Taskulamppu puhuu myös asiaa, että käytännössä leirit on niitä vaikeimpia osuuksia ja muuten aika lepiä ja varsinkin talvella. Uh, napaan asti lunta, kaksi telamiinaa tetsarissa ja kaksi kädessä. Voiko mukavemmin päivä enää alkaa?
Riippuu tietenkin leiristä ja aselajista. P-kauden ampumaleiri on kaikkein helpoin ja se on kaikille sama. Siellä kun ei harjoitusammuntojen lisäksi ole juuri mitään oheistoimintaa, vaan väliajat saa ottaa lepiä teltassa. Olikohan vielä peräti niinkin, ettei P-kauden ampumaleirillä ollut edes vartiovuoroja? Ilmeisesti tällä taattiin riittävä määrä unta varusmiehille, ettei ampumaharjoituksissa sattuisi ainakaan väsymyksen vuoksi vahinkoja.
E-kauden vähäunisin leiri viestimiehillä oli johtamisjärjestelmäharjoitus. Siirtymisiä tuli usein ja jostakin vedettiin aina linjat poikki treenimielessä.
J-kaudella oli tykkileiri ehdottomasti vittumaisin leiri koko intin aikana. Silloin suoritin 52 tunnin valvokin. "SIIRTYMINEN" on kaikkein pahin kirosana, kun ollaan leirillä. Se tarkoittaa sitä, että oli hetki mikä hyvänsä, niin nyt puretaan teltat, kamiinat, puhelimet, ylitykset, alitukset, keskushyllyt, esikuntakaapelit, "miinoitukset", aggregaatit, tietokoneet, naamioverkot, naamiorimat... Eli kerätään kasaan ihan kaikki mitä on pystytettykin ja siirretään koko paska uuteen paikkaan. Toki täytyy ensin siivota edellinen mesta.
Jääkäri/pioneeri kerää kamppeensa kasaan ja siirtyy huomattavasti nopeammin kuin esikuntakomppanian viestimies. EK:lla kun niitä kilikkeitä ja laatikoita kolme kuorma-autollista per joukkue.
Loppusota sitten on aika helppo leiri. Pari siirtymää kahden viikon aikana ja odotellaan vain milloin sissit hyökkäävät. Sitten kun hälytys on ohi, on loppusota joko hävitty tai voitettu. Joka tapauksessa sen jälkeen ei leirillä ainakaan viestimiehen tarvitse juuri sykkiä.
Suosittelen muuten jyrkästi inttiin menoa talvella kuten itse tein. Ainakin kavereilta kuullun mukaan heinäkuiset sulkeiset sääskineen ja helteineen olivat piinaa ja suihkussa piti käydä kolmesti päivässä. Tetsausharjoitukset kivikkoisessa maastossa kuulostavat vittumaisilta. Siellä repeilee iho ihan tosissaan. Lumi pehmentää maastoa ja heittäytymiset maastoon eivät ole niin kivuliaita. Talvella ei myöskään tarvitse juosta paljon, yleensä siellä hiihdetään, mikä on varsikin polville armeliaampaa hommaa jos pystymettästä lähtee inttiään suorittamaan.