Elazi tossa jo tosiaan kirjoittelikin, mutta Santiksessa siis tosiaan 1.JK, 3.JK ja Tukikomppania 6kk ja Kulju, Auk, Spol/2.JK 9+ kk. Ja kun santikseen noin määrällisesti tulee n. 1200 körriä vuodessa joista n. 200 lähtii mussuttamaan sitä äidin uloketta tarkoittaa se sitä, että alle puolet siellä palvelee yli 6kk. Sanoisin, että 3.JK ja 1.JK 200+. Tukik. 200- Auk-Ruk ~300 ja kulju ~200.
Kannattaa kuitenkin lähteä inttiin hyvällä mielellä ja yrittää viihtyä siellä jopa mahdollisimman kautta. Kaikenmaailman lusmua on tällekkin miestenpalstalle eksynyt. Itse tosiaan palvelin 12kk ja vaikka välillä oli rankkaa, vitutti, oli siviiliin ikävä, oli kylmä ja nälkä niin silti nyt kohta vuosi sitten kotiutuneena sanoisin, että jos menisin nyt takaisin niin tekisin asiat vähintään samanlaisella temmolla kuin silloinkin. Hyviä kavereita jäänyt ja erittäin hauskoja muistoja. Jopa tiettyä haikeutta tuota aikaa kohden. Siellä tuli tehtyä ja koettua asioita ja tunteita joista normaalielämässä ei olisi tietoakaan. Ja totta se on, mitä rankempaa oli sitä paremmat muistot niistä tapahtumista jäi.
Yksi parhaimmista inttimuistoista jäi leiriltä jossa ekana iltana alettiin leiripaikkaa tekemään n. 23 aikaan illalla. Varsinaisesti ryhmitysalueesta ei voinut kutsua koska tilanne ei ollut päällä ja näin saimme suht rauhassa touhuta mitä lystättiin. Noh meidät sitten määrättiin tosi korkealta taholta leiriytymään paikkaan rinteen juurelle. Ilmeisesti ajansaatossa rinnettä pitkin oli valunut vettä ja vedenmukana kiviä. Eli maasto oli paitsi todella puista niin myös, kivistä ja soista.
Muut ryhmät pygäsi telttansa pystyyn siinä kymmenessä minuutissa siihen paikkaan jossa puita ei nyt ollu tiellä. Ja valitteli leiripaikasta lopun leiriä. Tämä oli siis Auk aikana ja meillä oli tuolloin todella energinen, vahva ja hyvähenkinen ryhmä. Katseltiin siinä hetki, että voi vittu mitä maastoa ja 7pvä pitäisi täällä olla. Siinä ensin n. 30min tutkailtiin sinällään aika pientä aluetta ja pohdittiin mihin teltta pystytetään. Löytyi sitten suht tasainen paikka joka kuitenkin oli aika puinen, kantonen ja kivinen. Siinä sitten miehissä alettiin tekemään omia hommiamme, puunkaatoa, halonhakkuuta, kantojen/kivien repimistä maasta tai jos oli liian iso kivi niin kunhan saatiin käännettyä kyljelleen, että saatiin enemmän tilaa. Tämä kaikki siis tehtiin tihkusateessa muutamalla plus asteella ja pilkkopimeässä, mitä nyt halonhakkaajalle ja puunkaatajille riitti otsalamput.
Kun sitten saatiin PJ teltan kokoinen tasainen alue aikaiseksi niin kuorimme maata märästä sammalesta jota paikassa oli todella syvälle. Tiedettiin, että on sateinen aika vuodesta joten rakensimme kunnon vesihaudat teltan ympärille. Tämä alue minkä sammaleelta riisuimme niin päällystettiin sitä hieman läheltä löytyneellä kuivahkolla hiekalla ja havuilla. Kello oli vähän yli kolme kun päästiin laittamaan kaminaa tulille. Ja koko viikko nukuttiin erittäin hyvin.
Tämä nyt ei kummonen tarina ole, mutta kuvastaa mielestäni hyvin sitä joka oli omalla kohdalla intissä sitä hienointa osaa.. Elikkä kun ryhmähenki on hyvä mukavia kavereita ympärillä ja puurretaan huonoissa olosuhteissa kimpassa yhteisen hyvän eteen pilke silmäkulmassa. Mikään ei voittanut sitä ryhmän onnistumisen iloa kun oltiin siihen paikkaan saatu niin loistava telttapaikka kasaan. Oi niitä aikoja.