Inttiin lähdössä?

[Uleåborgir]

Muuten oli sormet kyllä koko ajan jäässä ja puhumattakaan korvista, kun oli sulkeisia ja ei laitettu karvaläppiä alaspäin.

Se on ihan ihmisestä miten mihinkin reagoi. Molemmissa ajankohdissa on omat paskat puolensa, joten aikalailla makuasiasta kiistellään juuri :)

Joo, korvuksia ei saanut laskea alas vaikka pakkasta oli yli kolmekymmentä astetta. Mä satun olemaan kuitenkin sen verran lämminverinen, ettei mulle tullut sulkeisissa kylmä. Intissä mua paleli ehkä kolme kertaa, joka kerta odotellessa. Kuuma tulee paljon helpommin.

Faija kertoi omalta inttiajaltaan stoorin, jossa vääpeli piti puhuttelua osastolle kassun pihalla ja oli kylmä. Eräs alokas oli kysynyt saako korvukset laskea alas. Vääpeli oli käskenyt nostaa korvia.

 

[Lampinen]

Faija kertoi omalta inttiajaltaan stoorin, jossa vääpeli piti puhuttelua osastolle kassun pihalla ja oli kylmä. Eräs alokas oli kysynyt saako korvukset laskea alas. Vääpeli oli käskenyt nostaa korvia.

Heh :)

Meijän komppaniassa sattui alussa aika hauska juttu myös. Toiselle joukkueelle joka oli jo kolmirivissä kouluttaja sanoi "Ja kaikki nostaa ne korvaläpät ylös, Sodankylässä (tais olla tai vastaava) on yli kolmekymmentä astetta pakkasta, joten siellä saattaa olla kylmä"

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Kylmää vastaan pärjää intissä huomattavasti paremmin kuin kuumuutta ja sääskiä vastaan. Varustuksessa on nallepukua, kauluria, talvikumisaappaita ja lämpimiä sukkia yms. Intin makuupussitkin ovat huippulaadukkaita ja kestävät koviakin pakkasia. Puolijoukkueteltassa hehkuva kamiina ketunhäntineen kyllä pitää sotilaan lämpimänä.

Tuo varusteasia on niin totta kuin olla voi. Itse 90-luvulla intin käyneenä ja tammikuussa alokkaaksi ryhtyneenä voin antaa silloisille pakkashousut/-takki -yhdistelmälle kirkkaat viisi tähteä. Niiden rensseleiden kanssa tuli kylmä korkeintaan poterossa vartiovuoron aikana, mikäli pakkasta oli jotain 30 astetta. Muuten ei. Intin maiharit ja vuorilliset kumisaappaat olivat niin ikään kunnon vermeitä, ja maihareista onkin kai ilmestynyt uusi sukupolvi sitten omien palvelusvuosieni. Omat inttimaiharini olivat äärimmäisen monikäyttöiset, hämmästyttävän toimivat jalkineet kaikkina vuodenaikoina ja melkein kaikissa tilanteissa.

 

[Selänne 8#]

No jos on kuuma niin voi ajatella miltä tuntuisi palella monen kymmenen asteen pakkasessa ja jos on kylmä niin voi ajatella miltä tuntuisi olla paahtavan kuumassa. Kyllä jos juomista riittää niin kuumuuden kestää. Sääolojen kanssa on vaan pärjättävä samoin, kuin itikoiden yms.

 

[Lampinen]

Kyllä jos juomista riittää niin kuumuuden kestää.

Tämä seikka on jällein ihan itsestä kiinnit. Muistaakseni tetsarissa piti olla vai oliko varustepussissa väh. litran varanestepullo ja siihen kun lisätään kenttäpullo, niin aika paljon saa litkiä, että saa loppumaan. Toki pitkillä ja kuumilla marseilla saattaa tulla ongelmia.

Olipa muuten mieluinen yllätys, kun tuolta intistä lähti, niin kenttäpullon sai ihan kotia mukaan.

 

[Selänne 8#]

Tämä seikka on jällein ihan itsestä kiinnit. Muistaakseni tetsarissa piti olla vai oliko varustepussissa väh. litran varanestepullo ja siihen kun lisätään kenttäpullo, niin aika paljon saa litkiä, että saa loppumaan. Toki pitkillä ja kuumilla marseilla saattaa tulla ongelmia.

Tuo juoma puoli on muutenkin semmonen petollinen kun monesti on meinannut kesähelteillä tehä kepposet töissä ollessa. Hyvä tankkaus ennen rehkimistä ja sit pullosta lisää ku alkaa siltä tuntua niin uskon, että pärjää. Ainakin tähän mennessä olen niin pärjänny ja tuskin armeijakaan niin kauhea rääkkipaikka on, ettei siellä pärjäis samalla reseptillä.

 

[kamik]

Intin kamppeissa pärjää kovallakin pakkasella, jollei palvelus nosta hikeä pintaan. Hikisenä seisoskelu ja iänikuinen odottaminen sai kylmänväreet kiertämään kehossa ja pian paleli. KRH:ssa raskasta heitintä revitiin käsipelissä hangessa muutama sata metriä kerrallaan, jonka jälkeen annettin lepotauko. Kiskoessa tarkeni ja hikoiluttikin, mutta kun ei mitään tehty, niin ukot alkoi jäätyä pystyyn. Marras-kesäkuu palvelu oli oikein sopiva ainakin minulle.

 

[Uleåborgir]

Omat inttimaiharini olivat äärimmäisen monikäyttöiset, hämmästyttävän toimivat jalkineet kaikkina vuodenaikoina ja melkein kaikissa tilanteissa.

Näin on. Kun ne vain muotoutuivat parissa päivässä omiin jalkoihin sopiviksi, niin ei mukavampia kenkiä ole jalkoihini intin jälkeen sattunut. Ne tukivat hyvin nilkkaa kuitenkaan olematta liian jäykät. Ja tosiaan ne toimivat kelissä kuin kelissä. Tietysti asiaan on vaikutusta sillä, että kengistä tuli pitää hyvää huolta. Ainakin oman palvelukseni aikana maihareita putsattiin ja lankattiin harva se päivä. Pitivät hyvin myös vettä.

Ne intin "semi-villasukat" olivat mainiota laatua, hengittivät juuri sopivasti ettei jaloista tullut hikisen tuntoiset maiharit jalassa. Maiharit olivat muitaakseni Sievin jalkineen tekeleitä. Olen monesti yrittänyt bongailla vastaavia popoja, mutta ei ole sattunut silmään.

Meillä oli vain yksi pari maihareita käytössä - palveluksessa ja lomilla samat jalkineet. Olen kuullut, että aikaisemmin olisi ollut palvelus- ja lomamaiharit erikseen. Ensinmainitut olivat olleet melko haperoita.

Tuo juoma puoli on muutenkin semmonen petollinen kun monesti on meinannut kesähelteillä tehä kepposet töissä ollessa. Hyvä tankkaus ennen rehkimistä ja sit pullosta lisää ku alkaa siltä tuntua niin uskon, että pärjää. Ainakin tähän mennessä olen niin pärjänny ja tuskin armeijakaan niin kauhea rääkkipaikka on, ettei siellä pärjäis samalla reseptillä.

Joo, mutta sitä vettä kannattaa kyllä varata enemmän kuin kenttäpullollinen jos tulee esimerkiksi täkymarssi eteen. Kesähelteellä väkeä pökrähtelee nestehukan takia jopa muodossa seisomisen aikana. Kesäinen marssi suolla täyspakkaus selässä, tetsari lanteilla ja kivääri kaulassa vaatii vielä vähän enemmän. Sipulisäkkiin pari kolme puolen litran pulloa vettä ja sipulisäkki remmeillä kiinni täkäriin. Termit opit kyllä tuntemaan intissä, samoin juomatarpeesi.

 

[mtuq]

Ne intin "semi-villasukat" olivat mainiota laatua, hengittivät juuri sopivasti ettei jaloista tullut hikisen tuntoiset maiharit jalassa.

Alussa, ennen kenkien muotoutumista, kannattaa laittaa jalkaan kahdet sukat päällekkäin, säästyy rakkuloilta.

Joo, mutta sitä vettä kannattaa kyllä varata enemmän kuin kenttäpullollinen jos tulee esimerkiksi täkymarssi eteen. Kesähelteellä väkeä pökrähtelee nestehukan takia jopa muodossa seisomisen aikana. Kesäinen marssi suolla täyspakkaus selässä, tetsari lanteilla ja kivääri kaulassa vaatii vielä vähän enemmän. Sipulisäkkiin pari kolme puolen litran pulloa vettä ja sipulisäkki remmeillä kiinni täkäriin. Termit opit kyllä tuntemaan intissä, samoin juomatarpeesi.

Vettä kannattaa tosiaan varata mukaan mahdollisimman paljon, varsinkin kesällä.

 

[Mazaa]

Meillä oli vain yksi pari maihareita käytössä - palveluksessa ja lomilla samat jalkineet. Olen kuullut, että aikaisemmin olisi ollut palvelus- ja lomamaiharit erikseen. Ensinmainitut olivat olleet melko haperoita.

Muuten hyvä, mutta molemmat maiharit ovat täysin samanlaiset. Eli siis mitään muuta eroa palvelus -ja lomamaihareilla ei ole paitsi, että yleensä palvelusmaiharit ovat mallia enemmän käytetty.

Intin maiharit ovat kyllä erinomaiset muutaman päivän käytön jälkeen, samaa ei voi sanoa intin legendaarisista lenkkitossuista. Aikanaan niillä sai aina rakot jalkaan kaikilla yli viiden kilometrin lenkeillä. Meille kerrottiin jo kuukauden jälkeen, että saa niitä omiakin lenkkareita käyttää... tosin silloin tuho oli jo tapahtunut. Voi olla, että tänä päivänä vielä käytetään samoja kaameita lenkkitossuja kuin tuossa vuosituhannen alussa. Kaikki muu onkin päivittynyt varusteiden suhteen tässä viimeisien vuosien aikana.

Eniten olen jäänyt kaipaamaan kaikkien reisitaskuhousujen isää, legendaarista maastopukua M-62. Tuosta linkistä saa sellaisen omakseen naurettavaan 15e:n hintaan.

Myöskin kunnioitusta herättänyt palvelusvaatetus M-83 on jo ilmeisesti jäänyt pois intin perusohjemistosta. Hienointa M-83:n kanssa oli kuulla käsky "varustuksen vaihtoon (M83 -> M62) aikaa kolme sekuntia...marsmars" ja silloin napit lentelivät pitkin tupaa ja tietysti kapteeni tai evlut sattui saapumaan katsomaan, että mitäs täällä tapahtuu.
Ja eikun ompeluhommiin...

 

[puuha-pete]

Jokainen saa miettiä näitä vastakohtia päässä:

Sääsket - Kylmyys
Kivet - väh 0,5metriä lunta
Juoksu - Hiihto

Nämäkin riippuu täysin aselajista. Tiedustelussa oli helvetin ikävää olla talvella, kamaa tulee kantoon noin puolet lisää ja henk.koht huoltoa täytyy harjoittaa aivan helvetisti metsässä verrattuna kesään. Itse pidin kesästä huomattavasti enemmän kuin talvesta, onneksi Rukin aika menikin kesällä, helvetin mukavaakin oli verrattuna sitten näihin alku/loppuaikoihin kun oli se 30 astetta pakkasta. Siinä on mukava laittaa joku vitun onneton sissiteltta pystyyn ilman valoja, kun sormet yms kroppa aivan jääkalikkana. Joku muutaman hyttynen vituttaa mutta on leikiten voitettavissa. Hyttysverkko? Anyone? Toisaalta me saadaan pitkälti keskenään mennä metsässä kun tiettyyn pisteeseen päästiin ja sai varustuskin olla paras mahdollinen siihen hommaan, eri asia on tietenkin jossakin jääkärijoukkueessa.

 

[Vaihtorotta]

Muuten hyvä, mutta molemmat maiharit ovat täysin samanlaiset. Eli siis mitään muuta eroa palvelus -ja lomamaihareilla ei ole paitsi, että yleensä palvelusmaiharit ovat mallia enemmän käytetty.

Itseasiassa täysin eri maiharit ovat nykyään useimmissa varuskunnissa nämä loma- ja palveluskengät. Palvelusmaiharit muistaakseni mallia M/91 ja lomamaiharit mallia M/05. Näin ainakin Kauhavalla, ja useissa muissa varuskunnissa. Toki myös kaksia samanlaisia maihareita pyörittäviä varuskuntia on edelleen, mutta suurin osa siirtynyt M/05:iin.

 

[J.Petke]

Heh! Itselläni juuri armeijaan meno kesällä ja mitä olen sääennusteita kesälle katsonut niin aika kuivaa ja helteistä lupaa. No eipähän tule ainakaan kylmä. En tiedä mitä tulee oikean polven kanssa kun siinä on vissiin joku hermovika, koska puutuu juostessa.

Itse taas olin erittäin tyytyväinen että menin Heinäkuussa armeijaan. Alun paskimmat leirit tapahtuivat mukavassa säässä eikä vartiossa tarvinut täristä pakkasessa. Sitten kun tuli kylmemmät kelit niin oli jo paremmissa hommissa joten silloinkaan ei tarvinnut vartiossa täristä. Alussa ammunnoissa oli mukavan lämmin ja räntäpaskakelistä ei ollut havaintoakaan.

 

[punasydän]

Itse taas olin erittäin tyytyväinen että menin Heinäkuussa armeijaan. Alun paskimmat leirit tapahtuivat mukavassa säässä eikä vartiossa tarvinut täristä pakkasessa. Sitten kun tuli kylmemmät kelit niin oli jo paremmissa hommissa joten silloinkaan ei tarvinnut vartiossa täristä. Alussa ammunnoissa oli mukavan lämmin ja räntäpaskakelistä ei ollut havaintoakaan.

Mulla on juuri päinvastoin, nimittäin p-kaudella oli noita leiriaamuja kuitenkin se alle 10, joten mieluummin olin vittumaisemmat ja lyhyemmät leirit kovalla pakkasella (kylmimpänä yönä Valkealassa mitattiin muistaakseni 37,5 astetta pakkasta ja se 2h kerta-annoksena poterossa kyllä riitti). P-kauden leireillä oltiin huomattavasti enemmän liikkeessä, kuin myöhemmillä leireillä, joten lämmittelyyn ei tarvinnut sinänsä tuhlata ylimääräistä energiaa. E- ja varsinkin j-kaudella leirit kestivät pahimmillaan sen 11vrk ja yhtämittaista unta hyvällä tuurilla se 3h, joten oli aivan helvetin tervetullutta, kun tuollaisilla leireillä sai käyttää kaiken ylimääräisen ajan lepäämiseen eikä lämmittelyyn.

 

[Jeffrey]

Kyllä itse olen ihan kesällä menemisen kannalla. Ainakin Santikseen menevien osalla. P1 leiri kesällä ainakin meillä oli todella kiva ja mukava, mitä nyt paripäivää kaivettiin poteroa t-paitasillaan ja aina jos tuli liian kuuma niin puun juureen vaan istahtamaan kenttäpullon ja tupakan kanssa, että se oli mukavaa.

Muutenkin kesällä tuo, että tuli hiki niin joo, mutta kyllähän se nopeasti sitten myös kuivasi kun tauolle pääsi. Tämä tietysti vaatii samanlaista todella lämmintä/vähä sateista kesää kun vuonna 2007 sattui olemaan.

Kesän suurimmat kauhut olivat perseen ja säkkien hitsaaminen, jolta kyllä sitten oppi välttymään kun sen kerran oli kokenut. Tietysti tetsaaminen kun sitä hiekkaa löytyi sitten sen jälkeen aivan joka paikasta niin eipä sekään. Tämän lisäksi meillä sattui olemaan yksi vittumainen alikessu joka vei meitä välillä ilmeisesti tarkoituksella tetsaamaan hyvin kiviseen maastoon. Ja kun joku valitti sääskistä niin Santikseen menijät huokaiskaa helpotuksesta. Santiksessa on pari strategisesti sijoiteltua hyttyslamppua jotka poistavat suurimman osan noista pörriäisistä. Niissä paikoissa misssä leirejä yleensä Santiksessa pidetään niin ei käytännössä yhtään hyttystä ole. Syrjäsimmillä niemillä niitä muutama saattaa olla.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Ne intin "semi-villasukat" olivat mainiota laatua, hengittivät juuri sopivasti ettei jaloista tullut hikisen tuntoiset maiharit jalassa. Maiharit olivat muitaakseni Sievin jalkineen tekeleitä. Olen monesti yrittänyt bongailla vastaavia popoja, mutta ei ole sattunut silmään.

Saahan noita inttimallisia maihareita ihan siviilikin ostaa. Sekä M/91- että M/05 -maihareita myyvät ainakin Boreus-myymälät ja Milpro. Siviilikaupasta ostetussa mallissa ei ole tornilogoa pohjassa, toisin kuin alunperin puolustusvoimille toimitetuissa jalkineissa. Muutoin tuote on sama.

Boreuksen listahinta vanhanmallisille maihareille näkyy olevan EUR 170 ja uudenmallisille EUR 180. Tosin vanhemman mallin saatavuus on päättymään päin. Boreuksen verkkokaupassa ainoa tällä hetkellä myytävä koko on siro 49...

Varusmiespalveluksessa "hukattujen" maiharien korvaushinta oli aikanaan ihan naurettavan pieni. Inttiin menijöille näin epävirallisesti ja -eettisesti tiedoksi, että kannattaa ottaa ennen kotiutumista selvää eri varusteiden korvaushinnoista ja varusteiden hukkaamisen mahdollisista muista seurauksista. Näin kukin voi keskenään arvioida, mitä tavaroita viimeisenä lomaviikonloppuna sattuu sitten epäonnekkaasti häviämään. Lomilta palattuasi vaan marssit komppanian vääpelin luokse muina miehinä ilmoittamaan lomakassin salaperäisestä katoamisesta ja ryhdyt täyttämään korvauspapereita.

Yleensä rahallinen korvausvelvollisuus on ainoa seuraamus PV:n tavaran kadottamisesta. Henkilökohtaisen rynnäkkökiväärin kadottamisesta ei kuitenkaan kannata haaveksia. Aseensa hukanneen varusmiehen kohtaamat ikävyydet ovat kohtalaisen huomattavia sekä laadullisesti että määrällisesti.

 

[Uleåborgir]

Henkilökohtaisen rynnäkkökiväärin kadottamisesta ei kuitenkaan kannata haaveksia. Aseensa hukanneen varusmiehen kohtaamat ikävyydet ovat kohtalaisen huomattavia sekä laadullisesti että määrällisesti.

Uuh sitä paniikkia kun oma rynkky jäi pari kertaa nojailemaan puuta vasten. Se tyhjä tunne, kun rynkyn hihna ei paina olkapäätä... Paska siinä meinasi tulla housuun! Kummallakin kerralla ase onneksi löytyi välittömästi. Kerran jopa lomalla iski inttiaikana pieni paniikki kun hihna ei painanut olkapäätä. Niin syvälle se rynkyn tallessapidon tärkeys pureutuu selkäytimeen.

Pahemmin kusessa oli muuan alikersantti johtamisjärjestelmäleirillä. Hänen asettaan etsittiin koko komppanian voimin KaiPr:n väistöalueella, jossa leireilimme. Alikessu-parka oli ihan nesteessä, hyvä ettei pyörtynyt. No, ase löytyi vartin suuretsintöjen jälkeen sanomalaiteryhmän kuorma-auton lavalta, josta alikessu oli purkanut tavaraa (tai valvonut sen purkamista). Kyseinen aliupseeri sai kovaääniset nuhtelut koko komppanian todistaessa tilannetta muodossa. Mitään muuta rangaistusta hän ei saanut.

Ihan lirissä oli kuitenkin sen kaverin, jonka haperoista maihareista puhuin, ja jonka maihareiden haperouden Mazaayup kiisti, taistelutoveri. Pinohiiret olivat olleet leireilemässä Vuosangassa Kuhmossa ja keskellä yötä, kun bussi oli takaisin Hiukkavaaran kasarmilla, pioneeri huomasi että kivääri jäi Vuosankaan. Kappareiden metelöityä voimaperäisesti määrättiin aseen kadottanut sotilas etsimään asetta takaisin Vuosankaan. Näin lähtivät kaksi pioneeria, C-kuski ja aseensa hukannut tetsapioneeri ajamaan takaisin Kuhmoon. Ase löytyi lepäilemästä mättään päältä. Rangaistukseksi taistelija sai kaksi viikkoa pekkaa eli poistumiskieltoa.

 

[Shardik]

Tuo kesän/talven paremmuus riippuu paljon palveluspaikasta, -hommasta ja -säästä. Itse menin kesällä inttiin. Kajaanissa ei ainakaan hyttysistä ollut riesaa. Pari moskiittoa taisin nähdä kesän aikana. Myöskään mäkäröitä/paarmoja tai muita öntiäisiä ei näkynyt. Kesällä kun meni, niin ei tarvinnut palella ampumaradalla ja sinne kuljettin pyörällä suksien sijaan (plussa mun kirjoissa). Hiihtämistä taidettiin muutenkin kokeilla vain kahdesti, molemmilla kerroilla hyvin lyhyitä lenkkejä. Loppusodassa oli tietenkin vähän vittumaista tarpoa lumessa, mutta oli talvisessa ajankohdassa hyviäkin puolia. Pimeätä oli Rovajärvellä varmaan 70% ajasta, mikä tarkoitti operatiivisen ajan pienenemistä. Sissit sun muut tiedustelijat varmaan saattaa pimeälläkin tehdä juttujaan, mutta me perusjääkärit ainakin silloin pystytettiin leiri ja jäätiin sinne nököttään. Kokonaisuutena loppusodassa sai paljon paremmin nukuttua kuin aiemmilla taisteluleireillä. Kesän valoisina aikoina operaatioita olisi tullut mihin vuorokaudenaikaan tahansa, mikä olisi varmasti vituttanut. Toisaalta tykkimiehenä ollut kaveri oli lähinnä ottanut aurinkoa loppusotansa... Onneksi oman loparin aikana ei mitenkään hirveän kylmää ollut ensimmäistä päivää lukuunottamatta.

 

[Rembrandt]

Eikös palvelusaika ole sitten kuitenkin jo lyöty lukkoon, jos aukkiin pistetään? Eli vaikka kurssi jäisikin kesken, palvelee sitten sen loppuajan (10kk) vaikkapa diplomitykkimiehenä tai muussa vastaavassa. Näin väitettiin ainakin Parolassa erälle II/07.

Näin meillekin väitettiin, mutta poikkeukset ovat armeijassa mahdollisia liki asiassa kuin asiassa. Seurasin vierestä, kuinka eräs AUK:n aloittanut sankari ei viihtynyt metikössä ja sai vaihdettua palvelusaikansa takaisin 180 päivään. Hän kotiutui korpraalina vietettyään viimeiset pari kuukautta B-miesten kanssa. Onnistuminen tämänkaltaisessa tempussa vaatii kuitenkin armeliaisuutta päätöksestä vastaavan kapiaisen taholta, joten itsestäänselvyytenä palvelusajan muuttamista takaisin lyhyempään vaihtoehtoon ei todellakaan kannata pitää.

Mitä tulee säihin, niin kesää tai talvea en pitänyt kumpaakaan erityisen epämiellyttävänä, talvivarusteet kun tosiaan ovat varsin pätevät ja järkeä käyttämällä hikoilu ja sitä seurannut taukoilukaan ei yleensä ollut tolkuton ongelma. Syksy sitä vastoin oli todellinen helvetti, kun piti täristä poterossa vesisateessa kaikki rojut litimärkinä mittarin näyttäessä plus kahta. Armeijan sadeasu ei ainakaan vuonna 2003 ollut pysynyt muiden varusteiden kehityksen kyydissä, vaan oli täysin sopimaton ainoaan tehtäväänsä. Puolen vuoden palvelusaikaan tähtäävänä aloittaisin siis ennemmin talvella, vuodessa taas ehtii useimmissa tehtävissä nähdä kurjuuden koko kuvan joka tapauksessa.

 

[12961]

Kuinka voi käydä suihkussa kolme kertaa päivässä? Yleensä aamulenkin jälkeen ja jos päivän harjotuksen jälkeen käyty niin kaksi on ihan maksimi mitä Pioneereissä edes kerkeää. Tosi eriasia on se, että monesti iltavapailla käy sitten suihkussa.

Kyllä meillä Niinisalossa tuli P-kaudella viikko-ohjelmiin suihkut kun paska alkoi haista kassulla toden teolla, mikäli nyt sotilaallisia 12 sekunnin pyrähdyksiä suihkuksi voi sanoa. Suihkuun mentiin aina ennen ruokailua, oppitunteja tai mitä tahansa sisäpalvelusta.

Itse olin onneksi kuninkaallisessa kolmospatterissa, jonka aamupala oli klo 6.15 herätyksen ollessa 6.00, joten aamulenkkiä ei voitu pitää kun täydellä vatsalla juoksutus oli kielletty eikä esim. ohjattuja aamutoimia koskaan järjestetty. Punkankin sai tehdä rauhassa aamupalan jälkeen.

Aikainen aamupalavuoro toi myös melkein 45min luppoaikaa nopeasti hotkaistun aamupalan jälkeen.

 

[Elazi]

Mun mielestä kesällä on parempi mennä inttiin.

Ekoilla leireillä, kun homma ei toimi eikä teltat nouse, on huomattavasti mukavampaa mikäli on poutainen ja suhteellisen lämmin sää. Sitten kun talvi tulee, ja teltan kasaus yms. menee jo rutiinilla, voi olla että leiristä pääsee jopa nauttimaan..

 

[Jonisti]

Tammikuussa olis lähtö, mutta jos ei töitä saa nyt kesäksi niin kai sitä pitää anoa siirtoa heinäkuun erään.. Tarvii raha-asioita miettiä, kun valtio maksaa ton vuokran puolikkaan jne.

 

[Fordél]

Mun mielestä kesällä on parempi mennä inttiin.

Ekoilla leireillä, kun homma ei toimi eikä teltat nouse, on huomattavasti mukavampaa mikäli on poutainen ja suhteellisen lämmin sää. Sitten kun talvi tulee, ja teltan kasaus yms. menee jo rutiinilla, voi olla että leiristä pääsee jopa nauttimaan..

Puolensa ja puolensa. Toisaalta kun jaksaa talvella vääntää sen P-kauden läpi, on mukava kun TJ:n vähentyessä myös säät lämpenee. Itse otan mielummin kaiken paskan kerralla (talvi + P-kausi) ja kahlaan ne läpi. Touko-Heinäkuu menee sitten ihan omalla painollaan nautiskellessa mukavasta säästä intin lopun rennommasta meiningistä.

 

[Uleåborgir]

Puolensa ja puolensa. Toisaalta kun jaksaa talvella vääntää sen P-kauden läpi, on mukava kun TJ:n vähentyessä myös säät lämpenee. Itse otan mielummin kaiken paskan kerralla (talvi + P-kausi) ja kahlaan ne läpi. Touko-Heinäkuu menee sitten ihan omalla painollaan nautiskellessa mukavasta säästä intin lopun rennommasta meiningistä.

Precis. Samalla välttää syksyllä väistämättömät sateet ja marras-joulukuun luonnottomat kelit. Keväällä toki sataa jonkun verran, mutta ei lähellekään niin paljon kuin syksyllä. Oikeastaan syksy jatkuu 6 kk:n mittaiseen varusmiespalvelukseen kesällä astuville suurin piirtein kotiuttamiseen saakka, jolloin mahdollisesti voi alkaa jonkinlainen talvi jopa eteläisessä Suomessa.

Jäätävä tihku ja pimeys yhdistettynä esimerkiksi viiden kilometrin parikaapelinvetoon alituksineen (kaiva kaapeli routaisen maan alle) ja ylityksineen (kiipeä puuhun, jonka oksilta valuu niskaasi jäätävää vettä) tai antennin pystyttäminen metsään, kun varusteet ovat sekä märkiä että kylmiä ja harukset mahdollisesti jäässä, eih ja voih! Teltta, jonka katossa on reikä ja hyytävä vesi valuu sisään... ääh. Kivääriäkin saa purkaa ja kuivata yhtenään kun se väkisinkin kastuu. Ja sitten tulee se sissipataljoona ja hyökkää! Hälytys - tetsaamista märässä pimeydessä.

Ainakaan viestimiehen ei kannata mennä kesällä inttiin.

 

[mission16W]

No jos on kuuma niin voi ajatella miltä tuntuisi palella monen kymmenen asteen pakkasessa ja jos on kylmä niin voi ajatella miltä tuntuisi olla paahtavan kuumassa. Kyllä jos juomista riittää niin kuumuuden kestää. Sääolojen kanssa on vaan pärjättävä samoin, kuin itikoiden yms.

Jep, itse olin intissä kesällä 2003, joka oli historiallisen kuuma kesä. Kyllähän sen helteen ihan nahoissaan tunsi viimeistään kun juostiin taisteluvarustuksessa ja nasse päässä totuttelemassa varustukseen ympäri kasarmia. Oli myös hauska katsella miten pitempien seisotusten aikana porukkaa kaatui rivistä, mutta ne jotka osasivat nestehuollon - joka kyllä opetetaan, vääpeli tähdensi useasti että vesipullo aina mukana ja jos kusi on vähänkään värikästä, piti juoda lisää - pärjäsivät kyllä.

Toki pääsimme sitten itse nauttimaan talvirovasta, joka ei ollut kovinkaan mukava kokemus. Eikä ollut myöskään TykK siinä juuri vesisateen lähestyessä nollaa ja tuulen ujeltaessa Pohjankankaalla. Eikä myöskään LMPA, eikä myöskään...

EDIT:

Ne intin "semi-villasukat" olivat mainiota laatua, hengittivät juuri sopivasti ettei jaloista tullut hikisen tuntoiset maiharit jalassa. Maiharit olivat muitaakseni Sievin jalkineen tekeleitä. Olen monesti yrittänyt bongailla vastaavia popoja, mutta ei ole sattunut silmään.

Siis hetkinen? Kyllähän intin maihareita, oli sitten M91 tai M05, saa ihan miltei mistä vain, kaikista ylijäämäliikkeistä, airsoft-liikkeistä ja muistakin vastaavista laitoksista. Myös firman mainioita saapassukkia (eli nuo semi-villasukat) saa helposti ja halvalla, olenkin niitä itse käytellyt kun marssin maihareilla syksyn ensimmäisistä vesisateista kevään viimeisiin. Eivät tosiaan kengät kastu.