
...Ensi viikolla sitten Rovalle...

Täällähän tulee ihan nostalginen olo, Rovalla on tullut viidesti vierailtua, Misin vilkkaasti liikennöidyn aseman kautta armeijan aikana karjavaunuilla ja myöhemmin yöjunalla Rovaniemelle. Molemmissa tavoissa oli tunnelmaa, vähän erilaista tosin. Kertauksista muistan kerran kun juna, jossa miehistö tuli, oli myöhässä ja ravintola ehti aukeamaan yhdeksältä aamulla ja muutamat ehtivät vetäistä aamukännin ennen Misiin saapumista. Oli siinä kaverit ihmeissään kun heräsivät kylmästä, pimeästä teltasta krapulapäissään illalla jänkhältä. Samat herrat kävivät rakentavien ryhmien kuorma-autolla ostamassa kaljaa lähikaupasta harjoituksen aikana. Näin me kovapanosammunnoissa... Sinne vaan Viheltävän vitun aapaa tarpomaan, komiat ovat maisemat.
 
Viimeksi muokattu:

Tulppu

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Itse menen spollena tuonne Niinisaloon Pyry-harjoitukseen. Vartiointia koko ajan, eli varmasti elämän tylsin viikko. Varmasti mitään paskempaa ei voi oikeasti kuvitellakkaan.

SPOL:lla kai tuota kertaamista on ihan mukavasti?

Itsellä soittajana on nyt kymmenen vuoden aikana kertynyt parikymmentä kertausvuorokautta ja mukavaa on poikkeuksetta ollut.
 

Iker

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Itse olin heittimessä ja tosiaan mitä tulee tuohon legendaariseen Rovajärven leiriin, niin se on jäänyt elävästi mieleen todella hienona kokemuksena. Inttiaika tuntuu näin jälkeenpäin tietysti muutenkin aika kultaiselta, mutta Rova tuntui siltä jo silloin. Jotenkin todella upeata. Hienot maisemat, hyvät säät ja voimakas yhteenkuuluvuuden tunne. Tykistön ampuessa taivaalta kuuluva repivä ääni on myös jäänyt mieleen. Ei sinne kaikki pääse.

Vekaralla tuli itsekin palveltua tykistön puolella 1. tuliasemapatterissa ja AUKin jälkeen mittausaliupseerina, ja Rovajärven "hienoudesta" sain sen vuoden aikana ihan riittävän annoksen.

AUKin aikana talvi-Rovalla meni 17 vuorokautta vittumaisessa pakkasessa revontulia katsellessa, puoli vuotta myöhemmin palveluksen hiljalleen sitten lähestyttyä loppuaan oli vuorossa 21 vuorokautta samaa maisemaa tosin ilman revontulia. Legendaarista oli herätä kesäkuun 1. päivänä siihen, että teltan ulkopuolella odotti n. kolmen sentin lumipeite joka luonnollisesti suli aika nopeasti mukavaksi loskapaskaksi pitkin taistelutannerta.

Jälkeenpäin aivan loistavia muistoja noista ajoista, sellaista sakkia mahtuu niin varusmiehiin kuin henkilökuntaankin että riittää siinä ihmeteltävää koko vuoden ajaksi.

Mutta vaikka jälkikäteen naurattaa, on todettava että kyllähän itse palveluksen aikana vitutus ja jonkinasteinen turhautuminen ja pieni epätoivo nousee välillä aivan uskomattomalla tavalla syömään miestä. Yksi tällainen mieleenpainunut epätoivon hetki osui juuri tuon mainitsemani jälkimmäisen kolme viikkoa kestäneen Rovan puoleenväliin.

Menossa oli joku tyypillisen paska yö keskellä pimeää ja märkää metsää, asemista ja teltasta ei ollut vielä tietoakaan, hommia riitti ja oli nälkä ja väsytti. Siinä kun sitten mielessään kelasi kuluneita päiviä ja sitä että leiri on jo jumalauta kestänyt ikuisuuden, samalla sisäisti musertavalla tavalla sen tosiasian, että vaikka takana oli jo yli 10 vuorokautta leiriä, jäljellä on vielä tasan saman verran eli vasta puolessa välissä ollaan. Silloin oikeasti tuntui hetken ajan siltä, että se leiri ja ne päivät siellä Rovan metsässä eivät lopu ikinä, koska kaikki sen varmaan tietävät että vuorokaudet niissä olosuhteissa tuntuvat kohtalaisen pitkiltä etenkin siinä vaiheessa kun alkaa laskemaan jäljellä olevia päiviä.

Mutta vaikka hetkellisesti kuinka vituttaa, kannattaa olla ottamatta liikaa stressiä ja antaa vaan päivien mennä omalla painollaan. Aina ne leirit vaan loppuivat yksi toisensa jälkeen ja lopulta olikin koko vuosi hoidettu ihan hyvillä mielin miljoona muistoa rikkaampana.
 
Viimeksi muokattu:

HIFK

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, NHL, Barcelona, Miami Heat
Jälleen on marraskuukin jo puolessa välissä kohta. Kyllä aika vaan menee nopeasti.

Rovalle siis 7.12, ainakin näillä näkymin. Possunuha voi tietysti kiusata, mutta vaikka tuo rova vituttaakin jo nyt, niin kyllähän sinne täytyy lähteä. Ottaen vielä huomioon sen, että tuo leiri saattaa päättyä jo perjantaina (maanantaina lähdetään), vaikka läpiviennissä tuo leiri päättyisi vasta sunnuntaina. Kuitenkin monesta lähteestä olen kuullut, että porukka häipyy jo perjantaina.

Leirin jälkeen onkin sitten joulu jo mukavasti ovella, paaaaaaljon kivempaa availla lahjoja sisällä lämpimässä ja nauttia kinkusta, kun on ensin vähän koeteltu. Ja tuo vartioimisleiri saattaa olla jotain ihan muuta kuin itse tällä hetkellä odottaa.

Nopeasti on tämäkin aika mennyt, 13.7. Säkylään pärähdin. Tiesin kyllä, että aika menee nopeasti, mutta että näin nopeasti.
 

Jupe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
SPOL:lla kai tuota kertaamista on ihan mukavasti?

Itsellä soittajana on nyt kymmenen vuoden aikana kertynyt parikymmentä kertausvuorokautta ja mukavaa on poikkeuksetta ollut.

Ilmeisesti Kaartissa kyllä mutta itsellä AUK:in käyneenä varuskunta-SPOL:lina, ei yhtäkään kutsua 14 vuoteen(täytyy koputtaa puuta).


_
 
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Iker kirjoitti:
Silloin oikeasti tuntui hetken ajan siltä, että se leiri ja ne päivät siellä Rovan metsässä eivät lopu ikinä, koska kaikki sen varmaan tietävät että vuorokaudet niissä olosuhteissa tuntuvat kohtalaisen pitkiltä etenkin siinä vaiheessa kun alkaa laskemaan jäljellä olevia päiviä.

Tuttu tunne itsellenikin ja monta kertaa intin aikana. Yksi ehkä pahimmista tämmöisesti liittyy juuri tuohon Rovaan ja siihen, kun erehtyi miettimään paljon takana, ja paljon vielä edessä. Joku vastaava rääkki keskellä ei mitään ja mahdollisimman epäinhimillisissä oloissa sai jotenkin ajattelemaan siviilielämää ja taisipa tyttökaverikin käydä mielessä. Tuollaisina hetkinä iski täydellinen musta ja loputon epätoivo, joka kyllä tosin meni yleensä tosi nopeasti ohikin. Ei siihen tarvittu kuin yksi (todella huono) aseveljen vitsi ja homma oli taas helmpompaa.

Mutta minulle onni oli tosiaan tuolla se, että menin tammikuussa ja koko ajan kelit parani, mitä pidemmälle kevättä mentiin. Talvileirit olivat suoraan sanoen yhtä helvettiä. Kylmyys ja lumen tuomat haasteet esimerkiksi telttapaikkaa valmistettaessa vituttivat ankarasti. Loppuajan keväällä/kesällä pidetyt leirit olivatkin sitten jo tj-fiiliksissä ihan eri homma, vaikkei niissäkään vitutukselta säästytty.

Delter kirjoitti:
Kevätrovaan kuuluu myös myyttinen Nenosen tulenavauskilpailu, joka niputtaa leirin ja oikeastaan koko inttiajan yhteen

Jep, mukana oltiin keväällä 2009. Menestyminen jäi meillä kiinni tulenjohdosta ja heidän täysin onnettomasta suorituksestaan. Mutta joo, mukava muisto tuokin ja ainakin meidän joukkueella tuo kisa ei juuri paremmin edes olisi voinut mennä.

Rovalta hiukan mustempana muistona jäi mieleen komppaniamme vierailu paikalla, jossa räjähti raskas krh joulukuussa 2005. Aika hiljaista oli paluumatkalla.
 

Teho Ton

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Tuttu tunne itsellenikin ja monta kertaa intin aikana. Yksi ehkä pahimmista tämmöisesti liittyy juuri tuohon Rovaan ja siihen, kun erehtyi miettimään paljon takana, ja paljon vielä edessä. Joku vastaava rääkki keskellä ei mitään ja mahdollisimman epäinhimillisissä oloissa sai jotenkin ajattelemaan siviilielämää ja taisipa tyttökaverikin käydä mielessä.

Kannattaa kuitenkin ajatella, että uhrasit tuon ajan et-minkään-hyväksi niin tuntuu varmasti paremmalta.
 

Siniviiva

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät, sympatiat JYP
Itse menen spollena tuonne Niinisaloon Pyry-harjoitukseen. Vartiointia koko ajan, eli varmasti elämän tylsin viikko. Varmasti mitään paskempaa ei voi oikeasti kuvitellakkaan.
Mikäli maalitoiminta on suunniteltu oikein, voi viikko olla hyvinkin mielenkiintoinen...
 

viza

Jäsen
Jep, mukana oltiin keväällä 2009. Menestyminen jäi meillä kiinni tulenjohdosta ja heidän täysin onnettomasta suorituksestaan. Mutta joo, mukava muisto tuokin ja ainakin meidän joukkueella tuo kisa ei juuri paremmin edes olisi voinut mennä.
Kun kerta samassa komppaniassa palvelimme niin en malta olla huomauttamatta mittaryhmän tekemästä virheestä ykköstulijoukkueen mittaripisteen laskemisessa, sekä tietenkin kolmosjoukkueen ensimmäisen heitinryhmän putkeen jääneestä rätistä. Muistaakseni jälkimmäisestä lähti noin 60 pistettä automaattisesti pois. Hienoja ja hauskoja muistoja.

Rovajärvellä kannattaa nauttia hienoista maisemista, ja miettiä kuinka valtava budjetti moisella tykistön ampumaharjoituksella on. Onhan se toisaalta ihan kiva tarjota kenraaleille kerranpari vuodessa sellainen ilotulitus jossa ammutaan käytännössä kaikilla valtion raskailla tykeillä samaan pisteeseen.
 
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
viza kirjoitti:
Kun kerta samassa komppaniassa palvelimme niin en malta olla huomauttamatta mittaryhmän tekemästä virheestä ykköstulijoukkueen mittaripisteen laskemisessa, sekä tietenkin kolmosjoukkueen ensimmäisen heitinryhmän putkeen jääneestä rätistä. Muistaakseni jälkimmäisestä lähti noin 60 pistettä automaattisesti pois. Hienoja ja hauskoja muistoja.

Jep, olihan siellä tosiaan muitakin virheitä, mutta käsittääkseni mitä kapiaisten puheista ymmärsin, niin koko paskan voitto olisi ollut todella lähellä ilman tuota tulenjohdon todella heikkoa suoritusta.

Rovalla jäi myös ns. "huoltotilat" positiivisena mieleen. Sotku oli viihtyisä, vaikka eihän sinne kovin usein päässytkään. Taisin vain kerran istuskelle koko 10 päivän leirin aikana.
 

Humpauttaja

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Onko jatkoaikalaisilla kokemusta mahdollisesta palvelukseen astumisen aikaistamisesta? Eli kutsunnoissa määrättiin lähtemään I/11 ja mieli tekisi päästä lähtemään jo II/10. Onkohan mitenkään mahdollista saada "peruutuspaikkaa"?

Itse ainakin sain siirrettyä omaa saapumiserää. Oli määrätty I/05, mutta sain vaihdettua II/04. Sotilasläänin esikuntaan olin yhteydessä ja lopulta sieltä kilahti postia, että saapumiserä vaihdettu. Paikka pysyi samana, eli Vekaralla olin.
 

HIFK

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, NHL, Barcelona, Miami Heat
Mikäli maalitoiminta on suunniteltu oikein, voi viikko olla hyvinkin mielenkiintoinen...

Jotain tekemistä siellä voi olla ajoittain, mutta se, että on helvetin kylmä ja yöunet jää koko viikolla vähiin, niin viikko ei millään voi olla mitenkään mielenkiintoinen.
 

Diablo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vimpelin Veto, Urheilullisesti avoimet sarjat
Nyt en kommentoi tähän ketjuun muuten kuin, että on se intti vaan p*ska paikka. Ainakaan yhtään ylimääräistä päivää sielä ei halua viettää. Sanotaan, että paljon parempaa ja mielekkäämpääkin tekemistä löytyy "ulkomaailmasta". Ei ikinä ymmärretty näitä joitain harvoja intti-täpisijöitä, jotka halusivat olla sielä jopa useamman vuoden.
 

Selänne 8#

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi, KalPa ja Anaheim Ducks
TJ 41!!!

Niin se vaan aika kuluu ja itsellänikin alkaa olla jo armeija suht koht ohi. Kaksi leiriä vielä jäljellä, joista toinen helpompi kun on ampumaleiri. Ja viimeinen leiri onkin sitten loppusota. Yllättävän äkkiä on aika menny kun katselin noitakin keväällä tänne kirjoittamia juttuja, kun lähtö läheni. Itse sopeuduin nopeasti armeijaan heti ensimmäisten viikkojen aikana enkä jaksanut turhia stressata koko touhusta. Vähempi murehtimalla pärjää parhaiten.

Nyt valmistaudutaan viimeiseen kolmen viikon kinkkuun ja sen jälkeen 9 päivän joululomille ja sit on enää pari viikkoa jäljellä ja uudenvuoden aattona taas kolmen päivän lomille.
 

Eager

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers, Eagles, HPK ja Barça
Rova takana elämä edessä vai miten se menikäään...

Kaksi viikkoinen meni kaikesta huolimatta suhteellisen nopeasti ja kelitkin olivat suosiollisia. Paria loskapäivää lukuunottamatta oli pikku pakkasta eli ei voi todellakaan valittaa.

Vielä olisi omasta 362:sta jäljellä 41 aamua, joten vähiin käy.
 

Siim72

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, L.A. Kings
Itsellä on nyt tammikuussa (11.1.10) lähtö armeijan harmaisiin. Toisin sanoen Santahamina kutsuu. Mitään tietoa ei ole minkälaista nakkia tarjotaan, koska jätin fiksusti vastaamatta intin lähettämään kyselyyn. Kyselyssä selviteltiin sitä, mihin olisi kiinnostusta sekä urheilutaustaa etc.

Armeijan jo käyneet, minkälaisia vinkkejä tarjotaan? Miten selvitä simputuksesta sekä kaikenlaisesta komentelusta? Pitkää pinnaa varmasti vaatii aluksi, koska aika tempperamenttinen tapaus kyseessä.
 

HIFK

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, NHL, Barcelona, Miami Heat
Itsellä on nyt tammikuussa (11.1.10) lähtö armeijan harmaisiin. Toisin sanoen Santahamina kutsuu. Mitään tietoa ei ole minkälaista nakkia tarjotaan, koska jätin fiksusti vastaamatta intin lähettämään kyselyyn. Kyselyssä selviteltiin sitä, mihin olisi kiinnostusta sekä urheilutaustaa etc.

Armeijan jo käyneet, minkälaisia vinkkejä tarjotaan? Miten selvitä simputuksesta sekä kaikenlaisesta komentelusta? Pitkää pinnaa varmasti vaatii aluksi, koska aika tempperamenttinen tapaus kyseessä.

Simputustahan armeijassa nykyään ei ole kuin harvoissa tapauksissa. Näissäkin tapauksissa simputetaan koko komppaniaa/joukkuetta/jotakin osastoa. Näistäkin tehdään sitten rikosilmoituksia, jos sellaista ilmenee. Mutta suht harvinaistahan tuo simputus nykyään on, sitä ei kannata pelätä.

Komenteluun kannattaa vain tottua. Joukosta vain yksinkertaisesti poimitaan joku jamppa tai jamppoja, joiden täytyy hoitaa joku nakkihomma. Yleensä ihan arpomalla, ketkä ovat kyseisessä tilanteessa lähellä.

Muut komentelut ovat sitten ihan kaikkia koskevia, punkan sijaamiset, ym. Niistäkään ei kannata ottaa minkäänlaista stressiä.

Jos olet temperamenttinen (kuten minä), niin avautua ei kannata, koska se vain pahentaa asioita monessa tapauksessa. Runnutus, juoksuttaminen, ym. fyysiset rangaistukset ovat aika pitkälti kiellettyjä, mutta joskus sellaistakin esiintyy. Armeijan juttuihin tottuu ajan myötä varmasti.

Itsellä vielä 130 jotain aamua jäljellä, ehkä tasan. Nopeasti aika menee, nopeammin kuin oikeasti osaa ajatellakkaan.
 

Vanha Len

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Boners
Mutta suht harvinaistahan tuo simputus nykyään on, sitä ei kannata pelätä.

Itseäni ns simputus lähinnä nauratti ja tupani usein kärsikin jatkosimputuksia kun ei pokka pitänyt. Yläpunkassa majaili toinen samanlainen veijari. Me juostiin ja tetsattiin ihan saatansasti mutta hauskaa oli aina. Armyn kävin hoitelemassa sivumennen (330 + 3 yp aamua) pois vuonna 1988 eikä tuntunut missään.

Tosin nykyään on sekin kai simputusta jos alikessu käskyttää hieman lujemmalla äänellä.
 

Eager

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers, Eagles, HPK ja Barça
Armeijan jo käyneet, minkälaisia vinkkejä tarjotaan? Miten selvitä simputuksesta sekä kaikenlaisesta komentelusta? Pitkää pinnaa varmasti vaatii aluksi, koska aika tempperamenttinen tapaus kyseessä.

Itse en aivan vielä kuulu joukkoon armeijan jo käyneet, mutta vastaan silti. Suostittelen yksinkertaisesti että teet mukisematta sen mitä käsketään vieläpä mahdollisimman hyvin niin sillä pääsee jo pitkälle eikä tarvitse sen kummemmin nakkikoneeksi ryhtyä. Näin kävi ainakin itselläni. Ja nykyisenä alikersanttina voin suositella että se turha purnaaminen kannattaa todellakin jättää väliin. Se ei ainakaan auta yhtään vaan ennemmin päin vastoin. Itse ainakin muutun huomattavasti vittumaisemmaksi jos joku avautuu sillä ainakaan itse ole jakanut yhtään käskyä vain vittuillakseni tai päteäkseni vaan sillä periaatteella että hommat on hoidettava. Toki toisenlaisiakin alijohtajia löytyy, mutta ei siitä sen enempää. Lisäksi monesti nämä jotka avautuvat ja jupisevat ovat juuri niitä jotka eivät mitään teekkään, joten summa summarun...

Mitä itse olen kyseisen laitoksen toimintaa kohta vuoden seurannut niin ei siellä nykyään mitään natsilinjaa vedetä vaan ihan perus järjestystä ja kuria rakentavaa koulutusta viedään läpi päivä päivältä.

Lisäksi kannattaa lähteä positiivisella asenteella liikkeelle kokemaan uutta eikä siten että jokainen aamu on liikaa sillä loppujen lopuksi se 180-362 vuorokautta on aika pieni osa ihmiselämää.
 

moby

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP(#42)
Jos olet temperamenttinen (kuten minä), niin avautua ei kannata, koska se vain pahentaa asioita monessa tapauksessa. Runnutus, juoksuttaminen, ym. fyysiset rangaistukset ovat aika pitkälti kiellettyjä, mutta joskus sellaistakin esiintyy. Armeijan juttuihin tottuu ajan myötä varmasti.

Ne pahimmat valittajat yleensä lähtevät sivariin, kun eivät totu armeijan arkeen. Kannattaa ottaa ihan rennosti ne tehtävät vastaan mitämäärätään, sillä avautumisella ja vittuuntumisella tekee hallaa vain itselleen.

Minua nuo juoksutukset lähinnä naurattivat, koska olin päättänyt olla vittuuntumatta pikkujutuista. Toki leireillä sitä tuli hajoiltua, mutta hyvä yhteishenki auttoi noista yli.

Kaikkiaan pidän omaa armeija-aikaa erittäin opettavaisena ja kasvattavana kokemuksena. Paikan päällä sattaa vituttaa mutta myöhemmin muistoihin palaavat yleensä vain positiiviset asiat.
 

Finisher

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Tosin nykyään on sekin kai simputusta jos alikessu käskyttää hieman lujemmalla äänellä.
Niinpä. Joillekin kaikki mikä ei ole kivaa on simputusta. Sopiva pilke silmäkulmassa, niin intti sujuu paljon mukavammin. Pelleilemään ei kuitenkaan kannata ruveta, siinä kaivaa vain verta nenästään.
 

HIFK

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, NHL, Barcelona, Miami Heat
Tiedättekö, miten tuo sotilaspassi ja arvostelu muodostuu? Itse olisin kiinnostunut rauhanturvaamisesta, ja pienessä lehdykässä oli eräs kriteeri, että arvostelun pitää olla väh. 3. Eikö se kuitenkin mene jotenkin tyydyttävä, hyvä, kiitettävä?

Ja tietääkö joku, mitkä kaikki asiat tuossa arvostelussa vaikuttavat? Varmasti asekäsittely ja muut tärkeimmät asiat? Ja kuinka helposti tuon 3:sen saa?
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös