Inttiin lähdössä?

[Valkohuulikyy]

Itse tuli lusittua intti 2005 kesällä Vekaralla. 6kk tiedusteluhommissa, joten vuoden kokemuksella en pääse leuhkimaan, mutta olipahan turha reissu. Mitään ei jäänyt hampaankoloon, mutta sellainen harmaa jakso elämästä. Mielenkiintoista on se, että nyt jälkikäteen ei muista, kuin ne hauskimmat hetket ja aina alkaa hymyilyttämään, kun armeija-aikaa muistelee.

Suurin ongelma siellähän on mielestäni noi skapparit, ketkä ainakin omalta osaltani oli aikamoista sota-intoilijaa ja muutenkin kyseenalaista porukkaa. Mutta toisaalta, kuka hirveän fiksu jaksaisi jäädä armeijaan töihin leikkimään sotaa. Välillä kun sattui päivystäjän nakki, niin tuli seurattua skapparien toimintaa ja naureskeltua niiden päiville. Kahvi, tupakka, sode, kahvi, tupakka tuntui olevan perinteinen päiväjärjestys, kun hommat oltiin nakitettu alikersanteille tai kokeilaille. Myös skapparien juttujen taso alitti kaiken kohtuuden.

Onneksi tuli kuitenkin lusittua mahdollisimman nopeasti pois alta, eikä venkuloida myöhempään ikään. Esimerkiksi nyt voisi hajottaa paljon enemmän.

PS.

Meillä ainakin nuo numerot meni mielestäni aika lotolla. Vaikka itse olinkin lusmu niin suurinosa numeroista oli 3 ja muutama nelonen joukossa. Eikö se siis ollut 1-5 arvosteluasteikko? Ymmärtääkseni kokelaat ja alikersantit päättivät numerot. Näin ainakin kuvittelisin.

 

[tutzba]

Myös skapparien juttujen taso alitti kaiken kohtuuden.

Tästä sain hyvää omakohtaista kokemusta menneellä viikolla Rovajärvellä, kun olin patteriston komentopaikalla laskijana. Siellä pyöri milloin mitäkin herraa, mutta muuan kapteeni ja ylikersantti olivat vakioasiakkaita.

Muutaman kerran teki mieli sanoa vastaan, kun nämä yli-ihmiset haukkuivat homoja, minun saapumiserän paria ujompaa tapausta, eikä se naisiinkaan kohdistunut kommentti ihan sitä parasta mahdollista ollut.

Tuli vähän sellainen olo, että ollaanko tässä nyt yläasteella vai armeijassa.

 

[Valkohuulikyy]

Tutzba asian ytimessä. Jos skapparien käytöstä pitäisi yhdellä sanalla kuvata, se olisi suvaitsemattomuus.

Toisaalta, tämä on varmasti myös aikamoinen stereotypia skappareista, mutta omalla kohdalla osui ainakin naulan kantaan.

 

[Rocket Richard]

Toisaalta, tämä on varmasti myös aikamoinen stereotypia skappareista, mutta omalla kohdalla osui ainakin naulan kantaan.

Itselläni skapparit olivat ihan jees, mutta toki jos asiaa ajattelee tuon stereotypian kautta, niin tottahan se oli minunkin kohdallani. Komppapäällikkö oli ainakin avoimesti rasisti ja homous oli kirosana. Noh, ei se mitään tähän osasi varautua jo inttiin mennessä ja tuohon tuli lähinnä suhdaututtua huumorilla.

Armeijahan on kuitenkin varmasti yksi suvaitsemattomuuden perikuvista. Kaikki, jotka erilaisia kohtaavat jonkinlaista syrjintää. Vaikka sitä ei koskaan avoimesti tulla myöntämäänkään.

Mutta joo. Skappareista jäi silti ainakin ihan hyvät muistot. Jämäkkää sakkia ainakin, jos nyt ei muuta.

 

[moby]

Mutta joo. Skappareista jäi silti ainakin ihan hyvät muistot. Jämäkkää sakkia ainakin, jos nyt ei muuta.

Mukavaa porukkaa olivat. Perinteinen luuppi oli Salesta makkaraa, sodesta munkkia ja nauttimaan. Lisäksi tykkäsivät lainailla meiltä pornolehtiä kun oli vapaata kiihkeimmästä työn touhusta. Palauttivat jopa takaisinkin nuo lehdet.

 

[Veijari]

Komppapäällikkö oli ainakin avoimesti rasisti ja homous oli kirosana.

Tuli tästä omat armeijavuoteni elävästi mieleen. Meillä oli vääpelinä se Gladiaattoreissakin Vääpelinä esiintynyt - en muista minkä niminen äijä, mutta siltä tuli hyviä anekdootteja vähän väliä. Mm kun joku urpo meni kysymään vääpelin mielipidettä neekereistä niin vääpeli vastasi tähän näin;
"niin, Fordihan ei ole auto ja neekeri ei ole ihminen". Aika osuva vertauskuva.

 

[Finisher]

Tuli tästä omat armeijavuoteni elävästi mieleen. Meillä oli vääpelinä se Gladiaattoreissakin Vääpelinä esiintynyt - en muista minkä niminen äijä, mutta siltä tuli hyviä anekdootteja vähän väliä.

Kari Pötrönen tuttu myös omilta taistelijan vuodelta. Noista miehen letkautuksista saisi koottua kohtuullisen paksun kirjankin! Todella hieno mies.

 

[HIFK]

Ketkäs kaikki ovat lähdössä 7.12. Pyry-harjoitukseen? Läpiviennissä luki, että leiri päättyisi sunnuntaina, onko näin? Monet ovat puhuneet, että leiri purettaisiin poikkeuksellisesti jo perjantaina, mutta tarkoittiko tuo Rovajärven leiriä? Meidän joukkue ei sinne lopulta lähtenytkään, ainoastaan kokelaat vain.

Itseäni hieman vituttaa tuo leiri, kun nukkua ei kuulemma paljoa saa. Tietysti Pyryn jälkeen ei mitään tämän vuoden puolella enää ole, melkein suoraan joulupöytään saa siirtyä, hyvä niin.

 

[Setit]

Itselläni alkaa loppu olemaan jo suhteellisen lähellä ja hyvä niin.

Tuleville morteille voin vain pahoitella, ei tämä homma todellista ole. Tämä moniportainen johtojärjestelmä ei palvele ketään. Monta kertaa on tullut paskaa niskaan, kun jaoksen alikersantit, kersantti ja luutnantti antaa tehtävistä täysin poikkeavat ohjeet. Jokaista kun ei voi miellyttää.

Pikkumaisuus ja turhamaisuus on täällä venytetty aivan paranormaalille tasolle. Tästä esimerkkejä riittää todella paljon, jokainen tulee sen omassa palveluksessaan ajallaan huomaamaan. Paljon tulette kuulemaan että omaa järkeä saa käyttää ja mielipiteitä esittää, mutta heittäkää mennessä aivot vaan reilusti narikkaan ja poimikaa ne matkaan sittenkun joskus pois pääsette. Asiat on tarve tehdä mahdollisimman vaikeasti vain, turha kuvitella että viisaampi ja helpompi sopisi.

Nykymallissaan Suomen armeija on täysin vanhanaikainen, turhuuksilla kuorrutettu järjestelmä jossa koulutuksesta vastaa suurimmaksi osaksi auktoriteettiongelmaiset ja epäpätevät henkilöt, jotka eivät alaistensa nähden voi laskeutua norsunluutornistaan ja myöntää omia virheitään. Tosin myös täydellisiä vastakohtia näille löytyy ja se antaa jotain uskoa inttiä kohtaan.

Tämä vuodatus antaa tietysti kuvan että oma aikani täällä olisi ollut vaikeaa, mutta näin ei ole. Aika on kulunut helvetin nopeasti ja voin sanoa että ainoastaan kolmen viikon kinkkujen aikana on tuntunut siltä hetkittäin ettei enään jaksa. Ainakin 180vrk palveleville tulee helppo ½ vuotta, kunhan muistaa jättää turhan jäykkyyden pois hommasta ja nauraa sille kaikelle paskalle mitä eteen tulee

 

[Tombe76]

Suurin ongelma siellähän on mielestäni noi skapparit, ketkä ainakin omalta osaltani oli aikamoista sota-intoilijaa ja muutenkin kyseenalaista porukkaa. Mutta toisaalta, kuka hirveän fiksu jaksaisi jäädä armeijaan töihin leikkimään sotaa. Välillä kun sattui päivystäjän nakki, niin tuli seurattua skapparien toimintaa ja naureskeltua niiden päiville. Kahvi, tupakka, sode, kahvi, tupakka tuntui olevan perinteinen päiväjärjestys, kun hommat oltiin nakitettu alikersanteille tai kokeilaille. Myös skapparien juttujen taso alitti kaiken kohtuuden.

Niin... jokunen vuosi tuli oltua entisessä elämässä skapparinakin, ja jopa käytyä koulujakin sitä varten. Kuitenkaan en tunnista itseäni noista määritteistä mitä muutamassa viestissä on tullut esille.

Onhan se tietenkin totta, että kyllähän tuonne laajaan skappareiden joukkoon mahtuu jos jonkinnäköistä viheltäjää. Mutta kyllä se skaala on laaja varusmiestenkin joukossa. Ainakin jäi hyviä juttuja takataskuun, jos ei muuta. Ja jos kapiaisten juttuja kuunnellessa ei joku tiennyt oltiinko armeijassa tai yläasteella, niin joidenkin varusmiesten osalta ei itse tiennyt oliko päiväkodissa vai armeijassa, ja sitä kun teki päivästä toiseen niin se oli aika rankkaa. Väitänkin, että suurin osa kapiaisista tekisi mielellään kaikenlaisia muita töitä kuin kouluttaisi varusmiehiä. Ainakin moni entisistä kollegoista ovat olleet todella tyytyväisiä, kun ovat "päässeet" muihin hommiin. Kun luulisi, että kengän nauhojen sitomiset ja vaatteiden pukemiset olisi opetettu jo jossain muualla kuin peruskoulutuskaudella.

Vinkkinä palvelustaan suorittavalle antaisin sen, että tekee tosiaan mitä käsketään ja käyttää järkeä. Ei siellä mitään simputeta, tai jos joku jotain yrittää niin yleensä ne ovat niitä vanhemman saapumiserän kavereita, jotka haluavat päteä. Ja eiköhän nuokin kitketä pois aika nopeasti juuri niiden kapiaisten toimesta. Innokkaille sotaväkeen meneville sanoisin sen että älkää nuolko persettä. Mikään ei ollut sen vittumaisempaa kuin heti aamusta kieli ruskeana olevien kavereiden blokkaaminen matkalla työhuoneeseen. Ja niitä riitti. Melkeimpä voisi sanoa, että nekin oli mukavempia koulutettavia keitä ei kiinnostanut kuin nämä yli-innokkaat. Toki ns. fiksut ja motivoituneet kaverit olivat sitä parasta a-ryhmää.

Reserviläisten harjoitukset olivat parasta aikaa. Ei tarvinnut pelätä, että joku lyö itseään päähän kenttälapiolla ja että joutuu lähtemään viemään sairaalaan. Ei tarvinnut käydä katsomassa henkilökohtaisesti (riitti että käski), että kengät oli otettu talvella teltassa pois jaloista (ettei pelännyt joutuvansa rosikseen paleltumien takia) tms. Eikä tarvinnut ihmetellä 30km:n siirtymisen jälkeen kesäkuussa 30 asteen helteessä miksi kaverilla on jalat kipeät, kun oli pakkassaappaat huopavuorilla jalassa, jne.jne.

Joten älkää jättäkö aivoja narikkaan. Toki isommat linjaukset ajatellaan puolesta, mutta kannattaa kuitenkin käyttää ihan omaa maalaisjärkeä joissain asioissa. Vinkkinä tulevilla alokkaille sanoisin, että jos taistelijan tutkinnossa on sellainen rasti, missä pitää tehdä tuli (aikaa 3-5min), ja jos niiden saatanan isojen pöllien vieressä on kirves ja puukko, niin niitä kannattaa myös käyttää. Kun ei se Seppo Rädyn reiden paksuinen halko lähde palamaan pelkällä stendarilla 5 minuuttia kulmasta käryttämällä. Testattu on, ja vieläpä moneen kertaan.

 

[Valkohuulikyy]

Väitänkin, että suurin osa kapiaisista tekisi mielellään kaikenlaisia muita töitä kuin kouluttaisi varusmiehiä.

Kertoisitko lisää, mikä olisi esimerkiksi kapiaisten "suosikkitehtävä", mikäli varusmiesten koulutus ei kiinnosta? Hyökkäyssuunnitelmien tekeminen "itäistä naapuria" kohtaan vai ammusvaraston hoitaminen? Puhutaan siis kotimaan tehtävistä.

 

[Sinom]

Tammikuussa olisi määränpäänä Sodankylä ja jääkäriprikaatti. Kenelläkään palstalaisella kokemusta kyseisestä paikasta?

Sama juttu olisi kuin monella muullakin, että puolella vuodella selvittäisiin. Ihan positiivisilla fiiliksillä lähdetään matkaan ja toivottavasti aika kuluisi intissä yhtä nopeasti, mitä se on kulunut kutsunnoistakin tähän päivään asti.

 

[Slammed]

Tammikuussa olisi määränpäänä Sodankylä ja jääkäriprikaatti. Kenelläkään palstalaisella kokemusta kyseisestä paikasta?

Itse tuli siellä 270 päivää lusittua n. vuosi sitten. Rento paikka se on kunhan osaa asennoitua siihen, toisaalta itse olin A-lämäri joten tuo voi olla yksi syy miksi sanon rennoksi, koska viimeisen 3 kuukauden aikana oli vain joka kolmas viikko päivystystä ja yksi varo-komennus.

Prikaatin komentaja on suhteellisen rento tapaus everstiksi. Löytyy sieltä sitten paljon mulkumpia skappareita, ja legendaarinen Kallio.

Ja jos puolella vuodella mielit niin kyllä uskon sen olevan aika helposti saavutettavissa. Tiesin suuren osan oman saapumiseräni johtajista ja harva niistäkään oli pakotettu, mutta oli myös sellaisia tietenkin.

 

[Tombe76]

Kertoisitko lisää, mikä olisi esimerkiksi kapiaisten "suosikkitehtävä", mikäli varusmiesten koulutus ei kiinnosta? Hyökkäyssuunnitelmien tekeminen "itäistä naapuria" kohtaan vai ammusvaraston hoitaminen? Puhutaan siis kotimaan tehtävistä.

No eräs kurssikaveri siirtyi perus varusmieskouluttajan tehtävästä simulaattorihallille hommiin, vetää siellä tosin myös harjoituksia varusmiehille, mutta se ei ole miehen päätehtävä.

Samoin muutama entinen työkaveri on löytänyt itsensä erään aselajin kehitystehtävistä, ja mitä olen kuullut niin eipä paljon enää tekisi mieli palata vanhaan arkeen (alokaskoulutus), jossa osalle nyky-yhteiskunnan kasvateille opetetaan kengännauhojen sitomista.

Niin, ja yksi lapsuuden kaveri taitaa olla tällä hetkellä jonkin sortin räjähdeasiantuntija Keuruulla.

Siitä en tiedä missä yksi parhaimmista kurssikavereista tällä hetkellä on. Yhden syytteen jälkeen ei varmasti kiinnosta enää alokaskoulutus. Tapauksessa mies oli käskenyt leirillä alikersantteja tarkastamaan henkilökohtaisesti jokaisen alokkaan jalat (kengät pois) talvella teltassa. Samoin käskenyt tämän leirillä ja oppitunneilla suoraan alokkaille. Sitten kuitenkin leirin loppuvaiheessa paljastui, että joku sankari oli pitänyt koko leirin saappaita putkeen jalassa (teltassa lämpösessä ja reilussa pakkasessa ulkona), sillä seurauksena että menetti kai muutaman varpaan, ja kapiainen sai syytteen. Kun kuulema ei ollut huolehtinut alaisista. Pitäisi varmaan henkilökohtaisesti käydä tarkistamassa 50 miehen kenkien pois ottamiset joka ilta?

Toki kokemukseni (ja ystäväpiiri) rajoittuu lähinnä teknisempiin aselajeihin. Täyytyypä kysästä sellaisilta kurssikavereilta (jos joskus tulee nähtyä) jotka menivät aikoinaan Vekaralle tai muualle, vieläkö perusjääkärikouluttajan tehtävät kiinnostavat. Kyllä niitäkin varmasti on lähinnä Valkealan suunnassa ja pohjoisessa. Ehkä kuitenkin muotoilin tuon lainaamasi tekstin hieman väärin. Ehkä noiden varusmiesten tilalle olisi kuulunut sana alokas, koska varusmieskoulutuskin voi olla todella mukavaa, jos joukko on motivoitunutta, esim. aselajikoulussa.

Itse, omalla työurallani, nautin eniten vaunukouluttajan tehtävästä ja tässäkin tarkemmin ajokoulutusvaiheesta, koska olin tässä HYVÄ, ja lisäksi oman käden jäljen sai nähtyä aika nopeasti. Pääsääntöisesti mukana oli motivoitunutta porukkaa, ja skarppinakin piti olla, koska muuten olisi pahimmillaan päätynyt iltalehden lööppiin. Toki välillä tuonnekin ajautui kavereita, jotka laittoi oman luonteenomaisen rauhallisuuden koetukselle, varsinkin kun välillä joutui asettelemaan välilevyjä selässä kohdilleen, vaikka oli sanonut selkeästi SEIS. Mitään jarrupolkimia kun ei opettajalla ole käytössä.

Parhaat hetket kuitenkin olivat reserviläisharjoitukset. Siellä ei ollut oikeastaan yhtään turistia. Tosin kaverit, joiden koulutuksessa olin mukana (vaunumiehistöt) oli jo valmiiksi valikoituja ja silminnähden motivoituneita.

 

[NiXu89]

Tosin nykyään on sekin kai simputusta jos alikessu käskyttää hieman lujemmalla äänellä.

Näin on, kyllä ennen miehet oli rautaa! Toista se on nykyään!

Itse pääsin pari kuukautta sitten vapauteen ja palvelusajaksi muodostui 9kk ja sotilaspoliisi.

Eipä siellä mitään simputusta esiintynyt, pikemminkin huomaa kuinka toiset kouluttajat ovat *ulkkuja ja toiset mukavia. Toisaalta nyt kun miettii niin olipa sillä *ulkulla äijällä joku tarkoitus, sillä joukkeeni oli Ilmavoimien "paras" sotilaspoliisijoukkue tasonmittauksessa ja kaveri(pääkouluttaja) joka oli vielä jokunen viikko sitten ollut kaikkien vihaama vaahtosuu, kutsuttiinkin Tj0 "saunailtaan" ja olipa muutos edelliseen miehessä valtava.

Lähes kaikella siis on tarkoituksensa, tosin puolustusvoimissa löytyy myös apinoita joiden käytöksellä ei ole mitään tarkoitusta.

 

[Tombe76]

Eipä siellä mitään simputusta esiintynyt, pikemminkin huomaa kuinka toiset kouluttajat ovat *ulkkuja ja toiset mukavia. Toisaalta nyt kun miettii niin olipa sillä *ulkulla äijällä joku tarkoitus, sillä joukkeeni oli Ilmavoimien "paras" sotilaspoliisijoukkue tasonmittauksessa ja kaveri(pääkouluttaja) joka oli vielä jokunen viikko sitten ollut kaikkien vihaama vaahtosuu, kutsuttiinkin Tj0 "saunailtaan" ja olipa muutos edelliseen miehessä valtava.

Lähes kaikella siis on tarkoituksensa, tosin puolustusvoimissa löytyy myös apinoita joiden käytöksellä ei ole mitään tarkoitusta.

Itse muistan junnufutisajoilta valmentajan, joka oli puheiden mukaan täysi kaistapää ja hullu. Valmensi pari vuotta vanhempien joukuetta. Niin vain taisi se joukkue olla kotikaupunkini historian ainoa joukkue, joka on vieraillut juniorien sm-sarjassa a-junioreissa.

Muistan myös erään valmentajan, joka veti meidän joukkueellemme Eerikkilässä muutamat reenit junnumaajoukkueen valmentajan statuksella. Huusi niin saatanasti, minullekkin että "nouse ylös - ei voi sattua", kun olin saanut kasseille suht kovan laukauksen. Pidin ihan kaistapäänä. En tiedä sitten onko mies muuttanut tapojaan, mutta ainakin on toiminut sen jälkeen TPS:n, MyPa:n, KUPS:n ja AC Oulun valmentajana. Ja on ollut telkkarissakin. On joutunut oikein miettimään, että mahtaako tuo olla se sama kaveri.

 

[HIFK]

TJ reilun tunnin päästä 124, vähiin käy päivät ennen kuin tyystin loppuvat.

Ensi viikon tiistaina lähdetään Pyry-harjoitukseen, leiri loppuu 12. päivä, epäselvää on vielä, että koska tuolta leiriltä lähdetään pois. Tuosta leiristä ei sitten muodostukkaan sellaista haista vittu-leiriä, kuin luulin. Sen jälkeen voikin keskittyä hyvillä mielin jo joulun odotukseen, koska mitään ei intissä sen jälkeen ole kuin vartioimista.

Viime eilen meillä oli 25 kilsan marssi täysvarustuksessa, jonka sitten lopulta vemppasin. Maanantaiaamuna jalassa oli todella kovasa vihlovaa kipua, niin ettei kunnolla kävelemään päässyt. Töihin menin kyllä ihan normaalisti, mutta viikolla oli vielä pientä kipua.

Aika paljon itselle tuli movetus mieleen, varsinkin kun töissä olin tänäänkin. Ajattelin kuitenkin, että jos jalassa jotain häikkää on, niin ei ainakaan intissä mene pahemmaksi tai lopulta lopullisesti rikki.

Joku täällä aiemminkin jo kirjoitti, että movettajat ja turhaan vapautuksen hakevat voisivat miettiä, että ei kukaan muukaan haluaisi intissä sykkiä. Näinhän se on.

Siviilielämä menee loistavasti, aloitin jälleen vanhassa työpaikassa työt varastoilla. Unohtuu inttielämä mukavasti. Liikuntaa en ainakaan itse intissä juurikaan saa ("movettaa" vielä senkin vähän), ja kun ei kuntotalollekkaan jaksa aina mennä, niin varastotyöt ovat ihan hyvää liikuntaa tähän väliin. Reservissä voi sitten taas kiskoa menemään.

 

[Zago]

Nyt on varusmiespalvelus hieman vajaassa puolivälissä. Palveluspaikkana on Karjalan prikaati ja ensimmäinen viestikomppania. Tällä hetkellä reserviupseerikurssi on kesken ja juuri eilen ruk-juna kääntyi ja loppuaika meneekin varmasti kuin siivillä. Täytyy myöntää, että tuo aika Haminassa on kyllä ollut ehdottomasti parasta koko palveluksen aikana. Yhteishenki komppaniassa ja joukkueessa on jotain niin uskomatonta. Viime viikko oli varsinkin huikea. Ensin Isoympyrä-viestissä ylivoimainen voitto viestikomppaniaan ja sitten eilisen huipennus, Kirkkojärven marssi, jolla oma joukkue oli mahtavasti toinen joukkuesarjassa. Muut joukkueet viestikomppaniassa eivät pärjänneet ihan yhtä hyvin, joten jäimme kolmanneksi komppasarjassa, mutta se on kyllä loistava saavutus, kun ottaa huomioon yleensäkin aselajien kuntoerot (vrt. sissit ja jääkärit). Jotenkin on vain niin upeata huomata miten jokainen antaa kaikkensa joukkueen puolesta ja tämä jos joku nostaa kyllä tuota yhteishenkeä.

 

[Hippi Hiiri]

Kirkkojärven marssi

Kirkkis on aika rankasti ylihypetetty tapahtuma. Kouluttajakokelaat ja kantapeikot pelottelivat, että jengi on ihan kuollutta miestä maalissa, mutta ei se kyllä niin mennyt. Oma joukkueeni oli tosin vasta kolmastoista, koska parille jätkälle tuli kramppeja jalkoihin, ja jouduttiin löysäämään tahtia. Tunnelma vähän maaliintulon jälkeen oli noin puolella joukkueesta sellainen "no, siinäkö se olikin", ja suorituksen löysyys jäi harmittamaan jälkikäteen, koska kolmen sakkiin tähdättiin ja sinne olisi myös eväitä ollut.

Komppaniatasolla sijoituttiin sentään toiseksi, mutta kärki oli Kärjen tavoite silläkin saralla. Joka päivä ei ole puintipäivä.

Kuinka paljon VK:ssa oli muuten vempuloita perjantaina? Meidän joukkueemme vahvuus oli 19/25.

***

Noin muuten RUK-aika on ollut hyvinkin kiireistä ja välillä on ollut rankempiakin hetkiä. Mielenkiintoisesti sluibailijoiden ja apinoiden määrä on vakio, oletpa alokasajalla tahi RUK:ssa. RUK-lätkä käsivarressa ei kerro miehestä vielä yhtään mitään.

 

[Cmprs]

Kirkkis on aika rankasti ylihypetetty tapahtuma.

Sanoisin, että juuri Zagon mainitsema joukkuehenki merkkaa helvetisti siihen millainen maku Kirkkiksestä jää suuhun. Pari kurssia sitten omalla joukkueellani se oli aivan loistava ja kaikki potkivat toisiaan eteenpäin mielettömän hyvin. Oli todella hieno nähdä kun muutama inttiin huonokuntoisempana tullut oli jo pitkin palvelustaan parantanut kuntoaan ja sitten painoivat kirkkiksellä 110 prosenttisesti ja pysyivätkin täysin kyydissä. Itselläni tuli myös ehkäpä vähän huonosta valmistautumisesta johtuen pari metriä leveän puron yli hypätessä paha kramppi pohkeeseen ja lysähdin puron varteen kun jalka ei kantanut. Meni ehkä kaksi sekuntia niin kaveri tuli taittamaan nilkasta lievittääkseen kramppia ja toinen laittamaan suolaa suuhun. Siinä sitten jokunen sekunti levynä ja heti täydellä höyryllä eteen päin.

Kyllähän jokainen tietää ettei 25 km voi upseerioppilaalle mikään ylivoimainen olla eikä marssissa siitä ole kysekään. Oma joukkueeni jäi huonosta ammunnasta johtuen neljänneksi, mutta fiilikset oli silti huikeat nimenomaan joukkuehengen takia.

 

[Pappa1]

Jaahas, mitäs se on, 27 taitaa olla oikea luku? 27/180. Joulun virka-apu ainoa miinus jäljellä olevasta palveluksesta.

PsPr, JTR, PshPtri, Tväl. Tuossa minun tarinani. Aika paskaahan se oli leireillä nostella 22 kg:n panoslaatikoita edes taas pommiautolta edes takas. Yhdessä laatikossa 2 panosta yhdistelmää ja päivittäin ammuttiin ~150 kutia.

Rovallakin käytiin (12pv), pakkasta pahimmillaan oli sellaiset -4(?), lähinnä nollakeliä plus/miinus 1. Melkosen normileiri, nukkua saatiin tarpeeksi (toisin kuin viestiryhmän jäsenet), hommia tehtiin tarpeeksi ja kiinteässä sotkussa asioitiin suhteellisen usein.

Ihan kiva kokemus, mutta kyllä täältä jo pois tahtoo.

Ja ainiin, harmillinen asia, JTR:llä ei ollut varaa osallistua loppusotaan PYRY 09:iin.

 

[Fordél]

RUK-lätkä käsivarressa ei kerro miehestä vielä yhtään mitään.

Olen tismalleen samaa mieltä ja kerrankin ilmeisen innostuneesti armeijaan suhtautuvalta tulee näinkin viisas lausahdus.

 

[Zago]

Kuinka paljon VK:ssa oli muuten vempuloita perjantaina? Meidän joukkueemme vahvuus oli 19/25.

Ei tietääkseni montakaan ollut perjantaina poissa. Oman joukkueen vahvuus oli 22/23 ja tällä joka sai vemppaa niin oli kyllä todella pahat hiertymät jalassa, ja ei niitä jalkoja kannattanut tuonne lähteä rikkomaan. Nelosjoukkueessa oli kaikkein eniten noita poissaoloja, kun saivat hätäseen sen 15/20 ukkoa sieltä. Varmaankin koko VK:n vahvuus oli jotain 90/100 luokkaa. Ihan hyvin meillä porukka on tuolla jo sellaista, ettei moveteta jokaista tapahtumaa, jossa on vaara hengästyä.

 

[varjo]

Kirkkis on aika rankasti ylihypetetty tapahtuma. Kouluttajakokelaat ja kantapeikot pelottelivat, että jengi on ihan kuollutta miestä maalissa, mutta ei se kyllä niin mennyt. Oma joukkueeni oli tosin vasta kolmastoista, koska parille jätkälle tuli kramppeja jalkoihin, ja jouduttiin löysäämään tahtia.

Kirkkiksestähän saa kyllä rankan jos siitä tekee rankan, noin niinkuin menestystavoitteilla ts. vauhti tappaa. Se, että jollain kramppaa paikat tarkoittaa vain sitä että tavarat otetaan jakoon ja jos ei vieläkään toimi, niin sitten kannetaan miestä, ei nyt ~20km kävelymarssi kevennetyssä varustuksessa voikaan olla mikään rasite tai jos on niin sitten jotain on todella pahasti pielessä.

Periaatteessa kramppitilanteessakin voi olla parempi ottaa hetken tauko, hoitaa neste/suolatasapaino kuntoon, venytellä kunnolla ja jatkaa sitten entisellä vauhdilla.

Jos esim. katsoo tuolta viime kurssin marssiaikoja
http://www.mil.fi/maavoimat/joukot/ruk/kirkkis_ja_isoympyraviesti.dsp
Niin nuo lähemmäs neljän tunnin ajat ovat kyllä jo aika vitsejä jos haetaan jotain rasituksen multihuipennusta. Toisaalta pakkohan sen yleiskunnon heikkenemisen on näyttävä hiljalleen myös RUK-tasolla, vaikka periaatteessa sinne asti mentäessä ehkä ne kaikkein heikoimmat lenkit karsiutuvat joukosta.

 

[Eager]

Homma alkaa pikku hiljaa olemaan paketissa täälläkin. Aamuja 342 takana ja 20 edessä, joten helvetin hyvältä näyttää. Lisäksi eilen alkoi 16 päivän joululomani eli taikaisin menen vasta 3.1 ja reserviin sitten 8.1. Näin ollen kassuaamuja olisi jäljellä ne kokonaiset viisi kappaletta.

Näin jälkikäteen ajateltuna vuosi on mennyt kyllä kohtuu nopeasti. Täytyy sanoa että parhaimmat muistot löytyvät juurikin AUKista niistä hetkistä, jotka vituttivat silloin ja rankasti. Nyt on helvetin mukava muistellla niitäkin kertoja kun keskellä yötä vieläpä useimmiten sateisena sellaisena sen tunnin/kahden nukkumisen jälkeen tulee käsky että teltta kasaan ja liikkeelle. Johtajakausikin on ollut hienoa ja varsin opettavaista aikaa kun on saanut johtaa aika kirjavaa porukkaa. Meitä on todellakin moneksi.

Kokonaisuutena voisi sanoa että näin vuoden jälkeen ei ihan pienistä tai suuremmistakaan asioista jaksa enää vittuuntua vaan kynnys on todellakin noussut vaikken itseäni minään jatkuvana kyrpänaamana koskaan ole pitänytkään. Asiat yksinkertaisesti voivat aina olla huonomminkin.