Inttiin lähdössä?

[tahtookirjoittaa]

Usein kuulee hoettavan klisettä: "Armeija-aika oli loppujen lopuksi todella hienoa aikaa, vaikka välillä vituttikin" eri tavoin ilmaistuna.

Nyt kun omasta "nuoruuden kultaisimmasta vuodesta" on kulunut jo rapiat kymmenen vuotta, en vieläkään ole sisäistänyt, että mikä tuossa pakkopalveluksessa sitten niin hienoa ja lämpimiä muistoja herättävää oli. En halua synkistää palvelukseen pian astuvia tai palveluksessa parhaillaan olevia, mutta aina vapautumisestani lähtien on kiinnostanut, että mikä tuossa laitoksessa vasten tahtoa lusimisesta teki niin arvokasta, että sen väliin jättämällä "olisi jäänyt paljosta paitsi"? Eli mitä minulta on mennyt ohi??

 

[Weber80]

Usein kuulee hoettavan klisettä: "Armeija-aika oli loppujen lopuksi todella hienoa aikaa, vaikka välillä vituttikin" eri tavoin ilmaistuna.

Nyt kun omasta "nuoruuden kultaisimmasta vuodesta" on kulunut jo rapiat kymmenen vuotta, en vieläkään ole sisäistänyt, että mikä tuossa pakkopalveluksessa sitten niin hienoa ja lämpimiä muistoja herättävää oli. En halua synkistää palvelukseen pian astuvia tai palveluksessa parhaillaan olevia, mutta aina vapautumisestani lähtien on kiinnostanut, että mikä tuossa laitoksessa vasten tahtoa lusimisesta teki niin arvokasta, että sen väliin jättämällä "olisi jäänyt paljosta paitsi"? Eli mitä minulta on mennyt ohi??

Niin en tiedä. Ehkä sama asia on mennyt minulta ohi. Armeijaan astuin tammikuussa -99, vuoden lusin ja pääsin pois. Näin jälkeenpäin ajateltuna, sekä silloin että nyt, aivan turha reissu. Mitä siellä muka opin? En mitään. Heräämään aikaisin? Vitut. Tuliko minusta mies? Ei ainakaan niillä opeilla. Itsestäni pidin huolen jo ennen tuota vuoden vitutusta. Nyt kun tarkemmin ajattelee, niin ei sieltä minun elämään ole tarttunut yhtään mitään. Ei siitä varmaan mitään haittaakaan ollut, mutta ei mitään hyötyäkään. Senkin vuoden olisi voinut käyttää työntekoon.

Ainoa mitä voisi pitää oppimisena on se, että jos vaikka töihin lähtö vituttaa, niin voi ajatella, että armeijassa olo vituttaisi vielä enemmän. Joskus olen nähnyt unta, että olen armeijassa. Silloin heräämistä ei voita mikään, ilosta hihkun kun paska painajainen on ohi.

 

[Sisäliitin]

Kyllähän sieltä nyt jäi mieleen paljon hienoja tapahtumia ja juttuja. Ja tietysti tärkeimpänä ne muutamat loistavat kaverit joita ei olisi koskaan tavannut ilman inttiä. Itse siis vuoden mies. Sinänsä ymmärrän jos ei 6kk miehille muodostunut niin lyhyessä ajassa mitään suurempia kaverisuhteita.

Ja omassa tuttavapiirissäni suurimmat intistä parkujat ja ne jotka eivät siitä mitään hyvää löydä ovat juuri näitä puolen vuoden jannuja jotka vetivät intin läpi itkien kaikesta ja movettamalla. Yllättäen ovat myös siviilissä niitä kaikkein laiskimpia inisijöitä.

 

[tahtookirjoittaa]

Ja omassa tuttavapiirissäni suurimmat intistä parkujat ja ne jotka eivät siitä mitään hyvää löydä ovat juuri näitä puolen vuoden jannuja jotka vetivät intin läpi itkien kaikesta ja movettamalla. Yllättäen ovat myös siviilissä niitä kaikkein laiskimpia inisijöitä.

No itse olin vuoden, kävin johtajakoulutuksen ja niin edelleen. Mutta silti, taatusti olisi sillekin vuodelle löytynyt tarpeellisempaa käyttöä niin itseni, kuin Suomen kansantaloudenkin kannalta. Enkä ole juurikaan tämän kymmenen armeija-ajan jälkeisen vuoden aikana hyötynyt tuolla lusimisesta, ellei sellaiseksi lasketa jo mainittua tietoisuutta siitä, että intissä vituttaisi vielä enemmän kuin maanantai-aamuna töihin herätessä.

"Opetus"metodit ovat jämähtäneet ties mille vuosikymmenelle, kantahenkilökunta isolta osin jotenkin keskenkasvuisen oloista porukkaa (muutama motivoiva ja fiksukin kapiainen toki joukkoon mahtui). Kaikkein eniten "Suomen suurimmassa kuntokoulussa" kuitenkin harmitti yksilöllisyyden nujertaminen. Varmaan ainoa konsti hallita isoja joukkoja, mutta meikäläisen kaltaiselle luonteelle täyttä myrkkyä. Kaiken kaikkiaan armeija on aika lapsellista aikuisten miesten vetämää teatteria. Miesten koulu - heh heh.

Ja kun koko ajan oli tietoinen, että tuon kurjuuden joutui käymään läpi vain siksi, että sattui olemaan sukupuoleltaan mies, latisti se entisestään muutenkin melko alhaista motivaatiota.

Ja siviilissä en mielestäni ole laiska inisijä, kaikissa tähänastisissa työpaikoissani olen saanut erittäin positiivista palautetta. Aika loukkaavakin yleistys kettu666:lta oli tuo, että armeijassa kitisijät ovat automaattisesti kitisijöitä myös siviilissä.

Mutta tämähän on Jatkoaika, koti-uskonto-isänmaa -henkinen palsta, jossa varsinkin "yleisen" asevelvollisuuden kritisoiminen tuntuu olevan todella arka paikka monille. Suorastaan tabu.

 

[Knower]

Hep, täällä myös yksi kymmenenisen vuotta sitten armeijasta reserviin vapautunut kaveri, joka hoiti omat hommansa intissä asiallisesti, kävi AUK:n, ei halunnut RUK:hon urheiluhommien takia, oli siis vuoden mestoilla särmästi eikä oppinut yhtään mitään. En ole jäänyt kaipaamaan metsäreissuja, ampumaleirejä enkä kavereitakaan. Parhaat inttikaverit oli kavereita jo ennen inttiä.

Onnea vaan niille jotka ovat varusmiespalvelukseen astumassa. Ei käy kateeksi, suosittelen hoitamaan hommat liikoja jännittämättä mutta tunnollisesti ja pyrkimään puolen vuoden mieheksi.

 

[Lampinen]

Nyt on intti periaatteessa paketissa, kun loppusotakin on nyt paleltu. Enimmäkseen jäi hyviä muistoja mieleen. Metsäöitä kertyi puolessa vuodessa vain ~40, olisin odottanut enemmän.

Samoja tuntoja täällä. 2930 tuli juostua cooperissa ja joukkueen keskiarvo lähenteli hyvin paljon samaa. Pioneerinä kumminkin tuli metsässä aika paljon rämmittyä, joten ei tuo maastoöiden ns. vähyys häiritse yhtään :)

Loppusota oli haastava ja tuli sulutettua nasse päässä yms, mutta eiköhän aika kulla muistot tuoltakin. Tuleville pioneerimorteille, elkää hajotko miinoihin..

 

[Setit]

Ja omassa tuttavapiirissäni suurimmat intistä parkujat ja ne jotka eivät siitä mitään hyvää löydä ovat juuri näitä puolen vuoden jannuja jotka vetivät intin läpi itkien kaikesta ja movettamalla. Yllättäen ovat myös siviilissä niitä kaikkein laiskimpia inisijöitä.

Huonot on ystäväpiirit siis. Itse ½-vuotta kohta takana, movetin kun siltä tuntui ja saatoin "inistäkkin" kun oikeen vitutti. Kuitenkin siviiliin paluu edessä ja 2/3 amiksen työharjoittelupaikoista ovat valmiina ottamaan minut töihin heti kotiuduttuani. Ei ne vuoden hommiin jäävät henkilöt ole sen parempia ihmisiä kuin muut, vaikka heistä itsestään siltä tuntuukin.

 

[Kolokettu]

Mutta silti, taatusti olisi sillekin vuodelle löytynyt tarpeellisempaa käyttöä niin itseni, kuin Suomen kansantaloudenkin kannalta.

Eiköhän joku viisas ole laskenut, että nimenomaan yleinen asevelvollisuus on kansantaloudellisesti kannattavin vaihtoehto puolustuksen järjestämiseksi...?

Ja kun koko ajan oli tietoinen, että tuon kurjuuden joutui käymään läpi vain siksi, että sattui olemaan sukupuoleltaan mies, latisti se entisestään muutenkin melko alhaista motivaatiota.

On kyllä todella käsittämätöntä, että edelleen tässä tasa-arvoa vauhkolla puolustavassa maassa tällainen mieletön asia vain jatkuu ja jatkuu. Menisiköhän läpi, jos sama velvollisuus olisi naisilla?

Eipä sillä, kyllähän naiset "kärsivät" osaltaan sitten raskaudesta ja sen aiheuttamista ongelmista vaikkapa työelämässä. Toisaalta, hieman sovinistisesti ajatellen raskaus on kuitenkin naisen itse päätettävissä oleva asia, mutta miehelle ei anneta valinnanvapautta...

Ja siviilissä en mielestäni ole laiska inisijä, kaikissa tähänastisissa työpaikoissani olen saanut erittäin positiivista palautetta. Aika loukkaavakin yleistys kettu666:lta oli tuo, että armeijassa kitisijät ovat automaattisesti kitisijöitä myös siviilissä.

kettu666 sanoi vain, että hänen tuttavapiirissään suurimmat armeijainisijät ovat inisijöitä muutenkin. Eipä siis yleistänyt millään tavalla, kertoi vain huomioistaan asian tiimoilta...

Mutta tämähän on Jatkoaika, koti-uskonto-isänmaa -henkinen palsta, jossa varsinkin "yleisen" asevelvollisuuden kritisoiminen tuntuu olevan todella arka paikka monille. Suorastaan tabu.

Itse ainakin arvostan vapaata isänmaata, kotia ja uskontoa, ja voin sen puolesta vuoden elämästäni uhrata. Varsinkin kun olen aivan varma, ettei vuosi täysin hukkaan mene.

Toki ainoastaan tiettyyn pisteeseen asti nykymallia kannattaa jatkaa. Jos asevelvollisuudesta ei mitään hyötyä ole, niin homman saa minun puolestani lopettaa. Konfliktin tullessa Venäjä jyrää meidät nykyisessä nappienpainallussodankäynnissä varmasti, oli meillä reserviarmeija tai ei. Mutta itselläni on siitä huolimatta vähän turvallisempi olo tietäessäni, ettei Venäjä vain kävele tänne tuosta noin vain, eikä meillä ole pistää heidän eteensä muita kuin kourallinen leppoisia linnan juhlien kadetteja.

 

[tahtookirjoittaa]

Eiköhän joku viisas ole laskenut, että nimenomaan yleinen asevelvollisuus on kansantaloudellisesti kannattavin vaihtoehto puolustuksen järjestämiseksi...?

Meillä ei ole yleistä asevelvollisuutta. Meillä on miehiä koskeva asevelvollisuus. Naisille palvelus on vapaaehtoinen, ei velvollisuus.

On kyllä todella käsittämätöntä, että edelleen tässä tasa-arvoa vauhkolla puolustavassa maassa tällainen mieletön asia vain jatkuu ja jatkuu. Menisiköhän läpi, jos sama velvollisuus olisi naisilla?

No turha toivo, että naiset luopuisivat saavutetusta edustaan, eli vapautuksesta asevelvollisuudesta. Eli ei tulisi menemään läpi.

Toisaalta, hieman sovinistisesti ajatellen raskaus on kuitenkin naisen itse päätettävissä oleva asia, mutta miehelle ei anneta valinnanvapautta...

Mitä sovinistista tuossa ajatuksessa on? Fakta on, että naisia ei uhkaa vankilatuomio, vaikka eivät hankkisikaan lapsia. Enemmän syrjivää on kannattaa nykysysteemiä.

kettu666 sanoi vain, että hänen tuttavapiirissään suurimmat armeijainisijät ovat inisijöitä muutenkin. Eipä siis yleistänyt millään tavalla, kertoi vain huomioistaan asian tiimoilta..

.

Kertoi omista kokemuksistaan, kyllä, mutta rivien välistä oli luettavissa yleistys ja varsinkin puolen vuoden varusmiesten halveeraaminen.

Itse ainakin arvostan vapaata isänmaata, kotia ja uskontoa, ja voin sen puolesta vuoden elämästäni uhrata. Varsinkin kun olen aivan varma, ettei vuosi täysin hukkaan mene.

Hyvä on, jos sinulla ei ole mennyt se vuosi täysin hukkaan. Minulle sen sijaan siitä ei toistaiseksi ole mainittavaa hyötyä ollut. Juuri mitään tarpeellista en siellä oppinut. Ja kun näitä meidän nykypäättäjiä ja -meininkiä seuraa, voin omalla kohdallani kyseenalaistaa halun puolustaa näitä.

Mutta itselläni on siitä huolimatta vähän turvallisempi olo tietäessäni, ettei Venäjä vain kävele tänne tuosta noin vain, eikä meillä ole pistää heidän eteensä muita kuin kourallinen leppoisia linnan juhlien kadetteja.

Kova on sinullakin luottamus meidän puolen miljoonan reserviläisarmeijan - johon kuuluvien yksilöiden kunto huononee huononemistaan - puolustuskykyyn miljoona-armeijan ja äärimmäisen tehokkaan aseistuksen omistavaa valtiota vastaan.

 

[J.Petke]

Kaikkein eniten "Suomen suurimmassa kuntokoulussa" kuitenkin harmitti yksilöllisyyden nujertaminen. Varmaan ainoa konsti hallita isoja joukkoja, mutta meikäläisen kaltaiselle luonteelle täyttä myrkkyä. Kaiken kaikkiaan armeija on aika lapsellista aikuisten miesten vetämää teatteria. Miesten koulu - heh heh.

Muistetaan kuitenkin, että mihin tuolla koulutetaan. Jos joskus käy niin huonosti ja joudutaan sotaan niin ei siellä todella voi olla älyttömän yksilöllinen. "Mä en tykkää kalasta ja mun kengätkin hiertää, missä muuten mun banjo on"-asenteella ei pärjätä. Armeijassa kaikki on yhtä ja porukan täytyy toimia yhdessä. Intti on siitä hyvä paikka, että se on ensimmäisiä tosikouluja hyvin monelle. Suhtautumalla positiivisesti armeijaan siitä voi saada yllättäviä asioita irti. On olemassa yllättävän paljon porukkaa ketkä tulevat armeijaan äidin helmoista ja joutuvat ensimmäistä kertaa elämässään ajattelemaan itse ja ottamaan samalla myös muut huomioon.

Mutta tämähän on Jatkoaika, koti-uskonto-isänmaa -henkinen palsta, jossa varsinkin "yleisen" asevelvollisuuden kritisoiminen tuntuu olevan todella arka paikka monille. Suorastaan tabu.

Kyllä kritisoida saa mutta muitakin perusteita olisi mukava kuulla kuin että "mä en oikeen viihtyny". Onhan tuo jo aikansa elänyt systeemi mutta en mitenkään näe, että tuosta voi kenellekään olla muuta kuin hyötyä. Puoli vuotta tai vuosi oloissa missä ei aina pääse maksimoimaan sitä omaa mukavuutta ja tekemään juuri sitä mitä itse juuri silloin haluaisi on ihan hyvä kokemus.

 

[tahtookirjoittaa]

Jos joskus käy niin huonosti ja joudutaan sotaan niin ei siellä todella voi olla älyttömän yksilöllinen. "Mä en tykkää kalasta ja mun kengätkin hiertää, missä muuten mun banjo on"-asenteella ei pärjätä.

Jos joskus käy niin huonosti, että joudutaan sotaan, niin huonosti käy, jos meillä pelkkä nykymallinen reserviläisarmeijamme on. Ja minä en kitissyt kuvailemaasi tyyliin, vaikka yksilöllisyyden nujertaminen olikin minulle tuskaa. Menin joukon mukana ja hoidin asiat niin hyvin kuin pystyin, kitisemättä, mutta kärsimystä se samaan muottiin änkeminen minulle silti oli.

Puoli vuotta tai vuosi oloissa missä ei aina pääse maksimoimaan sitä omaa mukavuutta ja tekemään juuri sitä mitä itse juuri silloin haluaisi on ihan hyvä kokemus

Puoli vuotta tai vuosi on kuitenkin niin lyhyt aika, että se ei opeta ihmistä arvostamaan pieniä asioita tai vapautta tehdä mitä lystää kuin sen armeija-ajan tai muutaman kuukauden sen jälkeen. Näin kävi omalla kohdallani ja monelle kaverillenikin. Ihan yhtä mukavuudenhakuisia ollaan kuin ennen armeijan käymistäkin, kun se palvelus on jo niinkin kaukana takanapäin.

 

[Setit]

On olemassa yllättävän paljon porukkaa ketkä tulevat armeijaan äidin helmoista ja joutuvat ensimmäistä kertaa elämässään ajattelemaan itse ja ottamaan samalla myös muut huomioon.

Väärin. Nämä henkilöt tulevat armeijaan ja lönnivät lapsenmielisellä asenteellaan homman loppuun asti. Armeijassa ei tarvitse ajatella, koska asiat päätetään puolestasi. Vanha virsi järkeä saa käyttää on intissä todellinen korulause, koska asiat on pakko hoitaa vaikeimman kautta.

Kyllä kritisoida saa mutta muitakin perusteita olisi mukava kuulla kuin että "mä en oikeen viihtyny". Onhan tuo jo aikansa elänyt systeemi mutta en mitenkään näe, että tuosta voi kenellekään olla muuta kuin hyötyä. Puoli vuotta tai vuosi oloissa missä ei aina pääse maksimoimaan sitä omaa mukavuutta ja tekemään juuri sitä mitä itse juuri silloin haluaisi on ihan hyvä kokemus.

Olet ilmeisesti melko onnekkaassa asemassa, jos mielestäsi armeija on ainoa paikka missä ei pääse "maksimoimaan sitä omaa mukavuutta". Itselläni on kyllä "oikeassakin" elämässä paljon asioita mitä en haluaisi tehdä, mutta ne vaan täytyy. Näiden asioiden tekeminen tosin johtaa johonkin, toisin kuin puolustusvoimissa. Nykymuodossaan Suomen armeija on täysin vanhanaikainen ja toimimaton systeemi joka on vain perinteiden vaalimista. Uskomatonta että päättäjät luulevat että sota voitaisiin voittaa nykypäivänä samalla tavalla kuin vuosikymmeniä sitten.

 

[Kolokettu]

No turha toivo, että naiset luopuisivat saavutetusta edustaan, eli vapautuksesta asevelvollisuudesta. Eli ei tulisi menemään läpi.

Tarkoitin siis, että vieläköhän olisi voimassa systeemi, jossa naiset pistettäisiin vuodeksi metsään oppimaan erätaitoja ja miehet lähtisivät opiskelemaan / työelämään... En siis ole laittamassa naisia armeijaan, koska se ei ikimaailmassa menisi läpi, mutta jos asiat olisivat toisin päin niin tasa-arvolautakunta sanoisi HEP ja homma loppuisi siihen... Tasa-arvo, missä olet?

Mitä sovinistista tuossa ajatuksessa on? Fakta on, että naisia ei uhkaa vankilatuomio, vaikka eivät hankkisikaan lapsia. Enemmän syrjivää on kannattaa nykysysteemiä.

No ei uhkaa ei, mutta toisaalta itse ainakin haluan joskus saada oman lapsen, mutta vaimoni saa/joutuu silti kantaa häntä raskausajan, synnyttää ja olla pois työmarkkinoilta minun jatkaessa uraani. Eli toisaalta armeija edes vähän tasaa näitä puntteja... Mutta kyllä, loppujen lopuksi vauva on naiseltakin oma päätös, armeija ei.

Mitä taas tulee vankilatuomioon, on se mielestäni karuin epäkohta koko systeemissä. Armeijan voi kuitenkin käytännössä välttää niin halutessaan erinäisiin syihin vedoten, eli vankilaan joutuvat vain ne "suoraselkäisimmät". Ei mitään järkeä, ärsyttää.

Kova on sinullakin luottamus meidän puolen miljoonan reserviläisarmeijan - johon kuuluvien yksilöiden kunto huononee huononemistaan - puolustuskykyyn miljoona-armeijan ja äärimmäisen tehokkaan aseistuksen omistavaa valtiota vastaan.

Sanoinkin tuossa edellisessä viestissäni, että Venäjä meidät kyllä jyrää niin halutessaan. Mutta samalla lailla kotiinikin murtaudutaan kyllä, jos vain todella halutaan. Siitä huolimatta pistän ulko-oven lukkoon lähtiessäni ja minulla on turvallisempi olo.

 

[tahtookirjoittaa]

Tarkoitin siis, että vieläköhän olisi voimassa systeemi, jossa naiset pistettäisiin vuodeksi metsään oppimaan erätaitoja ja miehet lähtisivät opiskelemaan / työelämään... En siis ole laittamassa naisia armeijaan, koska se ei ikimaailmassa menisi läpi, mutta jos asiat olisivat toisin päin niin tasa-arvolautakunta sanoisi HEP ja homma loppuisi siihen... Tasa-arvo, missä olet?

Kiitos kun tarkensit, näinhän homma todennäköisesti menisi. Mutta mielestäni on hölmöä, että vain toisella sukupuolella on joku velvollisuus jota toisella ei ole, sukupuoleen katsomatta. Ei minusta tuntuisi hyvältä sekään, että naiset pakotettaisiin ilmaiseksi töihin vaikka vanhainkoteihin/sairaaloihin puoleksi vuodeksi-vuodeksi ilman, että miehillä olisi samanikäisinä mitään velvollisuutta. Räikeää naisiin kohdistuvaa syrjintäähän se olisi.

Mutta kyllä, loppujen lopuksi vauva on naiseltakin oma päätös, armeija ei.

Ja minulle on lisäksi muodostunut käsitys, että naiset usein jopa haaveilevat lapsesta, ovat onnellisia äitiydestään ja rakastavat lapsiaan. Ihan samanlaisia kicksejä kukaan mies tuskin armeijan suorittamisesta saa.

Mitä taas tulee vankilatuomioon, on se mielestäni karuin epäkohta koko systeemissä. Armeijan voi kuitenkin käytännössä välttää niin halutessaan erinäisiin syihin vedoten, eli vankilaan joutuvat vain ne "suoraselkäisimmät". Ei mitään järkeä, ärsyttää.

Jos viittaat siihen, että vankilatuomion voi välttää hankkimalla vapautuksen asepalveluksesta esim. mielenterveyssyihin vedoten, on sekin epäkohta. Silloin saa mielenterveyspotilaan leiman otsaansa. Sellaisen kanssa ei välttämättä ole aina helppoa elää yhteiskunnassamme.

Sanoinkin tuossa edellisessä viestissäni, että Venäjä meidät kyllä jyrää niin halutessaan. Mutta samalla lailla kotiinikin murtaudutaan kyllä, jos vain todella halutaan. Siitä huolimatta pistän ulko-oven lukkoon lähtiessäni ja minulla on turvallisempi olo.

Hyvä vertaus.

 

[Kolokettu]

Mutta mielestäni on hölmöä, että vain toisella sukupuolella on joku velvollisuus jota toisella ei ole, sukupuoleen katsomatta. Ei minusta tuntuisi hyvältä sekään, että naiset pakotettaisiin ilmaiseksi töihin vaikka vanhainkoteihin/sairaaloihin puoleksi vuodeksi-vuodeksi ilman, että miehillä olisi samanikäisinä mitään velvollisuutta. Räikeää naisiin kohdistuvaa syrjintäähän se olisi.

Juuri näin.

Ja minulle on lisäksi muodostunut käsitys, että naiset usein jopa haaveilevat lapsesta, ovat onnellisia äitiydestään ja rakastavat lapsiaan. Ihan samanlaisia kicksejä kukaan mies tuskin armeijan suorittamisesta saa.

Joo tarkoitus ei siis ollut sanoa, että miehet haluaisivat armeijaa yhtä paljon kuin naiset vauvoja. Mutta ajattelenkin asian enemmän meidän sorrettujen miesten lohdutuskeinona. Vapaa isänmaa kelpaa molemmille sukupuolille, mutta vain miehet ovat pakotettuja uhraamaan sen eteen puoli vuotta. Samalla lailla vauvat kelpaavat molemmille sukupuolille, mutta siitä huolimatta nainen joutuu vauvan synnyttämään ja he eivät välttämättä saa tietyn ikäisinä töitä helposti / urakehitys lykkääntyy lapsien takia.

Vertailun ei siis olekaan tarkoitus käydä yksi yhteen, mutta ainakin minun "tuskaani" se helpottaa.

Jos viittaat siihen, että vankilatuomion voi välttää hankkimalla vapautuksen asepalveluksesta esim. mielenterveyssyihin vedoten, on sekin epäkohta. Silloin saa mielenterveyspotilaan leiman otsaansa. Sellaisen kanssa ei välttämättä ole aina helppoa elää yhteiskunnassamme.

Nojuu, mielenterveydellisiä/terveydellisiä syitä ajoin takaa. Erinäisiä terveydellisiä seikkojakin suurentelemalla on mahdollisuus päästä maaliinsa eli vapautukseen. Ja toisaalta mielenterveyspotilaan leimaa ei otsaansa saa vain sen takia että on saanut armeijasta vapautuksen. Tiedot eivät kuitenkaan ole julkisia, eikä tällaista leimaa tosiasiassa muodostu.

Tarkoitukseni ei siis ole väittää, että kaikki armeijasta vapautetut olisivat jotenkin lusmuilijoita, ei todellakaan. Jos ei pysty niin ei pysty. Minua ärsyttää vain se, että jos on tarpeeksi häikäilemätön ja päämäärätietoinen, niin sen vapautuksen kyllä saa. Jos taas rehellisesti sanoo, että minä en armeijaan mene, joutuu vankilaan. Se on epäkohta.

 

[Hemingway]

Nyt kun omasta "nuoruuden kultaisimmasta vuodesta" on kulunut jo rapiat kymmenen vuotta, en vieläkään ole sisäistänyt, että mikä tuossa pakkopalveluksessa sitten niin hienoa ja lämpimiä muistoja herättävää oli.

Sammantsuunttaisesti tuumin. Koko ajan pienenee mielessäin yhdentoista kuukauden aktin arvo. Jos saisin juuri tässä hetkessä ja näissä tunteissa sissien asepalveluksen järjestää, niin yhdeksi malliksi valitsisin tämänmoisen:

a) Paikan päällä kolme kuukautta perusjuttuja ja tekniikkaa, pari asentoakin ja yksi taakse poistu.

b) Kuntotesti, joka on suoritettava vuoden sisällä perusopintojen jälkeen. Jos testistä ei pääse kahdella yrittämällä läpi, on edessä rangaistukseksi uusi kolmikuukautinen perusteita.

c) Vuosittainen raportointi kunnon ylläpidosta noin seitsemän vuoden ajan. Kunto voidaan testata milloin tahansa asuinpaikkakunnalla pistokokeella. Testin kriteereitä ei tule korottaa kohtuuttomuuksiin, vaan jonkinlaisen hyvän yleiskunnon on riitettävä.

Kunnon ylläpitomenetelminä tulee suosia edes jotenkin sissitoimintaan liittyviä harrasteita kuten lämmittömättömän teltan varassa tehtyjä talvivaelluksia. Näitä edistääkseen valtio voisi maksaa matkat lappiin ja takaisin ja kenties lainata varusteitakin.

Taustalla on siis ajatus, että maanpuolustus vaatii vähän taitoa mutta jonkin verran kuntoa. Näin on todennäköisesti Suomen kaltaisessa maassa jatkossakin. Reservin kuntopohjaa on siis hoivattava.

 

[Lampinen]

Ohi on!! Kyllä on hyvä fiilis, vaikka loppuseremoniat yms. jäi omalta inttiuralta vähiin. Ehkä se "yhteinen" viimmeinenaamu on se ikimuistettavin asia, mutta kyllä kelpaa tälläkin tavalla.

Omasta puolestani toivotan kaikille Kajaaniin meneville uusille pioneereille todella paljon voimia todella raskaaseen koulutukseen. Varsinkin 1.pionkilaisten kanssa vaihtaisin mieluusti omia kokemuksia ja vertaisin niitä uusien alokkaiden touhuihin vaikka sitten ihan yv:llä.

 

[naapuri]

Mites noi ilta-aktiviteetit, ilmeisesti musiikkia ja kirjoja kannattaa varata mukaan. Olisko vielä jotain muita hyviä ajanviettovinkkejä?

Tuskinpa ihan alkuun ryhdyt mitään lukemaan, sillä on melko todennäköistä että kaikki aika mikä liikenee, menee nukkumiseen tai muuten vaan jännittämiseen. Mulla oli mp3-soitin messissä ja siitä riitti iloa koko intin ajaksi. Piti vaan olla tarkkana ettei hiljaisuuden jälkeen alikessut huomannu että napit oli korvilla. Peittoa vaan korville, kirjaimellisesti... Tosin mulla palveluspaikka vaihtui tiheään (Upinniemi, Mil Pohjanmaa ((Joo, onhan se Öbiksessä, mutta on ihan eri asia asua laivalla kuin kassulla)), Isosaari) enkä siksi kokenut tylsistymistä missään, joten musat korvilla riitti mulle ihan hyvin. Sitten kun iltaisin alkaa olla aikaa muuhunkin kuin nukkumiseen, niin sode on paras paikka oleskella. Tuskin viitsit jäädä kirjaa lukemaan tupaan kun muut lähtee munkille. Toisaalta, kun päivärahat on loppu, kirja on ihan hyvä kaveri. Mutta ota vaikka ekoilla lomilla messiin.

Jos joku ihmettelee tuota paikan vaihtoa, niin p-kausi meni 1.Koossa Upinniemessä, sieltä 1. skanssiin laivalle ja kun maamme lippulaiva oli/on niin heikossa hapessa, jouduttiin Isosaareen loppuajaksi kun miinalaiva ajettiin telakalle Naantaliin. Se kippo muuten tuntui olevan siellä koko ajan. Kun astuttiin ekan kerran laivaan, se oli ylläripylläri Naantalissa korjattavana.

 

[moby]

Mites noi ilta-aktiviteetit, ilmeisesti musiikkia ja kirjoja kannattaa varata mukaan. Olisko vielä jotain muita hyviä ajanviettovinkkejä?

Parhaimmat ilta-aktiviteetit voidaan typistää yhteen, eli yritä nukkua mahdollisimman paljon. Jos alussa ei nukuta, voit ola varma, että opit nukkumaan aina tilaisuuden tullen.

Lukemisista voin suositella Sven Hasselin kirjoja. Ei vituta läheskään niin paljon, kun luet noita opuksia. Minä luin intissä ensimmäiseksi tuon SS-Kenraalin ja heti motivaatio nousi huippulukemiin. Suomalainen intti on varsinkin nykyään lepokoti, verrattuna vaikka II/95, jossa itse palvelin, mutta suosittelen silti lukemaan noita Svenin melko surealistisia kuvauksia sodasta.

 

[Köyliön Ässä]

Porin prikaatiin Huovinrinteelle tuohon lähelle olisi tarkotus mennä 10.1.2011. B-mies ja ihan positiivisin mielin tässä ainakin vielä ollaan sinne sitten lähtemässä. Noita papereita lueskellut, videoita kutsunnoissa katsonut ja hieman muutenkin isän kautta tutustunut tuohon hommaan, niin ei se intti nyt ihan niin kauhealta paikalta vaikuta ja mitä itse olen kuullut tarinoita, niin positiivisin mielin sinne kannattaisikin lähteä. Kai sitä kannattaisi olla myös vähän sosiaalisempi ja ulospäin suuntautunut sitten siellä...

Ja B-mieheksi siis, koska oikean etureiden lihaksista kaksi reunimmaista surkastuneet hermoston vajaatoiminnan takia lähes kokonaan ja vaikka tässä ollaan jo jotain yli kolme vuotta niitä kuntoutettu, niin kehitys ollut aika minimaalista. Coopperissa viime keväänä kokeilin ja polvi kesti noin 800 metriä hölkkäystä, ja siis kovassa rasituksessa alkaa pirusti särkemään vaan, joten raskaat marssit saavat jäädä vähemmälle. En tiedä olisiko tuo ollut syy jättää koko intti, kun sitä haluamista sinne kysyttiin aika moneen otteeseen. No. Koitetaan ainakin ja jos se sitten menee liian rankaksi, niin onneksi kodista ei ainakaan sitten heitetä ulos sen takia, että intin lopetin aikaisessa vaiheessa.

Ei mitään kummempia toiveita tehtävistä ollut ja vuoden päivät siis tässä vielä aikaa jännitellä. Olisi todella hienoa, jos jollain jatkoaikalaisilla olisi jonkinlaisia neuvoja, tarinaa tai vastaavaa tuolta Säkylästä yleisesti ja myös B-miehenä olosta kuin myös yleisesti B-miehenä olosta jossain muuallakin.

Edit. Tai niin oikeastaan kaikki jutut, mitkä liittyvät B-miehiin joten kuten ovat toki tervetulleita.

 

[Delter]

Olisi todella hienoa, jos jollain jatkoaikalaisilla olisi jonkinlaisia neuvoja, tarinaa tai vastaavaa tuolta Säkylästä yleisesti ja myös B-miehenä olosta kuin myös yleisesti B-miehenä olosta jossain muuallakin.

En ollut B-mies enkä käynyt Säkylässä, mutta seurasin omana inttiaikanani suht paljon tuota "bemareiden" meininkiä eikä kyllä hirveästi vakuuttanut. Se on vähän kuin ajaisi autoa motarilla käsijarru päällä, kun koko ajan olet porukan jäljessä ja vittuuntuneiden katseiden alla.

Vammasi on sitä luokkaa että kovin montaa leiriaamua tulet tuskin näkemään. Palvelusaikasi tulee pääasiassa kulumaan kasarmilla erilaisia skapparien pikkunakkeja suorittamassa ja aikaa tappaen. Yksi mahdollinen pestisi voi olla kirjuri, jos sinussa nähdään edes ripaus kyvykkyyttä sellaiseen duuniin. (lue: osaat kirjoittaa nimesi ja käynnistää tietokoneen) Kirjurit ovat yleensä suht työllistettyjä, lähinnä siksi että ovat paljon kouluttajien valvovan silmän alla. Toimistopuudeleita jos vähän panettelee.

Sitten on erilaisia huoltomiehen hommia esimerkiksi vaikka pyörä- tai varusvarastolla. Ei mikään armeijan arvostetuin duuni mutta eipä järin rankkaakaan. Jos autolla ajaminen kiinnostaa ja riketilisi on puhdas, voit kokeilla hakea VIP-kuskiksi. Siinä on ehkä armeijan hienoin duuni, sikäli kun olen siitä kuullut. Ajelet menemään pitkin maata herrat kyydissä ja yövyt hotelleissa sekä syöt valtion laskuun. Voittaa varmasti perusjääkärin metsäelämän. Tosin nyt en ihan tarkkaan muista oliko vip-kuskeilla 6kk- vai 9kk-palvelusaika.

Kaiken kaikkiaan B-miehenäkin löytää kyllä paikkansa armeijasta. Eri asia on sitten se, onko niitä hanttihommia mielekästä tehdä sitä puolta vuottakaan. Vapautustakin kannattaa miettiä sillä tuolle puolivuotisellekin keksii kyllä parempaa tekemistä kuin vaikka pyöränrenkaan paikkaaminen. Toki intin hyödyllisyydestä ylipäätään voidaan keskustella loputtomiin, mutta väitän A-luokkalaisen saavan armeija-ajastaan enemmän irti. Eli mieti tarkkaan, mitä haluat intistä saavasi, sillä B-miehenä se ei tule välttämättä kovinkaan muistorikasta olemaan.

 

[Harald73]

Mä en enää edes muista, mistä hyvästä sain b-miehen arvon? Ei sillä, että sillä olisi ollut mitään merkitystä armeijassa. Siellä siitä ei kukaan tuntunut olevan kiinnostunut ja samalla tavalla juostiin ja ryynättiin kaikki, ilman eriävää kohtelua tai vapautuksia. No, se oli silloin (-92) ja nyt on nyt, joten paha lähteä sanomaan sen enempää.

Yhtään huonoa muistoa ei armeijasta jäänyt ja korpraalin korkeaan arvoonkin ylensivät. Säkylästä en tiedä muuta, kun sinne mun piti alunperin mennä, mutta kun hain aikaistusta palveluksen aloittamiseen, vaihtoivat paikan samalla eli jäi sitten Säkylä näkemättä.

 

[12961]

Mä en enää edes muista, mistä hyvästä sain b-miehen arvon? Ei sillä, että sillä olisi ollut mitään merkitystä armeijassa. Siellä siitä ei kukaan tuntunut olevan kiinnostunut ja samalla tavalla juostiin ja ryynättiin kaikki, ilman eriävää kohtelua tai vapautuksia. No, se oli silloin (-92) ja nyt on nyt, joten paha lähteä sanomaan sen enempää.

Yhtään huonoa muistoa ei armeijasta jäänyt ja korpraalin korkeaan arvoonkin ylensivät. Säkylästä en tiedä muuta, kun sinne mun piti alunperin mennä, mutta kun hain aikaistusta palveluksen aloittamiseen, vaihtoivat paikan samalla eli jäi sitten Säkylä näkemättä.

Itse en ollut B-mies, vaan A-mies ja silti kirjuri. Toinen kirjurikaverini oli sitten bemari, ja teki nuo kaikkein paskimmat hommat sisällä. Minulle siunaantui sitten työsuhdefillari ja postin hakeminen ym. skappareiden asioilla käynti. Ei paha muutoin kuin pahimpina sadepäivinä. Ja saihan sitä silloinkin päräytettyä sotkuun keskellä päivää jos siltä tuntui. Ainakin kerran viikossa sai autokyydin myös kaupunkiin, joskus jopa Poriin, reissussa sai sitten viipyä kauankin/ainakaan palautetta ei koskaan tullut.

Sisähommia oli A-kirjurilla mm. lomalistojen teko, vittumainen homma kaikkien ruinatessa muutoksia virka-apuihin ym nakkeihin. Ruokailut varasin myös. Hienosti sai kyllä vapautettua itsensä joka ikisestä virka-avusta. Kehotus tähän tuli yksikköupseerilta, jonka kanssa olin aika hyvää pataa. Patterin valvojavuorossa olleet kokelaat/kessut tulivat vuorollaan myös tutuiksi. KSE:ta oli myös nukkumapaikka alikessujen tuvassa ja käytännöllisesti katsoen samat KSE:t kuin heilläkin, mm. varuskuntavapaat olivat sen tunnin pidemmät.

Meillä ei B-miehet ryynänneet, vaan saivat käytännössä katsoen ikuisen VMTL-aseman. Eivät siis ottaneet juoksuaskeltakaan ja mm. liikkuivat vapautusmuodossa. Siivousnakkia oli joka päivä.

B-miehen oli mahdotonta saada korpin arvoa muuten kuin lopettamalla AUK kesken, tällainen yksi Niinisalosta aikanani löytyi.

Yksi mahdollinen pestisi voi olla kirjuri, jos sinussa nähdään edes ripaus kyvykkyyttä sellaiseen duuniin. (lue: osaat kirjoittaa nimesi ja käynnistää tietokoneen) Kirjurit ovat yleensä suht työllistettyjä, lähinnä siksi että ovat paljon kouluttajien valvovan silmän alla. Toimistopuudeleita jos vähän panettelee.

Kirjurin homman luonne riippuu paikasta ja skappareista. Meillä asema oli tietyssä mielessä jopa parempi kuin varusmiesjohtajilla. KL:aa paukkui milloin mistäkin, puolen vuoden aikana ihan kokelaille kertyneitten veroisia määriä. Puollotkin olivat lähinnä muodollisia ja sainpahan sellaisen läpi jopa leirin aikana. Meillä kirjuri oli varsinkin A-miehenä aivan loistava nakki.

 

[Krupieeri]

Jos autolla ajaminen kiinnostaa ja riketilisi on puhdas, voit kokeilla hakea VIP-kuskiksi.

Olin kymmenisen vuotta sitten kuskina Santahaminssa ja tunsin muutaman VIP-kuskin. Mun tietääkseni ainakaan silloin ei joukossa ollut yhtään B-miestä. Tosin, ei sinne kyllä mitään puhdasta valiojoukkoakaan valikoitunut, en tiedä mistä naruista yksi kaverikin aikanaan veti, että sen homman sai. Tuli mieleen, että onko noita VIP-kuskeja muualla maassa kuin Stadissa? B-miehissä oli ainakin autohalleilla mekaanikkoja ja polttoainepäivystäjiä. Ja monen monta muutakin hommaa, tommosta kevyehköä, niillä oli ohjelmassa. Lääkintämiehissäkin taisi olla jokunen B-mies, jotka sitten olivat veksissä tiskin takana ottamassa porukkaa vastaan ja ne A-miehet hoiti sitten pääasiassa leirit.

Kyllähän B-miehen paperit voi saada myös esimerkiksi kuulon takia, jolloin se ei tetsausta ja marssismista estä lainkaan. Mutta en kyllä tiedä niputetaanko nuo kaikki B-miehet suoraan yhteen nippuun ja that's it. Ja vielä yksi oma kokemus: Ihan ne penaalin terävimmät kynät tuntuivat meillä joutuvan juuri B-mieheksi. Toki kavereilla oli kai jotain "oikeaakin" vammaa, mutta pari jamppaa oli kyllä sen verran pihalla, että uskoisin senkin vaikuttaneen asiaan.

 

[tutzba]

Huomenna olisin kotiutunut, jos olisin puolella vuodella halunnut. Eihän sellainen touhu minua varten kuitenkaan ole, joten ensi maanantaista lähtien pitää tottua siihen, että alokkaat hyppivät nurkan takaa päälle ja kyselevät koko ajan. Eiköhän sekin ihan mukavaa ole.

Muuten, jos joku Parolaan tuleva haluaa tietää onko päätynyt samaan yksikköön allekirjoittaneen kanssa, voi lähestyä yv:llä ja kertoa nimensä. Katselen sitten listoja.